Kun olin nuori tyttö, pelkäsin tulevaisuutta, pelkäsin tavattomasti jo nuorena tyttönä päästää poikaa edes lähelle, koska pelkäsin.
Mitä pelkäsin? Sitä että jos se suhde särkyy, niin minusta tulee koko loppuelämäksi rikkinäinen ihminen.
Rukoilin Jumalaa, että löytäisin uskovaisen miehen. En ollut silloin vielä uskovainen, mutta vähän myöhemmin kyllä.
Minulle tuli sellainen, voimakas tunne, että uskovaiseen voi luottaa.
Mitä pelkäsin? Sitä että jos se suhde särkyy, niin minusta tulee koko loppuelämäksi rikkinäinen ihminen.
Rukoilin Jumalaa, että löytäisin uskovaisen miehen. En ollut silloin vielä uskovainen, mutta vähän myöhemmin kyllä.
Minulle tuli sellainen, voimakas tunne, että uskovaiseen voi luottaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla kävi toisin: mieheni hurahti uskoon (helluntailaisuus) ja siinä tilanteessa ei-uskovainen vaimo oli liikaa. Käännytettiinhän minua tietenkin, mutta se ei tuottanut tulosta.
Kierrän vast'edes uskovaiset miehet kaukaa. En siksi, että olisin erityisen ennakkoluuloinen, vaan siksi, että en halua missään nimessa kokea enää samaa uudelleen.
pelkäsin niin että hän sanoi myöhemmin, että se näkyi. Ja yritin torjua hänet.
Mutta se torjuminen ei onnistunut. Kun hän oli päättänyt asian, niin se oli sitten niin.
Sisimmässäni kuitenkin toivoin, että ei tarvitsis olla yksin. Ja olis joku jonka kanssa jakaa sekä ilot että surut.
Mutta tuntui, että ei jaksa edes yrittää, jos se suhde kuitenkin epäonnistuu.
Kerroin tämän miehelleni jo ensimmäisellä kerralla kun hän kävi saatolla.
Hän sanoi, että minulla on oikea huoli ja että avioliiton saa niin onnelliseksi kuin itse haluaa.
emme hyväkysy esiaviollisia suhteita. Ja siinä on omat kiusaukset jos on pitkä seurusteluaika.
Rukoilin alku avioliiton aikana, että Jumala antais oikeaa viisautta.
Tunsin, että on niin suurista asioista kysymys, että ilman Jumalan apua niistä ei selviä, siis yksin.
Ja oma viisaus ja voimat tuntui niin pieneltä mitättömältä, että tunsin, että tarvitsin enemmän, siis Jumalan antamaa viisautta ja huolenpitoa, sekä turvaa.
Toivoin, että liittomme olisi Jumalan siunaama.
Voin vastata, että kyllä.
Mistä minä sen tiedän, vaikka on ollut koettelemuksia ja vaikeuksiakin.
Siitä, että Jumala on rakastanut niin, että on antanut jo nuorena uskonlahjan. Ja sen uskon lahjana olen saanut sydämen asukkaaksi sellaisen opettajan joka opettaa sekä pyytämään, että antamaan anteeksi.
Ja tämä se pitää ihmis-suhteita ehjänä.
Uskovaisella on jo sellainen lähtö parisuhteelle, että ei halua erota.
Se onnellinen avioliitto ei ole siis ihmisestä, vaan Jumala siunaa sen liiton, kun haluaa uskovaisena hyvän omantunnon säilyttäjänä olla uskomassa.
Ja kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Jumala sallii koettelemuksia, mutta antaa myös voiman kestää ne. Ja Hän antaa viisautta selvittää asiat, jotka rikkoo yhteistä rakkautta.
voi olla, vaikkei olisikaan uskovainen. Olen ateisti ja meillä on onnellinen avioliitto. Oli minullakin avioon mennessä lähtökohtana, etten halua erota, ja sama lähtökohta on varmasti kaikilla avioliittoon menevillä! En edelleenkään halua erota. Meillä on myös ollut vaikeuksia, mutta olemme selvinneet niistä ihan omalla avullamme.
Mihin ihmisen mahdollisuudet loppuu, siitä vasta alkaa Jumalan mahdollisuudet.
että tahdotteko rakastaa toisianne niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Siis myötä ja -vastoin käymisissä.
Aviopari vastaa silloin, että tahdon.
Se tarkoittaa sitä, että sydämestä haluaa rakastaa aviopuolisoa elämän loppuun asti.
Tämä kysyyy uskollisuutta ja oikeaa mieltä.
Jätä tuollaiset avioliittoasiat mielestä, saatat tehdä jonkin miehen tosi onnelliseksi.
Ne katsos aviot ja muut ovat sellaisia aikuisten juttuja...älä kerää harmeja itsellesi lisää, näyttää olevan jo kylliksi asti.
vaan Jumalan voimasta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmisen kautta avioliitossa, ja Jumalalle annettin täysi kunnia.
Tämä palstahan on tarkoitettu tällaisille kirjoituksille, siis avioliittoasioille.
Olis hyvä ymmärtää oikein, mitä lukee.
Jos et itse halua lukea tätä ketjua voit olla pois täältä. Mutta älä viitsi häiritä tuollaisilla viesteillä ja estää toisia kuitenkin lukemasta tätä ketjua.
On kuitenkin ihmisiä, joita kiinnostaa tällaiset asiat.
Älä laiminlyö lääkkeitäsi. Siitä ei hyvää seuraa.
..uskovaisetkin. Ei kannata sokeasti luottaa kehenkään. Kuinka paljon medioissa on ollut puhetta lapsia hyväksi käyttävistä uskon miehistä! Ja eikös se yksi suomalainen pappi tai jopa piispa ollut uskoton vaimolleen? Älä siis luota sokeasti, kuuntele myös omaa intuitiotasi ihmisestä, se voi kertoa paljon! Ja vaikka luvataan, että pidetään yhtä myötä- ja vastamäessä, niin eikös siellä myös vannota, että ollaan uskollisia? Jos toinen pettää, niin minusta toinen voi hyvin ottaa eron, koska toinen ei pitänyt lupaustaan. Ei yhdessä pysyminen ole aina itsestä kiinni. Ei toisen tekemisiä voi kontrolloida ja sen asian kanssa täytyy vaan elää.
Itsekin aikanani rukoilin Jumalalta itselleni hyvää miestä ja mitä sain? Pettävän patologisen hyväksikäyttäjän, joka käytti minua rankasti hyväksi. Sitä pettymystä ja mielipahaa kannan mukanani vieläkin ja on vaikea solmia suhdetta mieheen. Ainoa positiivinen asia oli ihana tyttäremme. Hän tekee minut onnelliseksi, eikä petä eikä jätä.
On sitten uskovainen tai ei uskovainen on kyseessä silti ihan tavallinen ihminen joka tekee virheitä ja ei välttämättä ole yhtään luotettavampi kuin kukaan muukaan. Rakkaus on aina tahdon asia. Ensin rakastutaan ja sitten jossain vaiheessa tulee se arki ja aina se toisen naama ei välttämättä niin kauheesti miellytä. Sitten se taas menee ohi ja taas ollaan rakastuneita ja jne..loppujen lopuksi rakkaus on tahdonasia ja ihmisen tunteet ovat loppujen lopuksi aika heilahtelevaisia.Se, että on uskovainen ei välttämättä tee liitosta yhtään helpompaa ja ihmisestä sen luotettavampaa.