Tiedän, että tämän vuodatukseni jälkeen tulen lynkatuksi, mutta toivon silti, että kirjoitukseni saa aikaan ajatuksia, kenties jopa pohdintaa.
Minä olen se kuuluisa toinen nainen. Tutustuin mieheen netissä, keskustelupalstalla. Aluksi kirjoittelimme meilejä elämästä, lapsista ja kaikesta tavanomaisesta, tiesin miehen olevan siis naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Yhtenä kauniina iltana mies soitti ja pyysi päästä kahville. Keitin kahvit ja rupattelimme niitä näitä, ei sen kummempaa. Ajan myötä kahvittelu muuttui muuksikin. Mies kertoi kuinka huonoissa kantimissa liittonsa oli, enkä minä jaksanut sitä surra. Suunnittelimme yhteen muuttoa ja elämää yhdessä...
Kävi kuitenkin niin, että miehen vaimo löysi eräitä viestejämme ja mies jäi kiinni pettämisestään. Sitä seurasi riita ja pitkääkin pidempi keskustelu, jonka seurauksena mies päätti palata kotiinsa vaimon ja lapsien luokse. Minun kanssa tehdyt suunnitelmat hajosivat hetkessä. Kyllä sen näki, ettei päätös miehelle helppo ollut, mutta perhe voitti. Minulle jäi vain suru ja katteettomat lupaukset. Käsittääkseni minä en kuitenkaan ketään pettänyt, tosin tiesin kyllä mihin leikkiin ryhdyin. Silti en voi pienelle katkeruudelle, joka välillä kohottaa päätään, mitään.
Nykyään tällä miehellä vaimoineen menee kuulema ihan hyvin ja rakkaus kukoistaa. Välillä yritänkin lohduttautua sillä, että tavallaan ehkä jopa pelastin heidän liittonsa, kuka tietää.
Hyvä maku ei kaiken kaikkiaan tapahtuneista varmasti kenellekkään jäänyt ja valitettavasti tehtyä ei tekemättömäksi enää saa.
Nyt sana on vapaa muidenkin mielipiteille, minä hiljenen kerrottuani oman kokemukseni uskottomuudesta.
Minä olen se kuuluisa toinen nainen. Tutustuin mieheen netissä, keskustelupalstalla. Aluksi kirjoittelimme meilejä elämästä, lapsista ja kaikesta tavanomaisesta, tiesin miehen olevan siis naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Yhtenä kauniina iltana mies soitti ja pyysi päästä kahville. Keitin kahvit ja rupattelimme niitä näitä, ei sen kummempaa. Ajan myötä kahvittelu muuttui muuksikin. Mies kertoi kuinka huonoissa kantimissa liittonsa oli, enkä minä jaksanut sitä surra. Suunnittelimme yhteen muuttoa ja elämää yhdessä...
Kävi kuitenkin niin, että miehen vaimo löysi eräitä viestejämme ja mies jäi kiinni pettämisestään. Sitä seurasi riita ja pitkääkin pidempi keskustelu, jonka seurauksena mies päätti palata kotiinsa vaimon ja lapsien luokse. Minun kanssa tehdyt suunnitelmat hajosivat hetkessä. Kyllä sen näki, ettei päätös miehelle helppo ollut, mutta perhe voitti. Minulle jäi vain suru ja katteettomat lupaukset. Käsittääkseni minä en kuitenkaan ketään pettänyt, tosin tiesin kyllä mihin leikkiin ryhdyin. Silti en voi pienelle katkeruudelle, joka välillä kohottaa päätään, mitään.
Nykyään tällä miehellä vaimoineen menee kuulema ihan hyvin ja rakkaus kukoistaa. Välillä yritänkin lohduttautua sillä, että tavallaan ehkä jopa pelastin heidän liittonsa, kuka tietää.
Hyvä maku ei kaiken kaikkiaan tapahtuneista varmasti kenellekkään jäänyt ja valitettavasti tehtyä ei tekemättömäksi enää saa.
Nyt sana on vapaa muidenkin mielipiteille, minä hiljenen kerrottuani oman kokemukseni uskottomuudesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..ns. aviokriisin "kipulääkitys". Kun kipu loppuu, ei lääkettäkään tarvita. Klassinen tapaus!! Ota opiksi tästä, äläkä sekaannu enää naimisissa oleviin..
Miehiä on maailma pullollaan,
valitetaan kuinka huonosti me-
nee kotona, eikä vaimo anna.Se
on vaan silkkaa valhetta.ÄLÄ
usko kaikkeen,he haluavat vaan
seksiä ja kun kutakin aikansa
jättävät haavoja nuoleen.
Minusta et tehnyt väärin muita kuin itseäsi kohtaan. Se, että mies oli perheellinen ja petti vaimoaan, oli asia joka vain _hänen_ tuli ottaa huomioon. Siksi toisekseen, aloitteen pettämiseen johtavalle tiellehän teki hän, et sinä. Pyytäessään päästä kahville hän oli jo päätöksensä tehnyt, ja otanut suurimman askeleen kohti uskottomuutta.
Se, missä sinä taas teit ehkä virheen, oli antaa itsesi uskotella tulevaisuuteen hänen kanssaan. Tai eipä sekään virhe ole, jos vain pidät koko ajan mielessäsi, että suhteenne voi karahtaa milloin tahansa johonkin, mihin et itse voi millään tapaa vaikuttaa. Ihastumisen huumassa se tahtoo vain kovin helposti unohtua, kun kaikki on niin ruusuista, räntäsadekin.
Suhteet varattujen kanssa eivät vain noudata samoja sääntöjä kuin sinkkujen kesken tapahtuva kanssakäyminen.
naiset uskoo että varattu mies eroaa tämän toisen takia? Ei niin tapahdu paitsi jos ero on jo viittä vaille tehty.
Alkuvaiheessa ihastumisen tunne on niin syvä, että uskotaan sen siirtävän vaikka vuoria. Silloin vain tuntuu siltä, että tahtoisi olla toisen kanssa aina, ja tahtoisi jokaisen yhdessävietetyn hetken jatkuvan ikuisuuksiin. Silloinhan on päivänselvää, että se vaimo saa jäädä, eihän heillä voi olla mitään tämänkaltaista...
Niinhän se on, että vaikka mies eroaisikin, niin ei se oikeasti tapahdu uuden naisen vuoksi. Syynä on joko se, että puoliso alunalkaen on ollut väärä (jolloin eron syy on siis se ammoin tapahtunut virhe) tai sitten mies on leipääntynyt vaimoonsa, jolloin taas perimmäinen syy onkin vaihtelunhalu, eikä sillä olisi niin väliä, kuka se toinen osapuoli on.
Jos josku sitten sattuu muodostumaan sellainen uusi pariskunta jossa puoliskot aivan erityisen hyvin sopivat toisilleen, niin se on vain poikkeus, joka vahvistaa säännön.
En voi hyväksyä tollaista koska on miehiä vapaallakin markkinoilla jos niin miehen kipee on.Minä olisin ajatellut että hänellä on lapset jotka ei meidän aikuisten sekoilua ymmärrä ja vanhemmat ovat lapsilleen maailman tärkeimmät ihmiset.En menis vahingoittamaan perheen sydäntä vaan kehoittaisin tällaista miestä hakemaan aviokriiseihinsä apua ammattitaitoisilta auttajilta.Tuohan mitä mies sanoi liitostaan on vanha klise senhän pitäisi paistaa läpi tai taidat olla niin nuori ettei ole kokemusta.Meillä jokaisella pitäisi olla taju nähdä jos toinen on heikko vahvemman pitäisi ohjata kuin mennä hajottamaan.Jos omaa omatunnon luulen että sellainen ihminen ei semmoista tee.Se jolta se puuttuu saattaa elämänsä aikana saada monta särkynyttä sydäntä aikaan mutta se on sairasta nautintoa se.Onhan kaikki suhteet aluksi sitä jotain onnen huumaa mutta aina arki on astunut ajan mukaan ja joka liittoon kuuluu kriisit se on tervettä.Elämässä on paljon tapahtumia jotka vaikuttaa meihin ja ihmissuhteisiimme.Toivon että seuraavan kerran mietit edes niitä pieniä lapsia koska ne ovat viattomia siihen itse en pystyisi tuohon koskaan. Anteeksi jos olen liian kovakielinen.
teki vaan vierasta PILLUA mieli eihän siinä sen kummenpaa ole. Silloin kuin miestä panettaa ne puhuu kun Runeberg ja sit kun on saatu mitä halutaan eli tässä sun tapauksessa PILLUA niin sit ei kaikki enään olekaan niin ihanaa ja ruusuista!
Olen myös parasta aikaakin se toinennainen vaikkei suhteemme kovin pitkällä vielä olekkaan. Kiitos kirjoituksestasi ja siitä että uskalsit vaikka tiesit että saat negatiivistakin palautetta. Itse olen miettinyt myös että tässä suhteessa olen minä jolle käy huonosti.. joko mies jää vaimonsa luo tai sitten pahimmassa tapauksessa kun vaimo saa tietää niin joudun vaikeuksiin sieltäpuolen. En usko että meillä on tulevaisuutta yhdessä. Mietin miksi elämä tuo tullessaan näin vaikeita asioita eteen, sillä hän on sellainen kaikinpuolin kuin mitä olen elämääni kaipaillut..mutta varattu ja siis saavuttamattomissani. Olen ottanut sen kannan että nautin joka hetkestä minkä saan hänen kanssaan, sillä pian niitä ei enää ole. Mutta onpahan edes hetken ollut hyvä ja mitä vanhana muistella. Hänelle joka puhui vapaista sinkku miehistä.... heitä olen tapaillut ja he ovat pääsääntöisesti alaarvoista sakkia mielipiteineen yh-äideistä jotka yrittävät saada poikamiesten rahat.. hah.. heistäkö huolisin??
Minä elän ja aika näyttää mikä kantaa ja mikä ei.. kaikkea hyvää sinulle elämässä siipeesi saanut toinen nainen.. usko elämään, sinunkin puolikkaasi ilmaantuu jossakin vaiheessa, hyvä että uskallat elää. T. Milla Magia
Olen kokenut järisyttävimmän romanssin varatun miehen kanssa. Olin itsekin varattu, mutta tosi masentunut ja onneton liitossani. Minä jäin kiinni ja ero tuli, mutta mies jatkoi liittoaan ja teki vielä lapsenkin. Jätin hänet, mutta hän
jäi yhdeksi luotettavimmaksi ystäväksi. Hänkin erosi nyt, kymmenen vuoden jälkeen. Emme kuitenkaan palaa enää yhteen, vaikka jonkinmoista kipinää on vieläkin. Turha kuitenkaan kantaa syyllisyyttä jälkeenpäin. Itse opin sen verran oman silloisen mieheni tuskasta, etten petä enää koskaan. Jos ei minulla ole voimaa jättää omaa kaveria, en mene vieraisiinkaan. Ja kohtalon ivaa, nyt kun itse rakastuin todella, tulinkin itse petetyksi. Eli sain maistaa omaa lääkettäni. Elämää eletään sillä kokemuksella mitä on eikä murehdita menneitä. En ole enää katkera tuolle miehelle, säälin vain kun hän niin monta vuotta jatkoi avioliittoaan helvetissä lasten takia. Omaa elämäänsä hän tuhlasi monta vuotta.
Kirjoituksestasi voisi päätellä,että itse olet yh?Aikoinaan ex-mieheni petti yh:n kanssa ja kun yh tuli paksuksi niin mies jätti.Kateeksi ei käy!Vaikka mulle tehtiin noin katalasti,en itse koskaan alentunut kostamaan kenellekään samalla tavalla-joku itsekunnioitus se olla pitää!Liekö yh-ihmisillä niin huono itsetunto kun useimmiten heitä käytetään vaan hyväksi!!Ja mitä tulee kuvailemiisi poikamiehiin-kylläpä ainakin eräälle yh:lle kelpaa.Pilkka osuu joskus omaan nilkkaan tällaisille pyrkyreille.Oliskohan niin,että"poikamiehet ei sinua huoli pidempi aikaiseksi kumppaniksi(ei mikään ihme noilla asenteilla) ja pitää ukkomiestä hyväksi käyttää" kun on itse joskus siipeensä saanut.
Minulla on perhe ja yksi, vähän liiankin hyvä, miespuolinen ystävä. Aina tavatessamme pidempään juttelemme vakavastikin, mutta myös pelleilemme, nauramme. Tiedän hänestä ja hänen menneisyydestään ehkäpä enemmän kuin hänen nykyinen avovaimonsa tai ex-vaimonsa, joiden molempien kanssa hänellä on lapsia. Tunnen jonkin verran hänen avovaimoaan ja tiedän, ettei heillä mene mitenkään mahtavan hyvin, muttei mies minulle siitä valita. Jos valittaisi, ottaisin heti askeleen taaksepäin, koska minun mielestäni parisuhteen asioita ei saa levitellä liioin suhteen ulkopuolisille, ellei halua neuvoja ja ehdotuksia suhteen KORJAAMISEKSI!
Oikeastaan rakastan tuota miestä, vaikken sitä itselleni myönnäkään. Tiedän hänen paikkansa kuitenkin olevan avovaimonsa ja pienen lapsensa luona, ainakin nyt ja lähitulevaisuudessa. Mitä sitten tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan.
Kuitenkin olisimme saaneet oikein kunnon sopan aikaiseksi jos olisimme alkaneet seksisuhteen ja jos olisin vain hänen "terapeuttinsa". Silloin voisin sanoa, ettei suhteellamme olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta missään muodossa, mutta näin toimiessamme on. Inhoan miehiä, jotka lupaavat yhtä ja tekevät toista.