En osaa enää sanoa juuta enkä jaata tunteistani.
Olen seurustellut reilun vuoden erään miehen kanssa, juttu on molempien pisin ja "vakavin". En koskaan uskonut, että löytäisin ketään niin ihanaa, ketä pitäisi minuakin sinä ihanimpana naisena, mutta kuitenkin siitä huolimatta olemme tähän tilanteeseen ajautuneet...
Viikonloppuna vain jokin muuttui ja lauatai-iltana ehdotelin miehelle jutussamme hieman tuakoa, ainakin viikoksi. Että haluan miettiä asioita ja tarvitsen omaa aikaa. Mies tuntui ymmärtävän minua.
Emme ole olleet puheissa nyt siis 4päivään.
Välitän miehestä kamalasti mutta jokin on muuttunut. Vaikka on paha olo, en osaa itkeä. Ennen olisin saattanut nyyhkiä jo varsin pienistä asioista.
Jotenkin vain sellainen olo, että eron paikka. Mutta en osaa sanoa erolle syytäkään, koska omat tunteeni ovat ristiriidassa.
Mitä olisi parasta miehelle sanoa?
Olemme kyllä vielä melko nuoriakin, itse täytän pian 18 ja mies on 22.
Olen seurustellut reilun vuoden erään miehen kanssa, juttu on molempien pisin ja "vakavin". En koskaan uskonut, että löytäisin ketään niin ihanaa, ketä pitäisi minuakin sinä ihanimpana naisena, mutta kuitenkin siitä huolimatta olemme tähän tilanteeseen ajautuneet...
Viikonloppuna vain jokin muuttui ja lauatai-iltana ehdotelin miehelle jutussamme hieman tuakoa, ainakin viikoksi. Että haluan miettiä asioita ja tarvitsen omaa aikaa. Mies tuntui ymmärtävän minua.
Emme ole olleet puheissa nyt siis 4päivään.
Välitän miehestä kamalasti mutta jokin on muuttunut. Vaikka on paha olo, en osaa itkeä. Ennen olisin saattanut nyyhkiä jo varsin pienistä asioista.
Jotenkin vain sellainen olo, että eron paikka. Mutta en osaa sanoa erolle syytäkään, koska omat tunteeni ovat ristiriidassa.
Mitä olisi parasta miehelle sanoa?
Olemme kyllä vielä melko nuoriakin, itse täytän pian 18 ja mies on 22.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta sanon vain yhden asian: ole onnellinen josko ensimmäinen vakava suhteesi ei ole viimeinen vakava suhteesi.
Olet nuori. Elä elämääsi. Jos olette tarkoitetut toisillenne, löydätte kyllä toisenne joskus myöhemmin!
Olipa surullista luettavaa jotenkin, sillä erot on aina kamalia. Hyvä kun pyysit harkinta-aikaa, siis omaa aikaa jolloin voit miettiä miltä tuntuu. Mitä jos miettisitte ennen, kuin/jos eroatte, kumpikin tahollanne mitä elämä ois ilman toista ja mitä silloin tekisit, olisko se hauskempaa kun joutuis kuitenkin etsimään kumppania, sitähän se elämä kuitenkin on, ihminen haluaa sitoutua. Seurustelussa voi tulla kyllästymisiä tai sitä haluaakin vaihtelua. Mutta sinähän et tiedä itsekään mikä nyt on, siis harkitse ajan kanssa mikä on parasta, SINULLE.