Miten ihmeessä

Ålä stressaa. Itse keskityn opiskeluun täysillä ja naisille juttelen toisinaan silloin, kun siihen tulee luonnollinen tilaisuus. Ei parisuhde niin ihmeellinen asia ole, että sen takia kannattaisi masentua. On se toki kivaa, mutta yksinkin viihdyn. Hanki harrastus!

se hakeminen ja päähänpinttymä, että pitää olla se muija määräilemässä ja vetelemässä mattoja jalkojen alta.
Opiskele ja hanki harrastus.
Laajenna ajatustesi reviiriä ihan muihin asioihin.
Maailma on niin pullollaan ihmisiä, että ei tee yhtään pahaa pysyä sinkkuna, koska tämä pallo kuitenkin repeää mahdottomuuteensa.
Nauti sinkkunaolosta, koska eroaminen avioliitosta ja lapsista on tuhat kertaa kauheampaa kuin sinkkuus.
Sinkkuus on oikein mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Klassinen ongelma. Elät 6 kuukautta tulevaisuudessa suhteissasi vaikka pitäis elää just tässä hetkessä.

Treffeillä käydään just siksi että kohdataan sopiva tapaus. Niillä ei olla esittämässä mitään roolia tai odottamassa ihmettä. Niillä käydään yksinkertaisesti tutustumassa pintapuolisesti ja katsomassa onko tää toinen muun toiminnan arvoinen. Muista kriteerisi, pidä niistä kiinni, jos toinen ei ole niitten kriteerien mukainen niin silloin päästä meneen. Eihän siitä pitäisi katkeroitua? Kaikki sitä tekee. Vai otatko muka sen joka treffeillä on ensimmäisenä saatavissa riippumatta kuka ja millainen se on? Et kai?

Kaatuneissa suhteissa. Ei suhteet itsekseen kaadu. Mihin ne kaatuu? Hengailuasenteeseen? Liian nopeasti liian syvälle? Liian pinnassa? Vai kenties väärä henkilö? (jossa tapauksessa palaa lukemaan tarinaa alusta. Deiteillä käydään poisvalikoimassa väärät.)

Oletko itsesi? Ihan varmasti? vai teetkö miellyttävää kuvaa? Jos jälkimmäistä niin ihmekös että suhteet kaatuu, eihän niitä ole solmittu sun vaan kuvan kanssa ja kun kuvan alta paljastut niin vieraaksihan siinä itsensä tuntee.

Ei voi väittää etteikä deittimaailmassa olis paljonkin mätää. Paljon porukkaa väärällä asenteella liikkeellä. Mutta ne just pitää karsia pois, löytää omanlaisensa tyypit. Muista että deiteillä käydään myös tutustumassa. Ihan ystävyyskin on hyvä juttu... muistampa kun kävin deiteillä yhden Täysin Väärän kanssa, mutta se oli kuitenkin ihan hauska tapaus, oltiin tuttuja ja käytiin joskus ryyppäämässä yhdessä ja heitettiin läppää. No, sillä oli sitten kaveri joka kiinnostui musta. Se kaveri oli varsin jees tapaus, siitä olisi ehkä tullut jotain jos en olisi vaihtanut asuinpaikkaa kauas...

Eli ei kannata kusta väärienkään päälle. Hauskojen tyyppien kanssa voi ja kannattaakin pitää yhteyttä vaikka ne oliskin ei-kumppaneita selvästi.

Mulle toinen kanditaatti tuli vanhan koulukaverini häissä, se piru oli järjestänyt mulle sokkotreffit. Oli ihan mielenkiintoinen nainen, olis pitänyt jaksaa silloin pitää yhteyttä mutta mun fleguiluun sekin kaatui.

Mut... jos sulla oikeasti mättää itsesi kanssa niin se psykiatri ei ole ehkä ihan paska idea. Koita kuitenkin eka ite kelaa mitä sä olet, mitä sä haluat ja millä tyylillä sä sen saat. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvi... vääriin tulee väistämättä tutustuttua monta kertaa. Monta rukkasta kerättyä. Se on täysin normaalia normaaleille ihmisille. Mut etenkin kun potentiaaliset kumppanit törmäilee samaan ongelmaan ja ikää tulee lisää eikä hyvää kumppania löydy niin nilläkin alkaa pikkuhiljaa tää elämän hiomakivi kuluttaan kulmia ja alkaa ihminenkin kelpaamaan, Mut muista, katkeruus on paras tapa olla koskaan solmimatta yhtäkään toimivaa suhdetta...

Tämmöstä. Itsellä avioeroprosessi käynnissä ja kohta sinkkuna. En pidä sinkkuilusta mutten myöskään kauhistele sitä... pitää vaan ottaa härkää sarvista kiinni ja opetella kaataan se. Se härkä yleensä on oma asenne ja oma suhtautuminen ja omat teot ja valinnat. En enää koskaan muutu miksikään kuvaksi vaan pysyn itsenäni... hoidan ja kunnioitan itseäni, toiveitani, ruumistani ja sieluani niin eiköhän sieltä taas joku mielenkiintoinen ihminen irtoa paritusleikkiin ;-)