Avoliiton lopettaminen..?

Neuvo: älä ainakaan ala suhdetta toiseen sinä aikana kun olet vielä avoliitossa!
Jos todella tunnet ainoastaan "sääliä" ja välittämistä miestä kohtaan etkä haluaisi loukata häntä. Pettäminen loukkaa varmasti paljon enemmän! Ja mieti nyt vähän… haluaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on sinun kanssasi vain säälistä ja ei eroa ettei loukkaa sinua? Ero tulee todennäköisesti kuitenkin jossain vaiheessa. Joten miksi pitkittää sitä? Odotatko, että mies tajuaisin tilanteen jossain vaiheessa ja itse ehdottaa eroa? Kyllä se mies siitä toipuu aikanaan ja löytää ehkä kumppanin joka rakastaa häntä. Kolme vuotat on kuitenkin vielä aika lyhyt aika. Parempi erota nyt.

Ja en kyllä suosittelisi suhdetta "Kalleen" eron jälkeenkään. Jos "Kalle" on miehen hyväkin kaveri. Harkitse ainakin tarkkaan. Ethän halunnut loukata miestä??

Mä tunsin samoin noin puoltoista vuotta! (yhdessä oltiin oltu 10 vuotta,asuttu saman katon alla 5v.)
Keväällä sitten ilmoitin, että haluan erota ja kesällä se tehtiin, ero nimittäin. Omat asunnot ym.

Yhteyksiä ollaan silti pidetty, alkuun enemmän nykyisin vähemmän.
Miehellä otti koville ja hän edelleenkin toivoo suhteellemme jatkoa!
Tiedän, että teen väärin kun en pysty tiukasti sanomaan että loppu mikä loppu ja miehellä selvästi sellainen olo, että joskus voisi vielä jotain välillämme ollakkin.
Olisi varmaan parempi kun ei oltais ollenkaan yhteyksissä.
Omista tunteistani en oikein tiedä. Tunnteita on,mutta riittääkö ne yhteenpaluuseen vai onko tämä vain sitä, etten halua loukata (niinkuin sullakin)?

Toi ihastus vaihe mullekkin tuli. Ihastus kyllä jatkuu edelleenkin,muttei siitä koskaan mitään sen kummempaa tulekkaan, toinen ei edes tiedä, että olen häneen ihastunut. Tiedä, että se liittyy vaan tähän eroon ja on merkki siitä, ettei suhteemme ollut enää kunnossa.

Eniten pelkään miehen elämän alamäkeä, josta oli jo viitteitä loppukesällä erilleen muuttomme jälkeen. Ja se oli aika kamalaa,ei siis mitään "pientä ja loivaa" alamäkeä vaan aika jyrkkää!!

Mun täytyy vielä tsempata ja samaa tsemppiä toivon sullekkin!

"Onko kellään ollut mitään vastaavaa tilannetta?"

Ei koskaan kenelläkään. No oikeasti suunnilleen sadalla tuhannella ihmisellä Suomessa parhaillaan. Ja analyysisi uudesta ihastuksesta on muuten ihan oikea. Joskus noista kehittyy kaunis ihmissuhde joskus kyseessä on laastarisuhde, jonka voi heivata sitten kun haava on parantunut. Vähimmillä vaurioilla selviät kun päätät edellisen suhteen ennen uuden aloittamista.

Kuulostaa siltä että suhteen arki se on sieltä vain tulossa vastaan, ei mitään sen vakavampaa. Tässä vaiheessa sitä alkaa helposti miettiä että onko niitä tunteita ollenkaan ja kaikki tuntuu vain niin negatiiviselta siinä toisessa puoliskossa.

Kokeile nyt vielä tehdä kaikkea kivaa yhdessä miehesi kanssa ja kannustaa häntäkin panostamaan suhteeseenne. Ehkä tällä tavoin huomaatte että teissä on paljon hyvää.

Se nyt tuskin ainakaan asiaan auttaa jos alat miehesi kaverin kanssa heilastelemaan...

Itse painin pitkän aikaa samoissa fiiliksissä. Pitkä suhde, joka rullasi ihan kivasti, jokin kuitenkin puuttui suhteesta. En pystynyt tekemään eropäätöstä, keskustelimme vain keskenämme ja tilanne jatkui ja jatkui. Lopulta mietin, että en halua enää haaskata kumppanini aikaa ja päätin että haluan eron, vaikka se tuntui hirvittävän vaikealta. Kun sain tehtyä eropäätöksen, sen jälkeen helpotti. Odotin erosta vaikeaa ja kivuliasta, mutta yllättäen ero oli myös kumppanilleni helpotus. Vaikkei hän olisi halunnut junnaavasta suhteesta irtaantua, niin kun se suhde lopulta loppui, oli myös hän tyytyväinen.

Pitkään pelko siitä, että satutan erolla kumppania esti minua ajattelemasta eron mahdollisuutta. Sitten kuitenkin mietin, ettei ole reilua meitä kumpaakaan kohtaan jos jatkan suhdetta puolilla valoilla ja epävarmuudessa.

Tässä tilanteessa et voi odottaa, toivoa tai painostaa kumppaniasi tekemään eropäätöstä. Sain tekstistäsi nimittäin sellaisen kuvan, että yrität tehdä sitä samaa kuin minä, eli toivoa että toinen tekisi ratkaisun. Hän ei tule sitä tekemään. Toistan vielä: hän ei tule sitä tekemään. Sinun täyty itse tehdä päätös ja alkaa toteuttamaan asioita.

Ihastuksesi on merkki siitä, että suhteenne ei ole enää kunnossa. "Kalle" voi olla vain merkki suhteenne rakoilusta, tai sitten hän voi olla mister right. Luulisin kuitenkin, että on enemmän tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Itsesi ja puolisosi takia suosittelen, että eroatte ensin, ennenkuin alat mitään säätöjä toisten kanssa. Paljon enemmän tulee kipua jos suhteenne loppuu johonkin tyhmään ja suttuiseen juttuun.

Itse olen eron jälkeen ollut myös yksinäinen ja itkuinen, varsinkin öisin tuntuu välillä orvolta nukkua yksin. Mutta pikkuhiljaa elämä helpottaa ja myös ex-kumppanin elämä on alkanut rullata eteenpäin. Kipu kuuluu elämää, sitä ei kannata pelätä, älä annan pelon hallita elämääsi. Erittäin paljon voimia ja hyviä ajatuksia sinulle :)

Neuvo: älä ainakaan ala suhdetta toiseen sinä aikana kun olet vielä avoliitossa!
Jos todella tunnet ainoastaan "sääliä" ja välittämistä miestä kohtaan etkä haluaisi loukata häntä. Pettäminen loukkaa varmasti paljon enemmän! Ja mietis nyt vähän… haluaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on sinun kanssasi vain säälistä ja ei eroa ettei loukkaa sinua? Ero tulee todennäköisesti kuitenkin jossain vaiheessa. Joten miksi pitkittää sitä? Odotatko, että mies tajuaisin tilanteen jossain vaiheessa ja itse ehdottaa eroa? Kyllä se mies siitä toipuu aikanaan ja löytää ehkä kumppanin joka rakastaa häntä. Kolme vuotta on kuitenkin vielä aika lyhyt aika. Parempi erota nyt.

Ja harkitse eronkin jälkeen tarkkaan suhteen aloittamista ”Kallen” kanssa. Jos ”Kalle” on miehesi kanssa hyväkin kaveri. Ethän halua loukata miestä!?