tuntuu että koko elämä on pilalla. vanhemmat on eronneet jo jotain 5 vuotta sitten, syynä isän viinanjuonti. kävi hoidossa, sai parissa vuodessa töitä ja naisystävän. sillä oli kaikki hyvin. minä (15), siskoni (18) ja veljeni (21(nykyiset iät)) jäätiin asumaan äidille, paitsi että veljeni asuu edelleen noin 20 min ajomatkan päässä, ja siskoni opiskeli samoilla seuduilla. äiti tapasi yleensä huutaa isälle, mutta isän lähdettyä äiti rupesi huutamaan kilpaa siskoni kanssa. siskoni lähdettyä äiti alkoi huutamaan minulle.
nykyään: siskoni käy koulua amiksessa viimeistä vuotta minun ja äitini luota käsin, veljeni hankki äskettäin koiranpennun ja käy yötöissä, isäni ja hänen naisystävänsä suhde on vaarassa isän varautuessa taas viinaan: sisko sai yksi ilta vetää käsikähmällä narun pois isän kaulasta ja joutui soittamaan poliisit. tällä hetkellä isä on hoidossa ja viettää siellä luultavasti seuraavat pari kuukautta joinain viikonloppuina lomaillen. viime lomalla hän oli kuitenkin ajanut naisystävänsä autolla HUMALASSA pusikkoon.. vietti yön putkassa eikä mitään onneksi sattunut(autolle tai isälle). minulla on ollut poikaystävä jo puoli vuotta. hän ymmärtää minua, ja on kertonut äidilleen minun tilanteeni kotonani, ja rakkaani perhe koittaa auttaa minua parhaansa mukaan; ruokkii, antaa nukkua rauhassa, ei huuda (kotona kaikki on päinvastoin, jääkaappi on aina tyhjänä), ja mikä mukavinta, he ovat venäläisiä! joten jos jollain on ilkeä mielikuvavenäläisistä, ne voi unohtaa.
ollaan aidin kanssa käyty jopa sossujen puheilla, mutta ne ovat aina päätyneet äidin hyväksi: minulle vain lisää töitä ja yhä vähemmän omaa, vapaata aikaa.
eräänä päivänä äitini lähetti minulle viestin kun tympääntyi, ja se on tarkoitettu minulle ja siskolleni:
"Tiedoksi molemmille:täällä ei tarvitse tästä päivästä lähtien tehdä mitään: mutta rupeatte maksamaan kaiken itse. ruoka vuokra kaikki.. etsikäähän työpaikka...kiitos"
siskoni sanoi että hän löytää asuinpaikan pariksi päiväksi ja käski minun olla poikaystäväni luona pari yötä ja käydä koulua sieltä. olen huomannut, että siellä minun on muutenkin parempi olla. ainut vain, että äitini ei ymmärrä sitä vaikka kuinka yritän selittää. opettajatkin ovat huolissaan kun viimeinen vuoteni yläasteella on alkanut vähän turhankin huonosti.
olen ajatellut ottaa asian puheeksi sosiaalitoimistoon, jolloin saisin ehkä huoltajuuden pois äidiltäni, mutta mieltäni kalvaa kysymystulva: kenelle huoltajuus jää? veljelläni tai siskollani ei ole varaa elättää minua, isästäni puhumattakaan. seuraavaksi jää sukulaiset, mutta luultavasti jäisin äitini siskolle, joka on yhtä paha valittamaan kaikesta kuin oma mutsini! jos vain saisin huoltajuuden isälleni ja luvan asua poikaystäväni luona 9 luokan loppuun, jonka jälkeen muutamme rakkaani kanssa kaupunkiin yhteiseen kämppään opiskelemaan.
mutta mitä teen vielä tämän päälle puolivuotisen? hermoni ei kestä äitini rääkkäämistä enää montaa viikkoa.. AUTTAKAA!! Mitä itse tekisit minun sijassani? kiitos niille jotka vaivautuvat jeesaamaan..
nykyään: siskoni käy koulua amiksessa viimeistä vuotta minun ja äitini luota käsin, veljeni hankki äskettäin koiranpennun ja käy yötöissä, isäni ja hänen naisystävänsä suhde on vaarassa isän varautuessa taas viinaan: sisko sai yksi ilta vetää käsikähmällä narun pois isän kaulasta ja joutui soittamaan poliisit. tällä hetkellä isä on hoidossa ja viettää siellä luultavasti seuraavat pari kuukautta joinain viikonloppuina lomaillen. viime lomalla hän oli kuitenkin ajanut naisystävänsä autolla HUMALASSA pusikkoon.. vietti yön putkassa eikä mitään onneksi sattunut(autolle tai isälle). minulla on ollut poikaystävä jo puoli vuotta. hän ymmärtää minua, ja on kertonut äidilleen minun tilanteeni kotonani, ja rakkaani perhe koittaa auttaa minua parhaansa mukaan; ruokkii, antaa nukkua rauhassa, ei huuda (kotona kaikki on päinvastoin, jääkaappi on aina tyhjänä), ja mikä mukavinta, he ovat venäläisiä! joten jos jollain on ilkeä mielikuvavenäläisistä, ne voi unohtaa.
ollaan aidin kanssa käyty jopa sossujen puheilla, mutta ne ovat aina päätyneet äidin hyväksi: minulle vain lisää töitä ja yhä vähemmän omaa, vapaata aikaa.
eräänä päivänä äitini lähetti minulle viestin kun tympääntyi, ja se on tarkoitettu minulle ja siskolleni:
"Tiedoksi molemmille:täällä ei tarvitse tästä päivästä lähtien tehdä mitään: mutta rupeatte maksamaan kaiken itse. ruoka vuokra kaikki.. etsikäähän työpaikka...kiitos"
siskoni sanoi että hän löytää asuinpaikan pariksi päiväksi ja käski minun olla poikaystäväni luona pari yötä ja käydä koulua sieltä. olen huomannut, että siellä minun on muutenkin parempi olla. ainut vain, että äitini ei ymmärrä sitä vaikka kuinka yritän selittää. opettajatkin ovat huolissaan kun viimeinen vuoteni yläasteella on alkanut vähän turhankin huonosti.
olen ajatellut ottaa asian puheeksi sosiaalitoimistoon, jolloin saisin ehkä huoltajuuden pois äidiltäni, mutta mieltäni kalvaa kysymystulva: kenelle huoltajuus jää? veljelläni tai siskollani ei ole varaa elättää minua, isästäni puhumattakaan. seuraavaksi jää sukulaiset, mutta luultavasti jäisin äitini siskolle, joka on yhtä paha valittamaan kaikesta kuin oma mutsini! jos vain saisin huoltajuuden isälleni ja luvan asua poikaystäväni luona 9 luokan loppuun, jonka jälkeen muutamme rakkaani kanssa kaupunkiin yhteiseen kämppään opiskelemaan.
mutta mitä teen vielä tämän päälle puolivuotisen? hermoni ei kestä äitini rääkkäämistä enää montaa viikkoa.. AUTTAKAA!! Mitä itse tekisit minun sijassani? kiitos niille jotka vaivautuvat jeesaamaan..
Vastaukset 11
Vanhimmat
kotitöistä? Kirjoitat: "Tiedoksi molemmille:täällä ei tarvitse tästä päivästä lähtien tehdä mitään: mutta rupeatte maksamaan kaiken itse. ruoka vuokra kaikki.. etsikäähän työpaikka...kiitos"
Tuosta voisi päätellä, että kohtelette äitiänne kuin palkatonta piikaa, ja ajattelette, että voitte asua kuin täysihoitolassa, ottamatta osaa siivoukseen, ruoanlaittoon ja muuhun normaaliin työhön. Jos noin on, tilanne vaatii korjautuakseen sen, että nousette persuuksiltanne ja alatte kantaa oman pikku kortenne kekoon. Jos et opi normaaleja kotiaskareita kotonasi, olet avuton, kun asut yksin. Tai jos lyöttäydyt yhteen jonkun kanssa, odotat heidän jatkavan sinun palvelemistasi. Ei se varmaan oikein onnistu. Kysy äidiltäsi, mitä voit tehdä, jos et itse osaa nähdä tekemisen tarvetta. Astiat kai ainakin osaat pestä? Ihanneperheessä toimitaan yhdessä, autetaan toinen toistaan. On paljon halvempikin asua kimpassa kuin kunkin erikseen maksaa vuokrat, sähköt ym.
Meinaatko, että normaali perheissä huudetaan omaa pahaa oloaan lapsilleen ja jätetään heitteille ?!
Ei ole paljon suhteellisuudentajua, jos rinnastaa heitteillejätön ja pölyn nurkissa samaksi asiaksi.
- Suosittelisin, että et anna neuvoja kenellekään vaan miettisit pikkaisen mistä olet saanut tuollaisen ajatusmaailman..
Aloittaja vaikertaa, että äiti huutaa.. Ehkä äiti yrittää saada jotain eloa laiskoihin lapsiinsa. Hän käy ehkä raskaassa työssä, ja joutuu kotona vielä passaamaan kahta joutilasta likkaa, jotka vain työntävät pakkelia naamaan, kuuntelevat melumusakkia ja kasvattavat käkkykkälaskua kavereidensa kanssa, ottamatta yhtään osaa yhteisen talouden tehtäviin. Ja äiti ei voi potkaista itse tekemiään lapsia pellolle (vaikka varmaan haluaisi). Lasten on opittava kantamaan kortensa kekoon. Perhe, osittainenkin, toimii parhaiten, kun puhalletaan yhteen hiileen.
Toivottavasti saat rauhallisen paikan jossa elää ja opiskella, kun lähdet asioitasi hoitamaan eteenpäin, muista lukea jokainen paperi tarkasti, mihin nimesi alle kirjoitat.
Moni tuttuni on joutunut vaikeuksiin viranomaisten kanssa APUA hakiessaan, joka paikassa ei ymmärretä väsyneitä nuoria, ei aikuisiakaan.
Onnea elämääsi!!!
Olet vasta 15-vuotias ja käyt 9. luokkaa. Saat keväällä peruskoulun päästötodistuksen. Todistus on sinulle tärkeä jatko-opintojesi takia. Niinpä sinun pitäisi käydä rauhassa tämä talvi koulua.
Minusta poikaystävän luona asustelu ei ole sinun etusi mukaista. Seurustelu ja siihen liittyvät mahd. muut kuviot vievät voimiasi. Ja olet monta vuotta vielä alaikäinen.
Mutta mitä tehdä?
Ilman muuta menet sosiaalitoimistoon ja kerrot tilanteesi juuri samoilla sanoilla kuin edellä kirjoitit. En tiedä, missä asut, mutta luultavasti joudut odottamaan vastaanottoaikaa. Soita sos toimistoon ja sano, että sinulla on kiireellistä asiaa. Silloin pääset puhumaan asiaasi nopeastikin. Mainitse ikäsi ja se, että asut väliaikaisesti poikaystävän perheen luona.
Näin asiat lähtevät rullaamaan. Koulunkin kautta voisit saada yhteyttä, mutta minä soittaisin suoraan sos toimistoon heti huomenna.
Älä anna elämäsi mennä pilalle. Tartu tarmokkaasti asioiden kulkuun. Elämä on edessäsi - toivottavasti ja luultavasti parempana kuin menneisyys.
Kaikkea hyvää.
minunkin mietteeni.
Lastensuojelu voi järjestää kiireellisen huostaanoton, pääset turvaan.
Olet ikäistäsi älykkäämpi, sillä tiedostat ongelman ja osaat eritellä tunteitasi ja tapahtumia selkeästi.
Rukoilen siunaten sinua -voit tehdä sen itsekkin, sillä Jumala lupaa sanassaan psalmissa 50:15 auttaa sitä, joka hänen puoleensa kääntyy, testaa itse-kaikella viisaudella ja ymmärryksellä, että valintasi toimia rakentavat elämääsi suojellen.
Tiedätkö, että tässä parisen viikkoa sitten ikäisesi nuori meni itse turvakotiin, sillä hän ei enää jaksanut jäädä väkivaltaiseen ja pelottavaan kotiinsa.
Ei, nuori tiesi arvonsa, päätti toimia nyt, ajatteli tulevaisuuttaan ja toimi.
Turvakodista sitten lastensuojelutyön ammattilainen laittoi tuulemaan, (tämän perheen kohdalla helpotti se, että nuori oli aiemminkin kertonut koulussa ja sosiaalitoimistossa ongelmista ja huolistaan)ja eipä kulunut aikaakaan, nyt nuori saa opiskella ja harrastaa teini-ikäisen tavoin.
Joten, ikävä juttu, ettei vanhempasi kykene toimimaan rakastavammin ja kunnioittavammin, sitä tuntuu olevan monella tässä "hyvinvointivaltiossa" muillakin, surullinen tosi-asia.
Mutta, sinä selviät, ymmärsit kirjoittaa tännekkin.
Tärkeintä on, ettet jää tuleen makaamaan, aivan kuten olet toiminutkin.
Kirjoittele kuulumiasi ja tunteistasi uudelleen, sekin voi auttaa hieman, mutta toimi kuten ensimmäinenkin vastaaja "lukion opettaja" ja minä kehoitimme ja tahdomme rohkaista sinua.
asut? Helsingissä, Turussa ja Tampereella on nuorten turvataloja. Niitä ylläpitää Suomen punainen risti. Sinne voi mennä asumaan, jos asiat kotona ei suju. Henkilökuntaa on paikalla ja voi olla myös vapaaehtoinen työntekijä. Toimii siis yöpaikkana ja auttaa asioiden selvittelyssä. Eli antaa ammattitukea. Ehdit silti seurustella ja käydä koulua. Saisit itsellesi sieltä oman sängyn ja oman rauhan. Ei nuoren kuulu muuttaa vakituisesti siihen perheeseen, jonka pojan kanssa seurustelee.
Päästötodistuksen saaminen on sinulle tärkeää nyt. Työelämään nykyään tarvitaan myös kouluja.
Ite menisin mielummin laitokseen tai turvakotiin kuin poikaystävän perheeseen. Ammattilaiset osaa olla loukkaantumatta sun ajatuksista ja tavoista jne. Se ei mitenkään estä sua vierailemasta sun kaverin kotona. Tarvitset myös rahallista tukea sosiaalitoimistosta, koska vanhempasi eivät suostu/pysty sinua elättämään. Apua kyllä sieltä saat, sen vaan täytyy olla vähän haastavaa. Muutenhan kaikki vaan olis kotona ja hakis sosiaalista.
Myös vastaanottokodit (päivystävät lastenkodit) on yksi paikka hakea apua.Viime kädessähän olette siinä tilanteessa, että Poliisi vie teidät pois kotoa.
Puhelinluettelosta löydät tarvittavat tiedot, se on susta kiinni mihin soitat tai menet.
Kuka vastaa tällaiseen ketjuun, kuten tämä yksi harakka täällä? Kuka kehtaa sanoa lapselle, että mitään tuollaista? Jokainen terve ihminen näkee, että tilanne on erittäin väärä. Kukaan terve äiti ei laittele tuollaisia viestejä alaikäiselle lapselleen. Ihan sama, vaikka kotitöitä ei tekisi lainkaan, niin tuollaisia ei lapselle laitella.
Aloittaja olen hirvittävän pahoillani puolestasi. Muista, että tämä ei ole sinun syysi ja muista se koko loppuikäsi. Olet saanut hyviä neuvoja aikaisemmin, minäkin suosittelen toimimaan samoin.
Toivotan sinulle jaksamista koulutielle, voimaa elämään. Pärjäile!
puolustelette. Osaan kuvitella, millaista olisi olla kahden laiskan vetkulan äiti - käydä työssä ja palvella heitä kuin palkkapiika, ja palkkioksi saa vain kiroilua ja mutinaa.
Miksei normaali murkku muka pysty tekem♪2än kotiaskareita? Ei tässä muutkaan pyrstöllään istu, ja odota, että toiset palvelevat ja tekevät kaiken valmiiksi. Hiisi, mitä naurettavaa sakkia!
Onneksi suurin osa tämän ketjun viesteistä on sinua tukevia. Koska tukea sinä tarvitset.
Toivon, että jaksat ja uskallat ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, kuten täällä on jo sinua neuvottukin. On tärkeää, että saisit asua paikassa, jossa voisit tuntea olosi turvalliseksi ja pystyisit keskittymään koulun käyntiin sekä tulevaisuuden suunnitteluun.
Oma lapsuuskodissani oli todella paha tilanne, eri syistä kuin sinulla, mutta lopputuloksena oli tuolloin 14-vuotiaan pikkuveljeni huostaan otto. Itse olin juuri täyttänyt 18v., joten täysi-ikäisenä sain (jouduin) itse pitämään huolen itsestäni. Jälkeen päin sossut myönsivät, että perheemme tilanteeseen olisi pitänyt puuttua jo vuosia aiemmin.
On erittäin hyvä ja tervettä, että näet päälaellaan olevan tilanteen, etkä halua jäädä siihen makaamaan, vaan haluat itsellesi parempaa elämää. Tiedän kokemuksesta, että 15-vuotiaana avun hakeminen itselleen voi olla hankalaa (ainakin se voi tuntua hankalalta), mutta apua kyllä löytyy kun sitä vain osaa ja jaksaa pyytää. Kerro viranomaisille rehellisesti, mitkä olot kotona ovat niin saat apua.
Voimia ja rohkeutta!
olen lukenut kommenttinne ja olen kiitollinen niille, jotka ovat tukeneet ja antaneet vinkkejä.
ainut vain, että asiaani huonontaa isäni kuolema, joka tapahtui viime yönä.. onneksi äiti tajusi tilanteen ja on ollut ainakin tämän aamun tukena minulle, veljelleni ja siskolleni. olemme viettäneet tämän päivän lähes kokonaan yhdessä, veljeni saapui äskettäin ja minä pääsin paikalle siskoni hakemana poikaystäväni luota. silti tykkään enemmän tehdä ja olla nyt yksin.. vaikea ajatella että isänsä näkee seuraavan kerran ehkä arkussa, sitten enää unelmissa ja unissa..
nyt ainakin tiedän että hänellä on kaikki hyvin ja missä hän on..
Rauha hänen sielulleen ♥