Kun nyt vielä tässä iässä "sinkkuilen" ja maailmaa on tullut nähtyä jonkin verran, olen ajatellut ottaa seuraavan askeleen miehiin tutustumisessa.
Tarkoitan nettideittailua.
Olen käynyt säännöllisesti kahdessa deittipalvelussa ja tunnen, etten oikein "riitä" näille miehille. Kaikki (tai lähes kaikki) miehet ilmoittavat pitävänsä itsevarmoista ja uskaliaista naisista. Vaikka kaveri mainitsisi itsensä ujoksi/ujohkoksi, kuitenkin itsevarmuus naisessa viehättää (mikä sinänsä on hassua).
Haluavatko nämä miehet (tai mistäpä te sen tietäisitte :) )vain ja ainoastaan itsevarman naisen vai voiko lempi syttyä ei-niin-itsevarmaa neitoa kohtaan?
Tai mitä ylipäänsä miehet tuolla itsevarmuudella tarkoittavat?
Itse en ole mikään harmaahiirulainen, mutta se, mitä itse käsitän itsevarmuudella, on kai jotain nykyisen kaltaista "paljon melua tyhjästä"-itsevarmuutta (katsokaapa vaikka BB:tä). Myöskään suuremmassa, vieraista ihmisistä koostuvassa porukassa en ole parhaimmillani.
Kysymykseni olisi voinut suunnata tuonne miehen logiikan puolelle, mutta uskon, että muilta sinkuilta tulee käytännönläheisemmät vastaukset.
Tarkoitan nettideittailua.
Olen käynyt säännöllisesti kahdessa deittipalvelussa ja tunnen, etten oikein "riitä" näille miehille. Kaikki (tai lähes kaikki) miehet ilmoittavat pitävänsä itsevarmoista ja uskaliaista naisista. Vaikka kaveri mainitsisi itsensä ujoksi/ujohkoksi, kuitenkin itsevarmuus naisessa viehättää (mikä sinänsä on hassua).
Haluavatko nämä miehet (tai mistäpä te sen tietäisitte :) )vain ja ainoastaan itsevarman naisen vai voiko lempi syttyä ei-niin-itsevarmaa neitoa kohtaan?
Tai mitä ylipäänsä miehet tuolla itsevarmuudella tarkoittavat?
Itse en ole mikään harmaahiirulainen, mutta se, mitä itse käsitän itsevarmuudella, on kai jotain nykyisen kaltaista "paljon melua tyhjästä"-itsevarmuutta (katsokaapa vaikka BB:tä). Myöskään suuremmassa, vieraista ihmisistä koostuvassa porukassa en ole parhaimmillani.
Kysymykseni olisi voinut suunnata tuonne miehen logiikan puolelle, mutta uskon, että muilta sinkuilta tulee käytännönläheisemmät vastaukset.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ole ihan vain oma itsesi, siitä tykätään kaikkein eniten. Silloin löydät itsellesi varmimmin ihan oikeaa onnea. Ei ole tiedätkö kiva juttu havaita että joku on feikannut jonkun tietyn osan itsestään, etenkin jos se on joku asia joka on itselle todella tärkeä. Tulee paha pettymys ja vielä sellainen tunne että tässä on mennyt aikaa ja välittämistä ihan hukkaan.
tässä asiassa en pystyisi edes feikkaamaan :)
sen verran, että mielestäni ujous sulkee itsevarmuuden pois.
Miellän ujouden tietynlaisena varovaisuutena uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan. Itsevarma taas suhtautuu kaikkeen tuollaiseen suurella kiinnostuksella ilman, että pyrkisi ensimmäiseksi vain tarkkailemaan tilannetta.
Ehkä ongelma on siis ainakin osittain siinä, että ihmiset eivät halua myöntää-varsinkaan itselleen-olevansa hieman ujoja, varovaisia ja asioiden (ja itsensä) suhteen epävarmoja.
aiankin mulla se itsensä ujoksi nunnustaminen ei ole mitenkään suurijuttu vaan kun ei suhtaudu toiseen sillä äärimmäisellä mielenkiinnola millä pitäisi että yhteys säilyisi. Se että otan kontaksia johonkin naiseen niin siitä usein tulee sellainen tunne että haluan vain jutella vaikka voisi olla muutakin. Toisaalta naiset jotka ottavat minuun kontaktia tuntuvat vain sltä että haluavat että haluavat vain hetken jutella. Ei siis tiedetä mitä kukakin halua.
Sellainen on hyvä joka on suunnilleen sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä. Kaahottajat ja itsevarmuudellaan kehuskelevat eivät välttämättä ole yhtään varmoja itsestään. Ole sellainen kuin olet, se on parasta. Ujous ei haittaa, päinvastoin, kunhan vaan et ole töykeä tai täysin tuppisuu.
Harva ihminen oikeasti viihtyy isossa porukassa, en minä ainakaan. Kahden kesken sitä pitää tutustua. Silloin monella myös menee pupu pöksyyn, ehkä siksi ovat tykkäävät laumasta ympärillä.
En vaadi sellaista itsevarmuutta josta pidetään "isoa ääntä". Itsetunto on hyvä olla kohtuullinen ettei tule niitä ikäviä oireita...
Lähinnä esteeksi tulee se jos et lainkaan osaisi osoittaa kiinnostuneisuuttasi tai lukkiutuisit liian pahasti etkä osoittaisi että haluaisit jatkaa tutustumista toisellakin kerralla. Silloin tulisi niin kylmänkalseat fiilikset että tuskin tahtoisin uusintakierrosta.
Mitä avoimempi ja lämpimämpi sitä helpompi on jatkaa. Itsevarmuus tai sen puute ei ole yksiselitteisesti apu tai haitta, vaikka ne usein tuntuukin kulkevan käsi kädessä.
Itseasiassa mun unelmistani on juuri päätyä yhteen vähän sellaisen herkän ja ei-niin-itsevarman kanssa ja sitten vahvistaa häntä silleen kivasti... se tuntuu itsestäkin hyvältä jos saa toisen kukoistamaan... :)
Kivasti kirjoitettu.
Parisuhteella on aina arvoa, niin yhteiskunnallisessa kuin yksilön omassakin mielessä. Luulen, että hyvä parisuhde vahvistaa aina kummankin osapuolen itsetuntoa. Korjaa, jos olen väärässä.
Juurikin HYVÄ parisuhde tekee sen. Totta. Tai ehkä ennemminkin niin että se on multaa josta se itsetunto voi kasvaa yksilössä, mikään ehdoton taikasauva hyväkään parisuhde ei ole - jos yksilö ei kohtaa itseään.
Itsellä loistava esimerkki parisuhteesta joka sekä parantaa että vahingoittaa. Riippuu ihan mistä kumpikin lähtee ja mihin kasvaa suhteen aikana jos jotain kehitystä on näkyvissä. Voisi sanoa että se parisuhde pelasti elämäni monessakin merkityksessä ja hänkin pääsi jaloilleen mutta loppujen lopuksi kun kasvoin turhankin toimivaksi itsekseni niin sitten alkoikin kumppanin jauhautuminen jalkoihin. Tää sitten vahingoitti lopulta kumppanini itsetuntoa ja se parisuhde kaatui minun lähtööni.
Tasapainoinen suhde olisi kieltämättä piristävää vaihtelua.
Tuo esimerkki jonka annoin oli tavallaan hyvin optimaalinen parisuhde, kommunikaatio toimi ja arki jaettiin oikein hyvin ja kriiseistä selvittiin varsin hienosti. Paitsi siitä viimeisestä kriisistä joka olin minä itse ... hyvä parisuhde se oli aikansa eikä päättynyt katkeruuteen (vaan kumppanini puolelta suureen suruun). Toisaalta kemialtaan kestämätön, joten voiko sitä loppujen lopuksi hyväksi sanoa?
Niin, mikä se hyvä parisuhde sitten on loppujen lopuksi? Onko sulla ajatusta tähän?
on kai jotakin intohimoista, mutta vakaatakin, lähinnä kai sielujen sympatiaa (joo joo, tottakai seksi kuuluu aina hyvään parisuhteeseen).
Eli hyvä parisuhde on jotain sellaista, mitä en osaa kuvailla. Kai sen tietää siinä vaiheessa, kun sen kokee.
Pitkällä aikatähtäimellä sanoisin, että olisi kiva viettää vähintään vanhuudenpäivät elämänkumppanin kanssa, ja olisihan se hohdokasta, jos jo nuoruudessa oltaisiin rakastuttu toisiimme.
Paras lopettaa, kun tämä kirjoittelu menee taas tämän illan osalta tällaiselle linjalle (siis minun osaltani).
Metaforamaisesti : kun on suudeltu intohimoisesti, syleilty kuumasti, kuiskuteltu ties mitä korviin, vähennetty vaatetusta ja uitu sitten toisen iholle sängyllä...
sitten - "Paras lopettaa kun tää hauskuus menee tän illan osalta tälle linjalle"
... eli. Älä nyt lopeta kun ollaan päästy juuri siihen olennaiseen, mä HALUAN kuulla juuri noita ajatuksia :D
hyvä parisuhde olisi mulle juurikin jotain tuollaista kuin nirjoitin...tällä hetkellä.
Ihminen muuttuu ajan kuluessa (vaikka perusminä olisikin sama) ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta nyt siis näin.
liittyy tuohon bb:hen ei ole itsevarmuutta vaan tyhmyyttä..
Nykyään se itsevarmuus näyttää olevan sitä ettei saa olla riippuvainen/sitoutua kehenkään.
Viisainta on olla vain oma itsensä eikä seurata näitä nyky "trendejä".
"Viisainta on olla vain oma itsensä eikä seurata näitä nyky "trendejä"."
Teoriassa pitää paikkansa, mutta olen sen verran sosiaalinen, että olisin nykyistäkin onnellisempi, jos vierelläni olisi kumppani.
Kun maailmaa ei voi muuttaa, pitää itse muuttua.
Kaiken kaikkiaan pointtini ei kuitenkaan ollut oman itseni muuttaminen vaan se, että haluaako todella niin monet miehet itsevarman (mitä sillä tarkoitetaankaan) naisen vierelleen, vaikka ei itsekään niin viimeisen päälle itsevarma olisi. Asia on pistänyt silmään selaillessani profiileita.
Jeps, eli minä siis todella haluaisin sitoutua, kun vaan löytäisin kivan miehen ja tunne olisi sama myös sillä toisella suunnalla :)
siinä sitoutumisessa todellakaan ole mitään heikkoa itsetuntoa/takertumista.Ainakaan minun mielestäni.
Minusta ainakin se liika itsevarmuus menee kyllä joillakin sille itsekkyyden puolelle.Ja silloin kyllä se toinen osapuoli joutuu siihen alistujan rooliin.Ei hyvä parisuhteen kannalta.
En nyt tiedä mitä se sitten on,mutta itse ainakaan en kiinnostu/hyväksy näitä kaikkia asioita mitä nyky"parisuhteissa" tehdään.Ja sanonut jopa ääneen mielipiteensä.On fuckbuddysta kimppakivaan.Ja kaikkea siltä väliltä.Televisiot pullollaan vaikka mitä parinhaku tositeeveetä.Netistä puhumattakaan.
Ja jos kadulla yrittää puhuttelemaan,niin luulevat että on automaattisesti joku sekopää raiskaaja!
Liekö heikkoa itsetuntoa kun ei itse muutu tähän menoon.Varmaanhan ollut kyllä ennenkin kaikenlaista,mutta kun ollut kauemmin pois "markkinoilta" niin aikas oudolta kyllä tuntunut tämä meininki.Mikään ei todellakaan tunnu riittävän(naisillakaan).
Jeps,onnea vain etsintään sinullekin.Kyllä se varmaan jostakin löytyy se "helmi".M30
Ihan ensimmäiseks, ku luin noista mainitsemistasi nettideittien VAATIMUKSISTA, tuli mieleen se kaveri siellä rustaamassa (hiki otsalla) sitä ilmoitusta sinne nettiin.. miettii kuumeisesti, MITÄ tähän nyt laittais... ITSEVARMA!!!!
"Se toimii taatusti!!"
Tuli vaan mieleen, että ehkä kaikki ei ajattele ihan loppuun asti, mitä se sana voikaan pitää sisällään...? Ainakin minun mielestäni siitä on hyvin lyhyt matka Ylpeään, Itsekeskeiseen, Omasta mielestään miltei täydelliseen, toisia tippaakaan huomioimattomaan ihmiseen...?
Varmaanki monet on ihan toista mieltä asiasta, mutta mun mielestäni tuo Itsevarma ei välttämättä oo ollenkaan positiivinen juttu. Kyllä meidän kaikkien pitäis mun mielestäni olla sopivasti nöyriä ja Toisemme Huomioivia. Se vika on yllättävän usein omassa itsessään, kun jokin asia ei onnistu. Liian Itsevarmat vaan löytää sen syyn aina jostain ihan muualta...?
Tietysti, onhan siitä varmaan etuakin, kaikenlaisilla SeuraPiiriKekkereillä voi olla kuin Kala Vedessä, porukan keskipisteenä, jolla on Paljon Kavereita jne.. Itse en vaan oo mikään SeuraPiiri-ihminen, niin tuokaan asia ei merkitse minulle mitään..:)
Jos taas on Liian Epävarma, niin eihän sitäkään tietysti kukaan jaksa loputtomiin tukea ja rohkaista, mutta SILTI minusta ainakin kohtalaisen epävarma ihminen on paljon miellyttävämpi seuralainen kuin Tosi Itsevarma.. tuun Tosi Epävarmaks itsestäni Kamalan Itsevarman naisen seurassa...;))
Tuo BB-vertaus ei oikein auennut mulle... oon kaks kertaa yrittänyt katsoa sitä. Oikeasti YRITIN. En tainnut jaksaa ihan ekalle mainoskatkolle asti. Valitan...;))
mun ajatukset, lukuunottamatta tuota BB:tä ;)
Juuri sinun sanoin voisin perustella sitä, miten kummallista on, että ujot(kin) pitävät itsevarmoista henkilöistä.
Hmm, ehkä joitakin/useita vastakohdat viehättävät ja minua kai omat vastakohtani lähinnä vituttavat. Kypsä ajattelumalli mulla :)
koska haluavat itse olla sellaisia
elämäni suurin kriisi on ollut hyväksyä se, etten ole itsevarma- tai ainakin olen joutunut tekemään nykyisen itsevarmuuteni eteen paljon töitä.
Vaihtaisin elämästäni useita päiviä pois ja olisin mieluummin rohkeampi kuin olenkaan, jos voisin.
Pidän toisaalta itsestäni aivan silmittömästi, mutta olishan se kiva olla tietyissä tilanteissa COOLimpi.
Elämä on.