Jostakin kumman syystä kaikki ne 40 miehet, jotka ovat minuun profiilini kautta yhteyttä ottaneet, ovat juuri eronneita. Ehkä ennakkoluuloista, mutta vastaeronnut ja kauan ilman vakikumppania elänyt odottavat erilaista seurustelua. Vastaeronnut hakee ehkä pääasiassa seksiä, "ystäviä", ei mitään vakavampaa.
Onko kenelläkään kokemusta onnistuneesta ja pitkäaikaiseksi osoittautuneesta suhteesta vastaeronneen kanssa? Kunhan kyselen, kun alkoi ihmetyttämään, eivätkö ne hieman jo sitä yksinäisyyttäkin kokeneet miehet ota ollenkaan yhteyttä. Ja profiilissani todella kerron etsiväni sillä kuuluisalla "tositarkoituksella"...hieman eri sanakääntein vain.
Onko kenelläkään kokemusta onnistuneesta ja pitkäaikaiseksi osoittautuneesta suhteesta vastaeronneen kanssa? Kunhan kyselen, kun alkoi ihmetyttämään, eivätkö ne hieman jo sitä yksinäisyyttäkin kokeneet miehet ota ollenkaan yhteyttä. Ja profiilissani todella kerron etsiväni sillä kuuluisalla "tositarkoituksella"...hieman eri sanakääntein vain.
Vastaukset 13
Vanhimmat
koitas nyt päättää että oletko tosissas vai et.Asiallinen ukkokin saa aika nopeasti uuden kumppanin!Jäljelle jää samanlaisia ihmettelijöitä kuin sinä ja siinähän sitä sitten vanhennutaan yksikseen ja ihmetellään....
Mutta se ei suinkaan tarkoita, että heti tarvitsee levittää sille vastaeronneelle. Sitä voi seurustella muutoinkin, ja nähdä millainen toinen on.
Pidä housut jalassa, ja deittaa niitä eronneita, kyllä niistä hyvin pian eroaa "jyvät akanoista" eli pelkät seksin vonkaajat dumppaavat sut heti kättelyssä,-siitä ei vain pidä välittää, ja ennen pitkää löytyy sitten se "oikeakin"
tutustua kaikkiin 30 eronneisiin, ne kyllä hakee seuraa "tositarkoituksella", tarkottaa sitä että ovat eronneet puoli vuotta sitten, 2-4 lapsen isiä ja etsivät kuumeisesti uutta "perhettä". Tuntuu että niille kelpaa nainen kun nainen vähäksi aikaa eli laastariahan ne oikeasti etsii. Silti mietityttää pakko-heti-löytää-uusi -asenne, jolla exä korvataan uudella naisella, pääasia että on perhe taas koossa.
yksinkertaistamista. Itse olen vähän reilu 30v lapseton mies jonka ero exän kanssa tuli viralliseksi vuoden alussa. Olemme edelleen hyvissä väleissä, mutta tiedostamme että olimme liian erilaisia,jotta olisimme olleet onnellisia yhdessä. Mitään traumoja minulla ei edellisestä suhteesta ole, arvostan edelleen niitä vuosia joita exän kanssa yhdessä vietin vaikka en haluaisikaan enää takaisin yhteen. Tiedän kuitenkin myös, että minun on parempi olla hyvässä parisuhteessa kuin yksin joten miksi ihmeessä minun pitäisi muodon vuoksi harrastaa yksin elämistä siihen saakka kunnes olen "epätoivoinen". Olen elänyt yksin elämästäni suuren osan ja tiedän pärjääväni yksin, mutta kaksin aina kaunihimpi. Tapasin kesällä (muutaman lyhyemmän yrityksen jälkeen) naisen joka kolahti sydän juuria myöten ja joka tuntee samoin minusta. Alkuvuodesta eräs nainen joka piti minusta kovasti ja josta minä pidin, torjui minut tuoreen eroni vuoksi. Äskettäin hän otti minuun uudelleen yhteyttä, mutta valitettavasti juna meni jo. Eronnut mies on usein myös mies joka pitkään suhteessa eläneenä tietää millaista suhteen arki on, osaa usein ottaa toisen huomioon paremmin kuin aina yksin elänyt, ja ei epätoivoisena kelpuuta suhteen puutteessa ketä tahansa naista rinnalleen.
Varmasti osittain totta tuo, että nopeat syövät hitaat, kaikilla elämän alueilla.
Mutta omat kokemukseni noista juuri eronneista miehistä ovat negatiivisia. Tai ainakin olen ottanut opikseni, etten enää ala laastariksi. Toimin kolmesti 'laastarinaisena ja psyykasin todennäk miehen kuntoon' ja tulin sen jälkeen vaihdetuksi siihen 'uuteen ihanaan naiseen'.
Katkeraa 'second best' juttua? Ehkä sitten niinkin, en omalta ihastumiseltani nähnyt, ettei minusta pidetty aidosti tai että kanssani ei oikeasti suunniteltu mitään tulevaisuutta. Oma vika siis täysin.
Tästä vaan oppineena, en enää anna sydäntäni kellekkään vasta eronneelle enkä toimi terapeuttina kun kasataan palasia entisestä elämästä.
Mutta tähänhän me liian kiltit ja ujot naiset syyllistymme, omaa persoonaani en kuitenkaan voi muuttaa.
Enää en kauheasti edes odota, että ikinä edes tapaan miehen, jolle olen nainen nro1, tasavertainen kumppani ja se johon voi ihastua. Olen aina se ihana ihminen ja kultainen symppis ystävä, en muuta. Yksinäisyys tekee vaan lisää halaa itsetunnolle ja ruokkii varautuneisuutta.
Tekstiäsi lainaten; huomaatko mitä itseKIN kerrot:
"...Tapasin kesällä (muutaman lyhyemmän yrityksen jälkeen) naisen joka kolahti sydän juuria myöten....." - Eli nuo muutama ensimmäinen "yritys" olivat niitä laastareita, harjoituskappaleita. SIKSI juuri kohtaankin mieluiten miehen, joka on jo ehtinyt joko "nauttimaan" yksinolosta tai toteamaan, että hän on oikeasti valmis pitkään suhteeseen. Valitettavasti yleistävää, mutta aivan asiantuntijoiden suusta tuon asian yleisyydestä kuulee jatkuvasti.
Itsekin olen eronnut vuosia sitten ja kyllä silloin siihen ihmisen ikäväänsä otti ensimmäisen edes jotenkin mieleisen seurustelukumppaniksi.
Olen myös ollut kerran laastari ja minulle kävi aivan samalla tavalla, vuoden jälkeen minut vaihdettiin nuorempaan. Mutta opinpa jotain, nykyään minulle alle vuoden sisään eronnut on ehdoton turn-off, samaten kuin jos on lapsia. Tästäkös miehet ovat katkeria mutta minä en enää samaan kohteluun suostu, ennemmin olen vaikka sinkku kuin vaimonkorvike. Ehkä "se oikea" sitten joskus kolahtaa kohdalle, mene ja tiedä.
Moi kirjoitit kuin minä ajattelen, minulle vain toi laastari sana oli kiva lisä.
Asiaa sama käytäntö on kolahtunut minunkin kohdalla. Eronnut mies on pitänyt ns. ystävävnä ettei tarvitsi olla yksin ja kaikki on loppunut entisen palattua kuvioihin.
Eihän sitä voi kun itseään syyttää kun on olemassa nuo riivatun tunteet toisilla ihmisillä niinkuin minulla minä raukka vielä ihastuin korvianimyöten, nyt ol,en nuollut haavojani 3kk ja edelleenkin v....aa aivan kauheasti.
on siitä jännä että löytämällä jokin syy epämiellyttävään tapahtumaan,on sen helpompi niellä ikävät tapahtumat.Usko sinä tuohon "laastariuteen" joku ehkä fiksumpi voi nähdä asian toisin...
Hei, minäkin olin "rakas" ystävä yli vuoden ajan eronneelle 50 kymmpiselle miehelle. hän asui toisella puolella Suomea, mutta kävi minua "katsomassa" 400 km:n päässä aika ajoittain. minä en saanut mennä hänen kotipaikkakunnalleen! hyväksyin sen silloin, vaikka muut sanoivat ettei ole "normaalia". hän ei myöskään vastannut puheluihini kun yritin soittaa. itse aina soitti kun hänelle sopi ja tavattiin kun hänelle sopi. on yks. yrittäjä, ja oli kuulemma kiireitä ?! no , nyt kesällä se sitten tapahtui, entinen muija jolta minua piiloteltiin ottikin hänet takaisin lintukotoon. ja minut vaan kylmästi sivuu. tämä tyyppi oli siis piilovarattu, omasta toimestaan. opinpa tästä paljon vielä näin vanhemmalla iälläkin ja katson kyllä tarkasti jos eronneita sattuu kohdalleni, onko entinen muija missään taustalla kummittelemassa !!!!
Toisin sanoen sinun päässäsi on kaksi vaihtoehtoa. Joko eronnut ihminen muodostaa parisuhteen ensimmäisen ihmisen kanssa joka hänet hyväksyy tai sitten hän hakee toisesta laastaria.
Onpa harvinaisen hölmö asenne. Olet sitten eronnut tai yksin elänyt niin todennäköisemmin se ihminen jonka tapaat EI ole sellainen jonka kanssa syntyy (syystä tai toisesta) pidempää parisuhdetta. Miksi
odotat, että eronnut hyväksyisi kenet tahansa kumppanikseen? Miksi kutsut tätä eronneen kohdalla "laastari suhteeksi"? Varmasti toisilla kyse onkin laastari suhteista, mutta samoja laastareita harrastavat epätoivoiset yksinäiset, jotka hyväksyvät parikseen kenet tahansa vastaan tulevan.
Se, että et ole kelvannut jollekin eronneelle, ei tarkoita sitä, että hän ei ollut tosissaan vaan sitä, että hän ymmärsi ettet ole hänelle sellainen ihminen, jonka kanssa hän haluaa elämänsä elää. Toiset ovat ihania ja mukavia ihmisiä, mutta silti huomaat jossain vaiheessa, että heidän kanssaan ei saa sellaista suhdetta kuin mitä kaipaa ja mitä haluaa. Epätoivoisille tällä ei ole väliä vaan heille kelpaa kuka tahansa.
Kyllähän nyt asiat vaan on niin, että "normaalit" ihmiset ovat usein kumppanin kanssa yli 30 vuoden iässä. Ja sitten jos ero tulee, sitä alkaa tietenkin kaipaamaan kumppania rinnalleen. Eli siitä se kai johtuu, että eronneet alkavat etsiä... Ja ovatkin ehkä aktiivisempia kuin ikisinkut, jotka ovat jo parikymmentä vuotta etsineet ja etsimisen turhuuteen kypsyneet.
Meikäläiselle ero tapahtui viime vuonna, ero tuli virallisesti voimaan tämän vuoden alkupuolella. Siinä sitten itsekin rupesi miettimään ilmoituksen laittamista, sellainen väsättiinkin. Pari päivää mietittyäni sitten kuitenkin vedin ilmoituksen pois, kun tuli sellainen tunne, että en ainakaan vielä jaksa ruveta deittailemaan - ainakaan mahdollisesti väärää.
Mukavia ihmisiä on kyllä muutama tullut tavattua. Yhdestä itse kiinnostuin, mutta taisi olla kiinnostus yksipuolista. Hiljan kävin kongressimatkalla ja siellä sitten näinkin sellaisen naisen, että tunsin taas olevani mies. Tietenkin minun tuuriani on se, että molemmilla kiireinen aikataulu ja aivan eri maista kotoisin. No mutta, jäipähän mieleen malli, tämänlaisen tai paremman rinnalleni kelpuutan, muita en.
Itselläni on kyllä muutama alle kouluikäistä lasta huollettavana (asuvat luonani) ja kiireinen työ. Jos näitä ei olisi, olisin ehkä yksinäisempi ja etsinnöissä aktiivisempi.
Tosissani olen kyllä naista katselemassa jos sille päälle satun. Eli en mihinkään seksisuhteisiin halua. Vaikka tosisuhteeseen toki myös se seksi sisältyy - mutta se ei ole suinkaan pääasia, vaan se, että päänupit on viritetty suunnilleen samalle taajuudelle ja yhdessä on mukavaa. Haluaisin vanheta elämäni naisen (nro 2) kanssa (halusin samaa nro 1:nkin kanssa, mutta aina ei asiat onnistu kuten haluaisi).
Onnea kaikille etsintöihin. Olkaa oma itsenne ja valitkaa kumppani sopivuuden perusteella, ei joidenkin teennäisten kriteerien perusteella. Ihmiset eroavat eri syistä ja nämä syytkin vaikuttavat motiiveihin.
Olen hyvin haluttu mies. Minulla on lapsiakin, yhteishuoltajuudessa. Eron jälkeen olin hyvin pian valmis suhteeseen. Minua kiinnostivat vain naiset, joista voisi olla kumppaniksi loppuelämäksi. En olisi kirjoittanut yhtä viestiä millekään, joka kelpaisi vain väliaikaisesti.
Löytyi tosi hieno nainen, eikä hänellä ollut mitään valittamista liian pikaisuudesta tai muustakaan, sanoi sen aivan selvästi. Valitettavasti hän osoittautui parissa kriittisessä suhteessa liian erilaiseksi, joten jouduin lopettamaan suhteen.
Kaltaiseni miehet ovat yleensä vain vähän aikaa vapaalla jalalla. Jos joku nainen ei kelpuuta meitä, hän joutuu tyytymään jämiin, jotka eivät löydä uutta jo aiemmin, ellei satu kohdalle, joku tosi huono-onninen valiomies.