Mieheni sanoo vajaan 12 v jälkeen, että hänellä ei ole rakkaudentuntemuksia minua kohtaan ?! Tarkoittaa ilmeisesti intohimoa... Kaikissa suhteissahan asiat jotenkin muuttuu. Itse tunnen ,että hän on sielunkumppanini, jonka kanssa olemme kokeneet paljon ja haluaisin kokea lisää. Tämä arjen pyöritys on vienyt vaan kaiken ajan, pienten lasten kanssa,työt jne. Kuinka saa jälleen ne lämpimät tunteet pintaan? että huomaa kuinka toisesta välittääkin !? Oma mieheni on sitä mieltä, että ero tästä tulee. Itse toivon, että saisin näytää hänelle, kuinka tärkeä hän on minulle.Toivon, että hän minusta hetken erossa oltuaan näkisi suhteemme onnelliset ajat ja osaisi arvostaa nykyistä elämänvaihetta!
Kuinka voi rakastua uudelleen?
.......
4122021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
...ja ehdota avioliittoleiriä. Se on vaan hemmetin hyvä tapa löytää uutta parisuhteestaan. Jos mies ei oikein ole suostuvainen, sano, ettet sillä painosta häntä jatkamaan mitään väkisin, mutta teidän yhteinen historianne on sen arvoinen, että ansaitsette tämän jutun. Siellä voi selvitä asioita paljonkin, ja sieltä voi toisesta löytää uudelleen sen, mihin aikoinaan rakastui. Suosittelen lämpimästi!! Pieni raha se on siitä mahdollisuudesta, että liittonne voi säilyä. Etsi vaikka googlen kautta hakusanalla avioliittoleiri tai parisuhdeleiri tai -kurssi. Löytyy sekä seurakunnan puolesta että muutenkin.
Yksinäsi et tästä selviä.
Seksi se on joka meihin miehiin puree, ehdottaisin näitä:
-Ota häneltä suihin
-Hanki seksiasu (katsele mallia pornokuvista)
-Ota hänet sisääsi asennosta, jota ette ole ennen käyttäneet
vaikka olenkin nainen. Kyllä kahden aikuisen ihmisen parisuhteen hyvin vointi peilaa paljolti intiimin kanssakäymisen kautta eli kun seksi mättää, mättää arki ja kaikki maistuu puulta. Ja ehkä nuo miehet on vielä meitä naisia suoraviivasempia otuksia....mitä mä nyt yli 20 vuoden avioliiton aikana olen tullut huomaamaan ;)
Jospa koittasit herätellä sen seksuaalisen kipinän itsessäsi ensin.... ja antasit sen sitten loistaa silmistäsi. Hyppää ulos rutineista silläkin saralla ....ehdota jotain uutta ...ennen kuulumatonta....jotain miehesi ei olisi sinusta koskaan uskonut...
Se toimi meillä, kun arki oli nielaista meidän seksielämän. Seksihän on aikuisten leikkiä, siinä kaikkoaa kaikki maalliset murheet ja autuas olo valtaa mielen jälkeen päin. Nauttikaa toisistanne ja vaikka ottakaa kolmaskin ihminen mukaan leikkiin, jos molemmat olette asiasta yhtämieltä :)
Mutta ennen kaikkea järjestäkää kahden keskistä aikaa, että voitte olla vapaasti pitkin ja poikin.
Mä olen huomannut, että netti on täynnä miehiä jotka on etsimässä sitä kadonnuta kipinää. Yleisin puheissa toistuva teema on ettei vaimot halua kokeilla mitään uutta, erilaista , rohkeaa... ei ne ikänä lähtis kimpalle, eivät anna peppua, eivätkä ole avoinna uusille ehdotuksille. Tiedän ettei kaikki jutut ole kaikkia varten ja tietyti oman mieltymyksen mukaan pitää toimia, mutta kyllä seksin saralta löytyy jokaiselle jotain uutta jos vain on halua ...
Mutta voisin veikata ( teidän tätä puolta tuntematta) että jos herättelet miehesi koomasta tällä saralla.... saat monta onnellista vuotta yhdessä :)
Rohkeutta.......kaikki muutkin naiset;) valta on meillä näissä leikeissä!
Kyllä naisetkin seksiä tarvii ja sehän meihin naisiin eniten vaikuttaa, kun mies 'satsaa' itsekkin siihen ettei se naisen yksinoikeus tai se tekijä....Nainen tekee aloitteen ja mies tulee mukaan juttuun jne...Kyllä naiset paljo seksiä paljon tarvii, kun te miehet osaatte lukea/katsoa oikein sen hetkisellä tarvitsemalla tavalla yms.. Ja miestenki katsoa mallia miten pukeudutaan naisen edessä seksikkäästi, nii naisella kun naisella alkaa kiima/halutki yhä enemmän ihan yksinkert. asioista ym...Hyvin hoidettu miehen kroppa suihkunraikkaana, ja mielikuvitusta siihen miesten alusasuu, erikoista stringi/tiukka pikkuhoususysteemiä, kuin naisenkin eli KUMMATKIN NÄKEE HYVÄÄ ITSENSÄ ETEEN JA SITEN SEN NÄYTTÄÄ MIEHELLEEN/NAISELLEEN SUHTEESSA...MIELIKUVITUSTA PALJON MUKAAN. Eikä mitää aina pornokuvia yms...se on tekoa se...paitsi kun yksin on ja nopea katselmus ihan itsensä virittäytymiseen se siihen yksin/kaksin yhteisestä päätöksestä miten mitenkin...Luontevasti kun näin olisikin niin moni pari löytää AINA SITÄ UUTTA KUN KEKSELIÄISYYTTÄ KÄYTETÄÄN PALJON!!!!! Ja arvokkaasti toistaan tukien....
Kuten itsekin kirjoitit, tunteet muuttuvat suhteen kuluessa väkisinkin. Valitettavasti kulttuurissame rakastumisen _tunnetta_ painotetaan aivan liikaa. On liian helppo lyödä hanskat tiskiin ja vetää yhtäläisyysmerkit "tämä ei tunnu enää samalta" ja "hän ei ole minulle Se Oikea" välille (mitään yhtä Sitä Oikeaa kun ei edes ole olemassa). Rakastaminen on asenne ja todellinen rakkaus on kumppanuutta!
Vaikea sanoa miehesi puolesta yhtään mitään - ehkä hän kaipaa vaihtelua? Toisaalta kukapa meistä ei kaipaisi. Olen itse ollut useammassakin parisuhteessa ja sen verran olen oppinut, että eroaminen tai toiseen vaihtaminen harvoin "kannattaa", ellei suhteessa ole joitakin ylitsepääsemättömiä ongelmia (täysin vastakkaiset elämänkatsomukset ja tavoitteet, alkoholismi, väkivalta, krooninen uskottomuus jne.), jotka eivät keskustelemalla ratkea. Eroamalla voi päästä eroon suhteensa ongelmista, mutta uudessa suhteessa tuleekin sitten uudenlaiste ongelmat.
Ei ole helppoa, ei. Ihmettelen, miten niinkin monet parit onnistuvat pysymään loppuelämänsä yhdessä, kun joka tuutista toitetaan prinssi & prinsessa -satuja.
Pääasia, että et patoa tuntemuksiasi ja ajatuksiasi sisällesi, vaan kerrot ne myös miehellsi! Miehesi tekee sitten ne ratkaisut, mitkä on tehdäkseen. Sellaista se on.
vaihtelua varmaan joo ! ollaan oltu nuoresta asti yhdessä. Minä 17 ja hän 20v. Taitaa olla hänellä 30 kriisi menossa. En ymmärrä miten toinen näkee suhteessamme vaan huonoja puolia. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja liiankin kovia ( lapsemme kuoleman). Hänestä tuntuu nyt siltä, että meillä ei ole ollut koskaan hauskaa yhdessä (joka on väärin). Ei vaan mene mulle jakeluun, miten joku voi muuttua niin viileäksi ja tunteettomaksi.Kun saisikin hänet puhumaan....mutta ei muuta kun väkisin tenttaamalla .
Sama juttu meidän perheessä, mies on ilmoittanut 16 vuoden yhteisen elon jälkeen ettei taida enää rakastaa minua. Minun luonteenpiirteistäni löytyy nyt monenlaista vikaa, elämänkatsomuksemme ovat erilaiset, en ole tarpeeksi spontaani ja harrastan liikaa lukemista ja elän hänen mielestään kirjojeni kautta.
Työpaikkaihastus taas kiinnostaa häntä kovasti. Järkyttäväähän se on kun sielunkumppani ei enää rakasta. Mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, etten voi pakottaa häntä rakastamaan minua enkä luonnettani niin paljoa muuttaa että hänelle kelpaisin.
Mutta ehkä tuolla jossain minua odottaa mies, joka haluaa minut juuri tällaisena kuin olen.
...haluaa paeta tuskaisia kokemuksia (lapsen kuolema, eihän mitään pahempaa voi olla!) muualle, yrittääkseen unohtaa..Ihmiset käsittelevät tällaisia traumaattisia asioita eritavalla, toisia kokemukset yhdistää, mennään eteenpäin, toisia erottaa.
Meillä vastaavanlaisia kokemuksia (sairautta, kuolemaa..) usean vuoden ajalta, jonka aikana mieheni "ajautui" pitkään sivusuhteeseen, halusi paeta, niinkuin hän asian minulle selvensi. Avioerokin oli vireillä, mutta pitkien keskustelujen/itkujen jälkeen päätimme jatkaa, ja nyt alkaa jo päivä paistamaan risukasaan, parin vuoden kaaoksen jälkeen.. Tunnemyllerrykset toimivat kuin kaksiteräinen miekka, miten sitä osaat käsitellä, voi olla myös suhdetta voimistava, ja rakkauden palauttava. Voimia sinulle ja miehellesi!
Mitä mies tarkoittaa sillä, että teillä ei ole hauskaa yhdessä? Mitä mies kaipaa? Voisiko sitä järjestää suhteeseenne?
sen kun tietäisi, mutta ei hän osaa sanoa
hm..hyvin sanottu ja itseasiassa täyttä totta.
syystä itsekin lähden ja vaihdan naista 1,5v jälkeen-kun naiseni elämä on 4seinän sisällä. Katsoo vain telkkaria ja syö. Mukaan lähtee ulos vain ettei tarvitsisi ihan yksin olla. Lukisi edes jotain tai pyörisi netissä ja tutustuisi ihmisiin!
Kerran täällä eletään, joten ei tämä mies ainakaan sisällä halua homehtua...
Olen samaa mieltä m25..Jos toinen viihtyy vain neljän seinän sisällä eikä mitään muuta tarvi saa jäädä, ei kun uutta miestä kehiin...Kemiaa se tärkeä ja kokonaisuus muutenki suhteessa, ett se toimii vuoden jos toisenki...Jos ei onnistu, ei kun uudelleen etsintään...Ihmistä ei ole luotu toista omistamaan yms...Taitaa naiset sortua ett kyl se tästä ja kyllä yritetään vielä jne jne..Itse naisena en tähä koskaa mene, eikä tule jatkossakaan menemään...vaik kuin olisi tapauskohtaista...Kyllä joskus myöhemmin siten 'kolahtaa' sitt kolahtaa...kun sitä elämän kokemustakin on enemmän:))...
kukaan odottaa sua.saa aika sekasin olla jos tuollaiseen sortuun ja voihan sua joku käydä vetäsemässä kun vaan muistat sen jätesäkin.olisit miettiny sekopää aikasemmin.ihan oikeen sulle.
Hyvin kirjoitettu. Olen täysin samaa mieltä.
Minä vain olen se, joka en oikein enää tiedä mitä tunnen... Rakastan kyllä miestäni, mutta enempi ehkä kaverina. Intohimo on ollut poissa jo vuosikaudet, enkä niinkään kaipaa sitä, vaan sitä, että saisin itse tuntea olevani rakastettu, haluttu, hyväksytty. Olen elänyt lapsuuteni alkoholismiperheessä, joten minulla on jo sieltä torjutuksi/hylätyksi tulemisen muistoja alitajunnassa. Tämänhetkisessä suhteessani ei ole enää lämpöä, ei haleja, ei suukkoja. Jos minä niitä koitan tarjota, mies poistuu vaivaantuneena paikalta. Olen yrittänyt puhua ja kertoa tunteistani, hän vain toteaa "ei pidä paikkaansa". Olen lopen uupunut tähän tilanteeseen. Olen minäkin yrittänyt näyttää hänelle, että hän on rakastettu ja haluttu, mutta vastavuoroista se ei ole.
Voisin sanoa, että onneksi sinä tajuat tilanteen vakavuuden ja haluat asialle jotain tehdä. Anna miehellesi aikaa, ja rakkautta. Anna hänen tunteilleen tilaa, kuten myös omillesi. Älä ala kynnysmatoksi, mutta yrittäkää olla avoimia ja keskustella. Toivottavasti miehesi tajuaa, mikä kultakimpale hänellä on. Voimia sinulle!!!
Yritän antaa aikaa,ja olla ajamatta kynnysmatoksi. Mutta tämä hemmetin vaikeeta, kun tulee aina torjutuksi... Itsekin haluaisin tuntea olevani haluttu ja rakastettu. Näin ei voi siis jatkua, mutta uskon, että miehenikin pystyisi paljon parempaan, jos vain haluaisi!
Viisaan pään minä kaljuunnutan ja hullun pään minä harmaannutan,sanoo Herra.Aammen.
Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että ette edes todella ole keskustelleet asiasta syvällisesti. Miehesi on puhunut rakkaudentuntemuksista ja nyt sinä puhut intohimosta, joka puolestaan kuuluu enemmänkin seksielämän puoleen. Kyllähän ihminen voi tuntea intohimoa toista kohtaan rakastamatta tai edes tuntematta tätä.
Toiseksi kannattaisi varmaan selvittää, onko miehelläsi koskaan ollutkaan näitä rakkaudentuntemuksia sinua kohtaan. Koko rakkaus on sinällänsä vaikea käsite, ja tuntuisi omituiselta että hän noin pitkän ajan jälkeen ilmoittaa sinulle näin. Tarkoitan tässä sitä, että hän varmasti rakastaa sinua, mutta sitäkin voi olla niin montaa erilaista. Voihan rakastaa esim. ystäväänsä.?
Vielä haluaisin sinulle kertoa, että anna miehesi mennä, jos hän todellakin on sitä mieltä että ero tulee. Miehillä tulee yleensä jossain vaiheessa elämää sellainen tunne tosiaan, ettei varsinaisesti rakasta vaimoaan (kaveritunne) ja elämä junnaa paikallaan. Tällöin he hakeutuvat tilanteisiin joissa voivat ottaa kunnon irtiottoja. Syvällä sisimmissään he kuitenkin kaipaavat sitä tuttua ja turvallista kotipiiriä ja palaavat takaisin. Muista kuitenkin varautua siihen mahdollisuuteen ettei hän palaakaan.
JA KUKA ESTÄÄ SINUA RAKASTUMASTA UUDELLEEN JOHONKUHUN TOISEEN?
Niinpä.... olen yrittänyt puhua, mutta kun eipä hän suostu puhumaan, ei selittämään. Väkisin vääntämällä olen saanut sanomaan, että hän ei halua yrittää, ei tunne rakkautta, eikä kanssani kuulemma voi tehdä mitään hauskaa. Siinähän sitten koitan selvittää mitä hän haluaa ?!
Luulen, että hän rakastaa minua, ystävänä? en tiedä.
Olen itsekin ajatellut, että hän voisi huomata hetken pois oltuaan, että tunteekin minua kohtaan jotain, mutta riski siinäkin tietysti on. Ja sitten toisaalta minua ärsyttää, kun toinen on puhunut kaksi viikkoa lähtevänsä, mutta mitään ei tapahdu.....
Anna ajan kulua, äläkä tyrkytä hänelle itseäsi. Pyöritä sitä arkea. Annan tässä muutaman vinkin:
-ole ystävällinen hänelle
-vaikka aikasi ei riittäisi, niin rupea lenkille, kuntosalille, ym.
-laihduta jos liikakiloja, lihota itseäsi jos olet laiha.
-mene kampaajalle, anna hänen tehdä sinulle uusi kampaus.
-ole poissaoleva(hän alkaa epäilemään sinulla olevan jotain menossa)älä kuitenkaan lankea sellaiseen.
-Ole iloinen ja reipas...vaikka väkisin!!
-muuta kaikki mitä olet ennen tehnyt, tee nyt toisin
-muuta pukeutumistyyliäsi, älä vain kulje kotona aina t-paita päällä ja verkkareissa
Tässä muutama käsky kun alkaa tulemaan mieheltäsi tuollaista puhetta. Jos lippusi on nyt puolivälissä(suruliputus),,´nosta lippua päivä päivältä pikkuhiljaa. Äläkä lannistu, äläkä anna periksi vaikka nyt tuntuu tosi kamalalta, olet ainakin tehnyt parhaasi, jos miehesi nyt erota haluaakin.
Avaaa hänen silmänsä uudelleen mitä hän on menettämässä jos lähtee...tee itsessäsi muutos, äläkä odota, että hänen pitäisi muuttua.
Minulle kaikki nämä seikat saivat mieheni jäämään kotiin, ja vaikka vaikeaakin oli aluksi.
Rakastamme vieläkin toisiamme,nämä keinot tepsi.
Toivon sinulle kärsivällisyyttä...
Niin ja jos niin surullisesti käy, että miehesi ei halua liittoa jatkaa. . jonain päivänä huomaa ettei se ruoho sielläkään niin vihreää ole, ja palaa luoksesi.
Muistuttaisin vielä, että jos olet lopen uupunut tähän kaikkeen niin kerro lääkärille niin saat lomaa ja aikaa huolehtia itsestäsi ja lapsista, tuntuu vain siltä että olet loppuunpalanut.
Ystävällisin terveisin.Pirkko.
Kiitos viestistäsi!
Loppuun palanut, ainakin melkein. Olen ollut nyt kaksi viikkoa sairauslomalla. Maanantaina olisi tarkoitus mennä kokeilemaan kuinka työn teko onnistuu. Olin tänään elämäni ensimmäisen kerran psykologilla ja menen vieläkin. Vinkkisi olivat hyviä...mutta.... kuinka pystyn olemaan ystävällinen, kun sisällä kiehuu? Pitäisi mennä lenkille tai jotain, mutta kun ei haluaisi lähteä kotoa mihinkään. No, laihtuminen on helppoa, kun ruoka ei maistu. ( jotain positiivistakin asiassa) Tänään raahasin itseni kampaajalle, kun oli tilipäivä...., mutta eipä tullut kommentin kommenttia. Lipun nosto kyllä olisi paikallaan! Kai se tästä... tänään näyttää taas olevan mykkäpäivä. Minulle se on hemmetin vaikeeta, kun olen yleensä aina suu auki.
Voi olla hyviä nuo keinot, yksilöitä kun olemme. Minä kokisin osan tuollaisesta toiminnasta ahdistavana ja vastenmielisenä.
Minä toivoisin sinun olevan oma itsesi, ei mitään yrittämisiä. Jos näkisin sinut iloisena niin se tuntuisi minustakin hyvältä. Harrastukset ja sinun omat menot olisi plussaa.
Asiat olisivat varsin yksinkertaisia minun kohdalla mutta aitoja ja rehellisiä.
Pyri vaikuttamaan omiin ajatuksiin ja käytökseen enemmän kuin miettimällä puolisosi ajatuksia. Jos olet seksikäs niin usko siihen itsekin ja anna sen näkyä, se mikä sinussa on naisellista johon siis itsekin uskot niin anna palaa - älä kursaile.
Voimia ja intoa pyrkimyksiisi, saatan aavistaa osin miltä sinusta nyt tuntuu.
Voi olla hyviä nuo keinot, yksilöitä kun olemme. Minä kokisin osan tuollaisesta toiminnasta ahdistavana ja vastenmielisenä.
Minä toivoisin sinun olevan oma itsesi, ei mitään yrittämisiä. Jos näkisin sinut iloisena niin se tuntuisi minustakin hyvältä. Harrastukset ja sinun omat menot olisi plussaa.
Asiat olisivat varsin yksinkertaisia minun kohdalla mutta aitoja ja rehellisiä.
Pyri vaikuttamaan omiin ajatuksiin ja käytökseen enemmän kuin miettimällä puolisosi ajatuksia. Jos olet seksikäs niin usko siihen itsekin ja anna sen näkyä, se mikä sinussa on naisellista johon siis itsekin uskot niin anna palaa - älä kursaile.
Voimia ja intoa pyrkimyksiisi, saatan aavistaa osin miltä sinusta nyt tuntuu.
että kai ystävyyteen kuuluu, ettei mies vain murjota sinulle, että kai sentään kaiken yhdessä kokemanne jälkeen voitte olla ystäviä.
Näin et ahdistaisi häntä jatkamaan liittoa, mutta kotinne ilmapiiri saattaa muuttua huomattavasti vähemmän painostavaksi.
Pahoittelut, jos toinen saman sisältöinen viesti nyt ilmestyy kuitenkin, jostain syystä ei näy eikä kuulu, vaikka kirjoitin aiemmin.
Niin, ajatus oli siis se, että entäpä jos yrittäisit vain tehdä kotona oloajasta kaikille (myös itsellesi) mahdollisimman mukavaa, huoletonta ja vähemmän kireää. Olisit kuin ei koko uhkaa erosta olisi olemassakaan, ja samalla näyttäisit, mitä se mukava ja hauska yhdessäolo voi olla.
Teillä on lapsia, nyt olisi hyvä hetki koittaa keskittyä kaikkeen mukavaan yhdessä tekemiseen heidän kanssaan. Mies voi joko osallistua jos itse haluaa tai olla osallistumatta, ehkä voisit näyttää hänelle, että asia on sinulle aivan sama (vaikkei olisikaan). Leivo vaikka lasten kanssa hassuja pullaukkoja -ja akkoja, tehkää muovailuvahasta hölmöjä eläinhahmoja, rakentakaa peittomaja olohuoneeseen ja evästäkää vaikka siellä, halikaa ja kutitelkaa ja pitäkää kivaa yhdessä, pienet lapset kyllä varmasti siitä nauttivat, ja saisit itsellesikin muuta ajteltavaa kuin tuon painostavan erouhan. Näytä miten mukavaa ja hauskaa perheellänne voi olla. Osta uusi lautapeli, kasvovärejä, pukeutukaa hassusti ja pitäkää syysjuhlat. Kynttilöitä, syksyistä purtavaa (porkkana-, kurkku- paprikapaloja ja dippikastiketta, omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta vaikkapa) ja oma hassu sadetanssi takapihalla. Anna palaa! Lapset ovat he, jotka joka tapauksessa säilyvät aina perheessäsi, teet sekä itsellesi että heille hyvää pienillä hullutteluilla silloin tällöin. Lisäksi bonuksena se, että miehesi näkee, kuinka mukavaa teillä on, miten lapset nauravat ja iloitsevat. Voi miettiä kaksi kertaa lähtöään kyllä siinäkin kohtaa.
Toinen on sen hauskan näyttäminen, mitä teillä yhdessä kahden kesken voisi olla. Mistä piditte ennen kuin lapsia edes syntyi? Oliko tapana viettää leffailtaa, syödä jotain hyvää, käydä kävelemässä, kutsua ystäviä kylään? Kun lapset nukkuvat, on jotain näistä mahdollista näyttää yhä toimivaksi. Esim. voit vuokrata hauskan komedian ja tehdä/ostaa jotain pientä purtavaa. Laittautua nätiksi, ihan itseäsi varten, odottamatta että mies siitä kommentoisi. Kunhan itse tietäisit näyttäväsi hemmetin hyvältä. Jos mies ei tule leffaa katsomaan, nauti siitä silti, koska sinä olet sen ansainnut. Anna pököpään rankaista itseään murjottamalla yksin jossain pimeässä nurkassa sillä välin kun sinä elät ja nautit olostasi.
Sitten se kodikkuus. Kiinnitä huomiota pieniin esteettisiin asioihin. Kuten vaikkapa iltateen keittämiseen lasten mentyä nukkumaan. Kuvittele hämärä keittiönne, jossa pöydällä palaa punainen omenakynttilä ja vieressä raikkaan sininen trooppisilta hedelmiltä tuoksuva höyryävä teekuppi. Syksyisenä sadeiltana keittiön ikkunan ääressä, onko kodikkaampaa mielikuvaa? No, ehkä on, mutta kyllä tämäkin niihin yltää. Shaali harteille ja siihen nauttimaan hetken hiljaisuudesta hälinää täynnä olleen päivän jälkeen. Mies tulkoon mukaan jos tahtoo, mutta jos ei tahdo, istua möllittäkööt yksinään muualla, nauti sinä syksyisestä illasta. Koska sen olet ansainnut.
Miehelle tällä kaikella luot mielikuvia kodin lämmöstä ja perheen yhtenäisyydestä - toisaalta kaikesta siitä, mitä sinulla silti tulee säilymään, vaikka miehesi lähtisikin. Tämä kaikki siis tekee myös itsellesi hyvää.
Voimia ja jaksamista sinulle raskaassa elämäntilanteessa, koita löytää pieniä kauniita hetkiä arjessa, jolloin voit hetkeksi unohtaa koko alkuperäisen aiheen.
Hei!
Ette ole yksin ongelmanne kanssa. Samanlaista esiintyy yllättävän useassa erittäin toimivassa liitossa (myös omassani).
Olet täällä saanut monta ideaa miten edetä. Moni niistä on varmaankin hyvä tietyissä tilanteissa ja tietyille pareille. Ei kuitenkaan kaikille. Toivottavsti löydät oman tiesi.
On eri puheenvuoroissa painotettu vuorovaikutusta ja keskustelua. Niin totta kun se onkin, tiedän (omasta kokemuksesta)että tässä on myös monesti ongelman ydin. Ei ole aiheita mistä keskustella, ei ole uuttaa kerrottavaa, ei pysty olemaan mielenkiintoinen toisen silmissä.
Esimerkkinä oma liittoni: Pitkään meillä keskustelu aiheet pyöri vain lasten ympärillä, mitä ne olivat tehneet, päivän perus työ asiat jne jne. Mukavaa ja kivaa... mutta ei tälläinen keskustelu luonut mitää suurta tunnelmaa vaimoni ja minun välillä. Lopuksi alkoi tapahtu myös muita muutoksia. Aikaa ei ollut mihinkään, vaimo ei halunut lähtä kodista ulos ja lojui vaan sohvalla, minulla oli syyllisyyden tunteita joka kerta kun lähdin esim. lenkille, riidat yleistyvät, ei lötynyt ymmärystä toisten tarpeista jne. Tämä vaihe kesti melkein vuoden ja mietimme että pitäsikö tästä yleensä jatkaa kun tuntuu siltä että meillä ole enää mitään yhteistä.
Mutta siinäpä se olikin. Meillä oli melkein VAAN yhteistä - ei mitään omaa!
Tapahtuipa sitten niin että vaimo sai uuden työpaikan ja samalla paljon uutta vastuuta ja haasteita. Yhtäkkiä hänellä oli paljonkin kerrottavaa, huomaisn miten hän heräsi uudelleen elämään täysillä. Tämä kaikki on muuttanut hänen olemuksensa täysin - hän säteilee. Nykyään odotan innolla että pääsen kotiin kuulemaan hänen päivästä ja nauttimaan hänen seurasta.
Asiasta innostuneena mietin omat vaihtoehtoni ja perustin oman työni ohelle yrityksen joka pyörittää pienimuotoisesti eri yritysten tapahtumia ja markkinointia. Nyt myös minulla on paljon kerrottavaa ja huomaan että vaimoni nykyään "ihailee" minua samalla tavalla kun 15 vuotta sitten. Tuntuu ihan pirun hyvältä.
Kolmessa kuukaudessa muutos on ollut valtava. Nykyään aika riittää tekemään vaikka mitä, energiaa löytyy, lasten tekemiset jaksaa kiinostaa ihan eri tavalla ja leikimmekin heidän kanssa palojn enemmän kun aikasemmin, teemme perheenä paljon uusia juttuja yhdessä, uusia ajatuksia ideoita aiheita on jatkuvasti esillä. Väittelemme, nauramme, itkemme yhdessä. Niin... puhumatta miten seksielämä on piristynyt.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole masentaa. Halusin tuoda esille että parisuhde tarvitsee virtaa muualta, se ei ole ikiliikkuja vaan tarvitsee virtaa. Pysymällä mielenkiintoisena toisen silmissä on se virta! Ainakin meillä!
..olisivat kilvan avioitumassa.
Mies haluaa ensin palkkion (rakastelu) ja tekee sitten kaikkensa rakkaansa vuoksi (mm. kotityöt), kun taas vaimo haluaisi ensin palkkion kotitöiden yms. muodossa ja antaa palkkion vasta sitten (usein kirjaimellisesti vain antaa ja makaa kuin lahna).
Mikäli vaimokin ensin vapautuu nauttimaan rakastelusta miehensä kanssa ja miettii kotitöitä yms. askareita vasta sen jälkeen, niin hän voisi hyvinkin yllättytä siitä kuinka mielellään mieskin on kaikessa mukana. Ja siinä kotitöiden lomassakin voi hieman vapautua ja nautiskella, saahan ulko-oven lukkoon ja lapset vaikka mummolaan päiväksi, jos sitä jännittää.
terveyskeskuspsykologin luona kävimme keskustelemassa asiasta ja saimme apua.
Kyllä kannatti. Kun ei ole itsellä enää keinoja, niin hakekaa ammattiapua. Lasten takia yrittäkää tätä keinoa. Liian monet antaa tänä päivänä periksi. Rakkaus ei ole samanlaista koko suhteen ajan, se muuttuu erilaiseksi, niinkuin me ihmisetkin suhteen aikana. Ehkä teidän tunteenne eivät olekaan kuolleet toisianne kohtaan, ette vain löydä niitä ilman ammattiapua. Meille oli käynyt niin ja juuri sen vuoksi, että työ ja pienet lapset olivat vieneet kaiken ajattelemisen ja ajan. Mutta apu löytyi!! Ja on ihanaa tuntea, kuinka se rakkaus tuntuu taas ihanalta...vastoinkäymiset on tehty ratkaistavaksi ja se lujittaa sitten suhdettanne. Yrittäkää.
Hei!
Apua hakemaan, vaikka se tuntuis tyhmältä.
Teillä ei ole mitään syytä lopettaa liittoanne.
Ottakaa aikaa kahdenkeskiselle hetkelle tai menkää kahdestaan jonnekkin kauemmas ja keskustelkaa kunnolla mitä toinen toiseltaan haluaisi jne...
Hellyyttä lisää joka päivälle. Uudistakaa itseänne ja tehkää yllätyksiä yms. toisilleen...
Hänellä varmasti on tunteita sisimmissään, hän on paatunut siihen arkeen...luulisin niin..
Meillä mies yllättää silloin tällöin minut töistä tullessani valmiilla ruoalla tai sitten kodin siivoamisella.
Joskus varannut teatteri-illan jne..
Ja minä yritän pitää häntä muuten hyvänä.
Kokeilkaa kaikkea!!
Rakkaudentunteet löytynevät miehesi pääkopasta, jemmattuna alitajunnan syvimpiin syövereihin.
Arjen rutiinit tuppaavat tylsistyttämään ja muutosta haetaan herkästi suurimmasta tekijästä, kodista.
Karkeilla hauleilla ammuttuna arvioisin miehelläsi olevan identiteettiongelmia itsensä kanssa, läheisin ihminen joutuu näissä peleissä aina tulilinjalle.
Riippuen miehesi itsetunnosta/elämän viisaudesta, uskaltaako etsiä ratkaisuja omiin ongelmiin vai sekoittaako pakan löytääkseen sen uudestaan edessään. Näistä asioista uskoisin probleemin syntyneen, miehesi auttaminen em.ongelmien ratkomiseen olisi näinollen tärkein tekijä.
Ensimmäinen vaihe on tilanteen analysointi, toinen nykyisen tilanteen kartoittaminen, kolmas vaihtoehtojen etsiminen ja neljäntenä tilanteen korjaaminen.
niinpä voipise olla niin että jospa tutkailisitte itseänne kokovartalo peilin edessä,voisi paljastua jopa syykin mihin on himo hävinnyt,samoin on miehillä jos haesoo p......e ja viinalle aina,eipä siinä paljon himot hyrrää.Rakkaus ei himoja tarvii,sitähän rakastaa lapsiaanki vaikkei himoitsekaan tai miniöitään,naapuria voi kyllä himoitakkn??
Rakkaudesta iloon
Voimme kuluttaa koko elämämme yrittäen ymmärtää rakkauden prosessia etsimällä ihmistä rakastamaan itseämme. Kuten laulussa, voimme etsiä sitä "kaikista vääristä paikoista", koska etsimme sitä ulkopuolisesta maailmastamme. Tämä etsintä voi johtaa pettymykseen toisensa jälkeen, kunnes oivallamme, että etsimämme rakkauden on oltava sisällämme, ennen kuin se voi ilmentyä ulkoiseen todellisuuteen. Mutta etsimmekö kuitenkaan rakkautta vai etsimmekö sitä rauhaa, hyväksyntää ja onnellisuutta, minkä rakastettuna ja rakastuneena oleminen voi tuoda meille? Etsimmekö todellisuudessa iloa emmekä rakkautta?
Samaan aikaan kun meillä on taipumusta yhdistää rakkaus romanssiin, se rakkaus, jota opimme kulkiessamme rakkauden prosessin läpi, ei ole ollenkaan romanttista. Se on ehdotonta rakkautta, ja kun yhdistymme siihen, olemme aina arvostettuja, hyväksyttyjä ja kunnioitettuja kaikesta, mitä olemme. Kun meillä on niitä asioita, joita usein tunnemme ollessamme rakastuneita toiseen ihmiseen, elämämme on ihanaa ja tunnemme yhteyttä. Mutta taas kerran toimimme ulkoisesta todellisuudesta, minkä vuoksi romanttisen kumppanuuden epäonnistuttua, tunnemme välittömästi irrallisuutta, ilottomuutta ja rakkaudettomuutta.
Jonkun rakastaminen tekee meidät onnelliseksi ja luo iloa elämäämme. Valitettavasti se voi kestää vain niin kauan, kuin tuo suhde kestää, koska etsimme rakkautta itsemme ulkopuolelta. Rakkauden prosessi alkaa sisältämme, ja kun toimimme ehdottomassa rakkaudessa, kykymme olla rakastuneita tai tuntea rakkautta ei riipu siitä, rakastaako joku toinen meitä. Tuo ilon tunne, jota tunnemme ollessamme rakastettuja ja rakastuneita, on aina läsnä. Voimmeko kuvitella olotilaa, jossa olemme aina rakastuneita ja iloisia?
Rakkauden prosessi on oleellinen osa henkistä matkaamme. Kun voimme oppia vastaanottamaan sen ehdottoman rakkauden, jota saamme Luojalta, voimme myös oppia rakastamaan itseämme. Silloin olemme rakkauden virrassa ja samassa energiassa, joka sallii meidän saada äärettömästi runsautta, rajattomasti varallisuutta, rajattomasti iloa ja rauhaa. Ja kaikkea muunlaista rakkautta, mukaan luettuna tyydyttävä romanttinen suhde. Tässä taivas kohtaa maan, jolloin henkinen ja aineellinen maailma yhtyvät. Silloin verho nousee ja näemme itsemme samalla rakkaudella ja hyväksynnällä kuin Luojamme, ja olemme oppineet tärkeimmän oppitunnin, mitä tulimme tänne oppimaan, ja levitämme tuota energiaa kaikille ihmisille.
Minä en usko uudelleen rakastumiseen, jos kohteena on sama henkilö. Uskon että voi(n) rakastua uudelleen mutta eri henkilöön.
Joskus asiat menevät totaalisesti pieleen ja vanhan korjaaminen on kohtuuton ponnistus. Tietysti velttoilu suhteen hoitamisessa ja keskustelussa kumppanin kanssa johtaa aina eroon, ainakin henkiseen ellei fyysiseen.
Entäs jos onkin niin että rakastuminen on seurausta esim. oikeista valinnoista(en tarkoita kumppanin valintaa) ja toisen pyyteettömästä kunnioituksesta.
Mistä tietää ettei ole "rakkauden tuntemuksia"?
kuka keksisi miten tästä selvitään,, pitkän liiton mies
Itse en tiedä tuohon vastausta, vain itse kysymyksen.
Eli olen kertonut miehelleni, etten rakasta ja halua häntä ja jos hän haluaa, ero on mahdollisuus, jota voisimme harkita.
Hän ei halunnut erota, rakastaa vieläkin kuulemma.
Meillä ei seksuaalielämää, elämme kuin veli ja sisko. En nyt tiedä tälläkään hetkellä, mitä hän ajattelee.
Itse en usko koskaan löytäväni onnea elämääni, mietin vain olisiko miehelläni mahdollisuus siihen jonkun paremman kanssa. Onko se rakkautta jos ajattelee toisen onnellisuutta, ei omaansa?
Ja niin se tärkein, lapsien takia olen vielä tässä suhteessa. Ensin he, sitten mies, ja kaukana jäljessä, minä.
Se jolla ei ole väliä.
Miksi siis enää elän?
Miksi siis enää elän?
En minä vaan tiiä...miksi yleensäkin elät, tuskin sitä kukaan tietää :)
No vitunko väliä elele vittu nyt vaan...
ps. Ja anna sitä pillua veljelle...
mitäpä tuota murehdit? asiat menee yleensä omalla painollaan. on tietysti hienoa että yrität edelleen mutta tuhoon tuomittuhan se taitaa olla jos mies sanoo ettei rakasta enää. itselläni ja miehelläni kiinnostui ja intohimo loppui siihen kun muutin hänen luokseen. ja siihen meni noin puoli vuotta... revihän siitä... muuta tsemppiä sinulle!!
Mies rakastui sinuun kun olit viehättävä ja haluttava nainen. Nyt olet vain nalkuttava ja tylsä vaimo.
Laihduta, käy kampaajalla, huolehdi ulkonäöstäsi ja kunnostasi. Kun alat näyttää enemmän sinkulta kuin vaimolta, alkaa miehesi hormoonit hyrrätä ja hän rakastuu sinuun uudestaan. Mies elää seksistä.
Miksi pitää tavoitella niin paljoa?
Onnellisuus tulee siitä, että saa olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista ja tehdä yhdessä mukavia asioita.
Ensimmäinen avioliittoni päättyi koska aika ei toiselle riittänyt.Nyt en tee samaa virhettä.
Minulle ja vaimolleni riittää kun tulemme toimeen.Emme halua omaa taloa, emme halua venettä, emme halua mersua.Me emme halua PASKAA.Paska ei tee onnelliseksi. Koittakaapa Tekin hyvät ihmuiset tehdä asiat oikein ja eläkää.Maailma on täynnä ROMUA.Ei kiinnosta pätkääkään. Ne jotka sitä haluaa, ne siihen hukkuu.
Tajuukste????????????????????
Yleensä kun mies ilmoittaa asian noin, on jo uusi katsottuna.Eron tullessa jätä lapset hänelle, niin hänkin saa pyörittää arkea ja sinä olla viikonloppuäiti