Olen järkyttynyt. Kaikki ihmiset valehtelevat joskus. Useimmat ymmärtävät nolostua siitä, ainakin, jos jäävät kiinni. Kohtasin kuitenkin kaverin, jolle valehtelu oli tapa selvitä hankalista tilanteista. Hän ei piitannut siitä, että valheet olivat kovin ontuvia. Kyllähän näitä kavereita piisaa, mutta oli jotenkin kova pala yhdistää se, että sama kaveri on monessa asiassa tosi fiksu ja mukava sekä puhuu mielellään paljon oikeudenmukaisuudesta.
Perustelu valehtelulle: "En mä vaan jaksanut kertoa, miten asia oikeasti on." Ok, tämä olisi vielä mennyt läpi. Ei sittenkään, koska tarina, joka piti kertoa totuuden tilalle oli huomattavasti monimutkaisempi ja vei paljon enemmän energiaa. Miksei voi vain sanoa, ettei halua sanoa tms.?
Kurjaa valehtelussa on se, että se jotenkin syö pohjan ihan kaikelta muulta. Minä en karta valehtelua siksi, että olisin jotenkin moraalisesti parempi ihminen. Teen sen ihan itsekkäästä mukavuudenhalusta. On paljon kevyempi ja helpompi elää kun ei tarvitse muistella minkälaisen stoorin on sepittänyt. Kaupan päälle saa kevyemmän omantunnon, mikä sekään ei ole hassumpaa. Typerän avoin ei tietenkään kannata olla. Rajanvedon sille, mitä toisen on oikeus udella voi tehdä valehtelemattakin.
Miksi mies valehtelee?
Perustelu valehtelulle: "En mä vaan jaksanut kertoa, miten asia oikeasti on." Ok, tämä olisi vielä mennyt läpi. Ei sittenkään, koska tarina, joka piti kertoa totuuden tilalle oli huomattavasti monimutkaisempi ja vei paljon enemmän energiaa. Miksei voi vain sanoa, ettei halua sanoa tms.?
Kurjaa valehtelussa on se, että se jotenkin syö pohjan ihan kaikelta muulta. Minä en karta valehtelua siksi, että olisin jotenkin moraalisesti parempi ihminen. Teen sen ihan itsekkäästä mukavuudenhalusta. On paljon kevyempi ja helpompi elää kun ei tarvitse muistella minkälaisen stoorin on sepittänyt. Kaupan päälle saa kevyemmän omantunnon, mikä sekään ei ole hassumpaa. Typerän avoin ei tietenkään kannata olla. Rajanvedon sille, mitä toisen on oikeus udella voi tehdä valehtelemattakin.
Miksi mies valehtelee?
Vastaukset 14
Vanhimmat
korjasin hiukan viestiäsi :)
Varmaan selkein perustelu on se että halutaan päästä tilanteesta sen enempiä selittämättä. Ikäväähän se on kyl huomata että ihminen väittää esim. puhelimessa olevansa jossain muualla kuin oikeasti on, että mikä siihen on syynä...
jonka vuoksi itse hyväksyn valehtelun omalle kohdalleni on se, jos se valhe auttaa jotain läheistä tai itseäni jossain tilanteessa, eikä siitä kenellekään muulle ole suoranaista harmia.
Mutta on niitä paljon ihmisiä, jotka ovat nk. tapavalehtelijoita.
ovat joskus paikoillaan, esim. kotona:
Mitä sä olet mieltä mun kampauksesta?
Oonko mä sun mielestä lihonu?
Rakastatko sä mua vielä niinkuin alkuaikoina?
Mä neuloin sen ihan ite, eikö ole hieno?
Sitten on tietenkin oma lukunsa valheet lapsille:
Kato isi mä tein sulle koulussa kravatin...
Kuuntele iskä mä laulan sulle ja sä annat pisteitä..
Kato mitä mä tein sulle kässän tunnilla...
Työelämässä:
Kertokaa mitä te (alaiset) olette tästä mun ideasta mieltä?
Mä olen ilmoittanut sinut edustamaan meidän yksikköä tähän työryhmään, mitä sä olet siitä itse mieltä? (esimies alaiselle)
Jne jne.....
Elämä on.........
En oikeastaan tarkoittanut tuollaisia valheita, vaan sellaisia, joiden syntytarkoitus ei ole edes tuottaa toiselle hyvää mieltä, vaan ainoastaan päästää koira veräjästä. Ja jotka ovat niiiin turhia. Ja tuhoavia.
valheet voi ehkä jakaa niihin valkoisiin ja mustiin.
Toisten tarkoitus on olla loukkaamatta kohdetta ja toisten taas on kaiketi tarkoitus tuottaa hyötyä valehtelijalle, tai tarjota pakotie hankalasta tilanteesta.
Joskus nuorempana ajattelin tiukasti että valehtelu on väärin, missään tapauksessa ei saa valehdella. Näin vanhemmiten olen ymmärtänyt että tietynlainen valehtelu on välttämätöntä, ehkä ne sitten on niitä valkoisia valheita. Tämän tajuaminen oli yllättävän rankkaa minulle, mutta olen tainnut aina olla turhan ehdoton monissa asioissa.
Ihmisillä olisi aika ikävää olla täällä jos kaikki kertoisivat jokaisen ajatuksensa niitä koskaan hiomatta, siinä tulisi loukattua ihmisiä todellakin tarpeettomasti. Scale luettelikin jo useita tällaisia tapauksia missä ei ole tarpeen välttämättä sitä absoluuttista totuutta sanoa.
En ymmärrä tosin sitä miksi joku tahallisesti valehtelee ja sepittää omia tarinoitaan, kuten ap totesi niin helpompaahan se on olla valehtelematta kun ei tarvitse pitää lukua siitä mitä on tullut valehdeltua.
Ja vielä tuosta että valehtelu ei tosiaan koske pelkästään miehiä, samalla tavalla naiset valehtelee.
valehtelu onnistuu mainiosti, mikäli esittäjä on tarpeeksi älykäs ja hyvämuistinen. Siinä ei tarvitse olla mitään muita itsekkäitä päämääriä kuin se, että todellisuuden vääristäminen ja tarinoiden väsääminen on pirun mukavaa.
se on totta. Valehtelijalle valehtelussa onnistuminen vielä nautinnollisempaa. Siinä vaiheessa voi kuitenkin miettiä, kuka lopulta pettää ja ketä...kaikki ainakin itseään ja silloin ollaan pahasti metsässä. Olen ehkä lapsellinen kun uskon, että hyvään ihmissuhteeseen kuuluu avoimuus ja vilpittömyys. Tämä ei taas tarkoita sitä, että ihan kaikki asiat on ihan juurta jaksaen setvittävä heti kättelyssä poikki ja pinoon niin ettei kummallakaan ole mitään omaa ja yksityistä. Selvittely kun on jo oma tulkinta todellisuudesta. Olennaiset asiat tietysti on hyvä olla tiedossa. Ja jos toinen kysyy ja haluaa tietää, on puhuttava totta, vaikka totuus olisikin sitten se, ettei halua vastata.
vetäisit koko ajan hernettä nenään, jos mies olisi rehellinen niissä sulle hankalissa asioissa? Jos se mies ei kestä sun reaktioita?
Jos valheet koskevat keskeisiä asioita, kuten koko suhteen olemassaoloa ja tulevaisuutta...Hankalampia asioita vaikuttivat olevan pikemminkin hänelle kun ei niistä voinut mitään puhua, vaikka ihminen muuten vannoi henkeen ja vereen avoimuuden puolesta ja siitä, kuinka toisen pään sisään ei voi mennä, vaan on reilusti sanottava, mitä ajattelee. Ehkä se valheissa ilmenevä persoonan ristiriitaisuus oli kaikista riepovinta, kuolio, joka hoitamattomana leviää kaikkialle!
ei tiedä mitä haluaa sun kanssa. Ottaa päivän kerrallaan.
"En tiedä, mitä haluan." No joo, turha spekuloida. Mädälle pohjalle lienee turha jatkaa rakentamista.
sitten sanoi?
Vastaus: "en osaa ennustaa tulevaa" Sinänsä ok vastaus, jollen olisi jo suhteen aiemmassa vaiheessa sanonut, että en pysty jatkamaan pitemmälle, jos tulevaisuusoptio on kokonaan suljettu ulkopuolelle, so. jos hän elää kanssani vain päämäärättömässä määräaikaissuhteessa. Tilanteen piti sitten kärjistyä, jolloin hän sai sanotuksi, ettei ollut pitkään aikaan ajatellut suhteesta enää sen kummempaa. Minusta on erittäin rumaa ja julmaa roikottaa toista, jonka tietää olevan vakavissaan.