Miehellä on oltava sellainen periaate, että pettäminen, vaikka se tapahtuisi vain yhden kerran, pitää välittömästi tunnustaa kumppanille, eikä pettämistä koskaan pidä antaa anteeksi, olipa parin elämäntilanne mikä tahansa.
Miehellä oltava
periaate
131582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kova vaatimus
- ja täysin realistista täyttää. Ton mä otan.
... ihmettelen vaan että kuinka aiot testata tämän asian jostain kumppaniehdokkaasta?
Aiotko mennä ja sanoa sitten kesken kaiken että "Mä oon muuten pettänyt sua." ja jos se jättää se on just sellainen kuin toivot... mutta... noh. Sittenhän sitä parisuhdetta ei enää ole :)
Vai onko sulla joku uskomattoman hyvännäköinen miestennielijäkaveri jonka laitat yrittään iskeen miestäs ja jos mies vastustaa kiusausta niin sitten se on ok? (entä jos se kaveris onkin vääränlainen miehelle ja joku naapurin tavistyttö onkin sellainen joka miellyttää enemmän?)
Mä vaan ihmettelen että jos kriteeri on tuo niin kuinka sen voi todentaa toisesta etukäteen? :-P
Kyllähän, kun ihmisen oppii tuntemaan, niin saa tietää millainen tämän arvomaailma on ja millaiset periaatteet tällä on. Joskus näkee esim. kavereilla sellaisia miesystäviä, joista voisi varmasti sanoa, että he eivät taatusti koskaan pettäisi.
Ja voisihan sen tosiaan testata jonkun muun naisen avulla, että onko mies uskollinen. Testin voi tehdä useita kertoja eri naisella. Ja voin vaikka laittaa yksityisetsivän perään :)
"Mä vaan ihmettelen että jos kriteeri on tuo niin kuinka sen voi todentaa toisesta etukäteen? :-P"
Uskollisuus on periaatekysymys. Ja ymmärränkö oikein, että sinusta tämä ekassaa viestissä mainitsemani periaatejuttu on siis liikaa pyydetty?? Itselläsi ei viestistäsi päätellen ole sellaista periaatetta. Mutta on sitä olemassa sellaisia miehiäkin, jotka haluavat olla uskollisia ikuisesti ja vaativat myös naiselta sitä.
"Aiotko mennä ja sanoa sitten kesken kaiken että "Mä oon muuten pettänyt sua." ja jos se jättää se on just sellainen kuin toivot... mutta... noh. Sittenhän sitä parisuhdetta ei enää ole :)"
Luonnollisesti minulla itselläni on sama periaate. Pettäminen on mahdottomuus minulle. Mutta jos pettäisin, niin silloinhan miehen kuuluukin jättää minut, olisin ansainnut sen. Pettäjä on aina jätettävä, pettämistä ei pidä antaa anteeksi.
Sinusta on siis oikein, että pettää ja parisuhde jatkuu?
"Kyllähän, kun ihmisen oppii tuntemaan, niin saa tietää millainen tämän arvomaailma on ja millaiset periaatteet tällä on."
Tässä olen erimieltä. Ihmistä ei pohjimmiltaan voi oppia tuntemaan jos hän ei jotain puolta itsestään tahdo esitellä, vaan siistii kuvaa ja kehittää jonkun roolin. Luottamus ei tule toisesta ihmisestä vaan siitä joka luottaa, se on aina jossain mielessä sokeaa - se luottamus.
Itse roolitan itseäni joissain muissa asioissa, uskollisuudessa ei tarvi.
"Uskollisuus on periaatekysymys. Ja ymmärränkö oikein, että sinusta tämä ekassaa viestissä mainitsemani periaatejuttu on siis liikaa pyydetty?"
Ei liikaa vaan sopivan paljon. Itse olen uskollinen ihminen periaatteiltani, ollut aina ja tulen olemaankin.
...
Kysymykseni tulee ennenkaikkea siitä että kaksi mun mennyttä ihastusta/rakkautta on sanoneet mulle etteivät voisi koskaan luottaa uskollisuuteeni. En ymmärrä miksi he niin sanoivat koska olen uskollinen, ollut aina ja pyrkinyt sen näyttämään sanoissa ja teoissani sikäli kuin mahdollista. Ja kuitenkin epäilevät?
Luulen että syy oli siinä että minulla oli tuolloin ja on vieläkin kohtuullisen monta YSTÄVÄÄ vastakkaisesta sukupuolesta. Onko tämä inhimillisyys ja sosiaalisuus sitten pettämistaipumusta osoittava? Ei minusta. Olisi outoa vaatia kumppaniaan olemaan jossain ilmatiiviissä rasiassa kokonaan pois vastakkaisen sukupuolen yhteydestä missään mielessä. Ja kuitenkin se taisi olla se mitä nämä kumppanit tahtoivat minusta.
Samaa epäilystä voisi soveltaa esim. siinä että toimin edelleen aktiivisesti ex-vaimoni kanssa lasten ja muutaman harrastuksen suhteen. Emme todellakaan nussi - mutta koska yhteistä aikaa kertyy väistämättä niin epäilyä siinä kaiketi voisi vähän paranoidisempi kumppani alkaa kehittelemään päässään. Miten siis osoittaa uskollisuutensa tässäkin suhteessa?
Eli, olen uskollinen mutta jostain syystä nämä muutamat naiset joihin suhtauduin vakavasti eivät sitä nähneet tai halunneet uskoa. Tämän vuoksi - ja siis ihan filosofisesti - ihmettelen että miten uskollisuus todistetaan paitsi ehkä ajan kanssa ja jälkikäteen?
Mutta ehkä tuo "pistä kaveri asialle" tosiaan on ihan kelpo keino. NSMJ iskee tykimmin... ;-)
Ei ole, mutta siis _valehtelemalla_ että olet pettänyt saisit tietää jättäisikö hän sinut eli olisiko hänellä se sama periaate... Tosin sitten olisi uskottavuuskriisi.
Se on vain tekninen ratkaisu saada kumppanin arvomaailma selville. Ei mitään mitä minä ajattelen tai valitsen uskollisuuden suhteen.
Hemmetti, kuinka mä aina saan kaiken muka kuulostaan siltä että mä olen kurja koira? Puhunko jotenkin epäselvästi tai väärällä tavalla vai ehkä kokonaan vierasta kieltä? Kommunikaatiossani taitaa olla vikaa *huokaus*
Hän jää sinulle loppuelämäkseen aina velkaa ja on sinun tossusi alla?
Vaikee samantien sitä periaatetta että kertoo ja lähtee meneen, kun kiusata toista ikäänkuin kostoksi?
"Hän jää sinulle loppuelämäkseen aina velkaa ja on sinun tossusi alla?
Vaikee samantien sitä periaatetta että kertoo ja lähtee meneen, kun kiusata toista ikäänkuin kostoksi?"
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat.
Mutta siis pettäminen pitää tunnustaa, sitä ei pidä antaa anteeksi ja pettäjäkumppani on jätettävä.
jotenkin lapsellinen..
Kai sä tajuat että tunnustamalla rikot toisen ihan palasiksi? Jos kerran kännissä hairahtuu, niin mielestäni taakkaa ei saa siirtää toisen harteille omilta harteilta, saa luvan kärsiä ihan yksin. Ja hyvää suhdetta ei pidä uhrata töppäilyn takia (jos sellainen pahimmassa tapauksessa tapahtuu). Musta tuntuu että tosssa sun ehdottomuudessa on jotain muuta takana. Kuulostat jotenkin omituiselta.
"Jos kerran kännissä hairahtuu"
Okei, sitten varmaan kannattaa olla ilman kuppia jos tähän on viinan kanssa riski? Vai onko alkoholinottaminen niin perustavaa laatua oleva asia että sen tuoma pettämisriski on vaan "pakko" hyväksyä itselle?
Tuo on mun mielestä juuri sitä paskempaa asennetta, hyi helvetti soikoon sentään.
"Musta tuntuu että tosssa sun ehdottomuudessa on jotain muuta takana. Kuulostat jotenkin omituiselta."
Mun mielestä sä kuulostat humala-pettämisiesi kanssa aika helvetin heikolta esitykseltä kumppaniksi. Jos on väärin haluta uskollista kumppania, ehdottomasti uskollista - niin sitten kannattaa oikeasti tarkistaa se peili.
Pettäminen ei ole liki-väärin tai joissain-tilanteissa-lähes-oikein vaan se on ihan oikeasti mutaista pohjaa myöten helvetisti väärin. Pettää ei tarvi, se on täysin järjetön toimintatapa henkisesti ehyillä ihmisillä.
Jos haluaa vierasta niin sitten pyytää luvan. Jos ei heltiä niin sitten heittää vaakakuppiin munanhalunsa ja parisuhteen. Kumpi voittaa? Jos munanhalu voittaa parisuhteen niin sitten varmaan parempi jättää parisuhde, tää nykyaika kyllä tarjoaa siihen täydet mahdollisuudet.
Sitten se kaikkein oksettavin:
"niin mielestäni taakkaa ei saa siirtää toisen harteille omilta harteilta"
Kumppani ei ole lemmikkieläin kultaisessa häkissä. Parisuhde ei perustu tollaselle käyttäytymismallille helvetti soikoon!
"Jos kerran kännissä hairahtuu, niin mielestäni taakkaa ei saa siirtää toisen harteille omilta harteilta, saa luvan kärsiä ihan yksin."
No sukupuolitauti ainakin siiryy toisen harteille, jos pettämistä ei tunnusta... Ihme, että jotkut eivät sitä tajua. Periaatteessa vaikka hiv-tartunta on mahdollinen. Jo senkin takia pettäminen pitää tunnustaa.
Ja muutenkin, uskollisuus on velvollisuus, jos elää parisuhteessa. Jos rakastaa toista, kertoo tälle totuuden.
h
u
o
r
a
Niin, tuo kirjoittaja joka sanoo vastaan eli hyväksyy pettämisen, taitaa tosiaan olla joku lumppu. Lumputhan tuskin kykenevät parisuhteeseen ja uskollisuuteen.