POLTTOHAUTAUS

ihmettelen sitä, että kun on kyseessä arvot ja etiikka-palsta, niin täällä kuitenkin puhutaan koko ajan kristinuskosta.

Minä arvostan toisten kunnioittamista, luonnon suojelemista, tasa-arvoa, sananvapautta jne.

Mitä tulee ruumiin tuhkaamiseen, niin mitä väliä sillä on mitä joku raamattu asiasta sanoo. Intiassa on kautta aikojen vainajat poltettu. En tiedä miksi Suomessa ei niin tehdä aina.

Olen ajatellut, että minut tulisi polttohaudata, ja tuhkat levittää mereen... Koskettava idea.

Toisaalta olen viime aikoina alkanut tulla toisiin ajatuksiin. Suuri osa kropastani on hiiltä, ja palamistuotteena siitä syntynee jonkin verran co2:sta, mikä on sinänsä ihan ok. Maailman co2-varannosta kuitenkin suuri osa on perinteisesti ollut varastoituna syvällä maakuoren alla hiilessä, öljyssä ja maakaasussa.

Tasapainottaakseni maailmaa, olenkin ollut kääntymässä hautauksen puolelle. Jotta homma toimisi paremmin, tulisi "arkun" olla mahdollisimman suuri klöntti orgaanista materiaa.

Syvyydeksi olen ajatellut noin sataa metriä. En tiedä riittääkö.

Tai ehkä se polttohautaus on käytännöllisempi. :)

Ortodoksit ovat suhtautuneet kielteisesti tuhkaamiseen, mutta ymmärtääkseni heidänkin näkemys on muuttumassa. Maa on etenkin etelässä kallista, joten tuhkaus on järkevää.

Kuten aikaisempi kirjoittajakin sanoi, on suomessakin polttohaudattu ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Pronssikautisia kivihautoja, joiden sisällä on palaneita ihmisluita, löytyy mm. Kirkkonummen Porkkalasta ja Helsingistä.

Kristinuskossakin on niin monenlaisia suuntauksia ja monella tavalla ajattelevia ihmisiä, ettei luulisi tuhkauksen olevan mikään ongelma. Jokainen tekee niin, kuin itsestä hyvältä tuntuu.

arvotonta tai epäeettistä minä olen valinnut polttohautauksen.

Vaimoni kanssa (nyt jo ex-) olemme sopineet, että hän vie kotona käydessään tuhkat Thaimaahan ja ravistelee ne lähellä virtaavaan Mekhong-jokeen, minkä vesi virtailee hissukseen Siamin lahteen ja Tyyneen mereen.

Oli luomiskertomus/tapahtuma mikä tahansa niin siellä meressä tuhka sedimentoituu pohjaan ja palaa alkuperäiseen kiertoonsa, jos palaa.

Se keho, jossa sieluni asustaa täällä on sinällään merkityksetön ja niin sen katoamisenkin tulee tapahtua merkityksettömästi.

Olin jokunen vuosi sitten vaimoni (ex) kotipuolessa, kun paikallisen luostarin päämunkki kuoli.
Olipa elämäni mukavimmat hautajaiset.
Temppelin avaralle pihalle oli pystytetty iso värikäs katos ja tuolirivit ja samoin tuoleja koko kylänväelle. Paikka oli värikkäästi koristeltu ja muutenkin viehättävä.
Ruumisarkku/laatikko oli korkealla valtavan koristellun rovion päällä. Tunnelma oli iloinen, melkeimpä hilpeä (osasyynä paikallinen Mekhong-viski).
Paikalla oli runsaasti arvohenkilöitä ja ritirampsujen jälkeen rovio sytytettiin todella komeasti.

Katetusta "arvohenkilöiden" katoksesta oli vedetty vaijeri rovion huipulle. Kun roviota oli kasteltu erittäin runsaalla bensamäärällä, noviisimunkki
sytyti vaijerin alussa olevan ilotulitusraketin, joka kiisi räiskyen rovioon joka hulmahti liekkeihin. Samaaikaisesti ammuttiin ilotulitusraketteja ja heiteltiin ilmaan noin lautasen läpimittaisia pöyriviä raketteja, jotka nousivat korkealle ja paukkuivat kovasti.
Kun kysyin näiden paukkujen tarkoitusta, kerrottiin, että sielun on helpompi irtautua ruumiista.
Seurasin karkeloita kolmatta tuntia ja karnevaalit jatkuivat läpi yön. Musiiki soi ja ihmiset söivät, joivat ja tanssivat.

Kun aamulla kävin paikalla katsomassa, oli jäljellä vielä melko iso palava/kytevä hiillos ja oli vaikea sanoa mikä oli siinä rovion tuhkaa, arkun/laatikon jäännöksiä, mikä entisen ihmisen jäännöstä?

Kukaan ei surrut vaan päinvastoin kaikki iloitsivat siitä että, että yksi sielu oli vapautunut maallisesta vaelluksesta.
Kun kysyin suremisesta, he eivät oikein ymmärtäneet kysymystä vaan sanoivat, että jokainenhan saa syntymälahjanaan ilon kuolla.
Surra? Mitä pitäisi surra?
Oletko kristitty? Niillä on kuulemma outoja tapoja kuoleman suhteen.

Polttohautaus on tutkitusti huomattavasti ympäristölle ystävällisempää kuin ruumishautaus. Ruumishautaus rasittaa maaperää ja pohjavesistöä kun hautausmaa-alueet ovat pinta-alaltaan pienehköjä ja niille on haudattu yleensä sata/tuhatmäärin ruumiita. Ruumiin tuhkaamisesta krematoriossa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat pääosin hiilidioksidia, puolestaan ovat pienemmät kuin ruumiin hitaasta maatumisesta aiheutuvat, jotka sisältävät myös paljon metaania.

Ja fiksuahan tuhkaus on myös siinä mielessä, että se säästää sukulaisten hermoja ja rahoja, kun ei tarvitse aina niitä hautapaikan huoltomaksuja maksella vuosikymmeniksi eteenpäin.

Nykyisin Suomen ev-lut. kirkko hyväksyy täysin myös polttohautauksen (vaikka ruumishautaus onkin ollut juutalaiskristillinen perinne) sillä ruumishautauksella ei ole mitään opillista perustelua tai asemaa luterilaisuudessa.

Ruumiin voi haudata tai vaikka polttaa. Ruumis on kuitenkin kuollut. Henki on eri kuin maallisen ihmisen jäännökset.