Olen nuori perheellinen nainen ja monen "hyvän" sattuman ja kyllä oman ahkeruutenikin kautta sain n.vuosi sitten vakituisen työpaikan ja vielä vastaavan asemassa. Ensin ajattelin olevani todella onnekas, koska pidin kaupasta, jossa työskentelen. Tulin hyvin toimeen esimiehen kanssa, joka minut töihin palkkasi, mutta jo kk.n päästä esimies vaihtui. Uuden esimiehen tullessa taloon edellinen jutteli tulevalle minun kuulteni, että toivoisi, että minä pysyisin talossa ja toivoi että minuun satsattaisiin.
Näin kävikin, kun sain keväällä omat opiskeluni päätöseen, minut kiinnitettiin taloon oppisopimuksella ja nyt käyn sitä kautta erikoisammattitutkintoa. Tulen myös nykyisen päällikön kanssa hyvin toimeen ja olen saanut esimieheltäni ja myös hänen esimiehetään pelkkää hyvää palautetta.
Eli kaikki menisi hyvin, jos ei työpaikalla olisi muodostunut ihmeellinen kolmen kopla, joka rakastaa minun naljailuani. He kaikki ovat minua vanhempia ja olleet alalla kauemmin. Olen monesti sanonut heille että arvostan heidän osaamistaa ja toivon, että minullekin annettaisiin vinkkejä ja neuvottaisiin tarpeen tullen, koska käymäni koulutus ei suoraan vastaa nykyistä tehtävääni.Heistä on kuitenkin ihanaa julistaa isoon ääneen osaamattomuuttani aina kun vain tulee tilaisuus. En väitäkään että työni olisi täysin virheetöntä ja joka päivä sujuisi kirjan mukaan, mutta eipä se ole sitä muillakaan. Minun tekemiseni on kuitenkin ihanaa nostaa tapetille ja sitä kiroillaan ja manaillaan isoon ääneen jos joku menee pieleen. Esimieheni ei kuitenkaan ole vielä koskaan moittinut toimiani.
Selkäni takana puhutaan pahaa päivittäin ja paljon ja monesti ihan ihmeellesistä asioista. Minua syytetään asioista jotka eivät mitenkään liity minun päätöksiini. Toivoisin että olisin niin tyhmä, etten ymmärtäisi mitä ympärillä tapahtuu ja puhutaan. Tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa.
Olen sanonut monesti maininnut esimiehelleni, että ilmapiiri työpaikalla on todella huono ja että olen katsellut uusia paikkojakin jo... mutta aina minulle sanotaan että nämä asiat pitää kyllä selvittää ja että sinä et ole kyllä täältä minnekään lähdössä. Ja tiedän kyllä että esimieheni on yrittänyt paljon parantaa olojani töissä ja ihmettelee itsekin miksi minua ollaan niin kovaan savustamassa ulos. Olemme käyneet yhdessä palavereitakin, mutta eipä niistä mitään apua ole ollut
Nyt minulle on tullut uusi työntekijä perehdytettäväksi ja sain juuri häneltä kuulla että "Tiedätkö miten paljon nuo susta puhuu pahaa.". Hän sanoi minulle että hänen tekee pahaa tehdä niiden ihmisten kanssa töitä, koska minä olen heidän puheissaan jatkuvana silmätikkuna. Jatkuva naljailu häiritsee jo häntäkin.
En tiedä enää mitä tehdä. Taistelutahto tulee ja menee ja monet itkut on on itketty. En välittäisi puhua asiasta enää näiden ihmisten kanssa missään palavereissa, koska pelkään alkavani itkemään ja siitäkös se riemu syntyisi! Välillä tuntuu että ainoa järkevä vaihtoehto on siirtyminen muualle, mutta toisaalta, silloin on se riski että oppisopimukkseni katkeaisi ja haluaisin todella käydä tämän koulutuksen.Ja toisaalta nyt minulla on kuitenkin paikka jonka itse työstä pidän, olen vastaava, tulen esimiesten kanssa hyvin toimeen ja asiakkaani ovat ihania. Tunnen heidät pääosin ja tiedän jo monen kohdalla mitä he ovat tulleet ostamaan kun vain näen heidät ja se on iso valttini myös tässä hommassa. Kun olin 2 päivää koulutuksessa kuulin monelta asikkaalta huolestuneita kommentteja siitä että he jo pelästyivät minun lähteneen pois.
Monet sanovat kertomastani, että minulle ollaan kateellisia, mutta ei se paljon lohduta, kun sattuu niin paljon, että kun vain ajatttelenkin töitä masennun ja alanvoida ihan fyysisesti pahoin. Sairasloma tuntuisi kuitenkin jotenkin hyvin vieraalta ajatukselta. Töissä haluaisin kyllä olla...mutta vaan eri ihmisten kanssa
Näin kävikin, kun sain keväällä omat opiskeluni päätöseen, minut kiinnitettiin taloon oppisopimuksella ja nyt käyn sitä kautta erikoisammattitutkintoa. Tulen myös nykyisen päällikön kanssa hyvin toimeen ja olen saanut esimieheltäni ja myös hänen esimiehetään pelkkää hyvää palautetta.
Eli kaikki menisi hyvin, jos ei työpaikalla olisi muodostunut ihmeellinen kolmen kopla, joka rakastaa minun naljailuani. He kaikki ovat minua vanhempia ja olleet alalla kauemmin. Olen monesti sanonut heille että arvostan heidän osaamistaa ja toivon, että minullekin annettaisiin vinkkejä ja neuvottaisiin tarpeen tullen, koska käymäni koulutus ei suoraan vastaa nykyistä tehtävääni.Heistä on kuitenkin ihanaa julistaa isoon ääneen osaamattomuuttani aina kun vain tulee tilaisuus. En väitäkään että työni olisi täysin virheetöntä ja joka päivä sujuisi kirjan mukaan, mutta eipä se ole sitä muillakaan. Minun tekemiseni on kuitenkin ihanaa nostaa tapetille ja sitä kiroillaan ja manaillaan isoon ääneen jos joku menee pieleen. Esimieheni ei kuitenkaan ole vielä koskaan moittinut toimiani.
Selkäni takana puhutaan pahaa päivittäin ja paljon ja monesti ihan ihmeellesistä asioista. Minua syytetään asioista jotka eivät mitenkään liity minun päätöksiini. Toivoisin että olisin niin tyhmä, etten ymmärtäisi mitä ympärillä tapahtuu ja puhutaan. Tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa.
Olen sanonut monesti maininnut esimiehelleni, että ilmapiiri työpaikalla on todella huono ja että olen katsellut uusia paikkojakin jo... mutta aina minulle sanotaan että nämä asiat pitää kyllä selvittää ja että sinä et ole kyllä täältä minnekään lähdössä. Ja tiedän kyllä että esimieheni on yrittänyt paljon parantaa olojani töissä ja ihmettelee itsekin miksi minua ollaan niin kovaan savustamassa ulos. Olemme käyneet yhdessä palavereitakin, mutta eipä niistä mitään apua ole ollut
Nyt minulle on tullut uusi työntekijä perehdytettäväksi ja sain juuri häneltä kuulla että "Tiedätkö miten paljon nuo susta puhuu pahaa.". Hän sanoi minulle että hänen tekee pahaa tehdä niiden ihmisten kanssa töitä, koska minä olen heidän puheissaan jatkuvana silmätikkuna. Jatkuva naljailu häiritsee jo häntäkin.
En tiedä enää mitä tehdä. Taistelutahto tulee ja menee ja monet itkut on on itketty. En välittäisi puhua asiasta enää näiden ihmisten kanssa missään palavereissa, koska pelkään alkavani itkemään ja siitäkös se riemu syntyisi! Välillä tuntuu että ainoa järkevä vaihtoehto on siirtyminen muualle, mutta toisaalta, silloin on se riski että oppisopimukkseni katkeaisi ja haluaisin todella käydä tämän koulutuksen.Ja toisaalta nyt minulla on kuitenkin paikka jonka itse työstä pidän, olen vastaava, tulen esimiesten kanssa hyvin toimeen ja asiakkaani ovat ihania. Tunnen heidät pääosin ja tiedän jo monen kohdalla mitä he ovat tulleet ostamaan kun vain näen heidät ja se on iso valttini myös tässä hommassa. Kun olin 2 päivää koulutuksessa kuulin monelta asikkaalta huolestuneita kommentteja siitä että he jo pelästyivät minun lähteneen pois.
Monet sanovat kertomastani, että minulle ollaan kateellisia, mutta ei se paljon lohduta, kun sattuu niin paljon, että kun vain ajatttelenkin töitä masennun ja alanvoida ihan fyysisesti pahoin. Sairasloma tuntuisi kuitenkin jotenkin hyvin vieraalta ajatukselta. Töissä haluaisin kyllä olla...mutta vaan eri ihmisten kanssa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa kamalalta. Minulla ei ole oikein neuvoja antaa,muuta kuin olla välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Minun oma ongelmani työpaikalla on se,että minua kohdellaan, kuin minua ei olisi olemassakaan. Minulle ei puhuta. Ja se on vielä niin silmiinpistävää juuri sen vuoksi, että muut puhuvat keskenään, ja juttelevat niitä näitä, kertoilevat kuulumisia, ja ihan minunkin aikana ja minun kuullen. Mutta vaistoan oikein hyvin, että ne jutut ei ole tarkoitettu minulle, se vaan annetaan ymmärtää niin. Olen myös tosi väsynyt tilanteeseen, koska muuten pidän työstäni, ja ihan varmasti teen sen myös hyvin.
Käy lukemassa täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/ -> Kertomukset
Mistä apua ongelmaan? osiosta löytyy vinkkejä eri tilanteisiin.
Puhu asiasta läheisillesi, kirjoita päiväkirjaan tai tuonne foorumiin, älä jää miettimään asioita yksin.
Käy ihmeessä koulusi loppuun ja yritä vaikka sitten päästä samassa yrityksessä vaikka toiselle osastolle tms. tai viime kädessä vaihda sitten vasta paikkaa, kun olet koulutuksesi saanut loppuun. Ystäväni lähti aikoinaan vastaavasta tilanteesta pois, mutta sekään ei ole helppoa, jos ei ole uusi paikka jo tiedossa.
Hei vaan!
Tilanteesi on todella kurja työpaikallasi, et ole saanut asioihin muutosta vaikka olet ilmoittanut esimiehellesi kiusaamisesta ja hän on luultavasti tehnytkin jotain asian ratkaisemiseksi, mutta ei tarpeeksi. Ole rohkea ja vaadi esimiestäsi ottamaan kiusaajat vastuuseen tekemisistään ja sanomisistaan. Ellei sekään auta on olemassa työpaikkasi työterveys jossa kerrot tosiasiat kuinka kiusaaminen kohdallasi jatkuu ja olet kohta uupunut moisen taakan alle. Siellä on ammatti-ihmisiä joilla pitää olla valmius lähteä ratkaisemaan tälläisiäkin ongelmia. Äläkä anna periksi kiusaajillesi, heillä on myös paha olla ja mistä se johtuu niin he vain yksin tietävät sen. Oletko uhka heille tai heidän työpaikalle? He voivat kokea sinut kovana kilpailijana ja siksi sinua on pikkuhiljaa alettu kiusaamaan ja ehkä savustamaan pois työpaikastasi. Toivon tästä olevan sinulle apua. Ole rohkea äläkä anna periksi! Selviät kyllä.
Meillä töissä vähän samantyyppistä, sillä erotuksella, että nuo selkään puukottajat ovat saman tason esimiehiä kuin itse olen. Meidän kaikkien esimies on toimitusjohtaja, ja olen toimitusjohtajalta kuullut mitä pöyristyttävimpiä tarinoita siitä, mitä nämä keskenkasvuiset pojankollit selkäni takana puhuvat.
Edessä päin ollaan rehtejä työkavereita ja kerran tiedustellessani sain kuulla, että "ei ole mitään sinua vastaan". Ongelmana on, että toimitusjohtaja on kertonut asiat minulle luottamuksella, enkä voi nostaa kissaa pöydälle kovinkaan näkyvästi.
En tiedä, kehen voin enää luottaa, joten olen hakenut töitä muualta jo jonkin aikaa, vaikka periaatteessa viihdyn työssäni hyvin.