Aito Rakkaus

Monet naiset(miehetkin) eivät vain suostu uskomaan totuutta kun puoliso jää kiinni pettämisestään ja vannovat kiinnijäämisen jälkeen, että rakastaa vain puolisoaan/petettyä ja ettei tee sitä toiste. Uskovat pettäjän selityksiä käytökselleen ja siihen että pettäjä rakastaa vain häntä, kun se niin katuvaisena sitä vannoo. Tämä on itsepetosta kun ei uskalleta kohdata/nähdä totuutta. Sillä ei oikeasti rakastava petä. Pitäisi ymmärtää tämä ja miettiä, että tätä se tulee olemaan jatkossakin. On sitten oma asia hyväksyykö sen osaksi elämäänsä ja kärsii aina vai eroaako.

Minulla oli suhde varattuun naiseen puolitoista vuotta ja kun käry kävi viikko sitten niin parin päivän harkinnan jälkeen jäi perheensä luo.Suurin syy oli hänen sanojensa mukaan,joita en epäile,heidän murkkuikäinen poikansa.
Eron hetkellä kysyin ketä hän ajattelee kun on miehensä kanssa sängyssä ja vastaus oli minua.
Ei tainnut sitten sinun tulkintasi minua oikeasti rakastaa.

nainen 44 kirjoitti:

Monet naiset(miehetkin) eivät vain suostu uskomaan totuutta kun puoliso jää kiinni pettämisestään ja vannovat kiinnijäämisen jälkeen, että rakastaa vain puolisoaan/petettyä ja ettei tee sitä toiste. Uskovat pettäjän selityksiä käytökselleen ja siihen että pettäjä rakastaa vain häntä, kun se niin katuvaisena sitä vannoo. Tämä on itsepetosta kun ei uskalleta kohdata/nähdä totuutta. Sillä ei oikeasti rakastava petä. Pitäisi ymmärtää tämä ja miettiä, että tätä se tulee olemaan jatkossakin. On sitten oma asia hyväksyykö sen osaksi elämäänsä ja kärsii aina vai eroaako.

Ihmiselämän yksiä suuria mysteerejä lienee se, että ei ole absoluuttista totuutta, kun tunteista puhutaan. Kaikkien ihmisten elämä ei vain kulje suoraa viivaa alusta loppuun, joskus tulee mutkia tai jopa katkoviivoja.

Pitkässä suhteessa ja avioliitossa on kyse tahdosta. Pettäminen on parisuhteen kannalta kriisi ja jos siitä aikoo selvitä, petetty joutuu kyllä katsomaan raadollista totuutta silmiin. En usko, että ihmisillä on olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Jos en olisi yhdessä mieheni kanssa, voisin olla todennäköisesti jonkun toisen kanssa. Sama pätee mieheeni. Kakkonen ei ollut hänen elämänsä suuri rakkaus, siinä asiassa kyllä uskon miestäni. En myöskään usko, että hän ei olisi miehelleni mitään merkinnyt. Jos puolet miehistä pettää, tuskin he kaikki ihan läpimätiä patologisia pettäjiä ovat. Jos mietitte omaa tuttavapiiriänne ja vaikkapa kymmentä paria, niin siitä joukosta löytyy todennäköisesti neljästä kuuteen pettäjää. Suurin osa heistä on varmaan tavallisia perheenisiä ja motiivit pettämiselle ovat kaikille vähän erilaisia.

Ainakin minulle oli pettämisen jälkeen täysin selvää erota. Emme kuitenkaan eronneet monistakin eri syistä. Elämämme ei ole auvoista, mutta varmaan aika keskivertoelämää onnen ja surun hetkineen.

"Sillä ei oikeasti rakastava petä. Pitäisi ymmärtää tämä ja miettiä, että tätä se tulee olemaan jatkossakin. On sitten oma asia hyväksyykö sen osaksi elämäänsä ja kärsii aina vai eroaako." Tunnen pettäjiä, jotka ovat kerran kiinnijäätyään ottaneet opikseen. Tunnen myös pettäjän, joka on kolmannessa avioliitossaan eikä näytä ottavan mistään opikseen. Naiset ovat lähinnä kulutustavaraa eikä minulle ole koskaan oikeastaan selvinnyt, miksi hän aina vaan avioituu uudelleen. Se lienee kuitenkin varmaa, että pettäjän jättäminenkään ei takuuvarmasti tuo onnea. Jos ihmisellä on kaksi huonoa vaihtoehtoa, hän joutuu tekemään päätöksiä ja koskaan ei voi jälkeenpäin tietää, että tämä oli juuri se oikea. Sitä eivät myöskään voi tietää ulkopuoliset ihmiset, jotka eivät varmasti tiedä läheskään koko totuutta.

ant kirjoitti:

Minulla oli suhde varattuun naiseen puolitoista vuotta ja kun käry kävi viikko sitten niin parin päivän harkinnan jälkeen jäi perheensä luo.Suurin syy oli hänen sanojensa mukaan,joita en epäile,heidän murkkuikäinen poikansa.
Eron hetkellä kysyin ketä hän ajattelee kun on miehensä kanssa sängyssä ja vastaus oli minua.
Ei tainnut sitten sinun tulkintasi minua oikeasti rakastaa.

itse en voisi rakastella toisen miehen kanssa jos rakastan toista. Tiesinhän tavanneeni elämäni miehen, enkä epäröinyt. Vuosia jälkeen päin tiedän edelleen tehneeni oikean ratkaisun.

Nelissä kymmenissä minäkin kirjoitti:

Ihmiselämän yksiä suuria mysteerejä lienee se, että ei ole absoluuttista totuutta, kun tunteista puhutaan. Kaikkien ihmisten elämä ei vain kulje suoraa viivaa alusta loppuun, joskus tulee mutkia tai jopa katkoviivoja.

Pitkässä suhteessa ja avioliitossa on kyse tahdosta. Pettäminen on parisuhteen kannalta kriisi ja jos siitä aikoo selvitä, petetty joutuu kyllä katsomaan raadollista totuutta silmiin. En usko, että ihmisillä on olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Jos en olisi yhdessä mieheni kanssa, voisin olla todennäköisesti jonkun toisen kanssa. Sama pätee mieheeni. Kakkonen ei ollut hänen elämänsä suuri rakkaus, siinä asiassa kyllä uskon miestäni. En myöskään usko, että hän ei olisi miehelleni mitään merkinnyt. Jos puolet miehistä pettää, tuskin he kaikki ihan läpimätiä patologisia pettäjiä ovat. Jos mietitte omaa tuttavapiiriänne ja vaikkapa kymmentä paria, niin siitä joukosta löytyy todennäköisesti neljästä kuuteen pettäjää. Suurin osa heistä on varmaan tavallisia perheenisiä ja motiivit pettämiselle ovat kaikille vähän erilaisia.

Ainakin minulle oli pettämisen jälkeen täysin selvää erota. Emme kuitenkaan eronneet monistakin eri syistä. Elämämme ei ole auvoista, mutta varmaan aika keskivertoelämää onnen ja surun hetkineen.

"Sillä ei oikeasti rakastava petä. Pitäisi ymmärtää tämä ja miettiä, että tätä se tulee olemaan jatkossakin. On sitten oma asia hyväksyykö sen osaksi elämäänsä ja kärsii aina vai eroaako." Tunnen pettäjiä, jotka ovat kerran kiinnijäätyään ottaneet opikseen. Tunnen myös pettäjän, joka on kolmannessa avioliitossaan eikä näytä ottavan mistään opikseen. Naiset ovat lähinnä kulutustavaraa eikä minulle ole koskaan oikeastaan selvinnyt, miksi hän aina vaan avioituu uudelleen. Se lienee kuitenkin varmaa, että pettäjän jättäminenkään ei takuuvarmasti tuo onnea. Jos ihmisellä on kaksi huonoa vaihtoehtoa, hän joutuu tekemään päätöksiä ja koskaan ei voi jälkeenpäin tietää, että tämä oli juuri se oikea. Sitä eivät myöskään voi tietää ulkopuoliset ihmiset, jotka eivät varmasti tiedä läheskään koko totuutta.

Nyt ap:n kirjoituksessa ei etsitäkkään syitä siihen miksi ei erota tai miksi patologinen pettäjä menee naimisiin yhä uudestaan tmv. Ne on tahtoasioita.
Kuten viimeisessä lauseessa kirjoitit: -Jos ihmisellä on kaksi huonoa vaihtoehtoa, hän joutuu tekemään päätöksiä ja koskaan ei voi jälkeenpäin tietää, että tämä oli juuri se oikea. Sitä eivät myöskään voi tietää ulkopuoliset ihmiset, jotka eivät varmasti tiedä läheskään koko totuutta.-
Nämä päätökset ovat myöskin tahtoasioita ja syitä ei ulkopuoliset voi tietää.
Pettäminenkin on tahtoasia, mutta kuitenkin jos aidon oikeasti rakastaa toista, niin ei sitä petä ja se ei ole tahtoasia, vaan tunneasia. Tässä ei ole kysymys parisuhteen jatkumisesta ymv.

ant kirjoitti:

Minulla oli suhde varattuun naiseen puolitoista vuotta ja kun käry kävi viikko sitten niin parin päivän harkinnan jälkeen jäi perheensä luo.Suurin syy oli hänen sanojensa mukaan,joita en epäile,heidän murkkuikäinen poikansa.
Eron hetkellä kysyin ketä hän ajattelee kun on miehensä kanssa sängyssä ja vastaus oli minua.
Ei tainnut sitten sinun tulkintasi minua oikeasti rakastaa.

Itselläni on suhde perheelliseen mieheen ja olen itsekin perheellinen. Jos jäämme kiinni, en todennäköisesti pystyisi jättämään miestäni, jo pelkästään lastenkaan vuoksi ja kuitenkin olen kiintynyt mieheeni, vaikka petänkin häntä. Kuulostaa varmaan oudolta. Ja kun harrastan seksiä mieheni kanssa, ajattelen tätä toista miestä, siitä minulle tulee paha olo. Se on täysin väärin miestäni kohtaan, minua välillä oksettaa itseni. Miksen pysty lopettamaan suhdetta tähän toiseen mieheen, yritän pystyä tekemään sen, on pakko.