En jaksa anoppiani joka on niin onnessaan nyt kun esikoinen on tulossa.Ennen edes kun mietimme lapsen saamista anopin käyttäytyminen oli varsin outoa ja jopa ajoittain vastenmielistä.Nyt sitten hehkutetaan ja ärsyttää eniten se kun hän välillä ottaa varsin äidillisen aseman jo raskaus aikana mm. miettii sängyn hankkimista ja miten rattaat sun muut sopivat oviaukosta sisään. Sen olen miettinyt, että pidän etäisyyttä tiettyjen asioiden suhteen enkä hänelle lastani anna !
anopin käyttäytyminen
esikoinen tulossa
333404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hei oikeesti, älä viitti!
Eihän tossa nyt mitään pahaa ole, toinen on vaan niin pirun innoissaan siitä että saa odottamansa lapsenlapsen.
Kyllä mä sua ymmärrän, että aivoon voi välillä ottaa, mutta toi on paljon parempi noin kun että saisit jaskaa niskaan. Vai mitä?
Meillä anoppi kyseli että tehdäänkö me joskus lapsia, tai ollaanko me edes harkittu. Sanoin että katellaan nyt... Anoppi tokas vaan että mikäs kiire sitä nyt on, kerkiihän niitä jos haluaa, ei hänellä ainakaan ole kiire mummuksi.
No.... Sitten mennään omaan äitiin....
Joka kerta kun nähdään hän ottaa puheeksi vaivihkaa lapsenlapset, ja toisinaan hän käy itkemään, ja muutaman kerran itku on ollut suorastaan hysteeristä, ja tätä on jatkunut jo 10 vuotta. Eli luulen että tulen saamaan vielä innokkaamman ja fanaattisemman äidin, kun sulla on tuo anoppi, jos joskus miehen kanssa päätetään muksu tehdä.
Voit asiaa miettiä niinkin että jossain vaiheessa anopin lapsenhoitoapu voi olla kullan arvoisen tärkeää. Kyllähän sunkin, tulevan äidin on välillä pikku breikki saatava.. Tai voi tulla tilanne että on ihan pakko saada lastenhoitoapua vähäksi aikaan. Ja varmasti luotettavin vaihtoehto on sulle tuo innokas ja luotettava mummo.
valitusta ja sitten kun anoppi ei ole kiinnostunut lapsesta pätkääkään niin taas valitetaan.Koskaan ei ole hyvä oli miten päin tahansa. Perin outoa.Vali vali.
Kun tiedetään, miten paljon Suomessa väsyneet nuoret äidit kohtelevat vauvaansa huonosti ja jopa pahoinpitelevät, on aika karmeata lukea näitä viestejä, ettei apu kelpaa.
Synnyttänyt ja imettävä äiti on aika sekaisin ja lujilla koliikkivauvan ja hormonaalisten asioiden takia, että ottakaa nyt ajoissa se kanta, että kaikki apu ja vauvan ihailu kelpaa.
ihmettelen vaan suuresti välinpitämättömyyttä miniää kohtaan ennen esikoista...kyllä nyt kelpaa ja vielä ottamassa äidillisen roolin hyi ! olis aikoinaan hoitanut oman reviirinsä ja asiansa kuntoon mm. miniänsä suhteen.Kyllä sitä hoitoapua saa muualtakin kun anopilta
Mä ymmärrän oikein hyvin aloittajan tunteen. Hoitoavun suhteen voi mennä toisinkin päin, meillä anoppi haluaa, että normaalilla kyläreissulla jätän lapsen tuntikausiksi hänen hoidettavakseen, mua hän ei halua nähdä. Mun siis pitää lähteä pois.Ja kyse on alle vuoden vanhasta lapsesta.
Joskus se hoitoavun tyrkyttäminenkin voi olla rasittavaa, yhtä rasittavaa kun se ettei toiset arvosta isovanhempien innokkuutta.
älä anna kenenkään iloita lapsestasi, se on sinun yksinoikeus. Pidä hänet eristettynä muista ihmisistä niin hänestä tulee yhtä itsekäs ja rajoittunut kuin sinäkin olet. Ja yhtä vihamielinen kanssaeläjiinsä nähden.
Onnea vaan matkallesi. Lapsi kasvaa sisälläsi ja vihasi muovaa hänen luonnettaan jo nyt !
Asenteesi ei kuulosta kovinkaan positiiviselta. Teoriasi ontuu myös. Jos aloittaja sinun mielestäsi "eristää" lapsensa anopista, hän "eristää" sen myös kaikista muista ihmisista? Menetko itse mielelläsi ihmisten luo, joista et pidä? Varmaankin, koska kuulostat niin katkeralta.
Jos ihminen ei pidä yhdestä ihmisestä, ei hänen tarvitse mennä tämän luo, viedä lastaan tämän luo. Mikä on lapselle parasta, se, että se toinen, isoäiti, saa tahtonsa periksi, vai että lapsen äiti ajattelee lapsensa parasta? Kukaan ei "eristä" lastaan sen sukulaisista tietoisesti, ilman painavaa syytä. Sitäpaitsi, lapsi kyllä pärjää ilman kaikenmaailman sukulaisia, lapsi tarvitsee vaan vanhemmat, ja oman kaveripiirinsä, ja muutaman sukulaisen, joiden luona vierailla silloin tällöin. Laatu on tärkein, ei määrä.
Lapsella on oikeus isoäitiin, mutta pelkkä isoäitiys ei riitä lapselle, isoäidin pitää myös välittää lapsesta. Jos isoäiti ei välitä lapsen äidistä, ei hän oikeasti voi välittää tuosta lapsesta aidosti.
On upeaa, että ajattelet noin positiivisesti toisen ihmisen lapsenalusta.
"Lapsen äiti ajattelee lapsensa parasta"
Niinpä niin. Toistan taas, että koulunsa aloittaneista lapsista neljäsosa = yli 25 % on psyykkisen avun tarpeessa. Eikä sitä apua ole tarjolla. Ei silloinkaan, kun lapsi kasvaa ja ongelmat kasvavat.
"Sitäpaitsi, lapsi kyllä pärjää ilman kaikenmaailman sukulaisia, lapsi tarvitsee vaan vanhemmat, ja oman kaveripiirinsä, ja muutaman sukulaisen, joiden luona vierailla silloin tällöin. Laatu on tärkein, ei määrä."
Kuka sen laadun määrittelee?
Vanhemmatko, joiden talous, terveys ja ihmissuhteet ovat kunnossa?
Pienten lasten vanhempien talous on usein heikoissa kantimissa. Tilastoista voi lukea, kuinka suuri osa lapsista elää epävakaissa oloissa. Erolasten tilanne ei likikään aina ole hyvä, vaikka julkkisjuorulehdissä annetaan niin ymmärtää.
Lapsi tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä, välittäviä ihmisiä, kasvaakseen tasapainoiseksi yksilöksi.
Ja pienten lasten vanhemmat tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen.
Suurin osa lapsista pitää isovanhemmistaan. Aina lasten vanhemmat eivät pidä edellisen sukupolven äideistä ja isistä.
Työni takia näen aika läheltä nuorten perheiden ongelmia. Ongelmat ovat nytkin lisääntymässä, vaikka yleisesti Suomessa menee hyvin. Ja ne ongelmat kasautuvat samoille perheille ja heidän lapsilleen. Heistä ei enää kukaan tunnu välittävän.
Onneksi suurimmalla osalla menee hyvin. Mutta mihin ryhmään kirjoittaja kuuluu?
vähän kuin vitsiksi osittain tarkoitettu mutta täytyy myöntää että jotkin kohdat täyttä totta. Ei pidä ottaa niin kauhean tosissaan näitä juttuja. Välillä oikein rupeaa naurattaa kun jotkut alkavat huutaa ja pomppia melkein ruudun läpi jos joku sattuu olemaan eri mieltä.
Epäilet nykyvanhempien kykyä ajatella lastensa parasta. Kerrot, että koulunsa aloittaneista lapsista yli 25% on psyykkisen avun tarpeessa, eli siis neljäsosa ekaluokkalaisista on sinun mielestäsi kypsiä mielenterveyspotilaita. Outoa logiikkaa minusta.
Sanot, että vanhempien talous on usein heikoissa kantimissa. Niin, useimmat nyt tekevät lapsensa aika nuoressa iässä, jo biologisista syistä alle 30-v, vaikeaa on tehdä terveempiä lapsia yli 40-v. Opiskelut ovat kesken, ja usein vain toinen vanhemmista, isä, käy vakitöissä, toisen hoitaessa lasta/lapsia kotona. Näin on ollut myös silloin, kun anopit ja apet kasvattivat nykypolvea. Erotuksena on, että nykyään sitä apua ja tukea, myös rahallista tukea on enemmän tarjolla.
Nämä nykyvanhemmat eivät sinun mielestäsi osaa määritellä, mikä on parasta lapselleen, eikä sitä, mikä on laadukas ihmissuhde? Ja kyllä, se on vanhempien tehtävä, ei isovanhempien. He eivät ole näiden lasten, lastenlastensa pääkasvattajia, sen tunnustaa jopa laki. Synnytyslaitokselta ei anoppi, appi vie lapsenlasta kotiinsa, vaan sen vievät kotiinsa tuon lapsen oikeat vanhemmat.
Sinun kärjistyneen käsityksesi mukaan anopit ja apet eivät kohdanneet mitään kasvatusongelmia omiaan kasvattaessaan, mutta nykyvanhemmat kohtaavat. Miten? Oletko ajatellut, kuka nämä nykyvanhemmat on kasvattanut, eli ne, joiden lapslla 25% on henkisiä ongelmia? Anopit ja apet kasvattivat nämä parjaamasi nykyvanhemmat, eli nykyisten vanhempien liki 50-v, yli 60-v isät ja äidit. Hekö olisivat kypsiä kasvattamaan ja arvioimaan nykylasten tilan, ja keitä sukulaisia heidän pitäisi tavata?
Lapsi tarvitsee monipuolisen ympäristön, välittäviä ihmisiä, mutta kaikkein isovanhemmat eivät ole ajatukseltaan monipuolisia, eivätkä välittäviä. Useimmat ovat, mutta eivät kaikkien.
Pitäiskö A) olla hiljaa B) alkaa irvailla, kun toinen alkaa "huutaa ja pomppia ruudun läpi"? Keskustelu on sinusta siis huutamista ja pomppimista?
Jos olisin ollut hiljaa, sinulla ei olisi ollut syytä kirjoittaa tälle palstalle. Tarvitset meitä "turhan läpän heittäjiä", jotta sinullakin on jokin rooli täällä.
Miten muuten tiedät, onko joku tosissaan vai ei?
pompit. Rauhoitu nyt hyvä ihminen.Ihan jokainen saa itse päättää mihin uskoo ja sinullako on vain lupa tänne kirjoittaa?
Meillä ihan sama juttu, ennen niin touhukas ja aktiivinen anoppi jätti kaiken muun kun ensimmäinen lapsenlapsi ilmoitti tulostaan. Elämä pyörii lapsen ympärillä edelleen. Lapsen kodissa ja ympäristössä tuntuu olevan sata vaaraa, joita mummo vahtii ja murehtii kuin haukka. Mummo konttaa ympäri taloa, heti kun ovesta sisään astuu -hyvä kun edes päivää toivottaa. Ymmärrän toki, kuinka tärkeää isovanhemmuus on, mutta eihän se (eikä äitiyskään) ole mitään ainutkertaista -siis yleisesti katsoen. Meillä ei ole enää mitään muuta puhuttavaa, kuin mitä lapsii tekee ja osaa ja miten ihana ja suloinen ja upea on. Toki niin -onhan hän minun lapseni :) Mutta olisipa joskus mukavaa puhua kuin nainen naiselle jostain muusta, vaikkapa harrastuksista, töistä, elämästä.
Kyllä minä kuulun ihan itsenäiseen ryhmään. Olen onnellisesti parisuhteessa ja perusasiat ovat kunnossa. Ainoastaan anopin käyttäytyminen seurustelumme alusta on ollut ajoittain varsin outoa ja töykeääkin.Hän näytti olevan kovasti kiinni omassa pojassaan ja käyttäytyminen on ollut todella riippuvaista ja naivia ym.En ole saanut anopilta mitään konkreettista henkistä apua ja tukea kun olisin sitä kipeästi tarvinut enkä täten esim. näe hänessä piirteitä joita haluan tulevan lapseni jäljittävän.Olen odottanut varsinkin sukulaisilta tukea ja kannustusta perheen perustamiseen ym. ja uskon itse olevani ihminen joka on tukea antanut ja antaa läheisilleen. Haluan myös lapselleni mahdollisimman tasapainoisia ja arvomaailmaltaan vakaita ja hyviä ihmisiä. En ole katkera mutta olen asian itselleni suhteellisen hyvin selventänyt. En halua nyt esikoisen syntyessä kokea ahdistusta ja pakonomaista läheisyyttä mikä ei tunnu mieleiseltä ja hyvältä vaan perustuisi ainoastaan lapsen ympärille. Odotan yhteenkuuluvuutta laajemmallakin tasolla..mikä tarkoittaa anopilta kokonaisuudessaan koko perheen huomioimista.
Tuota minäkin odotin/odotan, että meidät otettaisiin perheenä huomioon (anoppi-appi eivät kuulu meidän perheeseen, lähisukuun kylläkin). Minä olen jotenkin ulkopuolinen aina kun anoppi on kylässä tai olemme heillä, appiukko kyllä jaksaa jutella myös minunkin kanssani. Mutta anoppi puhuu aina pojalleen, kun on kyse meidän perheen asioista. Mutta en jaksa enää välittää, koitan pitää tapaamiset minimissä.
Minäkään en syystä näistä tapaamisista välitä.Olemme aina mieheni kanssa pitäneet anopista hyvää huolta kun tulee kylään mutta puheenaiheet keskittyvät pääasiallisesti aina poikaansa ja hänen tekemisiinsä tosin nyt kun esikoinen on tulossa kiinnostusta on tietää joka he...tin seikka mikä ärsyttää kovasti sillä se saa aikaiseksi ajoittain äidillisyyden menettämisen tunteen ikäänkuin hän olisi tuleva äiti..olen myös antanut olla ja yritänyt varsinkin nyt välttää puhumasta liikoja omia asioitani jotta hän ei niissä liikaa eläisi.Kyllä se on niin, että pitää vaan yrittää keskittyä oman elämänsä milekkääseen rakentamiseen ja välttää kaikenmaailman sukulaisverukkeilla ym olevia jos tuntuu ahdistavalta ja pakottavalta.Odotan ja olen saanut runsaasti tukea mieheltäni jonka asia luonnollisesti on ajoitain oikaista tiettyjä tilanteita en koe myös että se on minun tehtäväni.Olisin kyllä odottanut vanhemmilta ihmisiltä hieman enemmän kokonaisvaltaisuutta ja hyväksyntää..mutta ei niin ei eikä tämä tarkoita sitä että kostaisin tulevalla lapsellani vaan haluan häntä suojella luonnollisesti.
miniät olette ITSERIITTOISIA, NARSISTEJA, OMAHYVÄISIÄ PASKIAISIA, JOTKA OLETTE IHAN ITSE SYYLLISIÄ SIIHEN, ETTÄ JOS MIEHENNE ON KUNNON MIES,HÄN RAKASTAA JA KUNNIOITTAA OMAA ÄITIÄÄN JA JOS EI SITÄ TEE, EI TULE VÄLITTÄMÄÄN OMASTA AKASTA KUIN KORKEINTAAN PANOPATJANA JA SENKIN VÄHÄN AIKAA, KOSKA RUOHO ON VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLEN.
KAIKKI KUNNIA ANOPEILLE.
sitä tulevaa kakaraasi rakastavalta mummolta, niin et pysty sitä suojelemaan tulevalta ekokatastrofilta,,,,haha
Sitä saa, mitä tilaa.
Mummo ehtii alta pois.
Kakaras jää ja et pysty sitä suojelemaan, koska jo nyt tarvitaan viisi maapalloa, jotta elämä olisi mahdollista tällä telluksella.
Nautittavaa lukea sekojen ämmien sepustuksia.
..Ovat halunneet perustaa perheen juuri tuollaisten kamalien naisten kanssa ja tekevät vielä lapsia noiden kauheiden paskiaisten kanssa! Ja kun ero tulee, te ette ikinä tapaa lapsenlapsianne! Mutta pääsettepä eroon miniänretaleesta ja saatte loppuiäksenne syyllisyyden viitan kantaaksenne.
Samaa mieltä!
Nää miniät tietää kaiken, osaa kaiken, ne on viisi metriä korkeammalla kuin muut ihmiset, ne osaa vääntää suoran asian tuhanteen solmuun, niillä on mahtavat teoriat ja niiden mukana tulevat mahdottomat vaatimukset, kun ne on synnyttäneet, niiden miehistä tehdään palvelijoita Sir Arthur-tyylii: tuo vaippa, vie vaippa, laita ruoka (mitä paskaa sä oot tehnyt, ei käy)
kun niiden miehet kyllästyy 24h päivystyspalveluun ja alkaa hakee omaa miehuuttaan, niistä tehdään uhmaikäisiä, ne soittaa ystävättärelle, joka tuo jonkun feministin kirjoittaman lastenhoito-oppaan, jossa mieskin kasvatetaan (miehen ihmakikä!)
ne on perheensä yläpuolella ja samaan aikaan alistettu Sir Arthur etsii NAISTA, jonka ruoho on tuoreempaa aidan toisella puolella ja se oikeesti on,
ne käy haukkumassa miehen äidinkin kun ei enää saa 24h palvelua mutta omahyväisyydestään ne ei ikinä ei koskaan luovu
koska ovat kaikkien yläpuolella teorioineen vaikka eivät osaa perunoita keittää
ne ei ees tiedä MIKÄ on peruna lajikkeista puhumattakaan
ne keittää pussikeittoja kun mies ei enää rantaudu kotiin
ne menee sosiaalifemakoille valittaan kun niitä on kohdeltu kaltoin kun niitten miehet ei enää kokkaa eikä siivoa eikä silitä vaatteita eikä kanna rahaa kotiin selkävääränä
sellaisia ne on
OIKEESTI
KAIKKI KUNNIA ANOPEILLE!
luuletko tosiaan että anoppi kantaa syyllisyyttä? Siitäkö että poika pääsi eroon retaleesta, joka just just osaa/viitsii kahvin keittää?
SIITÄKÖ syyllisyyttä? Ei ikinä!
Riemujuhla siitä järjetetään.
Annahan tulevan mummun hyysätä. Jos sinua ÄRSYTTÄÄ niin sano se hänelle selvästi. Turha on tuntea epämukavuutta ja ärsyyntyä ja ottaa etäisyyttä jos toinen ei innossaan edes huomaa ylittävänsä "soveliaisuuden rajan".
Esikoisesta kun on kyse niin luulen että iso osa tuntemuksiasi on hormoneista johtuvia. Tämän voin sanoa omakohtaisesta kokemuksesta ja selostamasi tuntemukset kuulostavat tutuilta. Myös muissa ketjussa esiintyneissä vastauksissa näin sitä samaa "tulevien äitien ahdistusta ja suojelevaisuutta" lapsen suhteen. Hyvänä esimerkkinä se, että toinen hyysää ja intoilee niin että äidille tulee tunne ettei HÄN ole se joka on raskaana... taas näitä hormonijuttuja.
Koin siis itse näitä samoja tuntemuksia raskausaikana ja kun vauva oli vielä pieni. Tein sekä äidilleni että anopilleni selväksi että kaikki neuvot otetaan vastaan mutta niistä toteutetaan vain kelvollinen. Kumpikin myöntyivät ja kipakan luonteeni tuntien osaavat olla diplomaattisia tuputtamisen sijaan. Jos ei se viesti mene perille niin sen voi sanoa suoraan että tapaamiset harvenevat. Jos anoppi aktiivisesti jättää miniän huomiotta niin myös siitä pitää sanoa, mutta ei pahalla vaan niin että se ymmärretään. Tiedän kyllä ettei se aina ole mahdollista mutta ainakin se vähentää niitä epäselvyyksiä anopin ja miniän väleissä kuten myös miniän tuntemuksissa. Kaikki ihmiset kun eivät millään voi tulla keskenään toimeen.
Sellaiset asiat kuin oviaukkojen mittaus, että mahtuuko vaunut, pinnasänkyjen hommaaminen jne ovat tulevien mummujen ajatuksissa ihan normaaleja. Se mummu haluaa parasta lapsenlapselleen, kuten aikoinaan myös omalle lapselleen. Jos itse vastustaa jotain niin sen voi sanoa perusteluineen eikä siinä sitten pitäisi olla vastaanvänkäämistä.
Sitten siitä, että mummut haluaa hoitaa lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä vastustus siinä on? Oma anoppini osasi antaa meidän vauvan vatsakipuihin todella hyviä ja toimivia neuvoja oman kokemuksen pohjalta. Kaikki ei tepsineet, mutta suurin osa kylläkin ja pikkumiehen olo helpottui, ja niin myös omani. Teidän anoppinne on varmasti kokenut lastenhoitaja, onhan hän kasvattanut ja hoitanut teille kelpaavat kumppanitkin. Ei kannata sanoa että nykyään asiat on eri lailla. Eivät ne ole. Tavat ovat muuttuneet, vauvat eivät.
Lopuksi vielä sitten tästä, että raskiiko jättää vauvansa hoitoon. Joku sanoi että anoppi haluaa, että alle 1 vuotias vauva jätetään hoitoon ja miniä voi mennä pois. Itse ottaisin sen vapaa-ajan käyttöön... mutta en kyllä tunne tätä anoppitapausta, joten varmaksihan en mitään voisi sanoa. Uskoisin, ettei vauvalla varmasti mitään vaaraa ole. Minun vauvani on siis 4 kk vanha ja on ollut molemmilla mummuilla hoidossa kuten myös kummitädeillä menojen ja tehtävien vuoksi. Enkä olen jotenkin poikkeuksellinen, koska tunnen äitejä joilla on omaa vauvaani "vanhempia" vauvoja, eivätkä he ole raskineet jättää hoitoon vielä kertaakaan...... kukin siis tavallaan. On vain surullista, että äidin epävarmuuden takia mummut jäävät paitsi oman lapsenlapsensa seuraa. Voinen sanoa kaikille, että kyllä se mummu alussa hyysää, mutta ajan kanssa se tasoittuu. Itse teidän täytyy se selväksi tehdä missä ne rajat menee.
"En jaksa anoppiani joka on niin ONNESSAAN!"
Ziisus...
-mietis nyt ihminen vähän... mitä sen anoppis pitäs tehhä, heittää surukamppeet niskaan vai? Heittää tuhkaa päälleen, pukeutuu säkkipukuun?
En tajuu, mikä sä oot, jos ukkosi äiti ei sais muka olla onnessaan.
Että ei sais hehkuttaa? Hehkuttaako oma äitis, vaan kohauttiko se vaan olkapäitään ja sano who cares? mitä välii.
Pitäskö sukulaistes sanoo niin.
Jo on ongelmat, kun tälläsestä kehittää.
Senkus pidät etäisyyttä.
Toivonkin sitä ukkos mutsin takia, tollasen saanu miniäkseen, symppis hälle.
olis kai parempi, että menisit erämaahan synnyttään kersasi että kukaan ei vois sitä nähhä eikä kenenkään tartteis ottaa sitä syliin kerran se on NIIN sun ja vain sun.
kärsit kai siitäki jos ukkos hehkuttaa ja on onnessaan.
Että tollaisiikii ihmisii voi olla :0
Millaista käytöstä vaadit anopiltasi?
Tee selväksi käytöstavat, että perintöruhtinasta kohdellaan sitten alusta asti oikealla ja kunnioittavalla tavalla.
Onnessaan oleva anoppi onkin varmaan maailman pahin mummu.
Siitä on esimerkkejä tällä palstalla kymmenittäin.
Olet oikeassa seurassa täällä.
Jos aloittajan anoppi käyttäytyy samalla tavalla kuin te, en voi muuta kuin ymmärtää, miksi aloittaja ei halua viedä lastaan anopille. Miksi kukaan toinen nainen voi olla onnessaan toisen naisen lapsesta, niin onnessaan, että se pelottaa sitä lapsen äitiä? Sellaisiakin voi olla. Sellaisia naisia, jotka ovat elämässään olleet vain äitejä. Anopit ovat myös vaimoja, useimmat kai, mutta enimmäkseen äitejä asenteiltaan. Jos olisivat vaimoja asenteiltaan, eivät tunkisi toisen naisen reviirille äiteilemään.
Perintöruhtinas? Ai kun nainen, nuori äiti, ei anna lastaan anopille, miehensä äidille, niin heti alkaa se lapsenlapsen solvaaminen, niin sitä pitää. Eikö teidän pitäisi, oletan että olet vanhempi nainen, näyttää sitä paljon puhuttua esimerkkiä? Mikä toivo nuoremmilla voi olla, kun tekään ette korrektiin kielenkäyttöön pysty?
Jos ihminen on onnessaan kun kuulee lapsenlapsen syntyvän niin ei kai tarkoita että on tätä lasta ryöstämässä
mistä syntyy nää omistuhaluset äidit
ettei siihen lapseen saa katsoa kuin maksusta tai mieluummin anoppi ei saa katsoo lapseen päinkään
heti on ryöstämässä muka
missä ootte nähneet anopin ryöstämiä lapsia ette missään
anoppi on sentään mummu
pitäs olla vaan cool
vähän kuin keskiyön cowboy
ratsastaa tuntemattomana äidin ja lapsenlapsen ohi
oikkuprinsessoja kaikki tyynni suurin osa nykyäideistä
hemmoteltuja oikkupusseja
lapsi ei mene pilalle jos anoppi ohimennen vilkasee ja hymyilee
ennen vanhaan vanhat mummut katsoi lapsia kun äidit meni navetalle töihin
ja pellolle
vanhat mummut pirtissä hoiti
eipä ollut tilaa oikkuilulle
kun olis kuoltu silloin nälkään
liian hyvissä oloissa kasvetaan tänäpäivänä
Mä en ole oikein ymmärtänyt mikä ihme siinä lapsenlapsen syntymässä on? Eivätkös anopit ole jo omat lapsensa hyysänneet, tarviikos lapsenlapsia vielä hyysätä niin, että tunkee liiankin lähelle tulevia/uusia vanhempia???
Omistushaluiset äidit, hmm, mielenkiintoinen kommentti. Oliskos parempi, että se äiti dumppaa lapsensa anopille ja juoksee baariin ryyppäämään? Olis hienoa jos maailma olis sellainen, että se anoppi ymmärtäisi jättää neuvot vähemmälle, paitsi jos pyydetään ja se miniä antais lapsen olla myös isovanhempien kanssa.
Aika harva miniä enää nykyään käy navetassa.Jospa kuitenkin pysytään ihan nykyisellä vuosituhannella... Maailma on muuttunut ja sukupolvet sen myötä. Eikö vaan ole hyvä jos edes jotkut vanhemmat haluavat hoitaa lapsensa itse. Jos se miniä haluaa hiukan rajoittaa touhotusta lapsen ympärillä niin kai siihen on lapsen VANHEMMILLA painavat syyt. Anopitkin vois asiasta tiedustella ennen kuin ottavat nokkiinsa.
Ja alkuperäiselle aloittajalle. Jos mielestäsi anopin touhotus on liikaa, niin yrittäkää keskustella asiasta. Tiedän kokemuksesta, että se ei ole helppoa. Jos sekään ei onnistu niin ehkä sitten vasta kannattaa vältellä. Koittakaa aluks vaikka jutella.
päivät kauaa jatku, koska jo tarvitaan kohta viisi maapalloa noita ruhtinaita ja ruhtinattaria elättämään ja viljastakin tehdään biopolttoainetta ja ilmastonmuutos tappaa koko telluksen, jotta toivon, että se anoppi edes ehtii katsastaa lapsen, sillä tässä jo tulee sellainen tunne, että taitaa lapsi muistuttaa mulattia enemmän kuin "isäänsä"...koira taitaa olla haudattuna.
Alkuinnostus on aina ja kaikkialla valtava. Kuvitellaan ja suunnitellaan. Unohdetaan, että mukana on vielä yksi osapuoli. Syntyvä lapsi, jolla on oma tahtonsa ensi henkäisystä alkaen. Hän kyllä panee järjestyksen taloon, ja äidillä on kädet täynnä hommaa. Miksi ei anoppi saisi auttaa?
Onneksi on äitiyslomat, ettei tarvitse vauvaa viedä kenelle tahansa naapurin eukolle, että äiti voi mennä töihin, kuten nykyvanhempien lapsuudessa monelle vielä on käynyt ennen kunnallista päivähoitosysteemiä.
Siihen aikaan äidit menivät siis työhön, mutta nykyisin:
"Oliskos parempi, että se äiti dumppaa lapsensa anopille ja juoksee baariin ryyppäämään?"
Ihmeellisiä vaihtoehtoja nykyajan nuorilla äideillä.
Olisi onnellinen, kun anoppi on "onnessaan", sillä kyllä esikoisen hoitaminen on niin täyspäiväinen työ, että anopin apu on tervetullut. Edes jonkun hetken saa nukutuksi, kun anopi hyssyttää koliikkivauvaa.
On lapsessa niin paljon työtä ja puuhaa, että apu on aina tervetullut.
Jos satutten huomaamaan niin kirjoitin että: ennen vanhaan.
Tosin nykysellä vuosituhannella syödään vaan perunalastuja ja juodaan coca-colaa, päätellen ostoskärryjen sisällöstä.
Siihen kuuluu kalpea ja lihava pienokainen istumassa, tukeva miniä työntämään niitä kärryjä, yksi kiukkuava lapsukainen (tukosa hänkin) käsipuolessa
kärryssä niitä sipsejä ja limsaa
valmiseineksiä ja candy landejä ainakin kilon pussi suklaata ja kaikkea suussa maistuvaa makoisaa
että viljapeltoja nykysellä vuosituhannella ei tarvitakaan
on vain synteettisesti syötettyjä ylilihavia "perheenemäntiä"
joille vanhojen anoppien näkeminenkin aiheuttaa neuroottisen ja hysteerisen kohtauksen
reviirit ovat tiukat ja silti voidaan pahoin
vali-valitetaan kun ollaan NIIN
ylirasittuneita lapsen hoidosta ja huudetaan
eikö kukaan auta,
tarvitaan masennusterapiaa
luullaan että ruoka syntyy tehtaassa
ei haittaa pitkälle jalostettu muona heitä
se on nykyaikaa syödä värjättyä gelatiinia pelkästään
ootteko nähneet hyvät teorian hallitsevat kaikkitietävät puolijumala-miniät
punaposkista, terveen näköistä, hyvähermoista, rauhallista lasta nykyään
ette
anopit kyllä pysyvät kaukana tuosta menosta ihan vapaaehtoisesti
kun ei neuvot kelpaa
en itte koskaa edes tyrkytä pysyn miniästä mahdollisimman etäällä samoin
miniän lapsista
nehän ovat MINIÄN
ei kenenkään muun
ei edes poikani jolla nyt mitään sanomista onkaan siinä huushollissa
kottikärryittän kun vaan tuo rahaa niin on hyvä
"Mä en ole oikein ymmärtänyt mikä ihme siinä lapsenlapsen syntymässä on?"
Minulla oli työkaveri, joka sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Hän tuli töissä tauolla luokseni ja sanoi, että oli aina naureskellut selän takana minun innolleni. Olin puhunut lapsenlapsesta, hankkinut vaatteita, ollut hoitamassa kun vauvan vanhemmat kävivät esim marketissa.
Nyt hän oli itse ihan höynääntynyt tähän poikansa ja tämän vaimon synnyttämään pikkuihmiseen. Ja sanoi vasta nyt ymmärtävänsä sen, miten ihania lapsenlapset ovat. Niistä voi nauttia, niille voi antaa aikaansa, niiden kanssa pääsee helpolla, koska viime vastuu on kuitenkin aina vauvan vanhemmilla.
Niinpä sanon kaikille ihmettelijöille: Tiedätte kyllä lapsenlapsen ihanuuden aikanaan. Odottakaa, sitten näette lapsenlapsen ihmeen.
...sitten kun tulet mummuksi? Ymmärtääkseni et ole vielä siinä iässä, että olisit sen kokenut.
En sitä ole kokenut minäkään, mutta voin silti puhua sivusta seuranneena. Oma äitini on aika "tiukka" nainen, eikä turhia lässytä. Kun hän kuuli tulevansa mummuksi, alkoi hänen suhtautumisensa kaikkeen muuttua synnytykseni lähestyessä. Hänestä tuli pikkuhiljaa hössöttäjä :)
Isovanhemmaksi tuleminen varsinkin ensimmäistä kertaa mullistaa ihmisen elämän. Yksilöitä kun olemme niin jokainen reagoimme eri lailla suuriin elämän muutoksiin. Kyllä se raskaus omalla laillaan koskettaa mummujakin. Ilman heitä ei olisi tätä tulevaa sukupolvea.
Eikä nyt takerruta anoppeihin, äitejä hekin ovat siinä missä miniän äiti. On se kumma että miehet eivät näistä intoilevista äideistä saa fobiaa :) mistä lie johtuu. Ja kun puhutaan että anoppi ei saisi koskeakaan lapseen... sehän on naurettavaa! Äiti ei yksin voi anopilta kieltää lapsen tapaamista. Se ei ole oikein miestä kohtaan ja on loukkaavaa.
"Oliskos parempi, että se äiti dumppaa lapsensa anopille ja juoksee baariin ryyppäämään?"
Haluan puuttua tähän. Tämä on NIIIIIIN sitä äärilaitaa. Äidin oma aika on takuulla muutakin kuin baarissa juoksemista. Kyllä heillä oli elämä ja harrastuksia ennen raskautta, ihan varmasti.
"Aika harva miniä enää nykyään käy navetassa."
Olikohan tämä joku vitsi?? Edellinen kirjoittaja ihan selkeästi erotteli "entisajat" nykyajasta.
Koittakaa nyt hyvät anopit ja miniät sietää toisianne ja antaa toisillenne tilaa. Te molemmat olette "tavallisissa" olosuhteissa miestenne tärkeimmät naiset ja halusitte tai ette niin teidän on pyrittävä toisenne hyväksymään virheineen.
on ensisijaisesti lapsen saavien vanhempien keskenäinen asia. Te päätätte, mietitte ja elätte lapsen kanssa ja kasvatatte hänet.
Mukavaa, että anoppi on innoissaan, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tällä rajan laittamisella.
Ehkäpä kannattaisi keskustella ihan porukalla ja kertoa,miksi haluat ettei tämän rajan lähemmäksi tulla. eihän kukaan anna parisuhteessakaan omien vanhempien tulla suunnittelemaan asunnon sisustusta tai mitään muutakaan, miksi sen pitäisi muuttua kun perheeseen tulee lapsi?
Olet ihan oikeilla jäljillä, luota itseesi.