heips!
mua vaivaa semmonen pieni jutska,mun mies on tosi mustis esim.jos joku miespuolinen kaveri soittaa mulle tai textaa.niin se heti luulee että mulla on jotain menossa vaikka todellisuudessa ei ole muuta kun kahen kaverin välinen keskustelu.hänellä tottakai on myöskin naispuolisia kavereita eikä mun ole tarvinnut ikinä mieltäni rassata niistä.millä saisin mieheni luottamaan itteeni koskaan en ole häntä pettänyt,joten en tavallaan edes tiedä mistä tämä johtuu!
mua vaivaa semmonen pieni jutska,mun mies on tosi mustis esim.jos joku miespuolinen kaveri soittaa mulle tai textaa.niin se heti luulee että mulla on jotain menossa vaikka todellisuudessa ei ole muuta kun kahen kaverin välinen keskustelu.hänellä tottakai on myöskin naispuolisia kavereita eikä mun ole tarvinnut ikinä mieltäni rassata niistä.millä saisin mieheni luottamaan itteeni koskaan en ole häntä pettänyt,joten en tavallaan edes tiedä mistä tämä johtuu!
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuskin mikään mitä sinä sanot tai teet, saa häntä luottamaan sinuun.
epäilijä epäilee, vaikka mitä sanoisit. ongelma on hänen ja se on hänen itsensä ratkaistava.
miksi me naiset aina haluamme ottaa vastuuta miestemme ongelmista? miehesi olisi oltava aikuinen ja otettava itse vastuu harhoistaan.
oletko muuten kuullut semmoisesta kuin projektio?
tarkoittaa sitä, että ihminen näkee omia ominaisuuksiaan toisessa, esim. halun pettää.
kertonut. Itse en ole vieraissa käynyt, mutta seksissä kipinän pitää yllä juuri terve mustasukkaisuus.
juttu on niin,
vähästä ne jutut alkavat, mutta aina pitäisi keskustela kaikki avoimesti ja tajuta se asia että toiseen sukupuoleen ei saa mitenkään koskea,
eikä kovin kahdestaan iltaakaan viettää.
kun opitaan ja osataan parinvaihto, tai on mahdollisiksi helpolla sellaista yksipuolisesti haaveilla,
tapahtuu niin kuin muillekin,
55 % eroaa avioliitosta ja noin 80 % yhteisen lapsen omaavista avopareista eroaa.
eli kannatta miettiä aika tarkkaan,
jos ajattelee ikuista suhdetta,
tv. vaan 36v aviossa olleetta,
ja, meidän lapsillakin oli yksi edellytys puolisolta,
ottivat sen vain ehjästä kodista,
koska erot kulkevat helpolla suvussa.
---niin sanoin puhuminen,
puhua pitää samasta asiasta niin monta kertaa kuin jompikumpi haluaa,
aina kun on siihen sopiva hetki ja voimia.
Kerankin sanomalla, "taasko samaa jauhat", pilaa suhdetta melkoisesti.
Kauhea ajatus, että nyt minun lapset on tuomittuja loppuiäkseen kun he ovat eroperheestä! Aika yksioikoista ajattelua, sanon minä.
Ex-mieheni kolmen pienen lapsemme isänä 16 vuoden yhteiselon jälkeen hakeutui ulkopuoliseen suhteeseen. Erohan siitä tuli. Nyt sitten sinunlailla ajattelevat ihmiset tuomitsevat lapseni jo etukäteen eroaviksi...
En itse olisi muuta halunnutkaan kuin kasvattaa lapseni ydinperheessä, mutta aina se ei vain onnistu. En todellakaan aio opettaa lapsilleni, että eroaminen on ok. Se vain on näköjään joskus väistämätöntä...
niin kukapa sitä asioita eteenpäin tietää,
mutta kuin keskimääräisistä tapauksista arvioiden.
Jos niihin ei usko, niin ei sille siten mitään voi.
Otan osaa, tiedän että jos ero tulee lasten ollessa murrosiän seutuvilla, on vaikeudet melkoisia.
Kyllä kannattaisi kaikki panostaa lapsiin,
kuinka, se onkin jo suurempi juttu joten varmaan et edes halua kuulla tai jaksa lukea.
Toisaalta on myös niin, että moni avioerolapsi ei halua mennä naimisiin tai jos menee niin tekee enemmän töitä avioliiton eteen. Ettei käy niin kuin vanhemmille kävi.
Ja itse olen sitä ikäluokkaa, että monen vanhemmat eivät eronneet siksi koska se ei ollut "suotavaa" ja oli harvinaisempaa kuin nykyisin. En muista yhtään luokkakaveria, jonka vanhemmat olisi eronneet. Yhden kaverin poikaystävän vanhemmat olivat eronneet. Ja minun vanhemmat edellisestä avioliitostaan, mutta sitä en siis ollut kokenut, koska en ollut silloin edes syntynyt. Monet tälläistenkin ei-eronneiden vanhempien lapsetkin voi erota. Koska siihen vaikuttaa muukin "ympäristö" kuin omat vanhemmat.