uteliaisuudestani kysyn mikä anopin roolin kuuluisi olla kun olen parisen vuotta sitten menettänyt omat vanhempani? kuuluko hänen suhtautua asiaan kylmästi ja kyynisesti ja keskittyä ainoastaan omaan poikaansa ja hänen asioihinsa vai ? ihan kiva olisi tietää...
kertokaapa mikä
on anopin rooli ?
402187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Annatko nyt ymmärtää, että anoppi ei välitä sinun tunteistasi, vaikka olet orpo?
Osoittavatko kaikki muut ihmiset jotenkin erikoisesti myötätuntoaan sinua kohtaan, kun vanhempasi ovat kuolleet pari vuotta sitten?
Suosittelen, että alat elää omaa elämääsi, aikuisena, vaimona, miniänä. Itse päätät asioistasi, etkä kysele apua ja tukea muilta kuin aviomieheltäsi. Te olette nyt perhe.
Anopilla ei ole sen enempää roolia kuin muillakaan ihmisillä, jotka avioliiton solmittuasi sait lähipiiriisi. He ovat ihan samoja ihmisiä kuin ennen sinun naimisiinmenoasi.
Harvassa suvussa keskitytään kehenkään vuosikausiksi sen vuoksi, että häneltä on joku läheinen kuollut.
Eikä anoppi rupea miniänsä äidiksi. Se on mahdotonta, eikä moni miniä edes sitä haluaisi.
Jos ajattelet, että anoppisi suhtautuu sinuun "kyynisesti", niin voidaan olettaa, ettet itsekään ole kovin sydämellinen häntä kohtaan.
Peili käteen.
Ei anopeille, sen enempää kuin miniöillekään, ole olemassa mitään "kuuluu olla jonkinlainen" -roolia säädettynä. Anoppisi on mikä on. Ei hänen velvollisuutensa ole alkaa olemaan sinulle joku varaäiti, niin valitettavaa kuin sinun vanhempiesi menetys onkin.
Pitääkö anoppisi olla vuosikausia lohduttava ja tukeva, koska olet orpo?
Sinun on aika elää elämäsi. Sinulla on miehesi, kotisi, elämäsi, elä sitä.
Monien vanhemmat ovat kuolleet, eikä heidän sukunsa heitä lohduta ja sääli vuosikausia. Se ei olisi edes oikein, koska elämä jatkuu.
Sinulla on oma perheesi, johon ei kenenkään muun tarvitsekaan tulla. Hyvä, että anopisi pysyy etäisenä, koska koet hänet "kyyniseksi". Et varmaan itsekään kohtele häntä kovin sydämellisesti.
Miehesi suku ei piirunkaan vertaa muuttunut, kun sinä menit naimisiin. He ovat mitä ovat, ja niin sinäkin. Anopin ei ole tarkoitus muuttua miniän äidiksi. Sitä monikaan ei edes haluaisi.
Ei meillä ole "rooleja". Ihmisinä toivottavasti kaikki ovat rehellisiä itselleen ja muille.
ennen kuin menetit vanhempasi ?
Oliko hän, kuten yleensä tuppaa olemaan, se kirottu ja hyljeksitty paska anoppi, jota et huolinut kotiisi ja elämääsi ?
Oliko hän läheinen ja pidetty ystäväsi, kenelle olit avoin ja ystävällinen ?
Oli miten oli, ainakin hänellä on oikeus keskittyä vain poikaansa jos hän itse niin tahtoo.
Sinä et mitenkään voi olla hänen tärkein ihmisensä ja ainut huomion kohde, vaikka tunnut sitä vaativan kun olet menettänyt omat vanhempasi.
Anoppi ei tosiaan ole miniän äiti, mutta ystävällisyys ja huomaavaisuus ei paljon maksa puolin, eikä toisin. Sen varaan tai ilman sitä rakentuu miniän ja anopin suhde.
Olen itse tuntenut anoppini noin 20-vuotta. Ja nyt tuntuu, että tuon ajan voi jakaa puoliksi, aikaan jolloin itse miniänä toivoin hyviä välejä ja ns. mukana elämistä jo lastenkin vuoksi. Jälkimmäisen 10-vuotta anoppini on halunnut lähentymistä, mutta se on mahdotonta enää. En halua sitä, enkä pysty siihen kaiken sen jälkeen mitä hän on sanonut ja tehnyt. Tulemme aina pysymään hyvin etäisinä.
Tavallaan se oli meidän molempien valinta, eri aikoina vain.
Kylläpä suurin osa noista aiemmista vastauksista oli vihaisia. Miksi ihmeessä? Anoppi on anoppi, puolison äiti. Hän on yksilö siinä missä joku muukin eli ei hänellä niin kuin ei muillakaan ihmisillä ole "roolia" elleivät he erikseen halua sellaista vetää salaten todelliset tunteensa. Koskapa anopit ja miniät kaikki ovat yksilöitä, on keskinäinen toimeentulo sattumanvaraista sen mukaan millaisia ihmisiä he ovat.
Se miten anopin tulisi suhtautua sinun vanhempiesi kuolemaan, on myös yksilöllistä. Kohteliaisuuden nimissä vähintään pahoittelu olisi hyvien tapojen mukaista. Sen enempää ei sitten voikaan vaatia.
Keskittyy vain poikasi asioihin? Käsittääkseni teillä perheenä on kaikki asiat enemmän tai vähemmän yhteisiä. Voin aistia kirjoituksestasi pettymystä siitä, ettei anoppisi ole huomioinut menetystäsi niin kuin odotit. Ehkä hän ei tiedä miten suhtautua suruusi?
Anoppi toimii mielestäni väärin vain siinä tapauksessa, jos puuttuu ja yrittää vaikuttaa lastensa elämään vastusteluista huolimatta.
...et varmaan olisi kirjoittanut ollenkaan ellet kaipaisi jonkinlaista empaattista, lämmintä suhdetta välillenne...
itse olen toista kertaa naimisissa ja kyllä voin sanoa, että anopeissa on eroja!
Exäni äiti on lämmin ja suurisydäminen ihminen, jolle koko suku on yhtä perhettä; oikea italialaistyyppinen mamma carissima.
Nykyinen anoppini on kuivakiskoinen ja sydäntä hänellä riittää vain pojalleen ja lapsenlapsilleen, joskin kyllä hän ystävällinen yrittäää olla sivistyneen käytöksen puitteissa, mikä sekin kyllä rakoilee aina välillä. Nykyanopini on joskus ilkeä ja silloin sanon suoraan mitä ajattelen.
Mutta edelleenkin exän äiti on minulle rakas ystävä, jota en voi siis sanoa tästä kakkosesta.
Taitavat kaikki olla erilaisia, niinkuin me miniätkin.
Toisaalta, jos haluat lämpimämpiä välejä, yritä jollain tavalla osaltasi tehdä asian eteen.
Itse järjestän apppiukolle ja anopille pari kertaa vuodessa kotipäivällisen ja joulujuhlan, mieheni kanssa.
Käymme säännöllisesti tervehtimässä.
Kuviohan on se, että valitsemme itsellemme puolisot ja sit ne hänen omaisensa me saamme myötäjäisiksi! Tahdoimme sitä tai emme!
Ei kantsi välittää, eikä odottaa anopilta myötäelämistä muuhun kuin omaan porukkaansa. Eipähän pety.
Kun oma anoppini kuuli äitini kuolemasta, hän purskahti nauruun ja piti sitä kuin hyvänä vitsinä. Ilkkuvalla äänellä kysyi, että mites se keikahti. Kun aloin kyynelehtien kertoa, anoppi keskeytti, ettei jaksa kuunnella tuollaisia juttuja, että kuollut mikä kuollut.
Äitini kuoli yllättäen eräällä vammaisten leirillä sydänkohtaukseen.
Ei tulleet apet hautajaisiin, ei tullut adressia, kun asia ei kuulemma heille kuulunut.
Sen jälkeen en ole sanonut sanaakaan heille suvustani.
Mutta päätin, että paskat välitän siitä, meikä nostaa pään pystyyn ja hymyilee vaan. En lannistu eikä mua masenneta.
Toisen kuolonviestille naureskeleminen on todella kasvattamattomuuden ja tyhmyyden merkki. Sitä ei voi puolustaa millään tavalla.
Sääli, että ole joutunut tuollaisen sukuun, sillä sieltä ei mitään hyvää ole tulossa.
Oikein on, että et sano sanaakaan suvustasi heille, sillä ovathan he ilmoittanet, ettei suku heille kuulu.
Mutta miten on miehesi? Pitääkö hän yhtyttä noihin ihmisiin? Sinulla on oikeus ainakin estää lastenlasten sinne meno. Heille ei pidä suoda sitä iloa, että pääsevät mollaamaan sinun lapsesikin.
kyllä on järkyttävää lukea ettei anopilta heru minkäänlaista tukea ym. Mitä sitten kun vanheneva anoppi kaipaa sitä apua ? kyllä minusta mikäli anoppi haluaa olla lähemmässä tekemisissä poikansa perheen kanssa mm. lastenlastensa kansa kuuluu hänen myös yhteenkuuluvuuden tunteen nimissä käyttäytyä sen mukaisesti ja tukea myös miniää.Kaikki anopin käyttäytyminen heijastuu varmasti monesti takaisin, jotenka älkää ihmetelkö mikäli teitä hyvät anopit kohdellaan ulkopuolisina ja pidetään hirviöinä. YÖK !
miniä se siellä taas latelee anopista muka "totuuksia" luepa oma tekstisi uudemman kerran ja mieti miltä itsestäsi tuntuu jos ja kun joskus olet itse anoppi. YÖK YÖK YÖK. Ihana ettet ole minun miniäni ja raahaudu hoitamaan yökkö anoppia.
Lapsien perheet ovat olleet olemassa jo lähes 20 vuotta.
Kyllä meiltä on apuva annettu tarvittaessa, pidetty lapsista huolta lomilla, matkojen aikana, vietetty yhdessä joulut ja pääsiäiset, aina meillä. Ihan hauskaa aikaa on ollut, ei siinä mitään.
Ei apua ole onneksi annettu tuolla mielellä, että sitten vanhana saa kaiken takaisin, sillä vanhuus on nyt tullut. Kuukausikaupalla on oltu hoidoissa ja sairaaloissa.
Pyynnöstäkään ei saada apua ruohonleikkuuseen eikä raskaampiin pihatöihin, joita omakotitalossa aina on.
Eipä sairastuneet eläkeläiset ensi töikseen rupea uutta asuntoa ostamaan ja talouttaan purkamaan, sillä kaikki voimat menevät toipumiseen.
Turhaa meikäläisille on luetella vanhustentaloja ja muita hoitolaitoksia, sillä jokainen toki haluaa elää omassa kodissaan itsellisinä ja omillaan toimeen tulevina.
Mutta jälkikasvulta ei apua saa kuin ruikuttamalla ja vaivojaan luetellen. Ja kun siihen ei rupea, saa olla omillaan. "Mistäpä minä olisin tiennyt, ettet jaksa!" Vaikka sanoo, että kyllä pyysin apua jo ennen juhannusta, niin vastaus on, että silloinhan olimme lomalla, oli omatkin pihatyöt, piti ottaa vastaan lasten kavereita, piti sinne, piti tänne. No niinhän se on. Jokaisen asia on hoitaa ensin omat juttunsa.
Ja sen vuoksi nuorten ihmisten ei ikinä pidä sanoa, että jos isovanhemmat eivät nyt auta, niin sittenpä näkevät, että apua ei tule heillekään. Apua ei tule, on sitten ollut kuinka avulias tahansa. Tai jos tulee, on se lapsille taakka.
Se siitä teidän anoppien yhteenkuuluvuuden tunteen luomisesta.Minä en ainakaan jälkikasvuani antaisi tuollaisille YÖK ihmisille enkä myöskään apua antaisi vanhuuden koittaessa. Pärjäilkää ja eläkää vanhuutenne loppuun myös lapsenlapsenne varmaan halvekuvat teitä ja teidän asennettanne. Kyllä tämä ns auttaminen lähtee sydämestä ja on vastavuoroista puolin ja toisin. En minä ainakaan auta anoppia joka itsekkäästi on siinä omassa paskassa roolissaan...Pitäkää vaan kiinni omasta pojastanne sen saatte pahimmassa tapauksessa takaisin omiin hoiviinne.
tekstiä miniäkuvatukselta.Ehkäpä se anoppi pelastaa poikansa tuollaiselta pirttihirmulta ennenkuin lapsetkin oppivat äitinsä tavoille. Hyi, kuinka kamalaa. YÖK YÖK. Jonakin päivänä ehkä olet itsekkin anoppi ja vanhus, mietippä silloin kirjoituksiasi, sillä usein käy niin että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
kommenttisi ovat täysin ala-arvoisia. Mikäli et itse ymmärrä käsitystä vastavuoroisuus joka rakentuu jo alussa miniän ja anopin välille jäät täysin YKSIN. Sen minkä minä taaksen jätän ilomielin löydän edestäni sen tähden jos minulla olisi vastavuoroton paska anoppi jättäisin sen mahdollisimman pian ypöyksin miettimään elämänarvoja uudestaan.Apua ei heru eikä almuja ja mietipä mitä lapsen lapset sinusta ajattelevat varsinkaan kun tapaamiset minimoidaan tai koetaan anoppi vastenmieliseksi. Luulisi sinunkin tuossa anoppi iässä olevan kehittyneempi mielipiteissäsi YÖK YÖK ja YÖK. Kärkästä on ja tulee!
Kyllä on ihmeellistä että te vastavuorottomat anopit ihmettelette miksi ette kykene luomaan suhteitanne miniään???? kyllä empatiaa ja yhteenkuuluvuutta ym tarvitaan suhteiden rakentamiseen.Minä en ainakaan lastani antaisi tuollaisille arvomaailmaltaan kieroutuneille antaisi! joten älkää ihmetelkö jos olette yksin vanhana ja kukaan ei tule leikkamaan teidän omenapuitanne...kylläpä muuten on teillä pienet murheet verrattuna ap aloittamaan suruun ja kaipaamaan tukeen lähiverkostolta...YÖK sinulle vaan !
Onkohan se sinun suhteesikaan miniääsi kunnossa. Mistä voit tietää mitä miniäsi todella sinusta ajattelee? Taitaa olla sellainen perseennuolija miniä joka ei uskalla anopille vastaan väittää vaan kiltisti kuuntelee ja tottelee. No, täytyy myöntää että siinähän sitä yhteenkuuluvuutta luodaan kun anopin sanaa totellaan. Mene ja tiedä.YÖK YÖK YÖK tollaiselle tekopyhälle anopille YÖK YÖK takaisin sinulle.
joudutkin jopa nielemään sanasi.Minusta taas on sinulta täysin ala-arvoista tuollainen kommentti ihmiselle jota et lainkaan tunne.Turha kai siinä on anopin lapsenlapsen ajatuksia mummusta muuttaa kun on jo tuollainen miniä haukkunut mummu paran alhisimpaan allikkoon. Todella kamalaa että on olemassa tuollaisia ihmisiä. Onneksi ei minun ystäväpiirissäni . P.s en ole se anoppi joka aikaisemmin kirjoitti, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä.
jauhamista.Anoppi on inhottava ja ilkeä ja miniä samoin. Parasta on nämä miniät ja anopit, jotka tosissaan hermostuvat ja hyökkäävät melkein ulos ruudusta kun he omasta mielestään eivät saa vastakaikua mielipiteilleen. Kun keksitään mitä pahempia ilkeitä sanoja ja haukkumisia toisista ihmisistä, niin ollaan, omasta mielestä, niin hyvin sanottu kun on saatu loukattua toista ihmistä. Luulisi tuollaisilla ihmisillä olevan tosi paha olla. Mutta silloinhan juuri nämä keskustelupalstat tuovat lohtua pahoinvoivan ihmisen elämään, joten suokaamme heille tämä paineiden purkamiskanava.:)
Minunkin mielestäni nämä kirjoitukset alkaa toistaa itteään. Totuushan on se että jos miniäsi tai anoppisi on sinun mielestäsi paska ei häntä voi kukaan muuttaa näin se vaan on. Jos on ilkeä niin on ilkeä hamaan loppuun saakka.Mutta me nuoret voimme vielä opetella olemaan suvaitsevimpia ja yrittää elää elämämme onnellisina se on aika palkitsevampaa kuin kylvää pahansuopuutta ympäristöömme.;)).
Kirjoituksessani nimenomaan korostin, että pojan perheen kanssa on apua annettu ja yhteiselossa oltu parisenkymmentä vuotta.
Nyt ei apua tule, kun tarvitsemme.
Hiukan kärjekkäästi kirjoitin, jotta se herättäisi ajatuksia, mutta hämmästyn, että todellakin nuorempi polvi on sitä mieltä, että anoppi saa nyt sen minkä on tilannut.
Siis, lastenhoidot, lomailut, jyhlapyhät, ym. ovat jotenkin itsestäänselvyyksiä, joten niitä ei lasketa, anopin olisi pitänyt tehdä paljon suurempaa ja upeampaa avustustyötä saadakseen ruohonleikkuun heinäkuussa 2007.
Jep. Aina ei tiedä, miten asiat on, ennenkuin ne selvitetään monessa YÖK-tiedotteessa.
Mikäli poijaltasi ei apua heru onkohan sinun kasvatuksessasi tai käyttäytymisessäsi ollut jokin vika? ap:n aloittama keskustelu käsittääkseen koski surua ja tukea lähiverkostolta jota ei paljoakaan ole herunut. Voiko tällaista antaa anteeksi ja pitääkö tallaiseen ihmiseen luoda suhteita ja antaa omaa jälkikasvuaan hoidettavaksi? en nyt oikein ymmärrä teidän anoppien haluaamaa myötätuntoa jos teidän käyttäytyminen ei ole kunnossa? tottakai jokainen miniä on pirttihirmu siinä vaiheessa kun ei jaksa niellä anoppien v---lua tai siedä hänen läsnäoloa käyttäytymisensä johdosta. Olen samaa mieltä kun ed tällaiset ikävät pahansuopaa ympärilleen kylväävät anopit olkaa ja eläkää YKSIN.
"Todellakin olen erilainen anoppi kuin SINÄ" Mietin että viitsinkö vastata kirjoitukseesi. Voisinhan minäkin syytää solvauksia ja ilkeyksiä mutta tulin siihen tulokseen että en viitsi alentua samalle tasolle kanssasi.
ilkeä ja pahansuopa anoppiaan kohtaan?Vaikka anoppi on kuinka hyvin poikansa kasvattanut ja opettanut käytöksen kultaiset säännöt, on kamalaa katsella vierestä kun miniä kylvää vain pahaa ympärilleen ja puhuu pahaa anopistaan. Siis kyllä niitä pirttihirmuja on ihan ilman anopin vi....luakin. Parempi olisi jättää tälläinen miniä YKSIN miettimään ja kiehumaan omissa keitoksissaan näin olisi parempi kaikille. Joten älä yleistä.
en nyt oikein ymmärrä sinun ajatuksiasi, käsitätkö ap kirjoittajan pirttuhirumuksi, jos hän ainoastaan kaipaa empatiaa ja haluaa lähiverkoston ympärilleen eíkä mitään poika-äiti syndroomaa jossa miniä tuntee itsensä ulkopuoliseksi varsinkin surun keskellä?? kyllä se miniä on osa sukua ja häntä kuuluu kohdella osana perhettä, jos siihen anoppi jollain tavalla haluaa kuulua. Oletko hieman kylmä ihminen? Oletko hieman itsekäs? Vaadit itsellesi huomiota mutta et ole sitä muille valmis antamaan. Mitä myötätuntoa miniältä pitäisi sinulle heruta ja miten niin olet kasvattanut poikasi oikein, jos kerran hän ei kunnioita sinua ? eikö sitä kunnioitustakin opeteta lapsuudessa muiden arvojen ohella...kyllä hyvä kasvatus on perusta hyvään arvomaailmaan.
siihen kirjoitukseen joka oli aiemmin ei siis ap:sen kirjoitukseen. Itse olet itsekäs ja tyhmä kun et osaa lukea viestiketjua. Mitä tulee muuhun kirjoitukseesi jätän sen omaan arvoonsa, en viitsi alentua samalle tasolle.
säälittävää osaltasi, että haukut ja pilkkaat ihmisiä! kylläpähän on miniällä anoppi! huh huh
se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. Todella säälittävä tapaus. Otan osaa
edes anoppi, vaan sivusta seurannut erään miniän käytöstä.Joten voitko lopettaa ton haukkumisen kun nyt haukut aivan väärää puuta.HahHahhaaa....Rivien välistä voi lukea että olet todellakin katkeroitunut haukkuja ja pilkkaaja, mutta tämähän on osaksi katkerien anoppien ja miniöiden purkautumiskanava, joten solvauksesi suotakoon.Vastaus kirjoitukseen "katkeroitunut haukkuja ja pilkkaaja"
mättää kovastikin omassa elämässään kun kuvittelee olevansa joku ihanteellinen anoppi Hyi hitto mikä tekopyhä p....
ärähtää miten päin tahansa. ONNEKSI et ole minun anoppi..ja toiselle vauhkoontuneelle EN ole katkera mutta ihmettelen ap-aloittamaa kirjoitusta ja vastausta on se sitten anoppi tai ei...se siitä vastavuoroisuudesta, kyllä on parempi pitää etäisyyttä anoppeihin ym. jos ei vaan yksinkertaisesti sanoisinko TOIMI
käy noin kovilla kierroksilla ettei vaan päästä suoni katkea.
anoppi jonka kanssa olisin tekemisissä olisi tuollainen. Aivan selvää psykiatrista hoitoa kaipaava ! Ihmettelen myös jos olet anopin vierestä seuraaja etkö näe asioita kokonaisvaltaisesti plus miten itse et ole anoppi ? eivätkö lapsesi kykene seurustelemaan, avioitumaan sinun takiasi ? plääh sinulle ja onnea sinne hoitoon jonne sinun kannattaa hakeutua mahd pian.
Pidähän siitä reppana anopista hyvää ja suloista huolta että varmasti pärjää.On hänellä varmaan ollut vaikeata kasvattaa omia lapsiaan ja muutenkin elämässä sen tähden täytyy varmaan käyttäytyä vi....ti miniää kohtaan eikä osoittaa minkäänlaista empaattisuutta.Varmaan luulee anoppi olevansa fiksu varsinkin kun tukea löytynee ystävistä:(
Voi pyhä yksinkertaisuus.Jotta asia selviäisi täytyy varmaan rautalangasta vääntää. En ole anoppi enkä miniä. Ja se nyt vain on totuus tässä asiassa että miniä on ilkeä ja pahansuopa. Koita nyt tajuta.Turha tästä nyt on enää sun kirjoittaa kun et näytä tajuavan.ÄO:si kai 0
se on kuules ihan sama mistä suunnasta seurailet anopin asemaa ym. Mikä hel...tin intressi sinulla on sitä suhdetta seurata ja mikä kokonaisvaltainen näkemys sinulla on asiasta ihmettelen. Tämä palsta on muuten ap kirjoittajalle varoittava esimerkki touhuista ! silti säälin anoppia heh heh ja sinua
osoitteessa kirjoituksinesi? Kannattaisi vähän miettiä mitä niillä parilla aivosolulla mietittyjä ajatuksia tänne kirjoittelee.Todella törkeää ja ala-arvoista. Hyi Hyi
terveiset niiltä muutamilta aivosoluilta..koitahan elää sitä omaa ankeaa elämääsi ja tukea sitä reppana anoppia.Olisipa tuo anoppi aikoinaan hoitanut omat asiansa kuntoon niin muu sukukin varmaan arvostaisi enemmän eikä haukkuisi selän takana
urputtaja urp urp...Ihanko omassa päässäsi oivalsit ton kaiken. Hienoa!
perheesi hyvinvoinnin parantamiseen. Kannataisi kurkkasta peiliinkin ja useamman kerran vai etkö uskalla? Olen samaa mieltä että tämä palsta on varoittava esimerkki jos sinä olet esikuva miniästä.