Haluan suoraan kysyä mistä johtuu kun varsinkin nuoret 18-30 vuotiaat naiset jo seurustelusuhteessa,avo-,ja avioliiton solmittuaan haluavat miehen katkaisevan käynnit omassa lapsuuskodissaan.Eivät ole itse halukkaita tulemaan
appivanhemmille ja haluavat kokonaan mitätöidä miehensä aikaisemman elämän.
Olen miettinyt johtuisiko olemattomasta itsetunnosta tämä voimakas omistamisen halu.
Tällainen muutos on miehelle kova paikka ja aiheuttaa monesti eroja kun asia hiertää parisuhteessa.
appivanhemmille ja haluavat kokonaan mitätöidä miehensä aikaisemman elämän.
Olen miettinyt johtuisiko olemattomasta itsetunnosta tämä voimakas omistamisen halu.
Tällainen muutos on miehelle kova paikka ja aiheuttaa monesti eroja kun asia hiertää parisuhteessa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos tunnet pari sellaista tapausta niin et voi silti yleistää niitä koskemaan koko ikäluokkaa. Sinä et sitä paitsi voi tietää mistä tuollainen johtuu jonkun parin elämässä. Luulet ja kuvittelet vain. Ehkä onkin niin, että mies itse ei välitä lapsuuden perheestään vaan haluaa vihdoin eroon niistä ympyröistä. Sattuu vain samoihin aikoihin kuin uusi seurustelusuhde.
Olen samaa mieltä kanssasi,naiset ovat ottaneet määräilyvallan ja miehet ovat sellaisia nynnyköitä etteivät uskalla mielipidettään sanoa.
Olen nähnyt myös että prinsessatauti vaivaa nuoria naisenalkuja ja elämisen faktat ovat täydellisesti hukassa.Kun tulee lapsia ja pitäisi elää arkielämää niin pallo karkaa monesti käsistä.
Seuraavaksi erotaan ja taas uusi kierroksessa.
Surullisinta on lasten kohtalo monesti eronneiden perheissä.
Miksi aina perheen ongelmat ja erotilanteet ovat teidän anoppien mielestä naisten syytä? Mitenkäs ne teidän kultamussukat, pojat? Voi olla, että nuoria naisia vaivaa prinsessatauti, mutta kyllä nuoria miehiä vaivaa kaljoittelu ja vastuuttomuus. Tämä on moneen kertaan minunkin ystäväpiirissäni nähty ja koettu. Perhe kun kasvaa ja pitäisi alkaa ottaa vastuuta ja elää säädyllistä elämää, niin ne teidän kultamussukat karkaa kapakoihin ja jättää perheen oman onnensa nojaan. Ei nykyajan miehet kestä sitä todellisuutta, että lapset sitovat vanhempiaan ja omista menoista on tehtävä välillä kompromisseja. Miehillä on se kuvitelma, että naisen pitää hoitaa ja kantaa kaikki vastuu lapsista oman palkkatyön ohella. Ja sitten te anopit vielä ruokitte sitä käsitystä ja ehkä tajuamattanne ajatte perhettä sitä kautta vielä syvempään suohon - tokihan mies toimii mielestään aivan oikein, koska äiti sanoo niin!
prinsessatautia, että nainen jättää pahoinpitelevän ja ryypiskelevän mamman kultamussukan ja lähtee pienten lasten kanssa rakentamaan uutta elämää yksin nollasta.
Minä lähdin juuri tuollaisen miehen elämästä 10 vuotta sitten ja anoppi haukkui minut lyttyyn - etten tajua mitään elämän realiteeteista. Kaksi pientä lasta olen yksin hoitanut ilman minkäänlaista tukea mistään suunnasta. Voin kertoa sinulle ja ex-anopille, että siinä on prinsessaelämä kaukana. Mutta onnellinen olen ollut ja hienot lapset kasvattanut, joten eipä teidän katkerien anoppien sanomisilla kai ole mitään väliä.
jäljessä olet. Nykyisin nuoret miehet ottavat vastuuta perheestään huomattavasti enemmän ja useammin kuin nuoret naiset, jotka ovat epävarmoja ja avuttomia.
Minun tuttavapiirissäni juuri miehet ovat niitä, jotka huolehtivat kodin siisteyden, ruuan, lapset ja kodin talouden. Naiset enimmäkseen vain valittavat ja vikisevät.
kapakkaan jos mulla olisi tuollainen pirttihirmu puolisona. Voin vain kuvitella sitä nalkutusta päivästä toiseen.
kuka tässä on aikaansa jäljessä - minä vai mieheni. Mieheni ei ole koskaan tehnyt ruokaa, tiskannut tai imuroinut. Hän ei osaa tehdä edes kaurapuuroa mikrossa.
Meille syntyi koliikkivauva ja lapsi laitettiin nukkumaan eri huoneeseen, ettei mies vaan herää yöllä. Minä sitten juoksin hoitamassa vauvaa viereisessä huoneessa ja ikinä ei kiitosta siitä tullut. Yhden kerran hän heräsi klo viisi vauvan itkuun ja jaksaa vieläkin narista siitä, miten hän, työssäkäyvä mies, joutui heräämään vauvan takia viideltä aamuyöstä, kun vaimo ei tehnyt kunnolla hommaansa. Ja anoppi narisee samasta asiasta.
on vain nuorten naisten itsekkyys ja omistushalu sekä epävarmuus omasta itsestään vaimona ja varsinkin äitinä.
Siinä joutuu mies taipumaan monenlaiseen tahtoon, joka muuttuu pahimmillaan päivittäin ja syö sekä miestä että parisuhdetta.
Kun lapsi tulee perheeseen, nuori nainen on hyvin epävarma omasta äitiydestään ja osaamisestaan ja ihan viimeiseksi siinä halutaan sen miehen äidin näkevän tuon kaiken. Siksi hänet torjutaan vihalla ja katkeruudella joka on ihan itse kehitelty.
Totta on, että nainen yleensä kokee nuorena äitinä ja vaimona epävarmuutta ja on usein monien ristitulien välissä. Minä ainakin olin hämmentynyt pienen nyyttini kanssa, että mitenkäs nyt sitten oikein ollaankaan, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan, että melkein vieras ihminen (anoppi siis) tunki nenänsä kotiimme melkein joka päivä ja jakeli ohjeitaan. Siksi juuri tuollaisissa tilanteissa kaivattaisiin hienotunteisuutta puolin ja toisin -antaa anopin (ja muun suvun) käydä katsomassa ja kylässä, mutta heidän myös antaa rauha uudelle perheelle tutustua ja totutella tilanteeseen. Kyllä sitä apua yleensä pyydetään kun tarvitaan.
Pitäisi ajatella ennenkuin lapsen hommaa mitä se tuo
tullessaan.
Turha siitä on anoppia syyttää jos sairastaa tautia
nimeltä uusavuttomuus.
Ennen on lapset kasvatettu luonnollisena osana elämässä ilman erikoista numeroa tekemällä.
Nykyisin lapsi halutaan kuin jokin esine ja elämän
realiteetit tulevat vastaan kun lapsesta onkin otettava vastuu ja sitouduttava hoitamiseen.
Niinpä, kyllä Siperia opettaa -ei siihen anoppia tarvita!
...kovin katkeraa on tekstisi tuo. Olen pahoillani, jos lähipiirisi jotkut ratkaisut ovat aiheuttaneet sinussa noin suurta surua ja kolhaisun itsetuntoon.
Totuus on kuitenkin se, että jatkuvalla puuttumisella ja hyvää tarkoittavalla neuvomisella et saa kuin lisävahinkoa aikaan. Neuvoni onkin, että keskity sen tekemiseen, mikä on sinusta itsestäsi mukavaa ja koita päästää irti asioista, jotka selvästi sinua ahdistavat ja syövät, mutta joille et kuitenkaan mitään voi.
Positiivista asennetta sinulle ja suvaitsevuutta ! Iloisempaa syksyn alkua toivottaa
Rouva 33 v. , yksi lapsi, hyvä suhde anoppiin, joka vielä töissä ja jolla myös oma elämä...
...kovin katkeraa on tekstisi tuo. Olen pahoillani, jos lähipiirisi jotkut ratkaisut ovat aiheuttaneet sinussa noin suurta surua ja kolhaisun itsetuntoon.
Totuus on kuitenkin se, että jatkuvalla puuttumisella ja hyvää tarkoittavalla neuvomisella et saa kuin lisävahinkoa aikaan. Neuvoni onkin, että keskity sen tekemiseen, mikä on sinusta itsestäsi mukavaa ja koita päästää irti asioista, jotka selvästi sinua ahdistavat ja syövät, mutta joille et kuitenkaan mitään voi.
Positiivista asennetta sinulle ja suvaitsevuutta ! Iloisempaa syksyn alkua toivottaa
Rouva 33 v. , yksi lapsi, hyvä suhde anoppiin, joka vielä töissä ja jolla myös oma elämä...
Totta puhut ja sitten sydäntä särkeviä ovat nämä
koko ajan lisääntyvät huostaanotot.
Koko perhe useammiten hajoaa alkoholin käytön vuoksi.
Kaikki eivät vain jaksa kantaa vastuuta perheestä.
Erotaan ja viedään samat ongelmat seuraavaan suhteeseen.
Vaikka anoppia monesti moititaan, hän on syytön
näihin asioihin. Jokainen aikuinen vastaa omista tekemisistä tai tekemättä jättämisestä.
anna lasten kasvaa.. vaatii aikuiselta kestämistä.. Mutta lapsetkin aikuistuvat. Tuo on lapsien lapsellisuutta..
Siksi kun he ovat tavattoman epävarmoja ja ei ole
aakkosiakaan päässä kuinka ihmissuhteita hoidetaan.
Oma minä minä minä on tärkeä ja oleminen kaiken
keskipisteenä.Jos näin ei tapahdu niin voi voi voi
miesparkoja,joutuvat taiteilemaan äitinsä ja parisuhteeseen kykenemättömän vaimonsa välissä.
Ei ole ihme jos eroja pukkaa aina vain enemmän.
Tulee niitä eroja varmaan vanhemmallakin iällä, kuin vain 18-30-vuotiaille, vai tämänkö ikäiset "nuoret naiset" vain eroavat? Miksi muuten haukutte "nuoria naisia", että nämä eivät kykene ihmissuhteisiin, ja erottavat tahallaan pojat äideistään suhteen kestoajaksi? Tehän saatte ne poikanne takaisin, kun ero tulee, eli teillä alkaa silloin uusi elämä, uudelleen äitinä, saatte lapsenne takaisin hoivattavaksi, kun näiden paha vaimo kohteli tätä niiin kaltoin.
Mutta ai että, entä kun se poika alkaakin etsiä sitä uutta naista elämäänsä? Pahus vieköön, tekee vielä niitä lapsenlapsia ehkä, ja niitäkään se "nuori äiti" ei osaa hoitaa oikein, ihan väärin syöttää, ja vaippoja vaihtaa, että pojan pitää joskus imuroidakin, ja ruokakaan ei ole aina tätä odottamassa, tsk tsk tsk.
Siksi kun lukee niin lapsellisia kirjoituksia kun sinulta tulee!
En voi kun nauraa kippurassa mille tasolle nuoret naiset ovat ajautuneet.
Hoitakaa kotinne,lapsenne ja avioliittonne ja jättäkää alituinen marina pois,siitäkin säästyy aikaa ja voimavaroja perheelle jonka olette vapaaehtoisesti halunneet.Elämä on pääasiassa työtä ja vastuunkantamista eikä juhlimista joka viikonloppu.Omia vikoja voi korjata, ei toisten.
se usein niin on, että poika itse ei syystä tai toisesta halua enää niin usein tavata vanhempiaan, mutta ei halua/uskalla sitä marttyyriäidille rehellisesti kertoa. Silloin on helppo vierittää syy miniän niskaan tyyliin "kyllähän minä, mutta kun se ei halua tulla.."
Muistelen aikaa liki 30 vuoden takaa. Silloin käynnit poikaystävän, myöh. sulhasen ja pienen hetken jopa aviomiehen äidin luona olivat yksinkertaisesti helvetin tylsiä. Ja kun mentiin isomummmun luokse, se oli painajaista. Sieltä maalta ei päässyt edes pakoon, ei mitään tekemistä, ei mitään puhumista, kirjaakaan ei kehdannut lukea ettei olisi ollut epäkohtelias. (Nykyisin kai kehtaisin, keski-ikä on tuonut muuassaan tietynlaista röyhkeyttä ja itsensä arvostamista.)
Puolisoani en milloinkaan estellyt, yksinään hän sai visiteerata niin usein kuin halusi.
Ai niin, maalla suurinta huvitusta iltasella, kun oli jo vähän siemailtu, oli se, kun miehet vuoronperään nostivat kankkua penkiltä ja töräyttivät. Mitä kuuluvampi oli, sen makeammat naurut.
Miksi ihmeessä tuhlaisin viikonlopun sellaisissa olosuhteissa?
Itse uskoisin, että silloin nuori perhe "irttautuu" ja haluaa hakea itsenäisyyttä. Jos esim. perheillallinen tulossa niin ei lähdetä viihdyttämään appivanhempia koska oma perhe on etusijalla.
Uskon kyllä, että käynnit vähenee, toisaalta en tunne ketään joka ei kävis ollenkaan tervehtimassa omia vanhempia. En ole ikinä kuullut, että se "monesti aiheuttais eroja parisuhteessa" :))
Mikä kumma tuossa yleistämisessä on niin ihanaa? Olen 20-vuotias, ollaan seurusteltu miehen kanssa 3 vuotta. Appivanhemmat saavat käydä aina kun haluavat ja me käydään siellä kun päästään. Meillä ei siis ole omaa autoa, ja asumme 40 kilometrin päässä heistä.
Minusta kai on vain mukavaa nähdä appivanhempia. Ihanan ja hyvän miehen ovat lapsestaan kasvattaneet. minut on myöskin hyvin itettu vastaan. Joten miksi valittaisin?
... ja sä varmaan luet tätä palstaa ihan muuten vaan? *nauraa*