Hei!
Asun mieheni kanssa asumuserossa ja meillä on 1,5 -vuotias tytär, joka asuu minun kanssani ja tapaa isäänsä silloin tällöin. Isä on omien sanojensa mukaan liian kiireinen kantamaan vastuuta kokonaisvaltaisemmin. Asumuseroon ajauduimme miehen väkivaltaisuuden ja runsaan alkoholin käytön vuoksi ja siksi, että mies vietti kaikki viikonloput kapakassa ja viikot töissä - kävi vain nukkumassa kotona joskus.
Erossa anoppini haukkui minut pataluhaksi - huonoksi äidiksi ja huoraksi (minä siis olin ollut vauvan kanssa kotona, miehelläni sen sijaan oli muitakin naisia), huonoksi vaimoksi ja kaikin puolin onnettomaksi ihmiseksi, koska hänen täydellisen poikansa luotaan lähdin ja aiheutin näin häpeän koko heidän perheelleen. Tämän jälkeen en ole ollut häneen missään yhteydessä eikä hän ole pitänyt mitään yhteyttä tyttäreeni - ei edes mieheni kautta.
Anoppi nukkui pois viikko sitten ja nyt mietin, että miten minun pitäisi hautajaisiin suhtautua. Pitäisikö minun lähettää adressi itseltäni ja tyttäreltäni vai pelkästään tyttäreltäni. Hautajaisiin ei ole kutsuttu enkä toisaalta pystyisi menemäänkään, sillä kälyni kanssa en ole myöskään tullut asumuseron jälkeen toimeen ja hän ei sitä varmaankaan hyväksyisi. Mieheni ei ota asiaan kantaa.
Mitä mieltä olette? Minun silmissäni tuo nainen ei ollut minkään arvoinen, mutta hän oli joka tapauksessa tyttäreni isoäiti ja äiti miehelle, jota joskus rakastin. Pyydän vain asiallisia vastauksia.
Asun mieheni kanssa asumuserossa ja meillä on 1,5 -vuotias tytär, joka asuu minun kanssani ja tapaa isäänsä silloin tällöin. Isä on omien sanojensa mukaan liian kiireinen kantamaan vastuuta kokonaisvaltaisemmin. Asumuseroon ajauduimme miehen väkivaltaisuuden ja runsaan alkoholin käytön vuoksi ja siksi, että mies vietti kaikki viikonloput kapakassa ja viikot töissä - kävi vain nukkumassa kotona joskus.
Erossa anoppini haukkui minut pataluhaksi - huonoksi äidiksi ja huoraksi (minä siis olin ollut vauvan kanssa kotona, miehelläni sen sijaan oli muitakin naisia), huonoksi vaimoksi ja kaikin puolin onnettomaksi ihmiseksi, koska hänen täydellisen poikansa luotaan lähdin ja aiheutin näin häpeän koko heidän perheelleen. Tämän jälkeen en ole ollut häneen missään yhteydessä eikä hän ole pitänyt mitään yhteyttä tyttäreeni - ei edes mieheni kautta.
Anoppi nukkui pois viikko sitten ja nyt mietin, että miten minun pitäisi hautajaisiin suhtautua. Pitäisikö minun lähettää adressi itseltäni ja tyttäreltäni vai pelkästään tyttäreltäni. Hautajaisiin ei ole kutsuttu enkä toisaalta pystyisi menemäänkään, sillä kälyni kanssa en ole myöskään tullut asumuseron jälkeen toimeen ja hän ei sitä varmaankaan hyväksyisi. Mieheni ei ota asiaan kantaa.
Mitä mieltä olette? Minun silmissäni tuo nainen ei ollut minkään arvoinen, mutta hän oli joka tapauksessa tyttäreni isoäiti ja äiti miehelle, jota joskus rakastin. Pyydän vain asiallisia vastauksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
voisit hyvin laittaa adressin teiltä molemmilta. Laita vaikka tytön nimi ensin, jos sillä olisi sitten ikäänkuin enemmän painoarvoa.
Voi olla, että joku natkuttaa muistamisestasi, kun porukoilla kerran on tuollainen asenne, mutta kahta kauheampi poru luultavasti nousisi, jos et laittaisi omaa nimeäsi.
edes viime hetkellä. Saatat muuten katua toimintaasi koko loppuelämäs.
Anoppi meni hautaansa ajatellen pahaa miniästään ja anoppi se ei halunnut nähdä lapsenlastaan. Eli kuka se oikeastaan vihasi, kenen pitäisi, piti unohtaa viha, mutta ei ehtinyt? Kenen olisi ollut syytä muuttaa asenteensa jo ikänsä puolesta? Kuka oli vanhempi, viiraampi? Anoppi. kenellä oli enemmän elämänkokemusta? Anopilla. Kuolema ei tee syntisestä synnitöntä.
Kuka kirjoittaa palstalle, ja miettii lähettääkö adressin anoppinsa hautajaisiin? Miniä. Adressin lähettäminen kertoo suvulle, mitä he ajattelevat sen kertovan, (nyt se uhittelee anopin haudan ääressä) ei se todellisuudessa varmaankaan mitään muuta, kiitos anopin. Anopin asenne muokkaa tämän lapsenlapsen elämää anopin kuoleman jälkeen, ei ole tervetullut anopin sukuun.
Miten tämä aloittajanainen pystyy nyt parantamaan lapsensa asemaa suvun piirissä, vaikka hän sinun mielestäsi unohtaisi vihansa? Kehen hänen pitäisi tehdä vaikutus, ja mitä hyötyä siitä olisi? Ottaisivatko he avosylin tämän pienen lapsen vastaan? Kuinka monta vuotta siihen menisi? Jos pitää rukoilla ja anoa toista hyväksymään itsensä ja oman lapsensa, ei se ole aitoa kiintymystä toisen taholta, jos pitää nöyryttää ihmistä. Ja ilman nöyrtymistä, anteeksipyyntöä (mistä?) tuskin suku hyväksyy.
Mitä katumista on siinä, että jätti huonon elämän? Mitä hyötyä on siitä, että lähettää adressin? Saa tehtyä lopullisen pesäeron tuohon sukuun, omilla ehdoilla, minun mielestäni hänen kannattaisi lähettää adressi molempien nimillä, ja odottaa sitten tuon suvun yhteydenottoa, ilman rukoilua ja anelua.
Lähetä adressi tai sähke: "Eeva Mäkisen muistoa kunnioittaen, Raija ja Vilma".
Olet silloin muistanut anoppiasi, mutta et ole kuitenkaan olevinasi surijoiden eturivissä.
Mielenkiintoista on, onko tyttäresi (Vilma)kuolinilmoituksessa mukana.
Se siintä.
Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin laittaisin adressin. Joku taisi antaakin kelpo neuvon, että lapsen nimi ensin ja sitten omasi.
Ymmärrän ristiriitaiset ja kipeät tuntosi anopin suhteen, mutta ajattele näin, että pojan erottua hän oli kovin pettynyt. Hän kyllä tiesi, ettei pojan elämä ole mennyt äidin toiveiden ja odotusten mukaan. Hän kantoi ehkä murhetta omasta osuudestaan kasvattajana. Hän tiesi, ettei poika ole vastuullinen isä. Tämän kaiken pettymyksen hän pienenä vajavaisena ihmisenä kaatoi sinun niskaasi. Hän teki väärin tottakai, mutta sinä ehkä pystyt näkemään sanojen taakse.
.. kukkavihkon (kukkaliike kyllä kuljettaa paikalle ja yksinkertaisesti "muistoa kunnioittaen" tai "anoppia ja mummoa muistaen" ensin lapsen nimi ja sit siun. Ajatelkoot, kuka mitä tahtoo. Tiestysti joku ilkeä voi ajatella, "jotta ihan kukkavihko!" tai taas joku ilkeä, "jotta vain pelkkä adressi, lapsenlapsi sentään!". Et voi ikinä olla kaikkien mieliksi. Anoppi tuonpuoleisessa ei takuusti (Raamatunkaan mukaan ) tiedä yhtään mitään, mitä tässä ajassa tapahtuu. Kaikki muistamiset, hautajaiset ja puheet ovat jäljelle jääneitä varten, jotka muistelevat vainajaa ja haudalla voi myös muistella. Teeppä näin ja unohda koko juttu. Jos joku ikinä spekuleeraa, älä noteeraa ja provosoidu. Jatkat elämääsi normaalisti. Tottakai olit huono vaimo, kun et alkanut aikuiselle miehelle piiaksi ja lapsenvahdiksi, palvelijaksi jne...En olisi alkanut miekään. T: Äiti, isoäiti, anoppi ja miniä 50 v.
". kukkavihkon (kukkaliike kyllä kuljettaa paikalle ja yksinkertaisesti "muistoa kunnioittaen" tai "anoppia ja mummoa muistaen" ensin lapsen nimi ja sit siun."
Asiaan muuten puuttumatta kyseenalaistan tuon kukkalaitteen lähettämisen. Kyllähän kukkakauppa toimittaa sen siunaustilaisuuteen, mutta kuka sen kukkalaitteen sitten laskee ja tekstit lukee?
joku henkilö sovitusti, vaikka sitten hautaustoimistosta, ei ole kovin vaikea yhtälö !!
Kiitos asiallisista vastauksista. Noin minäkin olin ajatellut, että lähetän adressin. Varmaan ihan järkevä ajatus, että tyttären nimi ensin. Onhan hän sitäpaitsi meistä se verisukulainenkin. Kuolinilmoituksesta en tiedä mitään, koska asumme 1000km:n päässä mieheni vanhempien kodista. Kuvittelisin kuitenkin, että siinä mainitaan lapset ja lapsenlapset.
Eikä minua enää niin mieheni muu suku kiinnosta tai heidän kommenttinsa, mutta miehelläni ja minulla on kuitenkin yhteinen lapsi ja mieheeni haluaisin pitää sen vuoksi edes jollain tapaa siedettävät välit. Ja kuitenkin on kyseessä hänen äitinsä, joka varmasti on miehelle ollut rakas.
Kun nyt yksi sivu on kirjoitettu loppuun, haluaisin tehdä sen niin, että voin itse olla ylpeä siitä, miten toimin. Ja niin kuin totesin/totesitte, ehkä adressin lähettäminen olisi ystävällinen, mutta ei kuitenkaan nöyristelevä ele.
Penska isänsä kanssa hautajaisiin, ja lähetä sinä adressi. Ja se siitä sitten.
tyttäreltäsi. Se on ainut asiallinen tapa ellet ihan oikeasti sure anoppisi poismenoa. Siinä tapauksessa lähetät sen teiltä molemmilta.
Surunvalitteluadressit kuuluvat suomalaisessa kulttuurissa tapoihin, joihin voivat turvautua vainajalle hieman kaukaisemmat henkilöt ja tahot. Adressi lähetetään, jos halutaan osoittaa kunnioitusta ja muistamista vainajaa kohtaan tai osoittaa myötäelämistä surussa vainajan omaisille. Adresseja lähettävät joissakin tapauksissa mm. erilaiset yhteisöt, joiden jäsen tai joiden toiminnassa vainaja on ollut mukana.
Adressin lähettäminen ei siis vaadi, että pitää itse olla surija, kuten ehkä ap:n tapauksessa ei ole laita. Hän voi kuitenkin mielestäni laittaa adressin tyttärensä ja omissa nimissään. Minusta huomiotaherättävämpää on, jos hän lähettäisi adressin pelkästään hyvin pienen lapsen nimissä. Enemmän asiallista käytöstä mielestäni on hänen tapauksessaan lähettää adressi omissakin nimissään.
Minulla oli samanlainen tilanne vielä lähemmän sukulaisen kanssa joka vihasi ja solvasi minua aina kun voi. Kun hän kuoli, en lähettänyt mitään surunvalitteluja ja tuskin niitä kukaan odottikaan.
Minun henk koht periaatteeni on aina ollut kunnioittaa vain niitä jotka kunnioittavat minua. Hyvin yksinkertaista ja julmaa mutta elämä opettaa.
Itse sinä päätät mitä teet. Teitpä miten päin vain niin voi olla ettei siitä tulee kaunista sanottavaa. Suku on pahin, sellaista on elämä.
Miehelläni oli erään sukulaisemme kanssa välit poikki 25 v. Samaan putkeen katkesivat myös suhteet ko. henkilön vaimoon, sillä eihän ollut mieltä tavata vai toista osapuolta. Perheet vetävät yhtä köyttä tällaisessa katkeruuden ilmapiirissäkin. "Jos et hyväksy miestäni, et hyväksy minuakaan".
Vaimoilla ei ollut keskenään mitään epäsopua, mutta suhteet olivat poikki kuitenkin.
Nyt sitten toisen perheen vaimo kuoli. Kukaan ei meille ilmoittanut asiasta, vaan luimme sen kuolinilmoituksesta, josta kävi ilmi, että hautajaiset oli jo pidetty.
Lähetin adressin perheeni puolesta lesken osoitteella ja osoitin sen surevalle perheelle. Ikinä en saanut tietää, tuliko adressi muitten tietoon, vai repikö vihamielinen sukulainen adressin oitis.
Minulla on siitä mieli paha, koska adressi on osoitettu tietenkin sureville omaisille, ei vainajalle itselleen. Nyt en tiedä, ajattelevatko he, että olemme niin katkeria, että emme halua muistaa heitä surunkaan hetkellä, vai ovatko he saaneet lukea osanottomme.
Ajattele omaa ongelmaasi siltä kannalta, että adressi on myötätunnon osoitus anoppisi läheisille, mm. lapsesi isälle. Kyllä heitä lohduttaa se tieto, että sinä ymmärrät heidän murheensa, vaikka et itse ole vainajan kanssa väleissä ollutkaan.
Eihän adressissa tarvitse käyttää ylisanoja. Sydämeen käyvät runot ja raamatunlauseet eivät ehkä ole sinun adressissasi paikallaan.
Ymmärrän sinua vallan hyvin!
Anoppisi eikä miehesi ole käyttäytyneet ihmisen tavoin, eikä heillä ole ollut hajuakaan sivistyksestä.
Kuolema on suuri ja hiljentävä asia. Anoppisi ei tule enää vastaisuudessa sanomaan sinulle hyvää eikä pahaa, hänet on poispyyhkäisty.
Neuvoisin sinua kohottautumaan entisen avioliittosi, miehesi, anoppisi ja kaiken sen pahan ja rikkonaisen yläpuolelle.
Vaikka et anoppiasi voi luonnollisesti kunnioittaakaan (eikä kukaan voi sitä tässä tapauksessa vaatia)
niin kuolema on kunnioitettava asia. Sen asian tiimoilta ikäänkuin tyttären asianajajana voisit muistaa hänen isoäitiään.
Jos olisin sinun tilanteessasi, lähettäisin melko neutraalin addressin, jossa oleva runo olisi yleismaailmallinen, ei henkilökohtainen.
Loppuun tietenkin "muistoa kunnioittaen.." ja tyttären nimi ensin, sen jälkeen oma nimesi.
Vaikka henkilönä anoppisi persoonaa et kunnioittaisikaan niin omia muistojasi hänestä voit kunnioittaa. Liittyväthän ne omaan elämääsi.
Se mikä joskus on ollut pahaa, voi olla silti sinulle elämän voimavara.
Olet oppinut huonotapaisesta anopistasi, miten ihmisiä EI saa kohdella.
Kuolleet eivät tiedä mitään. Adressit, lehti-ilmoitukset, muistovärssyt sun muut kauniit sanat. Ne ovat maailmaa varten, vainaja ei niitä kuule, ei näe. Se ei ole tärkeää mitä kuoleman jälkeen sanotaan tai tehdään, vainajalle siis. Vaan se miten läsnä ollaan ennen kuolemaa, se on tärkeää.
Jos anoppi ei eläessään antanut arvoa lapsenlapselleen edes sitä vertaa, että olisi halunnut pitää yhteyttä, niin miksi lapsen nimissä pitäisi teeskennellä jotain. Kuoltuaan hänelle adressit sun muut on se ja sama.