Onko tämä

Eihän se, että joku kansanedustajaehdokas on joskus kirjoittanut blogiinsa naisten väkivaltaisuudesta ja joku on osannut tällä keskustelufoorumilla laittaa linkin kyseiseen tekstiin osoita, etteikö kyse olisi tabuasiasta.

Mielestäni kyse on ilman muuta tabuasiasta meidän yhteiskunnassamme (ja varmasti laajemminkin maailmassa). Tämä näkyy mm. siten, että yhteiskunnan palvelurakenne ei ole lainkaan valmistautunut naisten väkivaltaisuuden kohtaamiseen. Ja sielläkin, missä esim. äitien väkivaltaisuudesta hyvin ollaan perillä, eli lastensuojelun sosiaalityössä, on vaikeneminen vallitseva olotila. Tämä vaikeneminen voi olla perusteltua joidenkin ammatillisten painotusten kautta, mutta jos ajatellaan sitä, kuinka nykyaikana poliitikkojakin pitää lobata ja herätellä tärkeiden asioiden taakse, niin eihän tämä naisten väkivaltaisuus teemana kuulu vielä tällaisiin asioihin. Ei esim. ole mitään kansalaisjärjestöjä, saati kansanliikettä, joka haluaisi uudelleen ja uudelleen systemaattisesti nostaa esiin naisten väkivaltaisuutta teemana.

Jos asiaa pysähtyy miettimään, niin kukaan järkevä ihminen tuskin vähättelee äitien lapsiinsa kohdistaman väkivallan merkitystä näiden lasten myöhemmän kehityksen viitoittajana. Äitien lapsiinsa kohdistama väkivalta vain yksinkertaisesti on merkittävä tekijä ylisukupolvisen väkivallan ilmiössä. Tästä ei kuitenkaan juurikaan yhteikunnassa puhuta.

aito Turo kirjoitti:

Eihän se, että joku kansanedustajaehdokas on joskus kirjoittanut blogiinsa naisten väkivaltaisuudesta ja joku on osannut tällä keskustelufoorumilla laittaa linkin kyseiseen tekstiin osoita, etteikö kyse olisi tabuasiasta.

Mielestäni kyse on ilman muuta tabuasiasta meidän yhteiskunnassamme (ja varmasti laajemminkin maailmassa). Tämä näkyy mm. siten, että yhteiskunnan palvelurakenne ei ole lainkaan valmistautunut naisten väkivaltaisuuden kohtaamiseen. Ja sielläkin, missä esim. äitien väkivaltaisuudesta hyvin ollaan perillä, eli lastensuojelun sosiaalityössä, on vaikeneminen vallitseva olotila. Tämä vaikeneminen voi olla perusteltua joidenkin ammatillisten painotusten kautta, mutta jos ajatellaan sitä, kuinka nykyaikana poliitikkojakin pitää lobata ja herätellä tärkeiden asioiden taakse, niin eihän tämä naisten väkivaltaisuus teemana kuulu vielä tällaisiin asioihin. Ei esim. ole mitään kansalaisjärjestöjä, saati kansanliikettä, joka haluaisi uudelleen ja uudelleen systemaattisesti nostaa esiin naisten väkivaltaisuutta teemana.

Jos asiaa pysähtyy miettimään, niin kukaan järkevä ihminen tuskin vähättelee äitien lapsiinsa kohdistaman väkivallan merkitystä näiden lasten myöhemmän kehityksen viitoittajana. Äitien lapsiinsa kohdistama väkivalta vain yksinkertaisesti on merkittävä tekijä ylisukupolvisen väkivallan ilmiössä. Tästä ei kuitenkaan juurikaan yhteikunnassa puhuta.

ole terveydenhuollossa (missä se täytyy osata tunnistaa) mikään tabu, koulutusta ja tapahtumia on jatkuvasti. Kumpi tahansa vanhemmista voi olla pahoinpitelijä ja myös sisarukset. Seuraukset näkyvät sosiaalitoimessa ja huostaanottojen määrissä.

Myös poliisilla on ohjeistus fyysisen väkivallan tekijöiden samanarvoisesta kohtelusta. Oikeudelliset seuraamukset ovat molemmille sukupuolille samat.

Lasten oikeuksien näkökulmasta tätä asiaa tulisi tarkastella. Mielestäni ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulevien valmennukseen tulisi lisätä aggression hallinta ja väkivallan ehkäisy sekä antaa enemmän ohjeita siitä, mitä tehdä kun pinna kiristyy koliikkivauvan kanssa (puhelinnumeroita ynnä muuta ohjeistusta tuesta). Vauvan ravistelu on pieni liike, joka syytä jättää tekemättä. Samoin fyysisen kurituksen kieltäminen pitäisi olla kaikille selviö..

Fyysisen kurittamisen (luunapit, tukistukset) laittomuudesta eivät kaikki suomalaiset (vajaa 1/3) tunnu vieläkään välittävän. Väkivallattoman kasvatuksen asiaa Lastensuojen keskusliitto ansiokkaasti on edistänyt antamalla malleja kekseliääseen kasvatukseen. Fyysistä kuritusta kannattavia miehiä on Suomessa vähän enemmän kuin naisia (tosin asennebarometri antaa "parantuneita" lukuja vuosi vuodelta kummankin sukupuolen osalta).

väkivalta ei kirjoitti:

ole terveydenhuollossa (missä se täytyy osata tunnistaa) mikään tabu, koulutusta ja tapahtumia on jatkuvasti. Kumpi tahansa vanhemmista voi olla pahoinpitelijä ja myös sisarukset. Seuraukset näkyvät sosiaalitoimessa ja huostaanottojen määrissä.

Myös poliisilla on ohjeistus fyysisen väkivallan tekijöiden samanarvoisesta kohtelusta. Oikeudelliset seuraamukset ovat molemmille sukupuolille samat.

Lasten oikeuksien näkökulmasta tätä asiaa tulisi tarkastella. Mielestäni ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulevien valmennukseen tulisi lisätä aggression hallinta ja väkivallan ehkäisy sekä antaa enemmän ohjeita siitä, mitä tehdä kun pinna kiristyy koliikkivauvan kanssa (puhelinnumeroita ynnä muuta ohjeistusta tuesta). Vauvan ravistelu on pieni liike, joka syytä jättää tekemättä. Samoin fyysisen kurituksen kieltäminen pitäisi olla kaikille selviö..

Fyysisen kurittamisen (luunapit, tukistukset) laittomuudesta eivät kaikki suomalaiset (vajaa 1/3) tunnu vieläkään välittävän. Väkivallattoman kasvatuksen asiaa Lastensuojen keskusliitto ansiokkaasti on edistänyt antamalla malleja kekseliääseen kasvatukseen. Fyysistä kuritusta kannattavia miehiä on Suomessa vähän enemmän kuin naisia (tosin asennebarometri antaa "parantuneita" lukuja vuosi vuodelta kummankin sukupuolen osalta).

ilmestynyt. Tässä iltalehden juttu aiheesta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709156594626_uu.shtml
Yhä pienempi osa ihmisistä hyväksyy lasten kurittamisen (ml. tukkapöllyt, luunapit). Vuosi vuodelta se osuus onneksi vähenee.

Koululaisille tehdään joka vuosi samat kyselyt ysillä ja lukiossa.