miten miesten ajatusmaailma oikein kulkee? miehet ovat kotona kylässä käyviä vieraita, joille ei kuulu mikään asia, mistään ei ole vastuuta. mitään ei huomata eikä nähdä, jos jotain joskus tehdään siitä tulee kiitellä ja osoittaa kunniaa. sitten voi taas pitää parin vuoden tauon hyvällä omalla tunnolla.
ottaa päähän äijäni, joka töistä palattuaan rojahtaa sohvalle ja siitä kömpii sänkyyn. ei puhu eikä pukahda, saa vaikka sataa sisälle häntä ei häiritse. mies ei ole tehnyt ainuttakaan hankintaa kotiin, ei vasaraa, ei patteria, ei huonekaluja, ei mitään. marisee ettei hänellä ole mitään tilaa kotona, kun minun tavarani ovat kaikkialla. ei kai idiootilla ole paikkaa tavaroille, kun ei mitään olekaan, koska ei mitään teekään.
ei hanki kameroita, ei levyjä tms. ei videoi, jos joskus on lainannut kameraani, heittää kuvat marttyyrinä roskiin, koska ei viitti itse niitä laittaa kansioihin (ottanut koko filmillisen kerralla)
autoa ei kuulu pestä, koska kurastuu heti uudestaan kumminkin, kertaakaan ei polla ole säteillyt, että voisi auton imuroida vaikka sisältä. mitään lämpöpistokkeita ei tarvitse käyttää, käynnistyy se auto muutenkin.
äijä läskistyy, mässäilee herkkuja sipsejä, coca colaa päivittäin, tuijottaa teinien jenkkisarjoja, kauniita ja rohkeita illat pitkät tyhjin silmin.jos huomautan ylipainon vaaroista,saan kuulla vian olevan ruoan laitossani (tosin ei ruokiani kyllä ole syönyt,laitan terveellistä kotiruokaa) tai siinä että joutui kerran tiskaamaan (kerran tapahtunut tiskaaminen on ajallisesti estänyt häntä lähtemästä urheilemaan viimeisen viiden vuoden ajan).
lapsistamme ei tajua mitään, ei ole kiinnostunut leikittämään tai viemään harrastuksiin, vänkyttää niille jotain outoa vaan, jos suunsa avaa.
kuvittelee olevansa silti jotain suurta ja ihmeellistä. Minä olen hullu ja hän ei ole ansainnut kaltaistani kauheaa naista. hänelle tulee puhua kunnioittavasti ja kauniisti.hän tekisi asioita kotona, jos olisin fiksu ja asiallinen nainen. kun hermostun olen terapian tarpeessa,hänellä on loistava syy jättää asiat tekemättä, koska olen sortunut korottamaan ääntäni.
kaikkiin asioihin vastataan "huomenna", jota ei koskaan tule. toinen vaihtoehto on armoton vänkääminen, miten imuroiminen on turhaa tai mattoja ei tarvitse viedä ulos, koska se on hullujen hommaa. eipä hän ole kymmenen vuoden avioliiton aikana niitä mattoja vienytkään kertaakaan ulos.
ei tällaista jaksa, en halua kuitenkaan erotakaan, koska ajatuksena kauhea. äijä ei sentään ole väkivaltainen eikä paha,ainoastaan idiootti. raivostuttavaa kun homma ei toimi.
ottaa päähän äijäni, joka töistä palattuaan rojahtaa sohvalle ja siitä kömpii sänkyyn. ei puhu eikä pukahda, saa vaikka sataa sisälle häntä ei häiritse. mies ei ole tehnyt ainuttakaan hankintaa kotiin, ei vasaraa, ei patteria, ei huonekaluja, ei mitään. marisee ettei hänellä ole mitään tilaa kotona, kun minun tavarani ovat kaikkialla. ei kai idiootilla ole paikkaa tavaroille, kun ei mitään olekaan, koska ei mitään teekään.
ei hanki kameroita, ei levyjä tms. ei videoi, jos joskus on lainannut kameraani, heittää kuvat marttyyrinä roskiin, koska ei viitti itse niitä laittaa kansioihin (ottanut koko filmillisen kerralla)
autoa ei kuulu pestä, koska kurastuu heti uudestaan kumminkin, kertaakaan ei polla ole säteillyt, että voisi auton imuroida vaikka sisältä. mitään lämpöpistokkeita ei tarvitse käyttää, käynnistyy se auto muutenkin.
äijä läskistyy, mässäilee herkkuja sipsejä, coca colaa päivittäin, tuijottaa teinien jenkkisarjoja, kauniita ja rohkeita illat pitkät tyhjin silmin.jos huomautan ylipainon vaaroista,saan kuulla vian olevan ruoan laitossani (tosin ei ruokiani kyllä ole syönyt,laitan terveellistä kotiruokaa) tai siinä että joutui kerran tiskaamaan (kerran tapahtunut tiskaaminen on ajallisesti estänyt häntä lähtemästä urheilemaan viimeisen viiden vuoden ajan).
lapsistamme ei tajua mitään, ei ole kiinnostunut leikittämään tai viemään harrastuksiin, vänkyttää niille jotain outoa vaan, jos suunsa avaa.
kuvittelee olevansa silti jotain suurta ja ihmeellistä. Minä olen hullu ja hän ei ole ansainnut kaltaistani kauheaa naista. hänelle tulee puhua kunnioittavasti ja kauniisti.hän tekisi asioita kotona, jos olisin fiksu ja asiallinen nainen. kun hermostun olen terapian tarpeessa,hänellä on loistava syy jättää asiat tekemättä, koska olen sortunut korottamaan ääntäni.
kaikkiin asioihin vastataan "huomenna", jota ei koskaan tule. toinen vaihtoehto on armoton vänkääminen, miten imuroiminen on turhaa tai mattoja ei tarvitse viedä ulos, koska se on hullujen hommaa. eipä hän ole kymmenen vuoden avioliiton aikana niitä mattoja vienytkään kertaakaan ulos.
ei tällaista jaksa, en halua kuitenkaan erotakaan, koska ajatuksena kauhea. äijä ei sentään ole väkivaltainen eikä paha,ainoastaan idiootti. raivostuttavaa kun homma ei toimi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
JA LYHYESTI.
MIKSI SIIS MIKSI MENIT TUOLLAISEN UKON KANSSA NAIMISIIN JA HALUAISIN SIIHEN VASTAUKSEN.
OLIKO SIIHEN SYYNÄ SE, ETTÄ OLIT RASKAANA ELI OLIT JONKINLAINEN PANOPATJA....
SITÄ SAA MITÄ TILAA..:
Voi, että oli myöntatunto puolellasi!!
Meillä sama homma, miehellä vaan kaksi vaihtoehtoa: joko ollaan yötä myöden töissä tai jos ollaan kotona,- maataan sohvalla. Lapsille ja itselle ei mitään iloa miehestä ole. Kotona saan itse tehdä kaikki, tapetoinnista lähtien. Nyt märisee kun otan vieraat miehet levyttämään lastenhuonetta " Mä en itse ehdi taloa remontoimaan, kun SÄ ET AUTA MUA ULKOHOMMISSA! "(kuten puimisessa, kyntämisessä...) Hei haloo--äijä ei ole tampannut mattoja ikinä mun kanssa mutta mun tarvis töiden jälkeen, ruuan teon, pyykkien ja tiskien pesun, lasten hahrrastusten viemisten yms jälkeen mennä hänelle ulos töihin! Ja lapset kun ovat vasta 3 ja 4v, pärjäisivätkö kotona sen aikaa... Että mä olen kypsä!!
meillä vieraat miehet käy tekemässä kaikki hommat, naapureita ja remonttimiehiä jne. Äijä ei ole edes mustasukkainen,kun kerran on niin kova itsetunto ei sitä haittaa. Ainut mistä se tuntuuu olevan näreissään, on jos lasten asioita on hoidettu vieraiden toimesta.kunnostettu leluja, fiksattu pyöriä tms. olen varmaan aika säälittävän oloinen tapaus, tuntuu muiden miesten olevan halukkaista ojentamaan auttavan kätensä ja näin vähän "täräyttävän ukkoani", mutta ei se tunnu tajuavan oikein sitäkään.
vanhempieni luona äijä röhjöttää maha pystyssä sohvalla mässyttäen karkkejaan, ei sitä paljoa nappaa jutustella edes isäni kanssa.
remonttihommat olen hoidellut yksinäni, äijä makoilee sohvalla, vaikka remonttimies olisi talossa ja pitäisi tehdä päätöksiä asioiden suhteen. antaa mun hoidella asiat vaan ja hermostuu, jos liikaa "vaivaan" häntä "typeryyksilläni". hänellä on niin tärkeät työbisnekset,vähäarvoisemmat kotiasiat joutaa hoitamaan eukkokin, hän ei niihin alennu tai ne eivät muuten vaan nappaa. liian paljon päänvaivaa yhdelle miehelle. täytyy saada tyhjentää pääkoppa täydellisesti samaistuen vaikkapa Ridge Forresteriin. jotenkin koomista, että äijä koukussa sarjaan, itse en jaksa katsoa ollenkaan.
vaatetus on mitä järkyttävin; kulahtaneita t-paitoja, risoja alushousuja, vieläpä tukka pystyssä. kauhea raivoaminen, kun niitä heittää pois, ne kun ovat parhaita paitoja. kostoksi lähtee oma juhlapaitani roskiin.
eikö jotkut äijät tajua, että vaikka ollaan avioliitossa, niin pitää olla edustava käytökseltään ja huolehtia jonkin verran ulkonäöstään. tämä karju täällä on niin ...vetin varma itsestään, että olen ja pysyn hamaan hautaan saakka. tai ainakin hänelle naiset kaatuu syliin, uutta on tyrkyllä jonossa, ettei tuollaisesta kannata murehtia (hänen uuno turhapuro fantasia, onhan hän sama 18-v timmikuntoinen urheilija edelleen)
äijä kuvittelee vielä olevansa poikkeukellisen rikas,jos ei nyt niin ainakin parin vuoden päästä.levittelee rahojaan ja kehuskelee olemattomilla saavutuksillaan. pyrkii rahallisesti tyydyttämään kaikki tarpeeni. sehän on se hänen roolinsa perheessä, muuta miehen ei kuulu tehdäkään. kunnioittaisin paljon enemmän miestä, joka joskus sanoisi -EI! toivomuksilleni ja osoittaisi järkevää raha-asioiden hoitoa. minä saan avata ja huolehtia hänen postinsa, joita hän ei lue vaikka nenän eteen tunkisi.
minkä miehen sitä onkaan nainut? ihmettelen nykyään. miksi mies muuttuu papin aamenen jälkeen? tekisi mieli erota,mutta järkyttää ajatellakin mitä tilalle saan. taas mies muuttuisi patalaiskaksi lössöksi, narsistiksi
tai väkivaltaiseksi.
taidan sittenkin jotenkin rakastaa tuota ääliömäistä uunoa, vaikka tekisi mieli ottaa pesäpallomaila ja hakata se sairaalakuntoon. onhan se meidän perheen syntipukki, kaiken pahan alku ja juuri.idiootti vieläpä kestää sen, nauraa vaan päälle tyytyväisenä "hyvä vitsi".
jos sanon haluavani avioeron, äijä nauraa tyyliin, että mitä sä nyt siinä leikit.ei ota tosissaan ollenkaan, vaihtaa vaan puheenaihetta tai ainakin tv-kanavaa. että se onnistuu sivuuttamaan ja välttelemään senkin asian! SE ON TÄYDELLINEN SIKA MIEHEKSI! jättääpä aamulla aamukusensakin pönttöön meidän muiden nähtäväksi. aina ennen vieraita on käytävä paskalla juuri ennen, että talo haisee ihan sille itselleen.
Sait minut sanattomaksi -kerta kaikkiaan! Ei tuohon voi sanoa muuta kuin että otan osaa...
Johonkin sinä ole miehessäsi aikoinaan ihastunut. Olisi kiinnostavaa kuulla mihin, ovatko juuri ne ihastuttavat ominaisuudet menneet överiksi? Niinhän sitä väitetään, että ihminen ihastuu sellaisiin ominaisuuksiin toisessa, joita ei itsellä ole ja sitten ne piirteet muodostuvat ajan myötä suurimmiksi ärsytyksen kohteiksi.
Onko tämä juttu oikeasti totta? Olin luullut että tuollaisia tyyppejä on vain tv-sarjoissa..
Onko tuollaisia miehiä oikeasti?? vai liioitteletteko. Itse käyn töissä ja silti teen kaikkea kotona, tiskaan, imuroin, pesenpyykkiä, korjaan, remontoin, vien lapsia harrastuksiin, kokkailen, huollan auton ja silti jää vielä aikaa lapsillekin. Tosin sitä itse silti joskus miettii sitä , että onkohan tullut tehtyä riittävästi yhteisen kodin eteen. Joskus tosin on aikoja jolloin vaan ei jaksa niin kauheesti tehdä.Silloin sitä helposti tuntee riittämättömyyden tunnetta.
Mutta jos on aina, niin se on kyllä kanssaihmisille helvettiä. Silloin oli parasta mennä poistattamaan lapamato lääkärillä. Kyllä terve ihminen yleensä jaksaa. Masentunut tai satunnaisesti väsynyt on eri juttu.
Kyllä minunkin tutuistani ainakin kahdella on juuri ap:n kuvaaman lainen mies. Kyllä siinä vaimo on ryhtynyt äidiksi yli-ikäiselle teinille. Ikävää että niin kypsymättömiä voivat jotkut ihan oikeasti olla.
Välillä on kyse myös siitä, että naisella ja miehellä on erilaiset standardit. Jos nainen on sitä mieltä, että kotoa ei saa löytyä pölyhiukkasen puolikastakaan ja kaiken pitää olla koko ajan tip top, mutta mies taas tykkää että ollaan rennosti ja siivotaan kahden viikon välein, niin vaikeahan häntä on motivoida joka päivä imuroimaan...
Meillä se siivoa kumpi katsoo sen tarpeelliseksi, käytännössä suurin piirtein puoliksi. Samalla periaatteella hoituvat pyykit ja tiskit. Mies tekee raskaammat työt...sitten kun inspiraatio iskee. Minä laitan ruokaa, koska pidän ruuanlaitosta. Koti ei ole tip top kuin jouluna ja juhannuksena, mutta meidän mielestämme kotona on mukavaa olla:)
Meillä taas mies on se, jolla kotikasvatuksen puolesta on välillä vaikeaa tajuta, että ei pienten lasten kanssa ole todellakaan koti tip top. Tottakai lattiat vedetään lumikolalla välillä ettei hukuta peehen, mutta kesti jonkin aikaa saada mies ymmärtämään, että vaikka kuinka olisin kotona äitiysLOMALLA (hah, mikä sana), se ei tarkoita että minulla olisi kovasti luppoaikaa, tai edes aikaa tehdä perussiivousta yksin. Jos joku tulee ja vie lapset leikkimään, siivoan kodin kyllä yksinkin magazinekuntoon runsaassa tunnissa.
No, ei se onneksi vaatinut kuin yhden kesäloman, jolloin mieskin näki mitä tämä arki tässä on, kun lakkasi nalkutus siivoamisesta. Nyt ollaan sovittu kerran viikossa tai kahdessa päivä jolloin tehdään suurempi siivo, muuten eletään ihan näin arkisesti, välillä tiskien joukossa, välillä pyykkien. Eikä enää vanne kiristä päätä kummallakaan (minulla kiristi nalkutuksesta, miehellä siitä, ettei koti pysy kunnossa jossa se oli ennen lasten tuloa).
Sinä olet mahdollistanut miehellesi kissan eli koiranpäivät, joten mikä hänen on ollessa...
Oliko teillä suhteen alusta asti tuollaista? Jos homman päästää alussa lipsumaan, niin se on yleensä sitten menoa. Miksi olet antanut käydä noin?
Nuo kotityöt eivät luultavasti ole asian ydin vaan jokin muu(kin) suhteessa mättää. Jos mies kunnioittaisi sinua, kohtelisi varmaan sinua paremmin. Rakkaudettomassa ja epäkunnioittavassa suhteessa ei kannata olla, vaikka ero kuinka tuntuisi rasittavalta. Lapsetkin kärsivät siitä ja saavat huonon miehen ja naisen mallin. Alkakaa selvittää asiaa, josko sille olisi vielä jotain tehtävissä. Jos ette selvitä asiaa, mies nauttii ruokosta niin kauan kuin tykkää ja ilmoittaa joku kaunis päivä, että on löytänyt paremman (nuoremman ja kauniimman), että heippa vaan sinä nalkuttava akka! Veikkaan että siinä vaiheessa sinua vasta sieppaisikin...
Kuullostaa todella tutulta nuo alkupään kirjoitukset. Itsellä oli ja on vieläkin sama välinpitämätön ja vastuuta karttava mies puolisona. Hänellä on vielä erikoisuutena se, että kaikki mikä hänen elämässään menee pieleen johtuu hänen mielestään minusta.
Olen nyt jo lähemmäs 5-kymppinen ja lapset, yhät lukuunottamatta, aikuisia. Jos saisin uudelleen päättää niin eroaisin ehdottomasti ja rakentaisin aivan toisenlaisen elämän. On turha väittää, että nainen mahdollistaisi miehelle koiran- tai kissanpäivät. Kyllä se on niin, että kun lapsia on perheessa jonkun on oltava aikuinen ja otettava vastuu. Ei vastuuta jaeta vaan se on otettava itse ja tajuttava, että yhteisiin asioihin ja tekemisiin olisi osallistuttava.
Mieheni on 50 ikäinen ja on nyt kovasti yhteisen tekemisen ja yhdessä olemisen perään. Valitettavasti vain muutman vuoden liian myöhään. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään puhuttavaa ja mies on yhtä lapsellinen ja tyhmäkin kuin entisaikoina.
Mies on ikänsä tehnyt työtä ja harrastanut ja olenkin hänelle todennut, että kun on aikaisemmat vuotensa uhrannut ja satsannut harrastuksiin ja työhön, niin etsiköön nyt siletä sitten sitä satoa tähänkin päivään. Mehän emme ole keskenämme rakentaneet mitään pohjaa parisuhteelle.
Mieheni on ikäisensä näköinen, hänellä on vähän todellisia kavereita, tuttuja sitäkin enemmän ja hän on sellainen vitsien vääntäjä, joka kyllä huvittaa mutta jota ei oteta koskaan tosissaan. Itse taas olen nuorekas, jatkuvati opiskeleva, mukavan ja monipuolisen sosiaalisen verkoston omaava ja aionkin tästä lähtien keskittyä siihen itselliseen elämään, jota mieheni on aina elänyt.
Kyllä ukko on hölmistynyt kun huomaa, että niittää mitä kylvää. Eli ei mitään...
Sinä aiot siis pysyä edelleenkin yhdessä miehesi kanssa, näyttääkseni hänelle, että "minä olen tässä, mutta enpä tee enää mitään miellyttääkseni sinua, siinäpähän kärsit":O Eiköhän tuosta tilanteesta kärsi kumpikin ja olisi fiksua lopettaa tuollaisen ihmissuhdepelin pelaaminen, vaikka se tosi myöhäiseksi onkin teillä mennyt...
mies aloitti yrityksen avioliiton alkuaikoina, hän oli jatkuvasti töissä.pidin tärkeänä tehdä hänen olonsa mahdollisimman helpoksi raskaina aikoina. olla vaatimatta yhtään mitään ja tehdä mahdollisimman paljon hänen hyväkseen, myöskin miesten työt. nautin lapsista ja halusin olla heidän kanssaan, eikä minua haitannut "yksinhuoltajuus". unohdin itseni kokonaan, omistauduin tärkeiksi katsomilleni asioille.
työssä miehellä on edelleenkin varmastaikin raskasta, on keventänyt tuntimäärää kylläkin. vuodet ovat kuluneet ja olen alkanut miettiä itseänikin. eihän tämä ole tilanne missä haluaisin olla, tätäkö tämä tulee olemaan ainiaan? mies ei ole kehittynyt miehenä, isänä yhtään mihinkään, päinvastoin mennyt takapakkia alaspäin suorastaan "junttiutunut". ollut pois "todellisesta" elämästä, eikä jaksa kiinnostua muusta elämästä kuin työstään. kyselee mikä on laminaatti jne.
alkaa vaikuttaa siltä, että hän ehkä voi olla masentunutkin, koska arki ja normaalielämä ei tunnu kiinnostavan mitenkään. mitään ei myönnetä ja ulkoisesti täytyy ainakin vaikuttaa vahvalta. heikkoutta ei ole olemassakaan, sen tunnustaminen olisi kuolema. työssä pärjääminen on ainut asia mikä merkitsee jotain, sen hän on tunnustanut ääneen suurelle joukolle, terveys ja perhe ovat toissijaset asiat.
sitä urheilullista mukavaa ihmistä rakastin, jonka kanssa olin kihloissa. avioliiton aikana muuttunutta rahanhimon/yrityksen pilaamaa tunnevammaista ihmisrauniota inhoan.
Onko se fyysinen väkivalta ainoa peruste erolle? Mielestäni henkinen väkivälta voi olla paljon pahempaa ja tehdä samaa ellei tuhoisampaa jälkeä vuosia kestävässä suhteessa.
Hitto sun kirjoituksesi oli hyvä, näytäppä miehellesi se ja sano: siinä on lyhyesti kiteytettynä ajatuksesi hänestä! : )
Ei kukkokaan käskien laula, eikä miehesi muutu sillä että käsket häntä.
Itse en ota mitään kantaa miehen tekemiin kotitöihin, en nurmikon leikkuuseen enkä auton huoltoon, jos mies siivoaa niin en siihenkään, mies saa tehdä tai olla tekemättä, itse teen myös sitä mukaa kun jaksan. Kaikki on tullut tähän saakka hoidettua, vaikkei kaikkia aina tip-top olekaan.
Mies ottaa vastuun kun hänelle se annetaan, muttei kukaan ota vastuuta toisen käskiessä.
Olen samaa mieltä. Minä en pidä siitä, jos minua käskytetään, joten en käskytä miestänikään. Hän tekee silloin kun jaksaa ja katsoo sen tarpeelliseksi. Asiat hoituvat meillä ihan hyvin, mutta huippusiistiä ei kyllä useinkaan ole.
Ja niitä mattoja ei todellakaan ole pakko viedä ulos joka viikko tai jos on, minusta se on sen tamppaajan henkilökohtainen ongelma...
Irtisano tv-lupa ja vie televisio(t) kotoo kirpparille. Älä laita miehelle ruokaa eläköön sipseillään. Jätä likaiset astiat paikoilleen miehen paikalle. Älä pyykkää hänen kamoja, äläkä kerää vaatteitaan. Lopeta natkutus ja anna hänen "herätä itse"
Eli lopeta hyysääminen. Lopeta myös narina. Varaa aika parisuhdeterapiaan, käy siellä ensin yksin kunnes miehesi tulee itse sanomaan sinulle "hoitamattomista" asioista. Pyydä häntä mukaasi terapiaan tueksesi, koska olet siellä jo käynyt eikä se ole "auttanut vielä" miehesi kertomaan "ongelmaan". Älä sano sanaakaan asiasta ilman terapeuttia, pyydä vain tueksesi.
Riittääkö pinna tämmöiseen? Lapset ymmärtävät hyvin asiat joista perheessä keskustellaan asiallisesti ja pärjäävät ilman TV:tä (kysyivät kahdesti asian liittyen, kun olin heittänyt oman TV:ni pois). Minun tapauksessa yhdessä tekemistä on tullut tuon TV:n heiton jälkeen, niin paljon, että ihmettelen nykyään miten kukaan ehtisikään TV:tä katsoa.
mita ovat kaytostavat. Ihan uskomattomalta kuulostaa tuommoinen. En katselisi hetkeakaan. Onneksi oma mies on herrasmies.
Ei tämän miehen ajatusmaailma ainakaan noin kulje, ja tuttavapiirissäni on monia muitakin minun kaltaisiani.
En ole "kotona kylässä käyvä vieras", vaan teen kutakuinkin 50 % kotitöistä - oma-aloitteisesti, ilman että vaimon tarvitsisi koko ajan käskeä. Siivousvastuun olen ottanut kokonaan itselleni, koska vaimo siivoaa mielestäni liian huolimattomasti.
Tarkoitan siis sitä, että jättäisit kaikki kotityöt minimiin muutamaksi viikoksi, tekisit vain täysin välttämättömät jutut. Katsoisit sitten herääkö miehelläkin joku mielenkiinto asioihin, siitä olisi paljon parempi laittaa keskustelu ylle kuin siitä, että toista ei kiinnosta yhtään, koska kaikki hoituu muutenkin.
siivotaan...jätän kertomatta! suloisia nuo kommentit viikkosiivouksista. Niin meilläkin oli ennen tätä helvatun avioliittoa. Työssä käydessä huomaan kauhukseni kuinka pitkä aika mennyt siitä milloin olen viimeksi imuroinut.
pidän siivoamisesta, ei haittaa vaikka se olisi ainoastaan minun harteillani. nurmikon kastelemiset, leikkuut ja autojen siivous saisivat olla miehen vastuulla. auto saa rauhassa olla "naturel" hänen mielestään, kuluu turhasta puunaamisesta. nurmikko saa kasvaa polviin,tosimies ei naapureiden kommenteista piittaa. ei ole pahemmin tarvetta pitää mitään tasoa yllä. eniten jurppii se,että olisi ihana nähdä jonkun hääräilevän jotain, tuovan omia ajatuksia, kantavan kortensa kekoon omalta osaltaan.
pari uutta tv:tä on ilmaantunut vanhojen "särkyneiden" tilalle. ei siitä sen kummenpaa, elämän perustarpeet tulee olla päivittäin tyydytettävissä, asiat tärkeysjärjestykseen!
suurimmalle osalle miehistä on varmastikin suuri kunnia hoitaa tehtävänsä ja olla kunnollinen aviomies ja isä. näitä minun miehenikin kaltaisia tapauksia löytyy silti joitakin tapauksia myös tuttavapiiristä. he ovat varsin tyytyväisiä itseensä. heille ei tule mieleenkään heissä olevan mitään vikaa.
olkaa onnellisia, te joilla on fyysisesti ja henkisesti läsnä oleva hyvä mies. vaikea tilanne päättää haluaako tällaisessa liitossa olla odottaen jos ajat muuttuvat, työtilanne helpottuu
ja mies "normalisoituisi" ennalleen,sellaiseksi millainen hän olikin ennen avioliittoa.