Olisiko neuvoa

Kurjaa, että sinusta tuntuu, ettei miehesi ole kiinnostunut sinusta. Tuosta esimerkistäsi, että miehesi ei noteraa sitä, että puhut hänelle, jollet erikseen sano, että niin teet, halusin kertoa, että minulla on itselläni samanlaisia kokemuksia. Jos teen jotain muuta, en todellakaan läheskään aina tajua, että mieheni puhuu minulle. Usein vain vastailen mekaanisesti vai niin tajuamatta ollenkaan, että minulle puhutaan. Tiedän, että se tuntuu toisesta kurjalta, mutta mieheni kuitenkin tietää, että rakastan häntä ja olen ihan oikeasti kiinnostunut hänen jutuistaan, eikä siis pidä sitä enää niin isona asina tai merkkinä siitä, etten ole kiinnostunut.

En vain yksinkertaisesti mahda sille mitään, etten pysty kuuntelemaan hänen juttujaan, jollen tietoisesti yksinkertaisesti tajua hänen puhuvan minulle. Ihmisen aivoihin hieman perehtyneenä luulen, että kyse on siitä, että aivojen herätevasteet muuttuvat. Tai siis normaalisti aivot reakoivat muuttuviin ärsykkeisiin lähettämällä herätevasteen, joka kääntää tarkkaavaisuuden muuttuneeseen ärsykkeeseen. Tämä herätevaste siis mahdollistaa muutoksen huomioimisen. Ensi sijaisen tärkeää muuttuvan ärsykkeen havainnointi on luonnollisestikin vaaratilanteessa. Jos sama ärsyke toistetaan usein samalla tavalla, eikä siihen liity vaaraa, aivot vähitellen lakkaavat lähettämästä herätevastetta, eikä tarkkaavaisuus käänny ärsykkeeseen. Luulen, että näin on käynyt myös kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa. Oma kumppani on niin tuttu ja turvallinen, ettei hänen läsnäolonsa ja puheensa enää herätä aivoissa sellaista herätevastetta, joka ilmoittaisi muutoksen tapahtuneen ja johtaisi tarkkaavaisuuden siirtymiseen. Ilman tarkkaavaisuuttakin ihminen voi tehdä monia asioita, kuten ajaa autoa, puhua yksinkertaisia sanoja, kävellä ja kuunnella puolella korvalla, mutta todellisesti ihminen ei tietenkään ole ikään kuin läsnä. Näin ollen, kun tarkkaavaisuus ei siirry, ihminen ei yksinkertaisesti tajua tekevänsä jotain. Vika ei siis ole siinä, ettet olisi kiinnostava vaan siinä että olet tuttu ja turvallinen eli loppupeleissä positiivisista asioista.

Sanoisin sinulle siis neuvoksi, että älä vedä kyseisestä ilmiöstä sitä johtopäätöstä ettei miehesi ole kiinnostunut tai että et olisi kiinnostava. Sen sijaan yritä kertoa miehellesi, että haluaisit viettää joka päivä pienen hetken esim. puoli tuntia yhdessä jotakin tehden (esim. kävely ulkona, sylikkäin olo, jutustelu tms.). Niin, että miehen tarkkaavaisuus on todella kiinnittynyt sinuun. Älä kuitenkaan odota, että miehesi puhuu vaan pidä sitä riittävänä, että hän edes on kanssasi ja keskittyy sinuun. Yrittäkää pyhittää edes yksi koko ilta viikossa toisillenne ja keksikää silloin jotain kivaa tekemistä. Älä silloinkaan painosta miestäsi puhumaan, se tekee hetkistä vain kurjia, kun jommalla kummalla on suorituspaineita ja mielestäni tosiasia myös on se, että kaikkein läheisimpiähän meille ovat ne ihmiset, joiden seurassa voimme olla hiljaa. Eli myös hiljaisuuden voi nähdä arvokkaana. Toki voit kysellä kohtuudella esim. hänen päivästään, mutta vältä turhan abstrakteja keskustelunaiheita ainakaan jatkuvasti, koska se vain hankaloittaa keskustelua. Monet miehet oikeasti pitävät turhan abstakteista asioista puhumista tyhjänpäiväisenä. Toki voit kertoa omista ajatuksista ja tunteista tai sitten voitte vain olla yhdessä hiljaa, jos ei juttua riitä. Olen varma, että miehesikin alkaa pikku hiljaa enemmän puhumaan, kun yhdessä viettämänne aika lisääntyy. Eli lähtekää yhdessä tekemisestä, se todennäköisesti lisää vähitellen myös yhdessä jutustelua.

Miten sitten saat miehesi pois tietokoneen äärestä? Kerro hänelle, että ihan oikeasti rakastat häntä, mutta et pidemmän päälle jaksa, jos ette vietä enemmän yhdessä aikaa. Vetoa siihen, että puoli tuntia illasta on hänelle ajallisesti pikku juttu, mutta sinulle ja sitä kautta suhteellenne äärimmäisen tärkeää.

Ja ihan oikeasti: Sinussa tai miehessäsi ei ole mitään vikaa!! Vaikutatte molemmat ihan kunnon ihmisiltä, jotka vain nyt kaipaavat hieman eri asioita tällä hetkellä. Lakkaa pohtimasta asiaa siltä kannalta kummassa on vikaa, koska se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että masennut ja syytät sekä itseäsi että miestäsi. Ihmiset vain tottuvat yksinkertaisiin rentoutumiskeinoihin helposti ajan kanssa ja unohtavat kaivata mitään muuta. Luota siihen, kun miehesi sanoo, ettei sinussa tai parisuhteessanne ole mitään vikaa, mutta tee myös tarpeesi selväksi , äläkä tunne syyllisyyttä siitä, että ikään kuin väkisin vedät miehesi pois koneen luota, teethän sen teidän molempien parhaaksi ja olen varma että vähitellen hänkin huomaa asian laidan ja huomaa taas kuinka kivaa on tehdä muutakin kuin istua koneella.

Toivottavasti tästä vastauksestani oli sinulle edes jotain apua..

tuohan on miesten piirre.Olen istuttanut mieheni keittiön pöydän ääreen ja vaatinut kuuntelemaan. Hän on jaksanut tasan minuutin istua siinä, kunnes lähtee juoksien wc:hen, nyt on pakko mennä.Sitten hän istuu siellä wc:ssä ovi auki, kuuntelen,kuuntelen, vaikka puolet menee ohi korvien. Nykyään en puhu enää mitään, koska minua ei kuunnella.

Jos lauseessa on yli kolme sanaa loput katoaa. Pakko ilmaista ainoastaa subjekti verbi ja objekti. Adjektiivit ovat jo ihan liikaa turhaa kuvailua. Mieheni ei tajua ollenkaan, että voi kertoa päivän tapahtumista. Jos kerron millaista minulla on ollut töissä tai mitä lapset ovat tehneet saan keskeyttää kymmenen kertaa, kun hän kääntää katseensa pois ja tivata -kuunteletko!
Hän kääntää katseensa takaisin, kunnes kahden sanan jälkeen kääntää taas katseensa pois ja toistan -sinä et kuuntele! Häntä ei kiinnosta pätkän vertaan,joten en jaa päivän tapahtumia hänen kanssaan. Sääli! Minusta olisi kiva, että hänkin kertoisi päivästään, mutta ei.

Lue kirja "Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta". Se selkiyttää paljon. Oma mieheni pyysi minua lukemaan ko kirjan jo seurusteluainana.

Ei miehessäsi tai sinussa mitään vikaa ole. Miehet ja naiset ovat vaan niin erilaisia. Väärinkäsityksiä syntyy väistämättä jos ei ymmärrä toisen tapaa kommunikoida.

Kurjaa, että sinusta tuntuu, ettei miehesi ole kiinnostunut sinusta. Tuosta esimerkistäsi, että miehesi ei noteraa sitä, että puhut hänelle, jollet erikseen sano, että niin teet, halusin kertoa, että minulla on itselläni samanlaisia kokemuksia. Jos teen jotain muuta, en todellakaan läheskään aina tajua, että mieheni puhuu minulle. Usein vain vastailen mekaanisesti vai niin tajuamatta ollenkaan, että minulle puhutaan. Tiedän, että se tuntuu toisesta kurjalta, mutta mieheni kuitenkin tietää, että rakastan häntä ja olen ihan oikeasti kiinnostunut hänen jutuistaan, eikä siis pidä sitä enää niin isona asina tai merkkinä siitä, etten ole kiinnostunut.

En vain yksinkertaisesti mahda sille mitään, etten pysty kuuntelemaan hänen juttujaan, jollen tietoisesti yksinkertaisesti tajua hänen puhuvan minulle. Ihmisen aivoihin hieman perehtyneenä luulen, että kyse on siitä, että aivojen herätevasteet muuttuvat. Tai siis normaalisti aivot reakoivat muuttuviin ärsykkeisiin lähettämällä herätevasteen, joka kääntää tarkkaavaisuuden muuttuneeseen ärsykkeeseen. Tämä herätevaste siis mahdollistaa muutoksen huomioimisen. Ensi sijaisen tärkeää muuttuvan ärsykkeen havainnointi on luonnollisestikin vaaratilanteessa. Jos sama ärsyke toistetaan usein samalla tavalla, eikä siihen liity vaaraa, aivot vähitellen lakkaavat lähettämästä herätevastetta, eikä tarkkaavaisuus käänny ärsykkeeseen. Luulen, että näin on käynyt myös kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa. Oma kumppani on niin tuttu ja turvallinen, ettei hänen läsnäolonsa ja puheensa enää herätä aivoissa sellaista herätevastetta, joka ilmoittaisi muutoksen tapahtuneen ja johtaisi tarkkaavaisuuden siirtymiseen. Ilman tarkkaavaisuuttakin ihminen voi tehdä monia asioita, kuten ajaa autoa, puhua yksinkertaisia sanoja, kävellä ja kuunnella puolella korvalla, mutta todellisesti ihminen ei tietenkään ole ikään kuin läsnä. Näin ollen, kun tarkkaavaisuus ei siirry, ihminen ei yksinkertaisesti tajua tekevänsä jotain. Vika ei siis ole siinä, ettet olisi kiinnostava vaan siinä että olet tuttu ja turvallinen eli loppupeleissä positiivisista asioista.

Sanoisin sinulle siis neuvoksi, että älä vedä kyseisestä ilmiöstä sitä johtopäätöstä ettei miehesi ole kiinnostunut tai että et olisi kiinnostava. Sen sijaan yritä kertoa miehellesi, että haluaisit viettää joka päivä pienen hetken esim. puoli tuntia yhdessä jotakin tehden (esim. kävely ulkona, sylikkäin olo, jutustelu tms.). Niin, että miehen tarkkaavaisuus on todella kiinnittynyt sinuun. Älä kuitenkaan odota, että miehesi puhuu vaan pidä sitä riittävänä, että hän edes on kanssasi ja keskittyy sinuun. Yrittäkää pyhittää edes yksi koko ilta viikossa toisillenne ja keksikää silloin jotain kivaa tekemistä. Älä silloinkaan painosta miestäsi puhumaan, se tekee hetkistä vain kurjia, kun jommalla kummalla on suorituspaineita ja mielestäni tosiasia myös on se, että kaikkein läheisimpiähän meille ovat ne ihmiset, joiden seurassa voimme olla hiljaa. Eli myös hiljaisuuden voi nähdä arvokkaana. Toki voit kysellä kohtuudella esim. hänen päivästään, mutta vältä turhan abstrakteja keskustelunaiheita ainakaan jatkuvasti, koska se vain hankaloittaa keskustelua. Monet miehet oikeasti pitävät turhan abstakteista asioista puhumista tyhjänpäiväisenä. Toki voit kertoa omista ajatuksista ja tunteista tai sitten voitte vain olla yhdessä hiljaa, jos ei juttua riitä. Olen varma, että miehesikin alkaa pikku hiljaa enemmän puhumaan, kun yhdessä viettämänne aika lisääntyy. Eli lähtekää yhdessä tekemisestä, se todennäköisesti lisää vähitellen myös yhdessä jutustelua.

Miten sitten saat miehesi pois tietokoneen äärestä? Kerro hänelle, että ihan oikeasti rakastat häntä, mutta et pidemmän päälle jaksa, jos ette vietä enemmän yhdessä aikaa. Vetoa siihen, että puoli tuntia illasta on hänelle ajallisesti pikku juttu, mutta sinulle ja sitä kautta suhteellenne äärimmäisen tärkeää.

Ja ihan oikeasti: Sinussa tai miehessäsi ei ole mitään vikaa!! Vaikutatte molemmat ihan kunnon ihmisiltä, jotka vain nyt kaipaavat hieman eri asioita tällä hetkellä. Lakkaa pohtimasta asiaa siltä kannalta kummassa on vikaa, koska se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että masennut ja syytät sekä itseäsi että miestäsi. Ihmiset vain tottuvat yksinkertaisiin rentoutumiskeinoihin helposti ajan kanssa ja unohtavat kaivata mitään muuta. Luota siihen, kun miehesi sanoo, ettei sinussa tai parisuhteessanne ole mitään vikaa, mutta tee myös tarpeesi selväksi , äläkä tunne syyllisyyttä siitä, että ikään kuin väkisin vedät miehesi pois koneen luota, teethän sen teidän molempien parhaaksi ja olen varma että vähitellen hänkin huomaa asian laidan ja huomaa taas kuinka kivaa on tehdä muutakin kuin istua koneella.

Toivottavasti tästä vastauksestani oli sinulle edes jotain apua..

Mitähän jos lakkaisit kysymästä? Anna miehen kertoa, mitä hän haluaa kertoa.

Usein kysymyksillä tavoittelee toista vuorovaikutukseen, jolloin toinen helposti vetäytyy. Vetäydy sinä puolestasi, ja anna miehen tavoitella vuorovaikutusta. Ei se ainakaan huonommaksi mene :)

Omaan mieheeni tehoaa, kun en kysykään mitään ja "annan tilan" kertoa asioistaan juuri sen verran kuin haluaa. Tai sitten kysyn hyvin karkeasti, esim. "minkälainen päivä tänään oli". Jos vastaus on "ihan tavallinen", niin selvä. En kysy enempää, voi kertoa jos tahtoo.

Vaikeutena on pitää oma suu kiinni ja malttaa oikeasti kuunnella, ei kääntää puhetta omiin/muihin asioihin tai antaa palautetta miehen kertomasta. Itseäni on helpottanut, kun olen toistanut hieman eri sanoilla miehen juuri kertoman asian. Mies on jatkanut juttuaan ja minä olen sisälläni hymyillyt :) Kun juttu loppuu, se loppuu. Sitten ollaan hiljaa jos mies ei kysy mitään.

Aluksi meni aikaa, ennenkuin alkoi toimia ja ennenkuin opin miten parhaiten mieheni kanssa voisin kommunikoida. Vietettiin monta hiljaista hetkeä :) Kuitenkin tunne, kun toinen kysyy ja on kiinnostunut korvaa aikaisemman. Aluksi tosin voi vaarana olla ensimmäisen kiinnostuksen hiukkasen tultua, kaataa kaikki asiat heti niskaan. Lopputulos on yhtä huono kuin nykyisellä tavalla. Sitä kuitenkin oppii tunnistamaan tilanteen ja kertomaan sen verran kun toinen on kykenevä vastaanottamaan :)

Tsemppiä yritykselle!