"Olen menettänyt väkivaltasesti kaksi lähiomaistani."
Yritin luottaa ammatti-ihmiseen ja kysyä häneltä neuvoa, koska suru tuntui niin masentavalta ja suurelta, että siitä tuli taakka, jota ei meinannut jaksaa yksin kantaa.
Tämä naispsykologi väheksyi suruani, ja sanoi vaan, että luulis, että sitä nyt jo selviää-
Jotenkin näin se meni. Olin pettynyt.
Eikö sitä saa edes tuntea mitään, vaikka näin kauheita tapahtuu?
Pakkohan se oli selvitä, vaikka ei jaksanutkaan puhua pitkään aikaan, moneen vuoteen näistä asioista. Mutta olin näitten tapahtumien johdosta ja kanssa todella yksin.
Yritin luottaa ammatti-ihmiseen ja kysyä häneltä neuvoa, koska suru tuntui niin masentavalta ja suurelta, että siitä tuli taakka, jota ei meinannut jaksaa yksin kantaa.
Tämä naispsykologi väheksyi suruani, ja sanoi vaan, että luulis, että sitä nyt jo selviää-
Jotenkin näin se meni. Olin pettynyt.
Eikö sitä saa edes tuntea mitään, vaikka näin kauheita tapahtuu?
Pakkohan se oli selvitä, vaikka ei jaksanutkaan puhua pitkään aikaan, moneen vuoteen näistä asioista. Mutta olin näitten tapahtumien johdosta ja kanssa todella yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joku "ammatti-ihminen" voi kohdella sinua noin?Itse olen se "surullisen kuukuisa Karjalan Heili,joka raiskattiin liki 30 vuotta sitten ja nyt asiat ovat tulleet "pintaan" siinä mielessä,että haluan tuon lapsuuden painajaisen selvittää!Olen saanut erittäin pätevän,ammatti-ihmisen hoitajakseni ja olemme edenneet ison harppaukssen asian selvittämiseksi!Käyn hypnoterapiassa kerran viikossa ja vaikka se on yhtä tuskaa muistaa pala palalta tapahtumia,haluan jatkaa,koska tahdon aloittaa elämäni "uudelleen",ilman painajaisia-kauhua!Nyt,jos "SE" taas tulee tänne laukomaan sairaita ajatuksiaan,niin ilmoitan poliisille!Jokin mitta se on minunkin kärsivällisyydellä!Tämä palstahan on tarkoitettu ihmisille,jotka puhuvat kuolemasta ja surusta selviytymisestä!Surua ja menetystä on niin monenlaista!Sinulle neuvoisin-älä luovuta-terapeuttoja on niin monenlaisia-etsi,kunnes löytyy ihminen,joka ymmärtää sinun surusi ja tuskasi!!Puhu surustasi,puhu,puhu-kaikille,jotka vain jaksavat kuunnella-näin puhut sydämesi tuskaa ulos-se helpottaa,kun vain löydät kuuntelijan!Voimia sinulle tiellesi toivon!!!
on tullut vastaus, mutta sitä ei näy.
Olipas masentavaa luettavaa...joku ulkopuolinen tulee ja väheksyy aitoa menetystäsi!
Pitäisi noita psykologejakin vähän paremmin valikoida.
Otan osaa.
kun vanhin poikani katosi helmikuussa ja löytyi "hukkuneena" toukokuussa, ei kukaan uskalla puhua minulle äidille mitään, vaikka tapahtuma tapahtui sadan km:n päässä missä lapsi asui!
Luullaan itsariksi, vaikka taustalla oli muu juttu!
ENpä ole oikaissut kun ei olla kysytty!
Vain me lähiomaiset tiedämme asianlaidan!
Lääkäristä sain jopa sitte "löydön jälkeen" viikon sairaslomaa ja kehotuksen, hae psykolle itse jos haluat ajan ja siltä tuntuu!
Ai mikä se on se kriisiapu, mistä lehdet aina kertoo kaikille annettavan?
Luulin että sitä saa lääkäriltä itseltään?!?!
Joo, sain toiselta lääkäriltä sitten unilääkettä kuitenkin, että saa nukkua ilman jokailtaista valvomista ja miettimistä, että jaksaisi töissä kulkea!
Osaa ei edes lääkärit osaa ottaa, ei kai heidän tarvikkaan?!
Vaikka itse kertoo jollekkin joilla on jotain kuoleman juttuja, otan osaa / suren kanssasi, ei nykylääkäreille opeteta noin, ei mitään lohtua, no kaikille se suru tulee aikanaan!
Kyllä psykologi, joka on ammattilainen osaa auttaa. Jos et kuitenkaan enää luota tuohon ammattikuntaan, niin suosittelen sinulle kirjaa; Soili Poijula: Surutyö. Auttanut ainakin minua mieheni kuoleman kohtaamisessa ja surutyössäni.