Joskus käy niin, että monissa asioissa toimiva suhde vain jostakin mitättömästä syystä loppuu ja mennään eri teille. Jossakin vaiheessa toiselle tai molemmille saattaa iskeä katumus ja halutaankin mennä takaisin yhteen, kun aika on riittävästi kullannut muistoja ja hankittu etäisyyttä. Onko teillä kokemuksia paluun onnistumisesta? Mikä on ollut hiljaiselon kesto ja kumpi teki aloitteen, jätetty vai jättäjä?
Breakin jälkeen...
...takaisin?
82967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhteiselo on ainakin meillä sujunut hyvin pienen mietintätauon jälkeen. Sitä on tulut miettineeksi kaikkea mitä tyhmää on toiselle sanonut, eikä enää ajattele vaan itseään. Sitä osaa arvostaa sitä toista, joka myös arvostaa mua, että ei
Mitenkä kannattaa "suhdetta" hoitaa breikin aikana, kun lähes täydellistä hiljaisuutta on kestänyt jo kaksi kuukautta? Kannattaako pitää minkäänlaista kontaktia vai pidättää hengitystä?
Jos olet jätetty, niin tuollaisia tuskin kannattaa miettiä. Totuus on vaan hyväksyttävä, vaikka usein erotessa jättäjä pehmustaa tekonsa sanomalla asioita, jotka helposti voisi tulkita väärin. Eli mennyt kannattaa jättää taaksensa, todennäköisesti se toinekin osapuoli tekee juuri niin.
Ota vaan rohkeasti yhteyttä silleen nätisti. Laita vaikka kukkakauppa viemään kukkia mielitietyllesi jne. Jotain sellaista, josta toiselle tulee hyvä mieli ja saa mieleen juuri sinut. Ei kannata tuhlata liikaa aikaa koska elämä on muutenkin lyhyt, joten toimi. Ei sellaista joka pväistä tekstiviestirumbaa tai mitään sellaista vastaavaa vaan pieniä kivoja ajatuksia toiselle, mutta ei painostusta.
että menneitä haikaillaan... Jos suhde on päättynyt niin siihen todennäköisesti on ollut jokin syy. Jos hiljaisuutta on kestänyt noin kauan, niin ei se nyt enää ihan "breikiltä" kuulosta vaan lopulliselta erolta. Anna olla.
Niinpä niin, tiedän että "move on" on tällaisesssa tilanteessa paras ratkaisu. Itse olen se jättäjä, joka totaalisesti yllätti naisen, joka on ikänsä ollut jättäjä. Hän ei ilmeisesti pitänyt koko ajatuksesta ja taisi suutahtaa.
On totta, että ne yhteiset kokemukset joita suhteeseen jää ja joista myöhemmin tulee nostalgisia muistoja, eivät enää toistu. Tunteissani on sekaisin (kuten varmaan yleensäkin) katumusta, syyllistyytä ja nostalgiaa, ehkei niin paljon rakkautta. Tässä elämänvaiheessa ihminen ei ole paras tunteittensa erittelijä.
Mutta elämässä usein tulee yllätyksiä - sain tänään mailin, joka tuntuu muuttuvan kaiken! Jes! Treffit! Hiiteen X...
on, että joillakin on tarve kertoa muille miten pitää ajatella. Kaikkiin tapahtumiin on yleensä joku syy, mutta täytyykö siitä sen ihmeempiä johtopäätöksiä silti vetää. Aina voi yrittää, jos on kykyä ja tahtoa.
olla tarve tuoda ajatuksiasi esille kun täällä lueskelet ja kommentoit. Kyllä alkuperäinen taisi ihan mielipiteitä kysellä.