Vaimo ilmoitti yllättäen ettei rakastakaan minua enään!
Hieno ajoitus häneltä kun ehdimme asua uudessa kodissamme vain 3 kuukautta ja pankkilaina painaa niskassa.
Omistan 75% asuntomme osakkeista ja vaimo 25%, koska olin aiemmin jo perinyt puolet nykyisestä kodistamme, toisen puolen ostimme yhdessä.
Jos tässä huonosti käy ja vaimo lähtee, menetänkö lasteni kanssa lapsuudenkotini vai suostuuko pankki siirtämään lainan minun nimiini, minulla kun on todella pienet tulot.
Lainaa on alle 100 000€ ja asunnon arvo n 200 000€.
Tiedän että voisin kysyä asiaa suoraan pankkineuvojaltamme mutta tällä hetkellä en sitä uskalla tehdä koska pelkään vastausta ja olen vielä muutenkin aivan palasina koko mies.
Sanotaan näin että tällä hetkellä lainan lyhennys on hieman alle puolet kuukauden nettotuloistani.
Kiitos vastauksista.
Hieno ajoitus häneltä kun ehdimme asua uudessa kodissamme vain 3 kuukautta ja pankkilaina painaa niskassa.
Omistan 75% asuntomme osakkeista ja vaimo 25%, koska olin aiemmin jo perinyt puolet nykyisestä kodistamme, toisen puolen ostimme yhdessä.
Jos tässä huonosti käy ja vaimo lähtee, menetänkö lasteni kanssa lapsuudenkotini vai suostuuko pankki siirtämään lainan minun nimiini, minulla kun on todella pienet tulot.
Lainaa on alle 100 000€ ja asunnon arvo n 200 000€.
Tiedän että voisin kysyä asiaa suoraan pankkineuvojaltamme mutta tällä hetkellä en sitä uskalla tehdä koska pelkään vastausta ja olen vielä muutenkin aivan palasina koko mies.
Sanotaan näin että tällä hetkellä lainan lyhennys on hieman alle puolet kuukauden nettotuloistani.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kysymyksenä.
Kun vaimosi haluaa eron, teillä on molemmilla oikeus vaatia ositus. Se on omaisuuden jako, jossa molempien varat ja velat lasketaan, ja se, joka omistaa enemmän, "tasottaa" köyhemmälle puolisolle.
Jos talon arvo on 200 000 ja lainoja teillä on 100 000, teillä katsotaan yhdessä olevan säästössä olevaa omaisuutta 100 000, ja tästä summasta puolet eli 50 000 menee vaimollesi. Ositus on toimitettava kokonaan loppuun kun se tehdään, eli jos se tehdään, sinun on maksettava vaimollesi tuon suuntainen summa. Ositusta ei ole pakko suorittaa eli voitte jatkaa kuten ennenkin, jolloin vaimo jatkaa asunnon omistajana olemista omalla 25%:n osuudellaan. Mutta eron jälkeen hänellä on silti koska tahansa oikeus vaatia sitä.
Kun mietit lainanmaksukykyäsi, ota siis huomioon tuo ositussumma. Jos joudut lainaamaan myös sen pankista taloasi vastaan, lainamäärä ja lainanhoitokulut nousevat pian korkeiksi.
yrittäjänä kun erosimme, koska onhan sitä vuokraakin maksettava ja lainanlyhennys tuli halvemmaksi kuin vuokralla-asuminen.
Jos kämpän arvo kaksi sataa ja tarvitset vain satasen lainan, niin pankki saa kyllä omansa pois vaikket pystyisikään maksamaan. Voivat ne tietenkin miettiä, kuinka sinä selviät. Jos laina-aika ei vielä ole ihan tapissa, niin sitä pitkittämällä saa kuukausierään pelivaraa.
Toinen asia on, vaatiiko vaimosi osituksessa puolta teidän yhteisestä omaisuudesta eli meneekö perintöosastasi puolet hänelle.
Onko vaimollani oikeus saada minun perintöosuudesta muka jotain?
Eihän vaimo edes peri mieheltään mitään jos mies kuolee vaan kaikki menee lapsille.
Olen aivan pihalla...
Kun ollaan naimisissa ilman avioehtoa, osituksessa kaikki laitetaan fifti-fifti. Varat ja velat. Oliko sinun saadessasi perintöosan, siinä mainintaa, että puolisolla ei ole oikeutta kyseiseen perintöosaan. En tiedä muuttaisiko se tilanteen, jos sellainen olisi.
Ei mainintaa moisesta.
Eli jos vaimoni vaatii niin minun täytyy sen lisäksi että otan yhteisen lainan itselleni, maksaa vielä asunnon arvosta 25% vai 50% mikäli hän siis sitä vaatii?
Eli vaimo voi siis tuhota meikäläisen jos niin haluaa.
Tarvii kohta käydä ostamassa köyttä...
Harmittaahan se varmasti! Mutta ajattelepa asiaa siltä kantilta, että olethan terve, sinulle jokatapauksessa jää plussa-saldo! Monet parit eroavat uuden talon rakentamisen jälkeen, mitään ei ole tasosta ehditty maksaa, velat painaa eikä siinä ole helppo saada edes sitä lainaa itselleen siihen asuntoon, kun ei ole mitään maksettukaan vielä. Talo joudutaan myymään alihintaan ja menee talo ja jää vielä velkaakin. Jne.
Kuka tietää vaikka lauantaina saisit lottovoiton, vai haluaisitko edes rikkautta vaikkapa vuoden päästä. Elämässä on oikeasti paljon arvokkaampiakin asioita. Ja elämästä voi nauttia vaikka vuokralla-asuen, minkä minä olen nyt oppinut erottuani. Toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Kiitos vaan kun yrität piristää mutta jos asunnon joudun myymään niin siinä menee esim lapsilta omat rakkaat huoneet, turvallinen kasvuympäristö, kaverit, koulut vaihtuu jne.
Eipä oikein kiinnosta maksaa vuokraa neliöstä (lapsille huoneet siis) jossain ghetto-lähiössä.
Elämä on jännää, ikinä ei tiedä milloin viedään isä, milloin perhe...
No ehkä olen asioiden edellä, vaimo kun kaiken pahan päälle kärsii pitkästä väsymyksestä ja nyt myös masennuksesta ja minä saan pyörittää arkea, eikä vaimo ole suoraan erosta puhunut vaan "etäisyydestä".
No odotellaan mitä vekkulia se elämä seuraavaksi tarjoilee, ehkä vaikka äidin kuolema tai jotain muuta boonusta...
Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Lopulta elämä on aika lyhyt hujaus kaikkineenkin vaikka 100 vuotta eläisikin. Tällai kun taaksepäin katselee, niin mihin ne vuodet on oikein menny. Toisalta se on helpotus, elämän nopeus, kärsimykset tuntuu siedettävämmiltä ja taas sitten iloisista asioista osaa joskus nauttia enemmän. Mutta elämä on sellaista vuorottelua surua-iloa, itkua-naurua. Ehkä turha taistella sitä vastaan.
Joku runoili siten, että:
Mitä enemmän suru uurtaa elämäänne, sitä enemmän iloa teissä voi olla.
Voisit yrittää nyt kauhuskenaarioiden sijaan keskittyä sellaiseen, että mitä voit tehdä juuri nyt parantaaksesi elämänne laatua. Keskusteluapua (uusia näkökulmia), vitamiineja, lomareissu...
Joo olen luvannut kullalleni kaiken tuen ja ajan ja rauhan mitä tarvitsee selvittääkseen päänsä.
En vain voi käsittää kun meillä on kaikki niin hyvin, meillä on joka päivä hauskaa yhdessä, ei riitoja ei muita harmeja, vain vaimon rakkaus on sammumassa/sammunut.
Ehkä se että olemme olleet teini-iästä asti yhdessä alkaa näkyä, tai joku kolmenkympinkriisi tai jotain mitä en vain käsitä.
Tuntuu ettei vaimo ymmärrä että rakkaus muuttuu intohimoisesta rakastavaan huolenpitoon toisesta...vai olenko minä väärässä, että 18 vuoden jälkeenkin pitäisi rakkauden ja intohimon räiskyä?
Meillä on jotain niin arvokasta ja mahtavaa minkä arvoa ei vaimo tunnu ymmärtävän.
Aika vuodatusta mutta kiva kun tänne edes voi purkaa tunteitaan.
Uskoisin, että saat siirrettyä lainan omiin nimiisi. Pankille on tärkeää, että lainalla on tarpeellinen vakuus ja sinulla se näyttää olevan (yli kaksinkertainen lainaan verrattuna). Yleisesti ottaen se, että lainanhoitokulut ovat vajaa puolet nettopalkastasi, ei kerro vielä mitään. On eri asia, onko sinun nettotulot 1500e vai 3500e, sillä asumis- ja elämiskustannukset ovat samansuuruiset tuloista riippumatta.
Ota heti yhteys pankkiin ja sinne neuvottelemaan. Pahinta on se, ettet tee mitään ja sitten ihmettelevät pankissa, että näinkö sinä hoidat asioita (=et tee mitään).
Ulkopuolisena tuntuu, että se sun vaimosi on niiku vähän retkuttanut sinua. vasta 3 kk olette asuneet, ja nyt haluaa avioeroa. Kuinka kauan olette olleet naimisissa? Eiköhän vaan ole kyseessä itänaapurin tyttö??