Annanko miehille itsestäni väärän kuvan koska pidän esim.mieheni kavereita myös omina kavereina? Joidenkin kanssa meillä on iso-veli-sisko suhde.
Tämä tuli syystä, että eräs puoltuttu miehen kaveri oli saanut jostain päähänsä että tarkoitin ystävällisyydelläni jotain ihan muuta... :/
Esimerkiksi miehelläni on sellainen nuoruuden kaveri, johon törmäsi uudestaan pari vuotta sitten. Meilläkin synkkasi heti tämän miehen kanssa, ollaan tosi samanlaisia. Pidän häntä enemmänkin iso-veljenä, voidaan puhua mistä vaan, viljellään vähän ronskiakin huumoria, tullaan siis tosi hyvin juttuun! Hän siis ymmärtää että ollaan hyviä kavereita ja that`s it.
Olen kasvanut ns.moottoriurheilun ympärillä, isäni ajoi kilpaa ja siellä radalla me vietimme aikaa enemmän välillä kuin kotona. Veljeni kaverit olivat minun kavereita, tulen vain juttuun paremmin miesten kanssa, on jotenkin "turvallisempi" olo kuin akkalauman keskellä.
Tämä tuli syystä, että eräs puoltuttu miehen kaveri oli saanut jostain päähänsä että tarkoitin ystävällisyydelläni jotain ihan muuta... :/
Esimerkiksi miehelläni on sellainen nuoruuden kaveri, johon törmäsi uudestaan pari vuotta sitten. Meilläkin synkkasi heti tämän miehen kanssa, ollaan tosi samanlaisia. Pidän häntä enemmänkin iso-veljenä, voidaan puhua mistä vaan, viljellään vähän ronskiakin huumoria, tullaan siis tosi hyvin juttuun! Hän siis ymmärtää että ollaan hyviä kavereita ja that`s it.
Olen kasvanut ns.moottoriurheilun ympärillä, isäni ajoi kilpaa ja siellä radalla me vietimme aikaa enemmän välillä kuin kotona. Veljeni kaverit olivat minun kavereita, tulen vain juttuun paremmin miesten kanssa, on jotenkin "turvallisempi" olo kuin akkalauman keskellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kavereihin silti kuulu suhtautua niin "läheisesti". Asia olis eri, jos se olis sun joku lapsuudenkaverimies, jonka olet tuntenut jostain viisivuotiaasta asti.
Tai ei musta se olis ainakaan mun miestä kohtaan oikein, jos olisin liian läheisissä väleissä jonkun sen kaverin kanssa.
ja kuulu
Mun mies on niin tottunut tähän, me ollaan oltu yhdessä jo 18 vuotta, ihan 15v asti. Ei hänellä ole syytä ollut koskaan mustasukkaisuuteen.
Tuolloin jo liikuin kimpassa sen kavereiden kanssa, oltiin lähes erottamattomia yhden sen lapsuudenkaverin kanssa, siis me kolme olimme lähes erottamattomat. Se kaveri oli mulle kuin isoveli. Eikä koskaan ollut mitään sellaista naisen-miehen välistä meillä. Sillä oli välillä oma tyttystävä, välillä ei. Silloin kun oli, niin me olimme nelistään jne.
En toki kaikkien mieheni kavereiden kanssa pysty solmimaan tälläistä läheistä suhdetta mutta joidenkin kyllä.
En tiedä sitten onko syynä tähän se, ettei mulla itselläni ole koskaan ollut ns.bestistä, koska en ole tullut koskaan toimeen hyvin tyttöporukassa. Ja mieheni tietää tämän.
se riippuu siitä, miten ne miehet ymmärtää sen. Helposti tosta voi tulla kaikkia väärinkäsityksiä, sehän on selvää.
että ongelma on omassa päässäsi!
asian suhteen mitään ongelmaa ja tulen itsekin keskimääräisesti paremmin miesten kanssa toimeen kuin naisten, mutta omalla kohdalla ainakin se tuntuisi oudolta, jos asettaisin jonkun mieheni kaverin mieheni edelle.
Ja jos nyt ajat takaa sitä, että taustalla on joku oma mustasukkaisuuteni, niin ei ole kyse siitä.