Kun olin 21-vuotias tapasin mieheni, joka vei heti jalat alta. Seuraavana päivänä sanoin työkaverilleni, että hänen mukaansa lähden, jos pyytää. Ja pyysihän se, ja minä lähdin. 15 vuotta myöhemmin erottiin.
Olen muutaman vuoden etsinyt uutta suhdetta, mutta mikään ei tunnu miltään, kukaan ei enää säväytä. Nyt olen tavannut ihan mukavan miehen, mutta kun ei vaan iske kipinää. Itse olen 40 ja hän 50.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö tyytyä suhteeseen,joka on turvallinen ja mukava, mutta jossa ei ole intohimoa? Olisin mieluummin yksin kuin väkisin keksin treffeille uutta tekemistä. Kaipaan sitä tunnetta, että vatsassa on perhosia, kun hän soittaa. Että illalla viimeksi ja aamulla ensimmäiseksi ajattelen häntä. Ei ole ehkä reilua miestä kohtaan olla suhteessa ja ajatella enemmän exää kuin häntä...
Olenko lapsellinen? Voiko rakastua niin totaalisesti enemmän kuin kerran elämässään?
Olen muutaman vuoden etsinyt uutta suhdetta, mutta mikään ei tunnu miltään, kukaan ei enää säväytä. Nyt olen tavannut ihan mukavan miehen, mutta kun ei vaan iske kipinää. Itse olen 40 ja hän 50.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö tyytyä suhteeseen,joka on turvallinen ja mukava, mutta jossa ei ole intohimoa? Olisin mieluummin yksin kuin väkisin keksin treffeille uutta tekemistä. Kaipaan sitä tunnetta, että vatsassa on perhosia, kun hän soittaa. Että illalla viimeksi ja aamulla ensimmäiseksi ajattelen häntä. Ei ole ehkä reilua miestä kohtaan olla suhteessa ja ajatella enemmän exää kuin häntä...
Olenko lapsellinen? Voiko rakastua niin totaalisesti enemmän kuin kerran elämässään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Väkinäinen deittailu tai epätyydyttävä suhde EI missään nimessä ole mikään pakko. Ei hitossa!
Minusta et vaadi liikaa, vain suhteen jossa haluat olla.
"Olenko lapsellinen? Voiko rakastua niin totaalisesti enemmän kuin kerran elämässään?"
Minä uskon että voi, hyvinkin. Miksi tyytyä keskinkertaiseen kun voi saada kaiken, vaikka sitä täydellistä joutuisikin odottamaan?
***
Iso elämän kokemus aiheuttaa jonkinlaisen ihannelistan, joita kumppanin pitäisi edustaa. Kun tälläinen kumppani sitten osuu kohdalle joka täyttää listan kohdat, niin se saattaa tuntua vain ihan kivalta. Jos jotenkin höllentäisi siitä kuvasta että mitä etsii, niin antaisi mahdollisuuden elämälle yllättää. Jos suojaa itsensä liian hyvin elämältä tulee siitä helposti tasapaksua.
Minulla melkein sama tilanne; nuoresta asti liki kaksikymmentä vuotta yhdessä, tuli lapsia ja sitten ero. En ole ketään koskaan rakastanut niinkuin häntä ja vertaan mahdollisia miesystäviäni aina häneen. Hetken ihastusta kummempaa tunnetta en saa aikaan, muutamat vuodetkaan eivät ole asiaa korjanneet. Nyt olen tavannut miehen jota tunnen voivani rakastaa, olemme hyviä ystäviä ja moni asia yhdistää meitä. En saa kerrottua hänelle tunteistani koska pelkään hänen torjuvan ja jättävän minut. Mieluummin elän hänen ystävänään kuin menetän hänet kokonaan. Että vaikeaa se on jätetyksi tulleen kerätä tunne-elämän sirpaleet pitkän liiton jälkeen, ehkä ei kuitenkaan mahdotonta...
että se intohimoinen rakkaus tulee vain kerran elämässä....Mutta kai ikäkin on jo sellanen ,että ajatellaan enempi just turvallisuutta yms.Mulla ja miehelläni ei ole vieläkään mitään muuta kun intohimo ,14v kestänyt.Muuten me ollaan kuin yö ja päivä ja ei sovita yhteen yhtään.Mutta jostain syystä tunnemme intohimoa toisiamme kohtaan ja 14v se on kantanut liittoamme.Välillä vihataan ja inhotaan toisiamme ,mutta tällästä..sairasta.