Täällä kun lukee että jonkun peruskulutus on päivässä 2600kcal ja hän syö vain 1200kcal niin heti on joku sanomassa että hän syö muka liian vähän. Miten niin liian vähän!? Sillähän LAIHTUU!!!! Mihinkään säästöliekkeihin ei ole uskomista, laihtuuhan ne anorektikotkin rumiksi sillä että eivät syö. Joten voisiko joku vaikka perustella väitteen että ei muka laihdu jos kcalorivajaus on 1400kcal. Siis jos syö sen 1200 siitä 2600kcalorista.
Ja höpö höpö
kaikenmaailman....
7676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu ihan lähtökohdista ja tavoitteista. Jos on reilusti ylimäärästä ja haluaa vaan päästä vähän normaalimpiin mittoihin niin joo, kaloreista tinkimällä se sujuu ihan hyvin.
Jos puolestaan tarkoitus on saada ne viimeiset löysät irti, tai jos homma jatkuu muuten vaan todella pitkään, niin tuossa tulee rajoitukset vastaan. Ihminen kun ei valitettavasti ole ihan niin suoraviivainen toiminnaltaan...
Tähän aikaan illasta ei kiinnosta vääntää rautalankaa, mutta yksi hyvin (joskin vähän kärkkäästi) kirjoitettu artikkeli aiheesta löytyy tästä -> http://www.t-nation.com/readTopic.do?id=1392804
Luin tuon linkin tekstin ja kiinnostuin asiasta. Luulen, että olen juuri itse noudattanut tuota "älä tee näin"-ohjetta eli matalan kalorimäärän dieettiä yhdistettynä aerobiseen liikuntaan (kävely, juoksu). Minulla on myös kyseessä viimeisten kilojen karistus, ja sitkeimmät rasvat löytyy juurikin reisistä ja lantiolta ja olen todennut ne lähes mahdottomiksi laihduttaa.
Haluaisin kuitenkin kuulla tästä asiasta jonkun toisenkin lähteen, etten sokkona lähde noudattamaan jonkun yhden tyypin nettiin kirjoittamaa neuvoa. Varsinkin kiinnostaisi tietää lisää noista B1 ja A2 reseptoreista, koska en niihin ole koskaan törmännyt.
On tutkimuksissa todistettu että ihmiset ALIarvioivat syömänsä ruoan energiamäärään ja YLIarvioivat tekemänsä liikunnan määrää. Eli kun kaveri sanoo että syö vain 1200 kaloria, hän syö todennäköisesti oikeasti 1800kcal. Ja kun sanoo liikkuvansa tunnin päivässä, se on oikeasti 30 min. päivässä.
Usein ihmiset myös laskevat kalorinsa väärin. Tai eivät laske jotain tiettyjä ruokia. Tai uskovat painonvartijoiden hassuihin ohjeisiin, joiden mukaan joitain tiettyjä ruokia voi "aterialla" syödä vaikka loputtomasti. Ihan huuhaatahan se on.
Kyllä jokainen laihtuu kun energiansaanti menee riittävän alas. usein nämä junnaajat ja muut säästöliekittelijät vain syövät liikaa kulutukseensa nähden tai retkahtelevat jatkuvasti eikä laihtumista tapahdu. Ei sitä muuten voi selittää.
Sitten kannattaa muistaa että energiankulutus on yksilöllinen asia ja laskureiden antamat peruskulutukset vain keskiarvoihin perustuvia arvioita. Joku ei välttämättä erityisen hyvin laihdu 1200 kalorin dieetillä, mutta se ei johdu säästöliekistä vaan alhaisesta peruskulutuksesta.
Ja mitä laihempi olet, sen vaikeampaa on laihdutus. Ylipainoisen on huomattavasti helpompi laihduttaa itseään normaalipainoiseksi, kuin normaalipainoisen itseään alipainoiseksi tai esim. kehonrakentajan itseään kilpailukuntoon. Siinä pitää jo olla hieman radikaalimpi dieetti kuin vain "jätetään karkit pois" ja "liikutaan enemmän". Silloin ei voi nälkääkään enää pelätä.
Onko joku väittänyt ettei laihdu jos energiavaje on 1400 kcal?? EI!! Lähinnä on peräänkuulutettu järkeä laihdutukseen. Niin monella on jumalaton hoppu päästä eroon vuosien saatossa hankkimistaan läskeistä. Kyllä tuolla 1400 kcal vajeella kilot lähtee JOS SITÄ JAKSAA NOUDATTAA. Siinä se pointti on. Kovinkaan moni ei jaksa tai oikeastaan viitsi olla montaa viikkoa niukalla ruokavaliolla. Motivaatio loppuu vaikka fysiikka vielä kestäisikin. Kuinkahan moni laihdutuskuuri on päättynyt viikon tai kahden kuluttua vain sen vuoksi että on tavoiteltu mahdotonta?
"Mihinkään säästöliekkeihin ei ole uskomista, laihtuuhan ne anorektikotkin rumiksi sillä että eivät syö."
Oletkohan aivan ymmärtänyt mitä säästöliekki on? Tässä lainaus Mikael Fagerholmin Keventäjien palstalla olevasta tekstistä :"säästöliekki on sitä, että lepotilan energiakulutus kehon painokiloa kohti pienenee. Tämä tapahtuu silloin, kun energiavaje on suuri. Elimistö pyrkii säilyttämään tasapainon ja yksi reaktio puuttuvan energiaan on energiankulutuksen pienentäminen. Eri ihmisillä tämä tapahtuu eri tavoin: joillakin perimä on sikäli edullinen, että säästöliekkiä ei juuri ole ja toisilla taas jarrua painetaan oikein kunnolla."
Eikö sen jo järkikin sano, että jos ei syö käytännössä katsoen mitään (kuten anorektikot) niin laihtuu? Ei säästöliekki laihtumista silloin voi estää. Enkä kyllä vertaisi anorektikkoa ja tavislaihduttajaa keskenään.
Mutta jokainen laihduttaa tyylillään. Toiset tekevät sen hitaasti ja rauhallisesti ja pysyvät todennäköisemmin lopputuloksessa kun ne, jotka ottavat laihdutuksen kuurina jonka jälkeen palataan takaisin entiseen elämäntyyliin, koska kituviikojen aikana ei opittu mitään uutta oleellista terveellisesta tavasta syödä. Sitten vuoden päästä uusi laihdutuskuuri ja seuraavana taas.... Loputon kierre.
niin!
mutta jollainhan tuota omaa heikkoa itsekuria on seliteltävä ja onnistujiahan on hyvä mollata just noin, että nyt kun onnistuit laihtumaan kolkytkiloo kolmessakymmenessä viikossa, niin taatusti lihot sen takaisin.
kulutus kyllä hieman pienenee laihiksella, mutta ei laihtumista estävästi, niin kauan kun raajat liikkuu ja sydän lyö.
tuo kulutus jää pysyvästi vähäisemmäksi kaikilla jotka laihtuvat, mutta johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun kantaa mukanaan pienempää ruhoa, niin tarvitsee vähemmän polttoainetta sen liikutteluun.
mutta onhan nuo hauskoja teorioita tuollaiset säästikset... koetetaan me viisaammat vaikka hauskuuttaa tylsää arkeamme noilla jutskilla!
Asia on niin, että toiset tietään ja toiset luulee tietävänsä...
Mites on itsekurin laita kun täytyisi alkaa taas syödä normaalimääriä ruokaa normaalipainoisena? Karkaako syöminen käsistä vai onko syöminen kääntynyt syömishäiriön puolelle? Siitä normaalikalorimäärästä kun ei ole mitään käsitystä kitukuurilaisilla.