11.09.2001

Naiset puhuvat todella harvoin politiikasta. Puhukaa siitä nyt edes tämän kerran.

Olen puhunut, mutta ihan muilla foorumeilla. Sukupuolella ei ole mitään merkitystä, koska ihmiset mielipiteineen ovat yksilöitä.

Vähän vaikeaa vastata kaikkien tai edes monen naisen puolesta. Omaakaan näkökantaani en tällä foorumilla tämän enempää jaksa selvitellä ja analysoida. Kyseessä kun ei kuitenkaan ole työhönottohaastattelu tai edes televisiopaneeli.

Syitä voisi etsiä kaukaa historiasta. Kukaan tai mikään ei ole yksipuolisesti syyllinen. Inhottaa eniten, että läntinen maailma meni kritiikittömästi mukaan kauhistelemaan 11. päivän iskua. (Hirveä asia, totta kai.) Syynä tietenkin se, että kuolleet olivat (enimmäkseen) valkoihoisia, hyvin tienaavia USA:laisia ja räjähtänyt omaisuus oli kallista ja komeaa. USA liittolaisineen on tappanut ja tuhonnut paljon enemmän ympäri maailmaa, mutta eipä paljon sympatiaa heru heidän syyttömille uhreilleen.

Tästähän voisi spekuloida loputtomiin. Mieluummin kuitenkin puutun niihin asioihin, joille voin tehdä jotain.

Puhun mielelläni politiikasta. Mutta kokemukseni mukaan miesten kanssa ei voi, koska heille se on väittely, joka pitää voittaa. Täystyrmäys tai ei mitään.
Siitä ei tule sellaista yhteistä ideointia tai yleistä pohdintaa. Jota olis vaikka kiva yhdessä tutkia.

Muistan 9.11. päivän. Tulin koulusta kotiin, hain välipalaa ja avasin telkkarin. Kaapelikanavilta tuli livekuvaa kaikilta uutiskanavilta. Eihän sitä meinannut uskoa todeksi. Kekustelimme siitä koulussa seuraavana päivänä ja spekuloimme seurauksia.

Kyllä uskon, että Bush jotenkin tiesi tai jopa kerjäsi sen. Tiesi enempi taustoja kuin antoi ymmärtää. Pitkä tarina ja tottakai sen ympärille on kehittynyt kaikenklaisia salaliittoteorioita. Maailmanpolitiikka on raakaa ja raha jyllittää. Jotenkin tää eu:n surkea tila, pressan vaalit ja Kataisen huonous huolettaa nyt enemmän.

Eihän miehet puhu politiikasta. Tai erittäin harvan miehen kanssa voi jutella aiheesta. Naiset kyl juttelee, ainakin keskenään.