Kuinka teillä

Silloin kun asuttiin vielä erillään, niin itsestään selvää oli, että kumpikin maksoi oman elämisensä ja omat kulunsa. Sitten, kun ruvettiin majailemaan enemmän toisen luona, ruokaostoksia tehtiin joko vuorotellen tai toinen maksoi jälkikäteen sille, joka oli tehnyt ostokset. Pyrittiin pitämään jonkinnäköistä lukua siitä, että meni jotensakin todellisten kulujen mukaan, niin ei kummankaan tarvinnut kokea oloaan riistetyksi. Niin kauan, kun oli omat huushollit, niiden kuluista vastasi kumpikin itse.

Toivottavasti et sentään tokaissut ihan noin siivellä elämisestä, kun otit asian puheeksi? Ei ole nimittäin ehkä paras mahdollinen aloitus aiheesta, eikä välttämättä innosta jatkamaan suhdetta ihmisen kanssa, jos toinen olisi noin tarkka rahastaan, että siipeilystä puhumalla avaa keskustelun. Mutta rauhallisemmin keskusteltuna asia kannattaa sopia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, niin ei kenenkään tarvitse itkeä jälkikäteen, että on joutunut maksamaan yksin kaiken.

Vuokran, sähkön, netin ja vakuutuksen maksamme puoleksi. Ruokakulut jaamme niin, että mies maksaa yhteisistä ruoista 60 % ja minä 40 %. Kumpikin maksaa omat ylimääräiset ruokansa ja herkkunsa, esim. pizzat ja vanukkaat. Taloustavaroihin (vessapaperi, pesuaine, keittiövälineet ym.) menevät kulut jaamme kahtia. Huonekalut sekä useimmat hifilaitteet maksamme myös puoleksi.

Systeemimme on varmasti harvinainen, mutta eipä ole ollut riitaa rahasta 1,5 vuoden aikana. Joskus olen päivitellyt miehen henk.koht. rahankäyttökohteita, mutta oma raha on tietenkin omaa rahaa :) Itsekin saan vapaasti ostaa vaatteita ja meikkejä ym. ilman että tarvitsee selitellä niistä miehelle.

Meillä jako aika lailla 20/80. Mies maksaa enempi, yleensä aina ruokaostokset yms isommat jutut, minä tulen vastaan maksamalla bensoja ja jotain muita erinäisiä pikku juttuja. Tuo jako menee ihan tulojen mukaan, opiskelijana kun ei paljoa tienaa niin olisi kohtuutonta vaatia tasajakoa raha-asioissa tällä hetkellä.

kaikki. Yhteiset kulut jaetaan puoliksi, ruoka, vuokra ym. Olemme kumpikin kokoajan töissä, joten se helpottaa kulujen jakamisen. Eri asia, jos toinen olisi opiskelija.

Avovaimo maksaa kaiken, koska omat tuloni ovat 0 €. Ja tilanne v*tuttaa molempia.

Suuttuminen riippuu siitä kuinka asian esittää. Ja onko mies jo elellyt siivellä tai onko syytä epäillä, että elelisi vai ei.

Ei ole tuollaista tilannetta ollut, mutta ilman muuta vaikka niin, että lasketaan joka kerta paljonko ostokset tekee puoliks. Ja toinen antaa rahan sille joka ostokset maksoi. Tai sitten maksetaan ostokset vuorotellen. Ei kai niitä niin tarkkaan tarvi laskea, että varmasti kumpikin on maksanut eurolleen saman verran kuukauden/vuoden aikana...

Meillä ei ole koskaan sen kummemin puhuttu maksujen jaoista.
Kaikki raha mikä kotiin tuodaan on yhteistä ja kuten kaikki laskutkin.
Mitä kumpikin tarvitsee niin voi käyttää yhteisistä varoista.

Välillä minä olen ollut se jolla on enemmän tuloja ja välillä avomieheni.
Varmaan se, että kumpikin meistä on rahankäytöltään varsin samantyylisiä helpottaa asioiden sujuvuutta. jokaisen vain täytyy löytää itselleen sopiva malli.

Asumme jo yhdessä, mutta meillä maksetaan kaikki kulut puoliksi paitsi mies hoitaa kahden auton kulut ja myös omistaa ne. Ruokakuluje emme jaa niin tarkkaan, käymme isommilla ostoksilla kerran viikkoon ja vuorotellen maksetaan. Viikon aikana jompikumpi saattaa käydä kaupassa täydentämässä jääkaapin sisältöä.

Erikseen kun asuttiin, niin silloin ostettiin ruokaa myös suunnilleen vuorotellen mutta ei tasattu kuluja sentilleen.

Me laksettiin vuokra, sähkö, netti, ruokalaskuarvio muut "pakolliset" kuukausikulut yhteen. sitten suhteutettiin osuudet omiin tuloihin. pistettiin summat yhteiselle tilille ja sieltä sitten makseltiin laskut pois. Jos tilille jäi ylimääräistä, niin ne kertyi säästöön. Tietysti tuli muitakin kuluja, mutta ne pyrittiin sitten tasaamaan jos ne oli yhteisiä.

Kumpikin ostaa omat pöperönsä,ei siinä sen kummempaa.

Meillä menee yhteiset kulut (vuokra, sähkölasku, kotivakuutus) täysin puoliksi, sentilleen.
Ruokaostokset menee taas täysin puoliksi siltä osin, mitä tehdään yhteistä ruokaa. Molemmat ostaa sitten omat herkkunsa ym. omalla rahallaan. Käydään lähes aina yhdessä kaupassa, niin ostokset on helppo jakaa puoliksi.
Molemmat maksavat itse omat kouluruokailunsa ja jos käymme ulkona syömässä, ne myös itse maksetaan.

Yhteistä tiliä ei ole, eikä myöskään yhteistä rahaa. Kumpikin käy töissä opiskelun ohessa ja kaikki raha on vain omaa rahaa.
Isommat hankinnat, esim. huonekalut ja viihde-elektroniikka on ostettu jomman kumman rahoilla. Mitään ei ole ostettu puoliksi (esim sohvaa tms.), sillä JOS joskus sattuisi tulla ero, ei tarvitse sitten riidellä tavaroiden jakamisesta, kun kummallakin on tiedossa, mitä on omilla rahoillaan ostanut.

Molemmilla on oma auto, jonka kulut molemmat hoitaa itse. Myös bensat. Jos mennään pitempää matkaa jomman kumman autolla, silloin bensakulut menee taas puoliksi.

Tämä sopii meille mainiosti, sillä mies on todella tarkka rahoistaan. Ei ole kertaakaan tarvinnut keskustella rahan käytöstä, kun kaikki menee selvästi puoliksi ja molemmat ostavat itse omat henkilökohtaiset tavaransa, vaatteensa ym. esim hygieniatuotteet jne.

Vaikka menisimme naimisiin tai meille tulisi lapsi, tuskin rahan käyttö muuttuisi kummemmin. Selkeintä on hoitaa raha-asiat puoliksi ja itse omilta tileiltään.

Meillä se menee niin, että mies maksaa suurimman osan, minä sen minkä pystyn. Kulujen puolittaminen olisi muutenkin hiukan "epäreilua", koska valmistumaisillaan oleva mies on täyspäivätöissä, kun minä kituuttelen opintotuella ja omilla säästöilläni. Yhteistä asuntoakaan ei (ainakaan vielä) ole, mutta mies ei maksa omastaan mitään, kun taas minä kärsin Helsingin vuokratasosta...

Joten siipeilen, vaikkakin vastentahtoisesti.

Me asutaan yhdessä ja avattiin yhteinen tili, jonne kuukausittain kumpikin siirtää saman summan rahaa. Sieltä maksetaan kaikki laskut. Meillä on molemmilla omat autot, jotka maksetaan sitten omilta tileiltä. Ruokaostokset maksetaan vuorotellen. Mies on aika tarkka siitä, että kaikki maksetaan 50-50. Minähän tässä tosin häviän, kun mulla on pienempi palkka ja ukko vetää välillä verottomien päivärahojen yms. ansiosta tosi isoa palkkaa.

Me ollaan asuttu yhdessä pian 1,5v ja alussa kun minulla ei ollut tuloja, mies hoiti suurimmaksi osaksi ruokapuolen..
Nyt kun tuloja on ollut, niin ollaan vuoden ja 3 kuukauden aikana maksettu kaikki puoliksi! KAIKKI! ja siinä on päätetty pysyä koska se on hyväksi havaittu malli. :)

Olimme seurustelleet puoli vuotta, kun avasimme yhteisen pankkitilin, jonne molempien palkat tulee. Ei ole sun ja mun rahoja, vaan kaikki rahat on yhteisiä. Suosittelen :)