En tiedä mitä tehdä tuolle puutteelle ja siksi olenkin vain runkannut koska en ole pettävää sorttia.
Meillä ei ole oikein ikinä ollut mitään esileikkiä, aina se klassinen sormet pilluun ja nyki nyki ja sitten pukille. Ei mua jaksa kyllä enää 10 vuoden jälkeen tuo lämmittää yhtään! Olen sanonut ja puhunut asiasta ja pihdannut sen takia. Hälle kyllä saan tehdä mitä vaan, mutta ukolla mielikuvitus on nolla. Sitten se alamittainen otus mikä siellä housuissa luikertelee. Kun pituutta on rapiat 10 senttiä, niin tässä vaiheessa elämää oksettaa pelkkä näkeminenkin tai eipä tuo velttona paljon näy karvojen seasta. Minkä vi*un takia aloin koko suhteeseen, kun jo alussa olin sitä mieltä, että tuon kokoisen kalun kanssa en tule toimeen loppuelämääni!? Okei jos puhe puoli olisi kunnossa, niin ehkä hän pystyisi panemaan puheillaan mut pyörryksiin, mutta aika hiljasta sorttia on. Säästä puhuessa on mennyt jo monta vuotta. Ei ikinä mitään vitsejä tai kaksimielisyyttä aina vaan vitun totista torvensoittoa ja kun itse tykkään puhua välillä kaksimielisiä ja kertoa vitsejä ja viljellä sarkasmia, niin ei se toope jumalauta tajua niitä.
Kai mun on vaan hommattava joku vakio pano, muuten en kestä eikä loppu elämä tämmösenään houkuttele tippaakaan. Minusta seksipedosta on tullut seksiä välttelevä ja yksin runkkaileva akka. Seksiä ei edes kerran kuussa. No eipä se minua haittaa välttelen ja kun toinenkaan ei ole niin innokas, niin eipä välttelyssä ole vaikeuksia. Lasten takia en haluaisi erota ja kun ollaan oltu niin kauan tuntuu se vaikealta koska meillä ei ole "suurempia" vaikeuksia esim.viina, väkivalta, tappelut jne. Siksi tuntuu tyhmältä erota. Erota nyt miehestä munan takia?? On aika sairasta, mutta jotenkin en opi vaan asian kanssa elämään. Kuihdun ihan kokonaan. Koskaan ei ole mitään muuta hyvää/kaunista sanonut kuin että ruoka oli hyvää!!?? Siis mitä vittua? Herraa olen kyllä kehunut siis niitä hyviä puolia ja ominaisuuksia mitä hänessä on, mutta en viitsi enää koska minussa ei muka ole mitään kehumista koskaan, ei edes vaikka kauniit korvantaustat tai söpö pikkuvarvas. Keskityn siis lasten kehumiseen koska se on paljon antoisampaa ja vilpitöntä. Ukko toki ei jaksa kehua lapsiakaan...
Meillä ei ole oikein ikinä ollut mitään esileikkiä, aina se klassinen sormet pilluun ja nyki nyki ja sitten pukille. Ei mua jaksa kyllä enää 10 vuoden jälkeen tuo lämmittää yhtään! Olen sanonut ja puhunut asiasta ja pihdannut sen takia. Hälle kyllä saan tehdä mitä vaan, mutta ukolla mielikuvitus on nolla. Sitten se alamittainen otus mikä siellä housuissa luikertelee. Kun pituutta on rapiat 10 senttiä, niin tässä vaiheessa elämää oksettaa pelkkä näkeminenkin tai eipä tuo velttona paljon näy karvojen seasta. Minkä vi*un takia aloin koko suhteeseen, kun jo alussa olin sitä mieltä, että tuon kokoisen kalun kanssa en tule toimeen loppuelämääni!? Okei jos puhe puoli olisi kunnossa, niin ehkä hän pystyisi panemaan puheillaan mut pyörryksiin, mutta aika hiljasta sorttia on. Säästä puhuessa on mennyt jo monta vuotta. Ei ikinä mitään vitsejä tai kaksimielisyyttä aina vaan vitun totista torvensoittoa ja kun itse tykkään puhua välillä kaksimielisiä ja kertoa vitsejä ja viljellä sarkasmia, niin ei se toope jumalauta tajua niitä.
Kai mun on vaan hommattava joku vakio pano, muuten en kestä eikä loppu elämä tämmösenään houkuttele tippaakaan. Minusta seksipedosta on tullut seksiä välttelevä ja yksin runkkaileva akka. Seksiä ei edes kerran kuussa. No eipä se minua haittaa välttelen ja kun toinenkaan ei ole niin innokas, niin eipä välttelyssä ole vaikeuksia. Lasten takia en haluaisi erota ja kun ollaan oltu niin kauan tuntuu se vaikealta koska meillä ei ole "suurempia" vaikeuksia esim.viina, väkivalta, tappelut jne. Siksi tuntuu tyhmältä erota. Erota nyt miehestä munan takia?? On aika sairasta, mutta jotenkin en opi vaan asian kanssa elämään. Kuihdun ihan kokonaan. Koskaan ei ole mitään muuta hyvää/kaunista sanonut kuin että ruoka oli hyvää!!?? Siis mitä vittua? Herraa olen kyllä kehunut siis niitä hyviä puolia ja ominaisuuksia mitä hänessä on, mutta en viitsi enää koska minussa ei muka ole mitään kehumista koskaan, ei edes vaikka kauniit korvantaustat tai söpö pikkuvarvas. Keskityn siis lasten kehumiseen koska se on paljon antoisampaa ja vilpitöntä. Ukko toki ei jaksa kehua lapsiakaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
fiksuna ihmisenä tulet tänne nettipalstoille haukkumaan miehesi?
Näinhän ne "aikuiset" toimivat.
Noh huh huh, mikä purkaus.
Toivottavasti helpotti!
Jos noin paljon elämä ja mies vituttaa, niin miksi ihmeessä sitten aiot jatkaa samaa "paskaa"?? Minä en ainakaan tuollaiseen elämään tyytyisi.
...joo, mies ei kummiskaan hakkaa, eikä juo liikaa viinaa..että mitäs minä tässä valitan...tyhmäähän se nyt erota...
Siispä olen onneton ja ruikutan, helpomalla pääsen, ei tarvitse tehdä mitään asian muutamiseksi...helpomalla pääsee kun ruikuttaa muille niin, jos vaikka saisi edes myötätuntoa joltain..
Tyydyn siihen..
NIINKÖ?
Selvä juttu!
Omapahan on elämäsi.
Et sitten uskaltanut miehellesi avautua ihan suoraan kaikesta, vaan tulit meille avautumaan? Se ei kuule muuta teidän suhdettanne mihinkään suuntaan. Itse sun täytyy kertoa suoraan mitkä asiat sua vaivaa niin paljon. Oliskohan teillä joku toisiinne kyllästymis vaihe menossa, kun noita yhdessäolo vuosiakin on jo niin paljon kertynyt. Kummaltakaan ei irtoa kehumis sanoja ja suhde junnaa paikoillaan.
Kelpaisko 10 senttinenkin sitten, jos mies olis hellempi ja antaisi sulle useammin? Vai oliko toi vaan katkeraa kommenttia noin yleisesti? Miten sä itse olet muuttunut niin luonteeltasi kuin ulkönäöllisestikin suhteen aikana? Onko ne seksyt alusasut jääneet jonnekin kaapin pohjalle, ja kuljet nykyään tuulipuvussa ja toivot, jospa se mies haluaisi sua? Onko tullut makkaroita vääriin paikkoihin?
Nuista vuosista sen verran, että 10 vuotta ei mielestäni ole pitkä aika!
Ja ihmettelen sitä miksi luullaan, että vaan akat lihoo??????? Kuitenkin miehitä keskimäärin tässä iästä on isompi joukko ylipainoisia kuin naisista, mutta juu mieheni on lihonut 80 kilosesta 115 kiloiseksi ja itse laihtunut 90 kiloisesta 65 kiloon joten tuskin minun läskien määrä on hänelle ongelma. Ja hänen läskien määrä ei ole ongelma mulle ja tuulipukua en omista, mutta ulkoilu vaatteet toki kaapista löytyy. Tuskimpa suhteessa oikeesti joku tuulipuku ketään rassaa...
Ehkä pointtini ei tullut viimeksi selväksi, mutta suurin ongelma on se, että en halua ukkoani en 80 kilosena enkä 115 kilosena. Pikkumunaiset siellä voi älähdellä niin paljoin kuin haluaa, mutta totuus on se, että jos voi valita 10 cm ja vaikka 17 cm välillä tuskin kukaan haluaa 10 cm. Tiedän, että saisin munaa vaan jos haluaisin, eipä tuo ole koskaan kieltäytynyt...mutta "vapaaehtoisesti" en halua vaan vasta siinä tapauksessa, että tuntuu, että sekoan munan puutteeseen ja sittenkin on jotenkin seksi niin laimeaa ja "tunteetonta". Ei mulla ainakaan hyvä mieli ole kuin orgasmin aikana.
Ja tästä olen yrittänyt puhua monesti jo vuosia hyvällä että pahalla, mutta kun toinen on sitä mieltä, että kun hänellä ei ole ongelmaa niin ongelmaa ei ole ja kun ei ole mukava keskustella negatiivisista asioista. Koskee myös muita asioita sama sääntö. Mielestäni taas toisen ongelmat on minunkin ongelmia (tai niistä aikanaan tulee jos ei niitä hoida), kun niistä kertoo, mutta tuo tuppisuu asia on varmaan se minkä takia ero tulee. Jos ei informaatio kulje, niin vaikeaahan se elä on.
Ukot on kyllä ihme tyyppejä, heti aletaan kysymään läskien määrää ja kun jo sanoin, että olen yrittänyt keskustella, niin jauhetaan paskaa, että mitä vittua tänne avauduit, puhu ukolle. Saa sitä yrittää puhua jos toinen ei vastaa eikä reagoi. Siinähän tuo meni 1,5 vuotta vastakin ilman seksiä ja katottua kun ukko jurruttaa vaan koneella ja tv:n äärellä eikä sano mikä hitto sitä vaivaa, kun ei suutaan saa auki. Seuraavaksi en enää katso moista hyvällä vaan potkasen ulos samantien enkä kysele. Kyllä se niin on että suhde on kahden kauppa ja kun lapset hoidan niin täyttä ukkoa en ala enää yhtään hyyssäämään ja utelemaan jos ei osaa sanoa mikä on, niin voi voi.
Jo sille pitäiskin alkaa vittuilemaan ja nalkuttamaan jos tuntisi olonsa paremmaksi. Välillä läpsisi naamalle ja häipyisi pariksi viikoksi ulkomaille, niin kai tuo heräisi. Itse kun en vaan jaksa tapella turhaa sitä on lapsuuden kodissa nähnyt jo ihan tarpeeksi, niin ei jaksaisi alkaa valittaamaan aina joka asiasta. Noh ehkä tilanne vaatii sen.
Ei haloo, jos ihmiset ekaksi alkaa ehdottelee eroa/pettämistä tms.
Tuollaisten ongelmien taustalla on niin paljon muuta, että et arvaakaan. Teillä on mahdollisuuksia vaikka miten ihanaan liittoon vielä. Menkää hoitamaan suhdettanne, se on sen arvosta, uskaltakaa antaa Teille mahdollisuus!
Voit sitten erottuanne etsiä hyvällä omallatunnolla paremman miehen.
ja sellanen joka kiemurtelee ja missä on klitokiihotin ja tarpeeksi iso ,koska sitä haluat.Ero ei aina ole se eka ratkasu.Katsos miehet harvemmin on kehuvaa sorttia.Mielummin paistattelevat itse kehuissa ,me naiset kun viljelemme kehuja herkemmin.Ja jos olette vielä päinvastaset luonteet ,niin tiedän kyllä välillä vituttaa kun ei ole leikkisyyttä.Mutta jos on jotain edes tai onhan ollut kun on lapset ja omaisuus hankittu.Mutta 10v:kriisi on kait meneillään.Eli neuvo Dildo ja ukon eteen runkkaan ,niin eiköhän jotai tapahdu.Meillä ainakin.
Parhaan sitten aikoinasi valitsit...
Vai oliko ne isompikaluiset ja huumorintajuisemmat uroot lopussa silloin kun ukkoa itsellesi katsastelit? Vai eikö riittäny rahkeet sellaisiin?
Ei vaan, elämä muuttuu, pitää vain yrittää jotenkin sitä sietää, tavalla tai toisella. Ja jos haluat perheestäsi eroon, niin sitten ota se salapano, muuten älä ihmeessä. Koita ratkoa ongelmat muuten.
Ei tuosta varmaan ole mitään ulospääsyä, jollette pysty asiaa keskenänne puimaan.
Onhan se normaalia, että pitkässä suhteessa tulee välillä hiljaisempia kausia, mutta 5 vuotta on jo liian pitkä aika sille selitykselle.
Mä luulen, että te olete vaan pikku hiljaa ajautuneet tohon tilanteeseen.
Asiaa ei varmaan helpota, että tunnut halveksivan ukkosi varustusta, vaikka eipä tuo vehje totuuden nimessä kyllä mikään miehen ylpeyden aihe voine ollakkaan.
siis naimisiin ennenkuin kokeilitte seksiä?
ottakaa kaikki opiksi että rakastuneena ei kannata naimisiin mennä. rakastuneen silmin se miehen vehje on ainakin kolmekertaa suurempi.tai juuri sen kokoinen kun haluaa sen olevan.
sitten kun ensirakkaus katoaa niin ihmetellään että mitenkäs tuo nyt on niin kutistunut?
yhtään, mutta tuohon lauseeseen, että pitikö suhde edes aloittaa/ erota pienimunaisuuden takia.
Mä olen ollut niin tiukkapipoinen eli omahyväinen, että nähtyäni miten pieni vehje miehellä on, olen jättänyt suhteen siihen. Olen siis dumpannut joitain miehiä heti ensimmäisen seksiyrityksen jälkeen, kun en ole ollut tyytyväinen.
Julmuriksi minua on haukuttu, mutta seksi on sen verran tärkeä asia minulle, että sen perusteella olen päätelmäni tehnyt. Ikää ja kokemusta on jo sen verran, että tiedän, mitä tarvitsen, tahdon, ja mitä en. Huono seksi kammottaa,enkä mistään hinnasta halua sitotua mieheen, jolla ei ole fyysisiä edellytyksiä tyydyttää.
Ihan turha tulla juttelemaan, että pitäisi antaa aikaa miehelle, pitäisi opetella tuntemaan, oppia yhteinen sävel. Jos vehje seisoessaan sopii kämmeneeni ei hommasta tule mitään. Parempi ettei sellaiseen edes tuhlaa aikaansa.
En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, olet kuitenkin jo vuosia ollut miehesi kanssa. Jossain vaiheessa sinä kuitenkin olet hänet halunnut, kenties saanut seksistä jotain. Eikö vaan.