Onko kukaan koskaan jättänyt

Minulla ikää melkein 40 ja äitimuori 60, ehdin seukata noin kaksi vuotta itseni ikäisen miehen kanssa, joka oli samalla entinen työtoverini, joten kauan olimme toisemme tunteneet.
Äitini tapana oli pompahtaa kylään ennalta arvaamattomaan aikaan, koskaan hän ei voinut sopia yhtään mitään vaan sai aina insipiraatioita kyläilyissään.
Sitten piti käydä juhlapyhinä sielläpäin ja sitä ja tätä.
Eli äidistäni tuli jonkinlainen kolmaspyörä suhteessamme.
Sanottakoon että äitini ei ole yksinäinen vaan aviossa ja omaa valtava ystäväverkon.
Hän arvosteli negatiiviseen tapaan miesystäväni ja matki inhottavasti tämän eleitä ja puhetta.

Luulisi että minä ja miesystäväni oltaisiin olut jo aikuisia ja sanottu misä raja on, mutta niin uskomatonta kuin se onkin äitini ylimaallisella tavalla litisti ja kuristi suhteemme.

Me emme voineet edes muuttaa yhteen koska miesystäväni yksinkertaisesti sai tarpeekseen äidistäni ja sanoi ettei yksinkertaisesti "uskalla" ajatella yhteistä tulevaisuutta.
Kaipa se niin sitten oli ettei suhteemme ollut tarpeeksi vahva kestääkseen vanhan naisen oikut.
Olen jo kerran ollut aviossa ja lapsikin on, silloin äiti oli kylä yhtä kamala.
Nuorempana sitä ei niin huomannutkaan kun äitimuorillakin meni energiaa omaan työhönsä.

Miesystäväni luonnehti äitiäni "nihilistiksi joka hankaloittaa toisen elämää".
Huokaus uokaus ja huokaus.

Olihan se anopin käytös alusta asti aika ala-arvoista mua kohtaan. Halusin kuitenkin olla mieheni kanssa. Anoppi ei vieraillut meillä kuin pakon edessä. Mun käynnit anoppilassa harvenivat kerta kerralta. Mä en kestä sitä ihmistä! En tunne ketään niin pihiä ihmistä kuin hän. Lopulta tuli ero ja anoppi on varmaan siihen tyytyväinen. Kun ex mieheni löytää uuden naisen niin ehkä sitten hän viimein voi jopa oppia arvostamaan mua, että olinkin hyvä vaimo. Kyllä se anoppi on vaikuttanut meidän suhteeseen ja eroon.. Helpotuin kun ei tarvitse olla hänen kanssaan enää tekemisissä.

Eräs seurustelu päättyi osittain siitä syystä, että en halunnut seurustelukumppanini vierailevan lapsuuskodissani. Syy oli se, että on monimutkaiset ihmissuhdesolmut lapsuuskotiin enkä jaksa siihen soppaan ketään uutta ihmistä päästää. Seurustelukumppani oli sitä mieltä että minä häpeän häntä itseään niin paljon että en kehtaa viedä kotiin. Ei uskonut vakuuttelujani. Olihan siinä varmaan muitakin syitä jotka aiheutti meidän suhteen päättymisen mutta tuo oli yksi.

Minulle tuottaa suurta tuskaa mennä jo itsekin lapsuuskodissani käymään enkä siellä enää usein käy.

tilanne jo heti alussa.
Avokki kyläili paritalossa jonka toisessa päässä asui hänen entinen miehensä.
Kaikki meni suht ok kunnes tämän uusi hoito poistui kuvioista.
Alkoi kulua aika rattoisasti vanhempien pihalla lasten kanssa ja vintturaa kiskoen mamman kanssa.
Pari kertaa kerroin mikä ei ole sopivaa ja siihen se loppui se farssi.

mun ex oli sellainen äidin pikkupoika joka teki juuri niin kuin äiti sanoi, ja siitä se erokin johtui kun emme voineet sietää toisiamme. toivottavasti hän löytää naisen jota hänen äitinsä ei aja pois kolme naista se on jo ajanut pois.

Jätin vanhemmat kumppanin takia. Tai isän ja häntä manipuloivan äitipuoleni. Äitiini minulla on hyvät välit. Olen tyytyväinen. Ei tarvitse enää kuunnella jäkätystä. Suhde näyttää olevan hyvällä mallilla ja jatkuvan vielä pitkään. 3 vuotta oltukin.

Olet tavannut ihanan miehen, jonka kanssa on hyvä olla. Et nai "sukua" ,vaan SEN tietyn ihmisen, ehkä. Suvun kanssa on kuitenkin pakko "tulla toimeen", ainakin jotenkin. Pidä korrektit ja ns. ystävälliset välit miehesi vanhempiin, mutta muista, että tämä mies on SE, jonka kanssa olet, ei suku! Lähes 30-vuoden kokemuksella voin sanoa, että kaikki onnistuu, kun pitää suhteet tarpeeksi etäisinä, mutta korrekteina.