Syyt eroon – erotako vaiko ei?
Taustat
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä v. 1982 lähtien. Minulla oli edellisestä avioliitosta 6-vuotias tytär Riitta tavatessamme. Mieheni tapasin Helsingin iltatorilla työn merkeissä. Muutimme yhdessä Ruotsiin. Saimme molemmat töitä. Meillä oli muutama todella hyvä vuosi. Meille on syntynyt kolme lasta – Anna, Risto ja Heikki. Anna kuoli viikon vanhana Tukholmassa sairaalassa, eikä syytä koskaan saatu selville. Parvo-virusta epäiltiin taudin aiheuttajaksi.
Pojat olivat 3 kk. ja 20 kk. muuttaessamme takaisin Suomeen. Jossain välissä riitaannuimme niin pahasti, että asuimme erossa. Ostimme kuitenkin yhdessä omakotitalon ja muutimme perheenä yhteen, lähinnä lasten vuoksi.
Annan kuolema
Annan hautajaisista muistan parhaiten Aapon hautaan heittämän vaaleanpunaisen paperinenäliinan.
Ennen Annan kuolemaa vei Aapo minut virkistäytymään kirpputorille Skärholmeniin. Keisarinleikkauksesta oli kulunut kolme päivää. Kävelimme kauan. Sattui. Olen idiootti.
Risto ja Heikki pieninä
Riston syntyessä muistan parhaiten sellaisen asian, että Aapo ei osallistunut vauvanhoitoon, vaan Riitta ja minä olimme Riston vanhemmat. Kerran Riston ollessa aivan pieni Aapo olisi ottanut vauvan mukaan Ruotsista Suomeen näytösmielessä. En antanut lupaa. Aapolla ei ollut mitään käsitystä vauvanhoidosta. Heikkiä odottaessani Aapo lähti Suomeen. Minulla oli vielä viikko töitä ja alle 2-vuotias hoidettavana. Olimme muuttaneet Svenskbölen talosta kerrostaloon. En muista miten tilanteesta selvisin. Mahdoinkohan saada viikon sairasloman tai jotain. Kuulin Aapon Suomeen muuton ajankohdasta puhelimessa. Muutkin asiat kuulin sillä tavalla, että kuulin ne lankapuhelimesta. Nykyään on kännykät, joten samalla tavalla ei tieto kulje, kuten lankapuhelinaikoina.
Molemmat pojat ovat syntyneet keisarinleikkauksella. Sairaalassaoloajat olivat todella lyhyet. Kertaakaan ei oltu siivottu koko aikana.
Matka
Kävimme usein lasten kanssa Suomessa Ruotsista käsin. Kerran laivalla oli Aapon tuttuja. Aamiaisella tämä tuttavapariskunta, joilla oli omat lapset kotona, istui muutaman pöydän päässä, kun tulimme meidän koko perhe saliin. Melkoinen härdelli kahden vauvan kanssa sellainen aamiaistapahtuma. Aapo haki itselleen aamiaista ja meni tuttaviensa pöytään istumaan. Nämä olivat kuitenkin lopettelemassa. Aapo jäi yksin syömään heidän pöytäänsä. Riitan kanssa syötettiin vauvat parhaimman mukaan.
Munuaisleikkaus
Sain eräänä iltana hirveän selkäkipukohtauksen poikien ollessa vielä alle kouluiän. Oli pakko lähteä sairaalaan Tsaareen. Kipu olikin munuaisesta johtuvaa, joten jouduin Helsinkiin leikkaukseen. Olin kaiken kaikkiaan HYKSissä useamman viikon, josta yhden viikon sain olla kotona pissapussin kanssa odottamassa munuaisleikkausta. KELA korvasi taksimatkat. Taksi tuli hakemaan kotoa. Kuljettaja kiipesi portaat ylös asti hakemaan potilaan kassia. Taksikuski oli silminnähden hämmentynyt huomatessaan että taloudessa oli mies. Mies, joka ei reagoinut lähtöön millään tavalla. Taksikuski oli matkankin aikana ihmettelevän tuntuinen. Ainoa, joka soitti kysyäkseen leikkauksen onnistumisesta oli kyseinen taksikuski. Kertakaan koko aikana sairaalassa olon aikana en nähnyt poikiani. Ihme kyllä Aapo tuli hakemaan sairaalasta autolla. Kävimme Pikkalan huoltoasemalla kävelemässä hyllyjen välissä. Kylkeen sattui. Olen idiootti.
Puhumattomuus
Meillä ei puhuta mistään. Meillä ei neuvotella mistään. Näin on ollut vuosia. Miten tilanne voi päästä sellaiseksi? Vuosien mittaan oppii kyllä olemaan kyselemättä, kun vastaukseksi saa mitä sattuu suusta tulemaan sillä hetkellä. Vuosia sitten olimme tyttären kanssa ostamassa meille DVD-soitinta. Aapo valaisi meitä, ettei siinne sitten sovi LP-levyt. Tämä oli vain esimerkki. Vastaavia esimerkkejä on tuhansia. Ainoat keskustelunaiheet – tai ei keskustelu, enempi monologi – ovat miehen työhön liittyvät asiat. Hän rakastaa esilläoloa tai ainakin nauttii siitä. Toinen pojista on suositumpi, sillä tämä poika menestyy hyvin koulussa. Molemmat ovat lukiossa. Toinen ei menesty vaikka ei tyhmä olekaan. Tässä toisessa pojassa on vain ”vikoja”. Huomenna tämä poika onkin menossa taas jälleen kerran koulupsykologille. Tämä poika epäilee olevansa homo. Olen lueskellut homoudesta jonkin verran. Yksinhuoltajaäitien pojista tulee usein homoja? Olenko yksinhuoltajaäiti? Vaiko vain idiootti?
Seksipalveluiden vaatiminen
Aivan suhteemme alkuvaiheessa puhuimme kerran liiton onnellisuudesta ja kestävyydestä. Tällainen juttu jäi mieleeni. Muistan, että olimme silloisen kotimme olohuoneessa ja oli kesä. Mieheni sanoi, että niin kauan kun seksiä riittää ja sitä annetaan niin asiat menee hyvin. Tämä pitikin paikkansa. Aika monta vuotta jaksoinkin ja alussa oli itselläkin kivaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei pelkkä seksi riittänytkään itselle. Olisin halunnut joskus hellyyttä ilman että olisi tarvinnut ”ruveta hommiin”. Edes joskus ja lasten jälkeen olisin mielelläni nukkunut edes yhden yön ilman vaatimuksia. Huomasin äkkiä, että jos jään katselemaan televisiota tai muuten jäin siivoilemaan, niin ei tarvinnut antaa seksiä. Halusin nimittäin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Synnytin neljän vuoden sisällä kolme lasta. Pikkuhiljaa menetin kaikki seksihalut. Mieheni kiukutteli. Joskus oli sitten vaan pakko ”antaa” perherauhan vuoksi vaikka koko homma alkoi tympiä todella paljon. Miestäni ei häirinnyt ollenkaan vaikka sängyssä oli pienet lapset. Se vaikutti sairaalta. Jossain vaiheessa sitten ryhdistäydyin ja sanoin ei. Samoihin aikoihin löysin itselleni miespuolisen ystävän. Oletin, että minullakin voi olla miespuolisia ystäviä, koska miehelläni oli paljon naispuolisia ystäviä. Minusta se oli aivan normaalia, että näin oli. Kirjoittelimme tämän ystäväni kanssa sähköpostia. Minusta oli ihanaa, että joku kuunteli minua sähköpostin välityksellä. Tapasin tämän ystävän alun perin ollessani naispuolisen ystäväni kanssa ulkona. Jostain syystä tämä mies otti yhteyttä ja kirjoittelimme useamman vuoden.
En siis hakenut seksiä – sitähän olisin saanut kotona – vaan ystävyyttä ja kuuntelijaa. Näitä asioita en ollut saanut kotona koskaan, paitsi ehkä pari ensimmäistä vuotta.
En voi väittää, että mieheni olisi varsinaisesti pakottanut minua seksiin. Hänen vaatimuksensa ilmenivät patisteluna ja inttämisenä ja sitten kiellon jälkeen ovien paiskomisena ja mököttämisenä. Ne vuodet jolloin vastentahtoisesti (en varsinaisesti sanonut mitään) suostuin seksiin laskin minuutteja (homma kesti noin tunnin eri vaiheineen) jolloin homma olisi ohi ja saisin nukkua. Eikö mies muka huomaa jos nainen ei halua? Vai eikö sillä ole väliä? Mieheni sanoi ettei sillä oikeastaan ole väliä.
Poissaolo – fyysinen ja psyykkinen
Mieheni on yksityisyrittäjä. Aina menossa ja aina poissa. Kotona käy etupäässä nukkumassa ja hereillä ollessaan katsoo televisiota olohuoneessa. Silloin siihen ei ole muilla menemistä. Muuten alkaa sormien naputtelu ja jalan heiluminen. Pitää aina tarkasti kuunnella, milloin auto ajaa pihaan, että voi siirtyä yläkertaan. Näin meillä toimivat sekä minä että pojat. Juhlaa on se kun isä ei tule yöksi kotiin ja voidaan kaikki viettää aikaa sohvalla television edessä ja mahdollisesti syödä jotain hyvää. Niin – meillä ei syödä yhdessä. Ei ole syöty juuri koskaan, paitsi jouluaattona, mutta se on kaikille tuskallista, sillä meillä ei puhuta jos isä on kotona tai puhutaan hyvin vähän. Tämä alkoi jo poikien ollessa vauvoja. Onhan se rauhallisempi tietysti syödä ilman huutavia lapsia.
Riidan jälkeen poikien ollessa alle 10 vuotta poikien isä vei pojat ravintolaan syömään jäätelöä. Aina oli paikalla tuttuja, jotka näkivät miten hyvä isä pojilla on. Tämä loppui kun huomautin asiasta. Minusta se oli nimittäin melko lystikäs tapa. Kesän traditioihin kuului Hangossa käynti. Autolla ajettiin Hankoon – syötiin jäätelöt – lähdettiin takaisin – eikä juuri sanaakaan sanottu. Laatuaikaa perheen kanssa parhaimmillaan. Eräänä kesänä vanhempi pojista sai raivokohtauksen ja kieltäytyi perinteisestä Hangon matkasta. Nyt emme enää käy yhdessä Hangossa.
Asumiseron yhteydessä omille sukulaisille ja muille tutuille parjaaminen ja panettelu
Asumiseron – mieheni muutti pois työsuhdeasunnostani – yhteydessä mieheni soitti sukulaisilleen ja kertoi mitä kertoi. Alkoi merkillinen aika elämässäni. Ihmiset käyttäytyivät minua kohtaan tosi oudosti. Minulle selvisi, että mieheni oli ”valistanut” minulle vieraitakin ihmisiä. Miehelläni on ilmiömäinen kyky valehdella täysin kirkkain otsin. Testasin kerran tätä kykyä ja sain hänet kiinni valheesta, josta tiesin totuuden. Kiinni jäädessään, hän sanoi että aina pitää yrittää. Painoin tarkoin mieleeni ilmeen. En ole koskaan nähnyt ihmisen valehtelevan niin uskottavasti.
Vaikka mieheni on kotona puhumaton ja tekemätön (tosin saattaa ryhtyä toimeen, jos äitinsä on tulossa ja kun tekee, tekee tekemisestään todella suuren numeron), niin työympäristössään hän on todella pidetty ja sosiaalinen ja avulias. Varsinkin naiset pitävät hänestä todella paljon. Hänellä on paljon naispuolisia ihailijoita, jotka odottelevat avioeroamme. Varmana tietävät, että avioeromme voimaanastuminen on aivan ajan kysymys. Paras ystäväni on kuulemma näin kertonut yhteiselle tutulle. En itsekään yhtään hämmästyisi, jos eroaisimme. Eromme tekee vaikeaksi se, ettei kumpikaan ole hakenut eroa. Joka tapauksessa mieheni on naisten mielestä nyt vapaata riistaa. Minulle on kerrottu muutaman naisen nimi. Kaikki tapaukset ovat kuitenkin mitättömiä. Ilmeisesti hän kuitenkin on sen verran saita, ettei halua maksaa pojista elatusmaksuja eikä varsinkaan halua että joutuisi samaan tilanteeseen uuden perheen kanssa.
Voi kun voittaisi lotossa, niin tarvitsisi kärsiä tätä hetkeäkään enää. Toisaalta en lottoa, niin pitää löytää muu keino. Ajattelin, että asioiden listaus voisi auttaa ajatusten selkiyttämisessä.
Tulevaisuus
Ero olisi todella parasta kaikille osapuolille, sillä emme ole niin vanhoja vielä ettei jonkinlaista onnea vielä löytyisi vaikka yksin eläen. Pojat saavat todella huonon mallin avioelämästä. Eihän tämä ole normaalia? Hän on myös sanonut, ettei hänen tarvitse minua kiittää esim. ruuasta eikä hänen tarvitse minua kannustaa. Eikä hän totta vie niin teekään. Jos minua hakattaisiin ja lyötäisiin fyysisesti lähtisin heti. Lähtisin jo ensimmäisestä iskusta.
Useimmat naiset ja varsinkin ikäiseni naiset ja sitä vanhemmat naiset ovat yleensä sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti. Naisessa on kuitenkin aina vika. Miehen kuuluu saada seksiä aina halutessaan. Minulle olisi siinä tapauksessa pitänyt suorittaa lobotomia. Kun ei voi niin ei voi. Ei vaikka kuolema tulisi.
Olen varma, että minuakin odottaa onni jossain. Onni voi olla esim. oma tila johon on vain itsellä avain. Onni olisi myös saada nähdä lastensa varttuvan ja löytävän paikkansa elämässä. Toivon, että mieheni löytää oikeasti rakkauden, sillä en usko että hän tietää mitä se on. Ehkä hän jonain päivänä löytää ihmisen, joka jaksaa sen hänelle opettaa. Minä en osannut tai jaksanut.
Nimet ovat keksittyjä oikeiden henkilöiden suojaamiseksi
-
Taustat
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä v. 1982 lähtien. Minulla oli edellisestä avioliitosta 6-vuotias tytär Riitta tavatessamme. Mieheni tapasin Helsingin iltatorilla työn merkeissä. Muutimme yhdessä Ruotsiin. Saimme molemmat töitä. Meillä oli muutama todella hyvä vuosi. Meille on syntynyt kolme lasta – Anna, Risto ja Heikki. Anna kuoli viikon vanhana Tukholmassa sairaalassa, eikä syytä koskaan saatu selville. Parvo-virusta epäiltiin taudin aiheuttajaksi.
Pojat olivat 3 kk. ja 20 kk. muuttaessamme takaisin Suomeen. Jossain välissä riitaannuimme niin pahasti, että asuimme erossa. Ostimme kuitenkin yhdessä omakotitalon ja muutimme perheenä yhteen, lähinnä lasten vuoksi.
Annan kuolema
Annan hautajaisista muistan parhaiten Aapon hautaan heittämän vaaleanpunaisen paperinenäliinan.
Ennen Annan kuolemaa vei Aapo minut virkistäytymään kirpputorille Skärholmeniin. Keisarinleikkauksesta oli kulunut kolme päivää. Kävelimme kauan. Sattui. Olen idiootti.
Risto ja Heikki pieninä
Riston syntyessä muistan parhaiten sellaisen asian, että Aapo ei osallistunut vauvanhoitoon, vaan Riitta ja minä olimme Riston vanhemmat. Kerran Riston ollessa aivan pieni Aapo olisi ottanut vauvan mukaan Ruotsista Suomeen näytösmielessä. En antanut lupaa. Aapolla ei ollut mitään käsitystä vauvanhoidosta. Heikkiä odottaessani Aapo lähti Suomeen. Minulla oli vielä viikko töitä ja alle 2-vuotias hoidettavana. Olimme muuttaneet Svenskbölen talosta kerrostaloon. En muista miten tilanteesta selvisin. Mahdoinkohan saada viikon sairasloman tai jotain. Kuulin Aapon Suomeen muuton ajankohdasta puhelimessa. Muutkin asiat kuulin sillä tavalla, että kuulin ne lankapuhelimesta. Nykyään on kännykät, joten samalla tavalla ei tieto kulje, kuten lankapuhelinaikoina.
Molemmat pojat ovat syntyneet keisarinleikkauksella. Sairaalassaoloajat olivat todella lyhyet. Kertaakaan ei oltu siivottu koko aikana.
Matka
Kävimme usein lasten kanssa Suomessa Ruotsista käsin. Kerran laivalla oli Aapon tuttuja. Aamiaisella tämä tuttavapariskunta, joilla oli omat lapset kotona, istui muutaman pöydän päässä, kun tulimme meidän koko perhe saliin. Melkoinen härdelli kahden vauvan kanssa sellainen aamiaistapahtuma. Aapo haki itselleen aamiaista ja meni tuttaviensa pöytään istumaan. Nämä olivat kuitenkin lopettelemassa. Aapo jäi yksin syömään heidän pöytäänsä. Riitan kanssa syötettiin vauvat parhaimman mukaan.
Munuaisleikkaus
Sain eräänä iltana hirveän selkäkipukohtauksen poikien ollessa vielä alle kouluiän. Oli pakko lähteä sairaalaan Tsaareen. Kipu olikin munuaisesta johtuvaa, joten jouduin Helsinkiin leikkaukseen. Olin kaiken kaikkiaan HYKSissä useamman viikon, josta yhden viikon sain olla kotona pissapussin kanssa odottamassa munuaisleikkausta. KELA korvasi taksimatkat. Taksi tuli hakemaan kotoa. Kuljettaja kiipesi portaat ylös asti hakemaan potilaan kassia. Taksikuski oli silminnähden hämmentynyt huomatessaan että taloudessa oli mies. Mies, joka ei reagoinut lähtöön millään tavalla. Taksikuski oli matkankin aikana ihmettelevän tuntuinen. Ainoa, joka soitti kysyäkseen leikkauksen onnistumisesta oli kyseinen taksikuski. Kertakaan koko aikana sairaalassa olon aikana en nähnyt poikiani. Ihme kyllä Aapo tuli hakemaan sairaalasta autolla. Kävimme Pikkalan huoltoasemalla kävelemässä hyllyjen välissä. Kylkeen sattui. Olen idiootti.
Puhumattomuus
Meillä ei puhuta mistään. Meillä ei neuvotella mistään. Näin on ollut vuosia. Miten tilanne voi päästä sellaiseksi? Vuosien mittaan oppii kyllä olemaan kyselemättä, kun vastaukseksi saa mitä sattuu suusta tulemaan sillä hetkellä. Vuosia sitten olimme tyttären kanssa ostamassa meille DVD-soitinta. Aapo valaisi meitä, ettei siinne sitten sovi LP-levyt. Tämä oli vain esimerkki. Vastaavia esimerkkejä on tuhansia. Ainoat keskustelunaiheet – tai ei keskustelu, enempi monologi – ovat miehen työhön liittyvät asiat. Hän rakastaa esilläoloa tai ainakin nauttii siitä. Toinen pojista on suositumpi, sillä tämä poika menestyy hyvin koulussa. Molemmat ovat lukiossa. Toinen ei menesty vaikka ei tyhmä olekaan. Tässä toisessa pojassa on vain ”vikoja”. Huomenna tämä poika onkin menossa taas jälleen kerran koulupsykologille. Tämä poika epäilee olevansa homo. Olen lueskellut homoudesta jonkin verran. Yksinhuoltajaäitien pojista tulee usein homoja? Olenko yksinhuoltajaäiti? Vaiko vain idiootti?
Seksipalveluiden vaatiminen
Aivan suhteemme alkuvaiheessa puhuimme kerran liiton onnellisuudesta ja kestävyydestä. Tällainen juttu jäi mieleeni. Muistan, että olimme silloisen kotimme olohuoneessa ja oli kesä. Mieheni sanoi, että niin kauan kun seksiä riittää ja sitä annetaan niin asiat menee hyvin. Tämä pitikin paikkansa. Aika monta vuotta jaksoinkin ja alussa oli itselläkin kivaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei pelkkä seksi riittänytkään itselle. Olisin halunnut joskus hellyyttä ilman että olisi tarvinnut ”ruveta hommiin”. Edes joskus ja lasten jälkeen olisin mielelläni nukkunut edes yhden yön ilman vaatimuksia. Huomasin äkkiä, että jos jään katselemaan televisiota tai muuten jäin siivoilemaan, niin ei tarvinnut antaa seksiä. Halusin nimittäin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Synnytin neljän vuoden sisällä kolme lasta. Pikkuhiljaa menetin kaikki seksihalut. Mieheni kiukutteli. Joskus oli sitten vaan pakko ”antaa” perherauhan vuoksi vaikka koko homma alkoi tympiä todella paljon. Miestäni ei häirinnyt ollenkaan vaikka sängyssä oli pienet lapset. Se vaikutti sairaalta. Jossain vaiheessa sitten ryhdistäydyin ja sanoin ei. Samoihin aikoihin löysin itselleni miespuolisen ystävän. Oletin, että minullakin voi olla miespuolisia ystäviä, koska miehelläni oli paljon naispuolisia ystäviä. Minusta se oli aivan normaalia, että näin oli. Kirjoittelimme tämän ystäväni kanssa sähköpostia. Minusta oli ihanaa, että joku kuunteli minua sähköpostin välityksellä. Tapasin tämän ystävän alun perin ollessani naispuolisen ystäväni kanssa ulkona. Jostain syystä tämä mies otti yhteyttä ja kirjoittelimme useamman vuoden.
En siis hakenut seksiä – sitähän olisin saanut kotona – vaan ystävyyttä ja kuuntelijaa. Näitä asioita en ollut saanut kotona koskaan, paitsi ehkä pari ensimmäistä vuotta.
En voi väittää, että mieheni olisi varsinaisesti pakottanut minua seksiin. Hänen vaatimuksensa ilmenivät patisteluna ja inttämisenä ja sitten kiellon jälkeen ovien paiskomisena ja mököttämisenä. Ne vuodet jolloin vastentahtoisesti (en varsinaisesti sanonut mitään) suostuin seksiin laskin minuutteja (homma kesti noin tunnin eri vaiheineen) jolloin homma olisi ohi ja saisin nukkua. Eikö mies muka huomaa jos nainen ei halua? Vai eikö sillä ole väliä? Mieheni sanoi ettei sillä oikeastaan ole väliä.
Poissaolo – fyysinen ja psyykkinen
Mieheni on yksityisyrittäjä. Aina menossa ja aina poissa. Kotona käy etupäässä nukkumassa ja hereillä ollessaan katsoo televisiota olohuoneessa. Silloin siihen ei ole muilla menemistä. Muuten alkaa sormien naputtelu ja jalan heiluminen. Pitää aina tarkasti kuunnella, milloin auto ajaa pihaan, että voi siirtyä yläkertaan. Näin meillä toimivat sekä minä että pojat. Juhlaa on se kun isä ei tule yöksi kotiin ja voidaan kaikki viettää aikaa sohvalla television edessä ja mahdollisesti syödä jotain hyvää. Niin – meillä ei syödä yhdessä. Ei ole syöty juuri koskaan, paitsi jouluaattona, mutta se on kaikille tuskallista, sillä meillä ei puhuta jos isä on kotona tai puhutaan hyvin vähän. Tämä alkoi jo poikien ollessa vauvoja. Onhan se rauhallisempi tietysti syödä ilman huutavia lapsia.
Riidan jälkeen poikien ollessa alle 10 vuotta poikien isä vei pojat ravintolaan syömään jäätelöä. Aina oli paikalla tuttuja, jotka näkivät miten hyvä isä pojilla on. Tämä loppui kun huomautin asiasta. Minusta se oli nimittäin melko lystikäs tapa. Kesän traditioihin kuului Hangossa käynti. Autolla ajettiin Hankoon – syötiin jäätelöt – lähdettiin takaisin – eikä juuri sanaakaan sanottu. Laatuaikaa perheen kanssa parhaimmillaan. Eräänä kesänä vanhempi pojista sai raivokohtauksen ja kieltäytyi perinteisestä Hangon matkasta. Nyt emme enää käy yhdessä Hangossa.
Asumiseron yhteydessä omille sukulaisille ja muille tutuille parjaaminen ja panettelu
Asumiseron – mieheni muutti pois työsuhdeasunnostani – yhteydessä mieheni soitti sukulaisilleen ja kertoi mitä kertoi. Alkoi merkillinen aika elämässäni. Ihmiset käyttäytyivät minua kohtaan tosi oudosti. Minulle selvisi, että mieheni oli ”valistanut” minulle vieraitakin ihmisiä. Miehelläni on ilmiömäinen kyky valehdella täysin kirkkain otsin. Testasin kerran tätä kykyä ja sain hänet kiinni valheesta, josta tiesin totuuden. Kiinni jäädessään, hän sanoi että aina pitää yrittää. Painoin tarkoin mieleeni ilmeen. En ole koskaan nähnyt ihmisen valehtelevan niin uskottavasti.
Vaikka mieheni on kotona puhumaton ja tekemätön (tosin saattaa ryhtyä toimeen, jos äitinsä on tulossa ja kun tekee, tekee tekemisestään todella suuren numeron), niin työympäristössään hän on todella pidetty ja sosiaalinen ja avulias. Varsinkin naiset pitävät hänestä todella paljon. Hänellä on paljon naispuolisia ihailijoita, jotka odottelevat avioeroamme. Varmana tietävät, että avioeromme voimaanastuminen on aivan ajan kysymys. Paras ystäväni on kuulemma näin kertonut yhteiselle tutulle. En itsekään yhtään hämmästyisi, jos eroaisimme. Eromme tekee vaikeaksi se, ettei kumpikaan ole hakenut eroa. Joka tapauksessa mieheni on naisten mielestä nyt vapaata riistaa. Minulle on kerrottu muutaman naisen nimi. Kaikki tapaukset ovat kuitenkin mitättömiä. Ilmeisesti hän kuitenkin on sen verran saita, ettei halua maksaa pojista elatusmaksuja eikä varsinkaan halua että joutuisi samaan tilanteeseen uuden perheen kanssa.
Voi kun voittaisi lotossa, niin tarvitsisi kärsiä tätä hetkeäkään enää. Toisaalta en lottoa, niin pitää löytää muu keino. Ajattelin, että asioiden listaus voisi auttaa ajatusten selkiyttämisessä.
Tulevaisuus
Ero olisi todella parasta kaikille osapuolille, sillä emme ole niin vanhoja vielä ettei jonkinlaista onnea vielä löytyisi vaikka yksin eläen. Pojat saavat todella huonon mallin avioelämästä. Eihän tämä ole normaalia? Hän on myös sanonut, ettei hänen tarvitse minua kiittää esim. ruuasta eikä hänen tarvitse minua kannustaa. Eikä hän totta vie niin teekään. Jos minua hakattaisiin ja lyötäisiin fyysisesti lähtisin heti. Lähtisin jo ensimmäisestä iskusta.
Useimmat naiset ja varsinkin ikäiseni naiset ja sitä vanhemmat naiset ovat yleensä sitä mieltä että ihmiset eroavat liian helposti. Naisessa on kuitenkin aina vika. Miehen kuuluu saada seksiä aina halutessaan. Minulle olisi siinä tapauksessa pitänyt suorittaa lobotomia. Kun ei voi niin ei voi. Ei vaikka kuolema tulisi.
Olen varma, että minuakin odottaa onni jossain. Onni voi olla esim. oma tila johon on vain itsellä avain. Onni olisi myös saada nähdä lastensa varttuvan ja löytävän paikkansa elämässä. Toivon, että mieheni löytää oikeasti rakkauden, sillä en usko että hän tietää mitä se on. Ehkä hän jonain päivänä löytää ihmisen, joka jaksaa sen hänelle opettaa. Minä en osannut tai jaksanut.
Nimet ovat keksittyjä oikeiden henkilöiden suojaamiseksi
-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Naimisissa narsistin kanssa. Tekijän nimeä en muista. Kirjastosta löytyy varmaan muutakin kirjallisuutta mikä käsittelee narsismia.
Olipa melkein kuin oma tarinani. Miehesi on todellakin narsistinen, joten lue alan kirjallisuutta, se auttaa ymmärtämään. Minä pelkäsin millainen vaikutus isällä on poikaan, mutta onneksi turhaan, poikani on mitä upein nuorimies, ei ollenkaan isänsä kaltainen. Joten hyvää tässä on että narsismi on sairaus, joka ei välttämättä periydy. Kyllä lapsesi pärjäävät, mutta miten sinä.
PS. kyllä meidänkin ONNI odottaa tilaisuutta päästä luoksemme
Koskettava tarina, mutta miksi korvien välissä raksuttaa tunne että tässä ei ole kaikki kohdallaan...
Tuntui olevan aika novellin makua tuossa. Tuntuu että tuota on kirjoitettu huolella... ei siinä mitään, mutta tuntuu että ei ole mitenkään yhdeltä istumalta kirjoitettu ja muutenkin hyvin eritavalla kirjoitettu kun useimmat ongelmistaan tänne avautuvat. Voisi kuvitella että tuossa tilanteessa elävä ei kirjoittaisi noin... Ellei tuota ole sitten kirjoitetu useampana päivänä ja hiottu kohdalleen jne. Hyvin hiotulta ja copy pastetulta vaikutti....
Tunnin? Osasiko mies edes mitään, ei varmaan. Siksi voi tuntua raskaalta se tunti.
Poissaolo. Ihme mies jos ei seuraa kaipaa kumppanista edes, sydänystävää.
Niin kukapa sen rakkauden opettaa.
Voi aikoja, voi tapoja.. voi miehiä.
Olet täysin oikeassa. Onnellisuuden avain sinulle todellakin On se avain omaan kotiin jossa voi itse olla sellainen kuin on ja lapset saavat hengittää vapaasti. Nyt elätte miehen armoilla, hänen tahtonsa mukaan, häntä ensiksi ajatellen. Miksi? Tai lähinnä, miksi enää? Keksitkö yhtäkään pätevää syytä jatkaa samaa farssia?
Vahvasti luulene ttä et keksi. Tarvitsetko tosiaan fyysistä pahoinpitelyä tehdäksesi elämäsi paremmaksi? Miksi enää odotat? Ensimmäinen askel on hakea eroa, etsiä asunto ja ilmoittaa miehelle olosuhdemuutoksesta. Ja sitten muistaa millainen hän on kun hän viikon sisällä "parantaa tapansa" ja muuttuu ihanaksi -muuttuu kyllä takaisin heti kun annat periksi.
Mitä voitat? Saat oman kodin jonka saat tehdä sellaiseksi kuin Sinä haluat, vapaudut velvollisuuksista miestä kohtaan, yksi huollettava vähemmän, saat pitää ruumiisikin ihan itse, ei pakkoseksiä enää koskaan. Kaikella todennäköisyydellä lastesi olot paranevat vielä enemmän kuin omasi, kuinka luulet heitä ahdistavan nyt? Ja mitä häviät? Mieti todella, mitä häviät? Mitä lapset häviävät?
Keksitkö yhtäkään asiaa?
***
Poikani kuoli synnytyksessä. Olen edelleen naimisissa lapsen isän,mieheni, kanssa. Jotenkin yhdistää se, että poika oli meidän. On kaksi muutakin lasta meillä, mutta tämä kuollut, rakas poikamme pitää ehkä meitä yhdessä. Kumpikaan ei halua viedä jouluisin yksin kynttilää haudalle. Surullinen ajatus. Ja niin kauan kun me, poikamme vanhemmat, olemme yhdessä, hän on jotenkin enemmän olemassa. Jos eroamme, kuka ymmärtää, kenen kanssa surra ja jakaa muistot? En tiedä. Olemme nuoria vielä, alle kolmekymppisiä, mutta tuntuu, että tuskin koskaan eroamme, vaikka haluaisin toisaalta. Vaikeita juttuja.
Kiitos kaikille kannustuksesta. Myös hänelle, joka epäili, että olin copypastanut oman tekstini. Tarkoitukseni on selvittää tätä asiaa läinnä itselleni, slllä minulla ei oikeastaan ole ketään kuulijaa, enkä halua rasittaa tällä jutulla ystäviäni liian paljon.
No - tänä aamuna tein kuitenkin jotakin asioden eteen. Mitä todellakaan menetän?
Meillä on paritalo - periaatteessa siis kaksi asuntoa, joista otimme väliseinän pois. Teemme erinäisiä huonevaihteluja nyt. Rakenamme väliseinän takaisin. On mahdollista, että voimme asua näin. Toivon sitä. En halua mullistaa liikaa poikien elämää. Toinen vaihtoehto on talon laittaminen myyntin. Mieheni ei sitä pitänyt hyvänä vaihtoehtona. Aloitimme yhdesä aamulla huonekalujen siirtelyn jopa ihan rauhallsissa merkeissä. Varmasti tilanne on hänelle ihan yhtä stressaava kuin meille muille.