Kaipaisin teidän näkemyksiänne hyvät ihmiset seuraavanlaisesta ahdistavasta ongelmasta. En kuitenkaan kaipaa mitään haukkumisia tms. moraalisaarnoja omista periaatteistani ja näkemyksistäni.
Tämä ahdistava ongelma koskee mieheni ns. kaveri naista, jonka käyttäytyminen ja heidän välinen ystävyys-suhde on ylittänyt mielestäni sallitun ja normaalin rajan, mitä tulee kanssakäymiseen toisen sukupuolen kassa(ilman ettei olisi kiinostunut toisesta). Nämä seuraavat asiat ovat kuitenkin tapahtuneet, ennen kuin aloimme olla yhdessä ja suhteemme alkuvaiheessa..
Mieheni kertoi jo heti tutustuttuamme tästä naisesta ja kuinka läheiset "sisarilliset" välit heillä on. He olivat saattaneet kulkea "viattomasti" käsikädessä kaupungilla, käydä etsimässä toisillensa vaatteita, toimia makutuomarina "tämä käy sinulle mahtavasti", läpsiä leikillään toista persauksille (ei kuitenkaan mitään puristelua) tms. Ihmiset olivat kuulema luulleet heidän seurustelevan (no ihmekös tuo!!).. Lisäksi tämä nainen matkoilla ollessaan soitteli miehelleni, kertoi ikävöivänsä ja ihmetelleen miksi hän ei ollut ottanut yhteyttä ja oliko hän unohtanut hänet! Hän myös kertoi suhteemme alussa, kuulema kouluttaneensa mieheni ja hänen olevan ihana mies. Tämä tapahtui, kun ensi kertaa tapasin hänet. Lisäksi hän maireana esitteli korua, jonka mieheni oli juuri hänelle ostanut synttärilahjaksi. Hän oli kuitenkin kaiken tämän huipuksi innoissaan meidän suhteestamme, tavalla jonka yliampui hänen puheessa ja halutessaan tutustua minuun. Hänen kaikki sanansa koskien minua ja suhdettamme, olivat jotenkin teatraalisen ylikorostettua, huonoa näyttelemistä, jonka kaikki ulkopuoliset huomaisi. Olin suorastaan järkyttynyt tästä ihmisestä. Jopa miehenikin myöntää hänen käyttäytyvän, kuin maailman-napa! Aivan kuin hän olisi joku exä, eikä mikään kaveri.
Eräs kerta sain viimeisen niitin vahvistukseksi ajatuksilleni hänen käytöksestään ja siitä ettei hän taidakaan minua hyväksyä. Kerran törmäsimme häneen kadulla ja hän oli vaivautuneen oloinen (kuin myös). Olin itse tilanteessa normaalilla naamalla ja yritin luoda jopa katsekontaktia häneen. Tämä nainen ei kertaakaan vilkaisstkaan minuun! Puhui vain miehelleni ja maanitteli, kun meitä ei oltu nähty aikoihin (ikään kuin syy olisi ollut minun). Lisäksi tilanteen lopussa hän jäi epätoivoisena toistelemaan miehelleni "soitellaan pidetään yhteyttä", katsomattakaan tällöinkään minuun.
Olen aivan raivoissani tästä tyypistä! En voi käsittää hänen käytöstään ja heidän välistä, mielestäni epänormaalia suhdettaan. Kaikki kuvaamani asiat ja tilanteet ovat mielestäni aivan käsittämättömiä, joita en missään tapauksessa hyväksy. Hän antaa todellakin kuvan, että on jollain kierolla tavalla vähintäänkin ihastunut mieheeni, tai ikäänkuin ollut hänen omaisuuttaan. Käytös muistuttaa teinimäistä meininkiä ja on kaukana aikuisesta sivistyneestä käytöksestä. Mielestäni hyvä mitta tälle on myös se, ettei näin voisi käyttäytyä enää ollessa vakavassa parisuhteessa. En voi kuvitellakaan tutustuvani kyseiseen henkilöön ja leikkiä hyvää pataa, kaiken tällaisen käytöksen jälkeen. Olen tämän tehnyt miehelleni todellakin selväksi. Mieheni siis kiistää, ettei heidän välillään ole ollut yhtään mitään seksuaalista. Kuitenkin, he eivät enää ole tekemisissään keskenään. Mieheni ei pidä yhteyttä häneen. Tämä ei sitten ole minusta kiinni, joten se on hänen oma päätöksensä. Ainoastaan tämä nainen ottaa silloin tällöin tiedustelu puheluita tänne suuntaan ja kutsuu kylään tms. En voi kuitenkaan kuvitella itseäni istumassa kahvilla hänen luonaan, kun näen jo punaista kun kuvittelenkaan hänet. Suorastaan naurettavaa kyseisten tapahtumien jälkeen pistää itsensä alttiiksi törkeälle käytökselle, omien periaatteideni vastaisesti. En pelkää mitään mieheni menettämistä hänelle, siitä tässä ei ole kysymys. Vaan minun ja suhteemme kunnianloukkauksesta, sekä heidän suhteensa kyseinalaistaminen.
Tämä ahdistava ongelma koskee mieheni ns. kaveri naista, jonka käyttäytyminen ja heidän välinen ystävyys-suhde on ylittänyt mielestäni sallitun ja normaalin rajan, mitä tulee kanssakäymiseen toisen sukupuolen kassa(ilman ettei olisi kiinostunut toisesta). Nämä seuraavat asiat ovat kuitenkin tapahtuneet, ennen kuin aloimme olla yhdessä ja suhteemme alkuvaiheessa..
Mieheni kertoi jo heti tutustuttuamme tästä naisesta ja kuinka läheiset "sisarilliset" välit heillä on. He olivat saattaneet kulkea "viattomasti" käsikädessä kaupungilla, käydä etsimässä toisillensa vaatteita, toimia makutuomarina "tämä käy sinulle mahtavasti", läpsiä leikillään toista persauksille (ei kuitenkaan mitään puristelua) tms. Ihmiset olivat kuulema luulleet heidän seurustelevan (no ihmekös tuo!!).. Lisäksi tämä nainen matkoilla ollessaan soitteli miehelleni, kertoi ikävöivänsä ja ihmetelleen miksi hän ei ollut ottanut yhteyttä ja oliko hän unohtanut hänet! Hän myös kertoi suhteemme alussa, kuulema kouluttaneensa mieheni ja hänen olevan ihana mies. Tämä tapahtui, kun ensi kertaa tapasin hänet. Lisäksi hän maireana esitteli korua, jonka mieheni oli juuri hänelle ostanut synttärilahjaksi. Hän oli kuitenkin kaiken tämän huipuksi innoissaan meidän suhteestamme, tavalla jonka yliampui hänen puheessa ja halutessaan tutustua minuun. Hänen kaikki sanansa koskien minua ja suhdettamme, olivat jotenkin teatraalisen ylikorostettua, huonoa näyttelemistä, jonka kaikki ulkopuoliset huomaisi. Olin suorastaan järkyttynyt tästä ihmisestä. Jopa miehenikin myöntää hänen käyttäytyvän, kuin maailman-napa! Aivan kuin hän olisi joku exä, eikä mikään kaveri.
Eräs kerta sain viimeisen niitin vahvistukseksi ajatuksilleni hänen käytöksestään ja siitä ettei hän taidakaan minua hyväksyä. Kerran törmäsimme häneen kadulla ja hän oli vaivautuneen oloinen (kuin myös). Olin itse tilanteessa normaalilla naamalla ja yritin luoda jopa katsekontaktia häneen. Tämä nainen ei kertaakaan vilkaisstkaan minuun! Puhui vain miehelleni ja maanitteli, kun meitä ei oltu nähty aikoihin (ikään kuin syy olisi ollut minun). Lisäksi tilanteen lopussa hän jäi epätoivoisena toistelemaan miehelleni "soitellaan pidetään yhteyttä", katsomattakaan tällöinkään minuun.
Olen aivan raivoissani tästä tyypistä! En voi käsittää hänen käytöstään ja heidän välistä, mielestäni epänormaalia suhdettaan. Kaikki kuvaamani asiat ja tilanteet ovat mielestäni aivan käsittämättömiä, joita en missään tapauksessa hyväksy. Hän antaa todellakin kuvan, että on jollain kierolla tavalla vähintäänkin ihastunut mieheeni, tai ikäänkuin ollut hänen omaisuuttaan. Käytös muistuttaa teinimäistä meininkiä ja on kaukana aikuisesta sivistyneestä käytöksestä. Mielestäni hyvä mitta tälle on myös se, ettei näin voisi käyttäytyä enää ollessa vakavassa parisuhteessa. En voi kuvitellakaan tutustuvani kyseiseen henkilöön ja leikkiä hyvää pataa, kaiken tällaisen käytöksen jälkeen. Olen tämän tehnyt miehelleni todellakin selväksi. Mieheni siis kiistää, ettei heidän välillään ole ollut yhtään mitään seksuaalista. Kuitenkin, he eivät enää ole tekemisissään keskenään. Mieheni ei pidä yhteyttä häneen. Tämä ei sitten ole minusta kiinni, joten se on hänen oma päätöksensä. Ainoastaan tämä nainen ottaa silloin tällöin tiedustelu puheluita tänne suuntaan ja kutsuu kylään tms. En voi kuitenkaan kuvitella itseäni istumassa kahvilla hänen luonaan, kun näen jo punaista kun kuvittelenkaan hänet. Suorastaan naurettavaa kyseisten tapahtumien jälkeen pistää itsensä alttiiksi törkeälle käytökselle, omien periaatteideni vastaisesti. En pelkää mitään mieheni menettämistä hänelle, siitä tässä ei ole kysymys. Vaan minun ja suhteemme kunnianloukkauksesta, sekä heidän suhteensa kyseinalaistaminen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei kai sinulla niin pahaa huolehtimisen aihetta ole, jos miehesi ei kerta pidä yhteyttä tähän naiseen..?
Parempi mielestäni antaa tollasten asioiden ja ihmisten vain olla, eikä miettiä sen enempää..
Ei olekaan. Tarkoitus oli vaan saada mielipiteenne kyseisestä suhteesta, onko tämä muka jotenkin sivistynyttä ja normaalia? Eli mitä olisitte mieltä, jos teillä olisi ollut vastaavanlaista suhteessanne? Onko tuollainen vain viatonta?
"Ei kai sinulla niin pahaa huolehtimisen aihetta ole"
>>
Pidätkö normaalina joskus erota, tosin, kyllä se on normaalia, 70 % eroaa,
mutta kukaan, ei kukaan sitä toivo.
Exälläni oli tällainen miespuolinen "kaveri", jota typeryyttäni siedin.
Voin kertoa, että miehesi "kaveri" ilmestyy kuvioihin kun teidän suhteessa tulee jotain häikkää. Silloin se vetää sulle puukon selkään ja nauttii siitä. Todennäköisesti se on tehnyt jotain vastaavaa ennenkin.
Olet täysin oikeassa.
Juuri tällaista en yhtään ihmettelisikään sen puolelta tapahtuvan, niin lipevä tyyppi on kuitenkin kyseessä..luulee olevansa joku mieheni entinen omistaja, aivan kuin kyseessä olisi joku koira.. siksi yritän olla olematta missään tekemisissä hänen kanssaan, tai muuten varmasti jossain vaiheessa syttyisi sota. Sen ihan aistii.
En tiedä vaikuttaneeko tämä etelä-suomen meininki sitten tähän, kaikki täällä on vain niin pinnallista.
"Tämä ahdistava ongelma koskee mieheni ns. kaveri naista, jonka käyttäytyminen ja heidän välinen ystävyys-suhde on ylittänyt mielestäni sallitun ja normaalin rajan,"
VAIN TÄHÄN TEKSTIIN.
mitään kaverinaista ei voi olla jos mies on normaali, jo tavallista työkavereistakin tulee usein vuosien varrella jokin aihe joka rikkoo perheen.
samoin tanssilattialla alkaa aivan molempien kannalta turhia suhteita, jotka rikkovat liiton, muta eivät päädy mihinkään.
Niin normaalimiehellä ei voi olla naiskavereita,
uskon että olen "tosi normaali" ja ikää on 60v, ja ekaa avioon vietetään -70 luvulta alkanutta.
"minusta tuntuu" myös, että tuollaista ei ehkä voi lopettaa, vain taukoa pitää, joten jos ei ole esteitä, häipyisin jos oot nuori ja tavallinen.
Jos on lapsi, sitten harkitsisi puhuisin,,,,jne.
Tuo on sinulta mustasukaisuutta,
mutta siihen on aihetta,
joten aivan terveesti ajattelet.
Vaikka välit on sisarellisia, ei toisen sukupuoleen kuuluisi koskea, eikä liikaa yhdessä liikkua,
jos aikoo että liitto kestää koko elämän.
"minusta tuntuu" myös, että tuollaista ei ehkä voi lopettaa, vain taukoa pitää, joten jos ei ole esteitä, häipyisin jos oot nuori ja tavallinen.
Jos on lapsi, sitten harkitsisi puhuisin,,,,jne. "
Niin..nuoria ollaan ja lapsettomia. Eikä siis enää näitä tapahtumia ole ollut suhteessa, vaan siis suurimmalta osin ennen suhdettamme. Sitä mietin kanssa, voiko tuollainen joskus kenties jatkuakin jossain muodossa ja nyt olevan vain pitkää taukoa. Sapettaa kyllä tuollaiset tyypit, enkä kyllä päästä häntä elämäämme. Tiedän, että aiheesta mietin tätä. Itse kyllä sen verran sivistynyt ihminen, ettei tulisi mieleenkään tehdä toiselle sukupuolelle, ellen tahallisesti osoittaisi kiinostusta toista kohtaan.
"Vaikka välit on sisarellisia, ei toisen sukupuoleen kuuluisi koskea, eikä liikaa yhdessä liikkua,
jos aikoo että liitto kestää koko elämän."
Aivan! Jos tällaista tapahtuisi vielä suhteemme aikanakin, en katselisi päivääkään sitä meininkiä! Ottaa vaan aivoon, että mieheni on joskus tällaista tehnyt ja kykenee siis tuollaiseen sairaaseen meininkiin, eikä näe edes siinä touhussa mitään omituista!
Lisäksi olen huolissani ja v*tuuntunut siitä että mieheni kehtaa puolustella tätä heidän entistä meininkiänsä, eikä siis näe siinä mitään omituista tai seksuaalista! Aivan naurettavaa! Ahdistaa vaan, kun se tyyppi on tavallaan kummittelemassa aina taustalla ja aina kun hän ilmoittaa olemassa olostaan, nämä asiat tulevat jälleen kerran ajankohtaiseksi. Miehen kanssa keskustelemalla aiheesta ei päästä sen pidemmälle, hän jankkaa vain samaa ja puolustelee tekojansa, lohduttaa ettei asiassa ole mitään taustalla ja lopuksi sitten suuttuu. Tämä asia vaikuttaa minun kannalta uskottavuutta mieheeni ja epäilen hänen yleistä ajatusmaailmaa ja periaatteitansa tällaisia asioita kohtaan. Hän ei todellakaan ole petäjä-tyyppiä, vaan ennemminkin ajattelen häntä kevytkenkäisenä flirttailijana tämän takia. Toisaalta tietenkin askarruttaa miksi he näin ovat tehneet ja mitä ovat silloin ajatelleen ja sitä rataa..
"Miehen kanssa keskustelemalla aiheesta ei päästä sen pidemmälle....."
ainakin keskustella pitäisi, aina kun on aikaa ja voimia, ettei vähättele,
tai sano että "taasko samaa jauhat".
kirjoitat kuten minäkin ajattelen.
juuri tuollaisesta, kun on varalla joku, tai on oppinut luomaan suhteita helpolla, syntyy erotkin tänä päivänä,
tai ainakin se riitä jota ei voi selvittää.
Tietysti en kaikkea ymmärrä, mutta hieman kurjalta näyttää jos ekaa suhdettasi perustat, sillä jokainen toivoo sen olevan ikuinen.
Mutta mistä sen uuden löytää, sekin on ongelma.
miehet ei aina ymmärrä omaa parastaankaan kuin 2-3 vuota jälkijunassa, eli kehittyvät hitaammin.
Mutta jotain voit arvioida, minkälainen on miehesi koti, ja miehesi isä, sellainen tulee tästäkin, vaikka ei lainkaan toivoisi.
Juuh. Naisilla voi olla homoystäviä (ainakin elokuvissa), mutta parisuhteessa olevilla miehillä tämmöinen peli ei vetele. Sisarellisia suhteita ei ole kuin sisarten kanssa ja sitten ei mitään käsi kädessä vehtaamista ja vaateostopelleilyä.
Mies täydelliseen puhelinkontrolliin, niin pysyt ajan tasalla, joko ollaan lätkyttämässä kusivehkeitä yhteen.
kamala akka...
Tuut tänne latomaan oman yksipuolisen käsityksen täytenä totuutena ja vaadit, että kaikkien tulee ajatella, niin kuin sinä ajattelet.
Onnellista loppuelämää.
No tota meillä on näin, en nyt ota sun tapaukseen kantaa..
Mun paras ystävä on mies, ja olemme olleet parhaita ystäviä jo 13 vuotta.
Ei me nyt käsi kädessä kävellä tai toisillemme lahjoja ostella. Vaikkakin ihan kaikesta puhutaan. Jokunen kerta on saunottukkin.
Valitettavasti nähdään vaan muutama kerta vuodessa mutta puhutaan puhelimessa useamman kerran viikossa, joskus voi olla niin että soitellaan useammankin kerran päivässä.
Olen itse naimisissa ja tää ystävä on muuttamassa yhteen tyttöystävänsä kanssa. (olen tosi onnellinen XXXXX;n puolesta, ja kerran olen tän mimmin tavannut ja tosi mukavalta ja asialliselta vaikutti, etenkin olin hyvin mielissäni siitä kuinka onnellinen ystäväni oli)
Ja pakko sanoa että pelottaa se, että jos jossain vaiheessa tää uus tyttöystävä päättää, ettei ole kiva että me ollaan ystäviä. Tottahan elämänkumppanin pitää olla tärkein, mutta ei pitäs ystäviä pistää sen takia jättää.
Ikinä meillä ei ole ystäväni kanssa ollut minkäänlaista teerenpeliä, eikä ikinä tule olemaankaan. Meillä välit ovat hyvin sisarelliset, puhutaan paljon, väitellään ja tapellaan ihan yhtä paljon. Olimmepa me tossa takavuosina kahdestaan tuolla aasiassa päin reppuretkeilemässä.
En vaan ymmärrä sitä miksi mies ja nainen EI VOIS olla ystäviä.
Minulla on myös miesystävä, jonka kanssa käydään joskus kahdestaan leffassa tms. Parhaat ystävät ollaan oltu 18 vuotta. Eikä seksistä ole kyse, ei olla edes umpikännissä menty petiin.
Ollaan myös pitkissä parisuhteissa tahoillamme ja tehdään myös pariskuntina kaikenlaista mukavaa yhdessä, käydään ulkona ja kyläillään yms. Että kyllä näin voi olla, se vaan tuntuu oikealta näin. Ajatus seksistä tällaisen ystävän kanssa tuntuu samalta kuin ajatus seksistä oman veljen kanssa eli ällöttää!
Mutta ei me myöskään kävellä käsikädessä, eikä läiskitä perseille toisiamme, joskus halataan kun ei olla vähään aikaan nähty. Että kyllähän tuo alkuperäinen kuulosti ehkä vähän yliampuvalta. Vaate- yms. ostoksille olen kyllä tämän ystäväni kanssa joskus päätynyt, että se on ihan mahdollista.
Kaiken kaikkiaan meitä ihmisiä ja ihmissuhteita mahtuu tähän maailmaan monenlaisia. Jos olisin epäileväinen mieheni suhteen hänen ystävyyssuhteistaan, luottaisin vaistooni. Se on ihan hyvä apuväline, kun mitataan ihmisiä.
Tällaiset "ystävyyssuhteet" kyllä tiedetään. Siinä on kyse yksinkertaisesti vallankäytöstä ja halusta olla miehelle "ykkösnainen" - kaikesta huolimatta.
Jotkut ihmiset pitävät yllä tällaisia suhteita vuosikaudet. He korostavat, että kyse on "vain" ystävyydestä, mutta usein kyse on huomion hakemisesta toiselta; toinen ostelee lahjoja, vie elokuviin jne. - ainoa mikä puuttuu, on sänkyyn meno, ja sinnekin yleensä mennään jossain vaiheessa - ja tätä sitten selitetään, että menimme sänkyynkin "vain ystävinä".
Voin kokemuksesta kertoa, että tällaiset naiset häipyvät lopullisesti kuvioista, kun sinä ja miehesi perustatte esim. perheen. Silloin nainen tajuaa lopullisesti menettäneensä miehen, koska hänen todelliset motiivinsa ovat olleet kaikkea muuta kuin olla pelkkä ystävä.
Minulla on miesystävä, jolla oli sinkkuaikoina pilvin pimein naisystäviä. Juuri näitä saman tyypin "ystävättäriä". Olin itsekin yksi, mutta en ajatellut suhteestamme, että olemme "vain" ystäviä, kyllä siinä oli jännitettä puolin ja toisin, ja myönsimme tämän toisillemme.
Tästä syystä uskoisin, minä olenkin sitten se ainoa naisystävä, joka jäi jäljelle, kun mies meni naimisiin ja sai lapsen. Olen ystävystynyt myös miehen vaimon kanssa, ja minä ja tämä mies emme todellakaan enää tapaile "hyvinä ystävinä", vaan elämme omaa elämäämme. Olemme silti edelleen ystäviä, koska olimme rehellisiä toisillemme.
heh, ihan kuin oisin lukenut omaa tarinaani. ikävä kyllä. onko kyseinen nainen vapaa vai varattu? meitä ahdistelee varattu nainen. luulisi oman suhteen riittävän, mutta ei. kai tässä on itse vanhanaikainen tai jotain, mutta koen tämän naisen käytöksen aika ajattelemattomana ja loukkaavana. enkä itsekään tule koskaan päästämään häntä suhteeseemme. mieheni on sanonut riidellessämme, että hän haluaisi pitää yhteyttä tähän naiseen. jep jep..
Naisella ei ole puhtaat jauhot pussissa. Kaveripuheet ovat sumutusta.
Nainen ainakin on selvästi toivonut että suhteessa olisi enemmän ja suhtautuu omistavasti mieheesi. Eli ei tunnu kovin luotettavalta ja rehelliseltä tyypiltä tämä neiti.
Jos miehesi ei enää omatoimisesti pidä naiseen yhteyttä, en puhuisi enää asiasta. Mies on selvästi vetänyt rajan ja hoitaa homman.
Jos taas mies itse pitää yhteyttä naiseen, sitten ilmoitat että tasapuolisuuden vuoksi hankit itsellesi heteroystäväpojan peppuasi taputtelemaan... kyl se sit ymmärtää yskän ;-)
Ensinnäkin, miehesi ystävät ovat miehesi ystäviä, ja hänellä on oikeus ne itse valita - mikä ei tietenkään tarkoita, että sinun pitäisi heidät välttämättä hyväksyä ja ettetkö voisi mielipidettäsi hänelle ilmaista. Sinun ei luonnollisestikaan ole mikään pakko olla miehesi kaverien kanssa tekemisissä, jos et halua. Toivottavasti olet kertonut tuntemuksistasi myös miehellesi. Turhaan sinä mustasukkaisuuttasi sisällesi patoat.
Kirjoituksesi perusteella (joka vaikutti mustasukkaisuuden värittämältä) en näe miehesi ja hänen ystävättärensä suhteessa mitään paheksuttavaa. Pikemminkin pidän hienona asiana, että vastakkaisen sukupuolen edustajat voivat olla hyviä ystäviä keskenään. Tietysti aina voi maailman tappiin asti pähkäillä, onko toveruudessa jotain "enemmänkin", mutta mitä sellaisesta kostuu? Tulee vain vainoharhaiseksi. Kyllä kumppani jättää jos on jättääkseen, eikä tässä tapauksessa sellaista uhkaa ilmeisesti edes ole. Ehdottaisin, että keksisit muuta ajateltavaa vaihteeksi, ja keskittyisit vaikka omien ystävyyssuhteittesi vaalimiseen. :)
jospa miehelläsi on ollut alistussuhde ko. naiseen.
Silloin esitellään kaverina/ystävänä.
Ei se nainen siinä ilman vastinetta roiku!
ois ollut valmis ottaan sut avosylin vastaan, niin vois kuvitella silloin et hän ois ystävä. Mut jos hän ei edes kehtaa katsoa sinua silmiin ja kokee asiakseen esitellä sinulle miehesi ostamia lahjoja (jonka jokainen käsittää silkaksi ilkeydeksi, järkevä ystävä olisi ollut hiljaa moisesta korusta ja antanut itselleen ja sinulle mahdollisuuden tutustua ensin), niin kyllä kuulostaa sille, et muijalla on mielessään muutakin kuin ystävyys.
Aika moni vastakkaisen sukupuolen ystävyyssuhde päätyy sänkyyn ennemmin tai myöhemmin, se lienee selittää naisten ja miestenkin epävarmuuden suhteestaan, jos tälläinen tapaus tulee eteen.
Toki poikkeuksiakin löytyy, sitä en kiellä. Itse vaan en ole ikinä tavannut hyväksi ystäväksi laskettavaa miestä, joka ei olisi myös halunnut panna.. ja aika monel muijalla on varmaan sama kokemus?
Vai onko vastaan tullut montakin vain hyväksi ystäväksi hinkuvaa?
Samaa olen itse kokenut tässä aika vähänaikaa sitten..
Meillä tilanne ei ollut ihan niin räikeä, mutta minun hermojani se raastoi.
Mies vannoo ja vakuuttaa, että heillä ei koskaan ollut ns. mitään. Uskon sen.
Nainen kuitenkin käyttäytyy ja puhuu minun seurassani niinkuin olisi ollut.. On muutenkin tosi hyökkäävä ja tekee itsensä miehelleni niiiiiiiiiiiiiiiin tykö. Tunkee viereen istumaan ja sovittelee jalkansa mieheni tuolille..
..sähköpostia tulee miehelle joka taivaan päivä. Minua ei katso päin, saati puhu suoraan minulle-- tai ei oikeastaan tarkemmin ajatellen puhu minulle lainkaan..
Herrasmiehenä ja pikkuisen(myönnän) sinisilmäisenä ukkopaha ei edes tajua miksi mua v#¤ttaa!!
Kun kysyin, että olisiko neiti saanut väärän kuvan posteista, joita ovat vaihtaneet(pikkutuhmaa vitsiä ja melkeinpornoa)-- mies oli aivan ällikällä!
"Että mitenkä sellaisesta nyt vois, kun jätkillekin oon laittanu ne samat postit kiertoon....?"
Että mitenkä.. nii-i.
Mies kuitenki tajusi jutun & mun huonot fiilikset ja lakkasi pitämästä yhteyttä ko.naiseen.
Vaikuttaa siltä, että nainen ainakin on ihastunut/rakastunut mieheesi. Ehkä mies ei ole sitä vaan tajunnut ja pitää normaalina tuollaista kaverisuhdetta. Toisaalta miksi hän mainitsi sinulle siitä, että he ovat kulkeneet käsikädessä, läpsineet toisiaan takamukselle jne. jos se on miehestä ihan normaalia kaverisuhteeseen kuuluvaa? Ja jos se on normaalia, miksi hän ei jatkaisi sitä edelleen? Ehkä hän huomasi kuitenkin naisen ihastuneen häneen. Ja nautti jotenkin naisen huomiosta, mutta ei kuitenkaan halunnut varsinaista suhdetta. En tiedä…
Olisiko miehelle ok, jos sinulla olisi sellainen kaveri? Ja te käyttäytyisitte samalla tavalla?
Voi olla, että nainen ei vain muuten pidä sinusta ja on siksi vaivaantunut. Mutta tuntuu kuitenkin oudolta... Toivotaan, että hän tajuaa kunnioittaa teidän suhdetta ja lopettaa "roikkumisen" miehessä.
Olen vastaavanlaisessa tilanteessa kaverinaisena, joten ajattelin kertoa sitä puolta. Olen ystävystynyt miehen kanssa sinä aikana, kun hän on ollut naimisissa, joten exää minusta ei saa tekemälläkään, suhde on ollut alusta asti kaveruutta. Kyllä minua aina välillä arveluttaa mitä miehen vaimo miettii kun esim menen miehen kanssa jonnekin (ostoksille tai syömään esimerkiksi). Asia tuntuu olevan ok, mutta onkohan ajatukset kuitenkin tuon suuntaisia kuin sinulla?
Minulla ei ole mitään halua eikä aikomusta hajotella kenenkään suhteita tai perheitä, satun vaan viihtymään tämän kaverini kanssa. Kyllä siinä koko ajan on pieni peikko takana, että onko tämä nyt oikein. Kyllähän sitä kuitenkin erilaista huomiota hakee mies kuin naisystävältä, ja kyllähän pidän esim siitä kun hän halaa ihan eri tavalla kuin naispuolisten halauksista. Onko se sitten väärin, ja pitäisikö olla vähemmän tekemisissä ja tietoisesti lopettaa tämä kaveruus, mitä mieltä olet? Pitäisikö minun olla vahva ja tehdä se, vai onko vahvuutta kuitenkin se että ystävyytemme jatkuisi? Ja pysyisi sellaisena, eikä menisi "rajan yli". Voiko naimisissa olevalla miehellä olla tämmöistä suhdetta vai onko se sitten vaan totaalisen loppu ku vihkivala on vannottu?
Kaverinaista kehottaisin olemaan tilanteen kanssa varuillaan ja selvittämään mahdolliset miehen tunteet tarkkaan.... itse olen tähän asti uskonut täysin miesten ja naisten välisiin ystävyyssuhteisiin... itse sain vuosi sitten todella ihanan naispuolisen ystävän, joka tuli loistavasti toimeen myös miesystäväni kanssa (yhdessä 7v) olin tilanteesta mielissäni, ja vietimme usein aikaa kolmistaan. Kesän aikana työskentelin toisella paikkakunnalla ja ystäväni ja mieheni viettivät aikaa toistensa kanssa silloin tällöin enkä pitänyt sitä mitenkään omituisena. Kuitenkin nyt selvisi että avokkini on ollut ihastunut ystävääni jo puolisen vuotta. ihastumisensa hän oli myös ystävälleni kertonut heti alussa. kumpikaan ei tietenkään minulle asiasta vaivautunut kertomaan... ystäväni puolelta ei kuulemma ollut mitään tunteita, eikä mitään ns tapahtunut, mutta olo todella petetty. heivasin ukkoni ulos samantien, ja ystävääni en pysty ainakaan vielä tapaamaan... en tiedä ketä tästä syyttää tai pitääkö ketään syyttää. reagoinko liian vahvasti, en tiedä... mies kuitenkin väittää rakastavansa, mutta eihän nyt rakkaudesta noin käyttäydytä. että pyytäisin käyttämään suurta harkintaa tällaisissa ystävyyssuhteissa...
"Kyllähän sitä kuitenkin erilaista huomiota hakee mies kuin naisystävältä, ja kyllähän pidän esim siitä kun hän halaa ihan eri tavalla kuin naispuolisten halauksista."
Tuo viittaisi siihen, että sinulla on jotain muitakin tuntemuksia kuin kaverillisia... Toivottavasti ne ei siitä muutu vahvemmiksi ja mies ei tunen samoin.
Seurustelin kuusi vuotta hölmönä sinisilmäisenä nuorena miehen kanssa, jonka naispuolinen "ex" (nimitti kaveriksi), jonka kanssa ei ollut "muka" ikinä ollut mitään "vakavaa".. Nainen siis miehen mukaan "vaan roikkui", ja mies ei pitänyt yhteyttä omien sanojen mukaan naiseen. MUTTA jälkikäteen minulle selvisi, että minua vietiin kuin pässiä narussa, sillä tapailivat minun seläntakana kaikki nuo vuodet. Ja kerran nainen roikkuu kuvioissa, on se merkki siitä että yhteydenpito ei ole pelkästään yksipuolista... Ja minä tietysti olin aina se paha, joka epäili... Kokemukseni mukaan sinun ei kannattaisi täysin uskoa kaikkea, mitä mies sinulle kertoo.. Jos mies olisi kunnon puolisoainesta juuri sinulle, hän olisi heittänyt kaveri-naisen elämästään pois jo heti tavatessanne. Ihan kuin se naiskaveri olisi joku "hätävara"? Jos teillä on esim. jotain ongelmia, niin heti juostaan häntä koipien välissä tuollaisen hölmön kaverinaisen luo itkemään ja haukkumaan sinua... Vai olenko väärässä? Olet tekstistäsi päätellen hieno, ajatteleva ihminen ja minusta ansaitset jonkun sinua kunnioittavan miehen! Ole viisampi kuin minä, eroa ajoissa!
Terveen järjen käyttö on sallittu, Aattele nyt vähän ite.