Niinpä niin. Sinkkuus on elämäntapa ja jotkut ovat oikeasti onnellisia sinkkuina. Miksi parisuhde on ainoa oikea tapa elää ym,ym. Silti tosiasia vaan on se, että suurin osa ihmisistä etsii seurustelukumppania. Tietenkin joku voi viihtyä oikeasti yksin, mutta hyvin harva on onnellinen yksin ainakaan koko elämäänsä. Kyllä se on hyvin vahvasti jo biologinenkin asia, että ihminen etsii kumppania jonka kanssa jakaa elämä.
Siksipä onkin luonnollista, että monet sinkut kadehtivat seurustelevia ihmisiä. Kyllä, itse olen 20v nainen ja seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta. Tiedän täsmälleen minkätyyppisiä vastauksia kirjoitukseeni voisin tällä palstalla hyvinkin saada. Yleinen mielipide on: "Hyvähän sun nyt on poikaystävälläsi ylpeillä, mutta odotappa vaan, kyllä teillekin ero ennemmin tai myöhemmin tulee".
Eikö ihmisen ole tarkoitus etsiä elämäänsä onnea? Ja parisuhde on iso osa onnellista elämää. On täysin väärä ajattelutapa, että älä ole onnellinen suhteestasi kun ero tulee kuitenkin joskus. Tai että katso avioerotilastoja niin saat oiken perspektiivin asioihin. Mielestäni tällaiset perustelut ovat kateellisten ja katkerien ihmisten kirjoittamia. Kuinka näin negatiivisesti ajatteleva ihminen edes voi odottaa löytävänsä suhteen. Ja nämä ovat varmaan yleisimmin käytetyt perustelut tällä palstalla.
Mielestäni on parempi elää, ottaa riskejä, aloittaa suhde. Sitä, kuinka todennäköistä ero on on turha miettiä. Yhtä hyvin voit olla työttömänä koko elämäsi, kun "ainahan sitä voi saada potkut". Vaikka suhde kestäisikin vaikka vuoden, niin ainakin saa olla hetken onnellinen eikä tarvitse elää koko ikäänsä onnettomana sinkkuna.
Siksipä onkin luonnollista, että monet sinkut kadehtivat seurustelevia ihmisiä. Kyllä, itse olen 20v nainen ja seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta. Tiedän täsmälleen minkätyyppisiä vastauksia kirjoitukseeni voisin tällä palstalla hyvinkin saada. Yleinen mielipide on: "Hyvähän sun nyt on poikaystävälläsi ylpeillä, mutta odotappa vaan, kyllä teillekin ero ennemmin tai myöhemmin tulee".
Eikö ihmisen ole tarkoitus etsiä elämäänsä onnea? Ja parisuhde on iso osa onnellista elämää. On täysin väärä ajattelutapa, että älä ole onnellinen suhteestasi kun ero tulee kuitenkin joskus. Tai että katso avioerotilastoja niin saat oiken perspektiivin asioihin. Mielestäni tällaiset perustelut ovat kateellisten ja katkerien ihmisten kirjoittamia. Kuinka näin negatiivisesti ajatteleva ihminen edes voi odottaa löytävänsä suhteen. Ja nämä ovat varmaan yleisimmin käytetyt perustelut tällä palstalla.
Mielestäni on parempi elää, ottaa riskejä, aloittaa suhde. Sitä, kuinka todennäköistä ero on on turha miettiä. Yhtä hyvin voit olla työttömänä koko elämäsi, kun "ainahan sitä voi saada potkut". Vaikka suhde kestäisikin vaikka vuoden, niin ainakin saa olla hetken onnellinen eikä tarvitse elää koko ikäänsä onnettomana sinkkuna.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvin aikaisin olet niitä riskejä ilmeisesti alkanut ottaan. Olet jo varmasti heti jättänyt ehkäisynkin pois. Olet tyttönen vasta vailla mitään elämänkokemusta ja nyt yrität esittää jotain vasta puolenvuoden seurustelun ansiosta. Tuossa iässä kaikki ovat täysin "viisaita" ja kypsiä muka olevinaan. Jonkun parikymppisen pojan saat naimisiinkin sormia napsauttamalla. Veikkaan että olet paksuna seuraavan puolen vuoden sisällä. Kova kiire, hällä väliä sovitteko edes loppujen lopuksi yhteen. Erohan ja perheen rikkoutuminen on sitten miehesi syytä, ei sinun "täydellisen prinsessan" joka ottaa ja jättää mitä haluaa, pääasia että kaikki olisivat vain kateellisia ;))
Mitään kateutta siinä ei ole jos vanhemmat ja muutkin toppuuttelee liian pikaista etenemistä suhteissa koska sitten kun on jo se perhe niin siinä on monta monen muunkin elämä kysymyksessä kuin sinun itsesi vain. Ajattele vähän muutakin kuin omaa napaasi!
"Mielestäni tällaiset perustelut ovat kateellisten ja katkerien ihmisten kirjoittamia. Kuinka näin negatiivisesti ajatteleva ihminen edes voi odottaa löytävänsä suhteen."
Ovathan he joskus löytäneetkin kuin sinäkin ja heti päätä pahkaa tehneet samat virheet. Puhuvat kokemuksen kurkkuäänellä. No suhteenhan aloittaa helpostikkin mutta jaksaako odottaa suurempien ratkaisujen kuten lastentekoo, naimisiin menoo sinne asti kunnes arki astuu kuvioihin? Vai elääkö nyt heti kaikki mulle periaattella välittämättä loppujen lopuksi mistään mitään?
Mielestäni ensin pitää löytää onni omasta itsestään ja kyetä elään yksinkin, itsenäistyenkien ennen kuin alkaa liian nuorena ripustautuun johonkin systeemiin, toiseen ihmiseen, eikä edes hallitse mitään, ei edes omaa itseään.
Seurustelukumppania on ensinnäkään ihan turhaa etsiä pakonomaisesti vaan olla avoinna mahdollisuuksille jos joku hyvä tulee vastaan joskus. Pakonomaisesti etsimällä lyö paskaan kätensä vaan ja hätäpäissään tulee "kusipäisiä" kakaroita, erot ja polttaen kaikki sillat takana.
Tunnen joitakin sinkkuja ja he ovat liian viisaita lähteekseen sellaiseen leikkiin mitä monet harrastaa, extreemee leikkimällä toisten elämällä, ottaa ja jättää, perustaa lopun ikää uusperhettä uusperheen päälle jättäen aina kaikki entisen kuin koira paskan ja nauraen lähtien uutta "onnee" kalastelleen.
Ja toisekseen ensin pitää viihtyä yksin ennen kuin voi edes viihtyä kaksin. Ymmärsikö joku :D
Ja pointtina tässä tekstissä oli niin kuin mikä? Että kaverit ovat kateellisia kun seurustelet? Että olit itse sinkkuna pitkään ennen kuin löysit poikaystäväsi ja nyt sitten kaikki sinkut ovat pellejä ja kateellisia? Yrittää herättää kateutta niissä ihmisissä joilla ei ole kumppania?
Tuo oli juuri sellainen kommentti, jota tarkoitin. Ei mennyt kuin 5 min. niin ensimmäinen tapaus osoitti toteen sen mitä kirjoitin. Kiitos siitä.
Täällä on toinenkin jolta on pointtisi vähän hukassa. Piiitkä kirjoitus mutta oliko se asia oikeasti kokonaisuudessaan siinä että "jotkut sinkut ovat kateellisia seurusteleville"?
ollaan kateellisia pitkässä kirjoituksessasi ja kun täällä ei oikein ymmärretty pointtiasi niin kiität että olivat kateellisia?? ööh..
Nyt joudun minäkin kysymään että mitä ajoit takaa..?
Sitä että me juntit ollaan ap:lle kateellisia kun ei ymmärretä näin korkealentoista argumentointia!
?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????...............................................
Höpsistä taas. Kuten edelliset kommentoijat jo sanoivatkin, aika hinteläksi kirjoituksesi jäi.
Olit siis vielä puoli vuotta sitten kateellinen sinkku, nyt et enää ole sinkku. Jotakin sinulla kyllä on hampaankolossa. Kirjoittaisitko seuraavaksi siitä, ihan rehellisesti?
Meinaatko muuten istua täällä loppupäivän ja vastata kaikkiin kommentteihin "tota mä just ootin lällällää" vai lopetatko, kun joku keksii sanoa, että niinhän me ollaan kateellisia joka sorkka ja voi sua upeeta naista kun ihan poikaystävän olet saanut? ;)
Olet saanut aika monta ikävää viestiä, koska tapa, jolla tuot järkevän asian esille, on sinkkuja vääristäen yliyleistävä ja aliarvioiva.
Kirjoituksestasi kuvastuu se, että pidät sinkkuja B-luokan kansalaisina. Olet itse nyt varattu eli joku rakastaa sinua. Sinkkua ei rakasta kukaan, eli siinä on jotain vikaa. Ja se vika on se, että sinkut ovat pessimistisiä ja negatiivisesti ajattelevia eivätkä he uskalla tarttua hetkeen ja rakastua. Joku vikahan heissä on nimittäin oltava, koska he ovat yksin. Aika surullista luettavaa, jos todella ajattelet noin mustavalkoisesti ja naiivisti. Toivottavasti arkielämässä suhtaudut positiivisemmin sinkkuja kohtaan. Olithan itsekin vielä puoli vuotta sitten sinkku ja kaiketi ihan tasavertainen silloinkin muiden kanssa ja tuskin mitään sellaista, jollaiseksi sinkut nyt kirjoituksesi perusteella miellät.
Ja samalla vähätellä sinkkuja. Vaikka sinkku vielä itsekkin. Puhuisi parisuhteesta vasta silloin jos edes viisi vuotta olisi kestänyt.
Todella lapsellinen kirjoitus sillä puolen vuoden suhde on naurettavan lyhyt, sama kuin olisi viikko sitten bongannut jonkun ja nyt jo hän kuvittelee sinkkujen olevan kateellisia hänelle.
Onkohan nämä niitä epätoivoisia tapauksia jotka ottaa ensimmäisen mitä saa, perustaa kiireellä perheen ja ruikuttaa ensimmäisenä lapset ja parisuhdepalstoilla kurjaa elämäänsä ja kuinka mies on sellanen ja sellanen, ei tee mitään ja plää, plää, plää...
Ei varmasti mene vuottakaan umpeen kun neitokainen on hupsista paksuna ja seuraavaksi varmaan kaikki ovat siitäkin kateellisia. Prinsessa häät, oi, oi, sehän vasta kateutta aiheuttaisikin. Ne pitää olla täydellisen prameet ja kaikkien oltava innoissaan. Kaikki pitää saada mulle nyt ja heti välittämättä toimiiko suhde missään muodossa eikä väliä vaikkei toimisikkaan mutta esittää pitää.
Oma sisareni oli juuri tuollainen jotenka tiedän tasan tarkkaan nuo kuviot. Näyttämisen ja näyttelyn tarpeet määrää kaiken, viis ihmis- suhteista toimiiko vai ei, ja jos ei toimi niin entinen pihalle ja uutta peliin. Kumppani on vain joku pelinappula omien visioiden toteuttamisessa, pääasia että se sopii kalustukseen, on siitoskykyinen, elatuskykyinen, naimisiin haluava ja varakkaasta suvusta, sanoi siskonikin, mutta sinkuksi hän ei aio jäädä. Ei hän jäänytkään ja on jo kolmatta kertaa naimisissa ja kaikkee muutakin mutta menee niin painokelvottomaksi että jätän kertomatta. Vieläkin hän elää niissä kuvitelmissa että hänelle kaikki ovat kateellisia.
siis, kaikki sinkut ovat onnettomia???????
höh?
Menipä pieleen.
No, tolla tyylillä, jos ajattelee, niin uskon, että pian olet jätetty ja petetty ja ennen kaikkea se mahdollisuus, että löydät itsesi yh-naisena, siis petettynä ja jätettynä.
Eikö sinun mielestäni kovaan päähäsi todellakaan mahdu, että on suuri määrä sinkkuja, jotka nauttivat vapaudestaan ja siitä, ettei tarvitse koskaan elää kenenkään pillin mukaan.
Et ole vielä kokenut avioliiton arkea, mutta voin sanoa kokemuksesta, että noin vuosi, korkeintaan kaksi, niin se ARKI ASTUU KUVIOIHIN JA SILLOIN SINÄKÄÄN ET TÄLLÄ PALSTALLA HAUKU SINKKUJA ONNETTOMAKSI JA VIELÄ KAIKEN LISÄKSI KAIKKIA SINKKUJA.
Olet nyt vihdoin saanut jonkinlaisen suhteentyngän aikaiseksi ja et arvaa todellakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Et vaan olisi jonkun pelimiehen pelinappula...haha ja huhhuhh
Tule viiden vuoden kuluttua uudelleen ja hehkuta sitä onneasi.......siis mistä on silloin kysymys.
Tiedustelen kohteliaimmin, että onko arvon tulevalla prouvalla mitään muita meriittejä itsellä ja onko tämä nuorimies mahdollisesti maisteri tai tohtorismies?
Vai oletko kenties ottanut tavallisen työmiehen, joita on pilvin pimein kieli pitkällä odottamassa "apetta".
Kun niitä mukuloita rupeat byykaamaan, niin muista sitten, että vähintään kolme neljä byykaat, jotta saat tarpeeksesi niistä kakkavaippojen vaihdoista ja tulevista murrosikäisten metkuista, jotka eivät ole niitä vähäpätöisimpiä....
Näitä asioita tässä kirjoittelee oikein onnellinen ja erittäin vapaa, varakas ja kaunis sinkku, joka ei tuollaista soopaa edes viitsi lukea toista kertaa.
Yhtä luonnollista on se, että parilliset kadehtivat sinkkuja koska sinkuilla on suurempi vapaus, (sillä ei parisuhde yhtä onnea ja helppoa aina ole, kuten ei sinkkuuskaan). Jos joku on sinkkuna kateellinen, ei parisuhde sitä muuttaa, ja vastaavasti toisinpäin.
Jopas täällä on satanut paskaa niskaan aloittajalle. Hyvin mahdollista, että hänen tarkoituksenaan oli vain kieriskellä omassa onnessaan ja hekumoida sinkkujen kateudella. Mutta kyllä hän silti kirjoitti myös asiaa.
"Silti tosiasia vaan on se, että suurin osa ihmisistä etsii seurustelukumppania."
Elämän perustotuuksia, jota mikään ei muuksi muuta. Ja huom. SUURIN osa, eivät kaikki.
"On täysin väärä ajattelutapa, että älä ole onnellinen suhteestasi kun ero tulee kuitenkin joskus. Tai että katso avioerotilastoja niin saat oiken perspektiivin asioihin. Mielestäni tällaiset perustelut ovat kateellisten ja katkerien ihmisten kirjoittamia."
Samaa mieltä.
Se vain ei käynyt ihan selväksi, miksi aloittaja avautui asiasta. Ymmärtäisin, jos hän olisi henkilökohtaisesti kohdannut vähättelyä ja saanut katkeria kommentteja. Näin tapahtuikin tässä keskustelussa, mutta oliko hänellä jo aiemmin kokemusta moisesta? Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos suhdettani vähäteltäisiin. Saattaisinpa jopa provosoitua kirjoittamaan tänne kuten aloittaja.
Hyvä kuitenkin muistaa vanha sanonta: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön". Ainakin, kun Suomessa asutaan ;)
voisi lopettaa. Tuollaiset teinilörpöttelyt nyt ei ketään todella sytytä.
Pieleen tulee menemään, se huokuu jo kirjoittajan asenteesta toisiin ihmisiin. Siis täysin kehittymätön persoona.
Mitä ihmeen saavutusta on siinä, että löytyy joku ukonjähjäle ja parkuvat kakarat tähän monta maapalloa jo tarvittavaan yhteen ainokaiseen tellukseen.
No, edestä löytyy ja katsotaan sitten kuka on KATEELLINEN...........
Toivottavasti! peukut pystyyn!
...et kyllä ikinä! :)
- varattu m
ps. hetken onni on parempi kuin vuosikausien melankolia
ELÄEN EI ETSIEN!!!!
En mä ainakaan oo kateellinen ketään kohtaan joka seurustelee. Ja tiedän monia jotka ei haluu syystä tai toisesta just nyt suhdetta elämäänsä. Ite oon nyt siinä vaiheessa että erosta sen verran aikaa (2kk) että tajuu eron olleen hyvä juttu, mutta vielä ei oo uuden suhteen aika.
Ite en oo ikinä "etsiny" seurustelukumppania, oon sen verran oppinu että sopiva ihminen tulee vastaan kun on tullakseen, ei sitä etsimällä löydä. Siksipä en netin kautta osaa alkaa tutustuu miehiin, tuntuu yliyrittämiseltä.
Ja tällä hetkellä oon melko kranttu miesten suhteen, oli sen verran järkky suhde mikä just päätty. Ei se ollut edes aitoa seurustelua ja jätti syvät haavat joita nyt paikkailen aikani, yksin, tyytyväisenä tähän hetkeen.
Sitten joskus kun joku ihana ihminen tulee vastaan, ryhdyn kyllä mielelläni suhteeseen. Kaikki tarvitsevat rakkautta, mutta toki joillekin riittää rakkaus jonka saa läheisiltään. Ei elämä oo niin mustavalkoista että joko seurustelee tai sitten etsii seurustelukumppania. Yksin on myös hyvä olla ja elää, ellei sitten ole todella läheisriippuvainen ja kaipaa jatkuvasti jonkun miehen/naisen tätä riippuvuutta tyydyttämään.
Sinkkuus ei ole elämäntapa. Se on elämän vaihe.
pienelle osalle ihmisistä sinkkuus on elämätapa, monille sinkuille taas vaihe. Sun kirjoituksessa pönkitit sitä asiaa, minkä' monet sinkut kohtaavat muilta ihmisitä " sinkuissa on jotain vikaa, ovat katkeria, juoksevat baareissa epätoivoisena miesten tai naisten perässä". Noh, vähän yleistin, mutta näin mulle on sanottu ja tuskin olen ainoa. Ei sen aina tarvitse niin olla. Ite olen parisuhteessa, mutta ennen sitä oli pitkä sinkkukausi, jota en niin pahana pitänyt. Sain kuulla kuitenkin sinkkuudesta välillä ilkeitäkin kommeentteja, jotka loukkasivat.Loppujen lopuksi yksin oleminen teki mun itsetunnolle hyvää. Sitä huomasi pärjäävänsä kaikin puolin yksin. Muiden arvostelukaan ei niin enää loukannut, mitä se aluksi teki. Ihailen niiden sinkkujen itsetuntoa, jotka eivät muiden kommenteista tai arvostelusta välitä tuon taivaallista, vaan elävät niinkuin ite parhaaksi näkevät.
siitä onnellisesta hetkestä, mikä on käsillä, miettimättä, mitä muut ajattelevat. Eri ihmiset ovat elämässään eri vaiheessa; joku on juuri ihastunut ja onnellinen, ja vastaavasti joku on eronnut ja ehkä helpottunut ja huojentunut ja nauttii siitä. Kaikella on aikansa; välillä lyhyt ja välillä pitkä.