Pääasiassa kysymys on hoitsuille.
Jos Raha(kuntien&valtion lisäpanostus) olisi "korvamerkittyä" niin ottaisitte lisää palkaa vai helpottaisitteko työtaakkaa palkkaamalla samalla rahalla lisää hoitajia? Ja mielellään ei vastauksia "Molempia ja paljon!!!"
On itsestään selvää, että molempia tietysti haluuttaisiin... mutta realiteetti on että molempia eivät suomalaisewt ole valmiita rahoittamaan...
Jos Raha(kuntien&valtion lisäpanostus) olisi "korvamerkittyä" niin ottaisitte lisää palkaa vai helpottaisitteko työtaakkaa palkkaamalla samalla rahalla lisää hoitajia? Ja mielellään ei vastauksia "Molempia ja paljon!!!"
On itsestään selvää, että molempia tietysti haluuttaisiin... mutta realiteetti on että molempia eivät suomalaisewt ole valmiita rahoittamaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Palkkaa. Ja mieluiten paljon.
Ei tarviisi kahdesti miettiä.. Ehdottomasti lisää porukkaa töihin.. Mitä hyötyä pikkaisen isommasta palkasta on, jos pitää tehdä koko ajan ylitöitä, venyä joka paikkaan, tehdä vain minimi, joskus sekin hieman heikolla laadulla jne.. Eli porukkaa lisää, palkka voi sitten pysyä samalla tasolla, mikäli tosiaan työn kuormitus vähenisi huomattavasti :)
Siis molempia, sekä rahaa 500euroa/kk, että lisää työntekijöitä hoitoallalle.
Jos niitä ei nyt tule, niin sairauslomat alkavat todennäköisesti uupumisen takia pyöriä ja hakeutuminen muihin ammatteihin, myös ulkomaat kiinnostavat. Eli on venytty äärirajoille ja siihen on tulossa piste.
Ensinnäkin on kyse siitä, että haluaako Suomi säilyttää hoidon tasonsa edes jonkinlaisena, hoitajansa kykenevänä pitämään sen tason ja hoitotyön kehittymisen myös jatkossa nykyisellä tasolla
Mitkä arvot Suomessa ovat tärkeitä? Kokevatko ihmiset sen tärkeäksi, että jos joku sairaus, vamma tai vanhuus tuovat tarvetta hyvään hoitoon, niin se toteutetaan. Vai haluavatko ihmiset maksaa sen verran kattavat vakuutukset, että voivat hoidattaa itsensä ja omaisensa yksityisellä sektorilla, niin silloin ei ole tarvetta kehittää yhteiskunnallista hoitoa ja hoitotyötä. Pitää muistaa myös valinnan edessä se, että yksityinen sektori ei koskaan tue tutkimus-, koulutus- ja kehitystyötä samalla mittakaavalla, kuin nyt rakennettu järjestelmä tukee.
Ollaan tultu erään tien päähän, jossa arvovalinnan paikka on eduskunnalla, hallituksella ja järjestelmän kehittäjillä. Valtionvarainministeri ym. hallitusvastaavat miettivät, onko hoitotyö tarpeellista vai ei. Onko varaa pistää rahaa kaikenlaiseen huuhaahan, kuten tuet ulkomaisiin projekteihin niissä mittakaavoissa, joihin valtionvaroja, siis osittain myös veromarkoilla kerättyjä, alunperin on syydetty. Myös puolustusvoimiin uhrataan nykyisellään liian suuria summia. Suomi ei ole sodassa, jos ei ulkomailla ihan kaikkea sanota, mitä sylki suuhun tuo. Maltti olisi valttia siinäkin, eli harkitaa itsensä ilmaisussa. Suomessa voidaan sanoa, että, jotta, koska, kun, kunnes ja jos vaikka, ei tietenkään, MUTTA.
Kivullakin on Suomessa monta ratkaisevaa merkitystä, jos KIVUN TUNNETTA EI OLE, voi olla kuolemaksikin!!! Siis jos ei vastuuta haluta lähimmäisistä kantaa, älä sitä sitten odota itsellesikään. I think so.