Tulkinta:
Mozartin kuumeisessa kuoleman ja elämän välisessä horrostilassa syntynyt Requiem on todennäköisesti paras koskaan sävelletty kuoroteos. Parhaat sävellystaidot ja käsittämätön draamantaju näyttäytyivät parhaimmillaan juuri Mozartin itse ollessa fyysisesti heikoimmillaan siten, että lähes hänen koko elämisensä oli siirtynyt henkiselle tasolle.
En tiedä, millä perusteella Beethoven ei arvostanut teosta. Kateudesta? Teoksen huonon tuntemisen vuoksi? Myös monet näsäviisaat täällä ja vaikka missä muualla ovat olleet lyttäämässä Requiemia, mutta perusteluja ei ole juurikaan tippunut. Teoksen "keskeneräiseksi jääminen" ei ole peruste, sillä upeaa sävellysmateriaalia riittää jokaiselle tahdille...
Mahtavat Beethovenin Missa Solemnis ja J.S.Bachin h-molli-messu eivät yllä mielestäni millään omaperäisyydessään ja etenkään tunteiden tulkitsijoina kokonaisuudessaan Requiemin tasolle. Mozartin sielunmessussa itsessään vaikuttaa elävän jokin suurempi voima, joka on kantanut Mozartin kuolemankin yli teoksen viimeistelijälle. En lakkaa ihmettelemästä Requiemin yhtenäisyyttä tarkasteltaessa Mozartin piirtoja suhteessa oppilaan (Süssmayr) viimeistelyyn.
Ja mistä ihmeestä Benedictus kumpusi? Voiko se muka olla jonkun keskinkertaisuuden käsialaa? Mikä on enää kauniimpaa musiikkia?
Mozartin kuumeisessa kuoleman ja elämän välisessä horrostilassa syntynyt Requiem on todennäköisesti paras koskaan sävelletty kuoroteos. Parhaat sävellystaidot ja käsittämätön draamantaju näyttäytyivät parhaimmillaan juuri Mozartin itse ollessa fyysisesti heikoimmillaan siten, että lähes hänen koko elämisensä oli siirtynyt henkiselle tasolle.
En tiedä, millä perusteella Beethoven ei arvostanut teosta. Kateudesta? Teoksen huonon tuntemisen vuoksi? Myös monet näsäviisaat täällä ja vaikka missä muualla ovat olleet lyttäämässä Requiemia, mutta perusteluja ei ole juurikaan tippunut. Teoksen "keskeneräiseksi jääminen" ei ole peruste, sillä upeaa sävellysmateriaalia riittää jokaiselle tahdille...
Mahtavat Beethovenin Missa Solemnis ja J.S.Bachin h-molli-messu eivät yllä mielestäni millään omaperäisyydessään ja etenkään tunteiden tulkitsijoina kokonaisuudessaan Requiemin tasolle. Mozartin sielunmessussa itsessään vaikuttaa elävän jokin suurempi voima, joka on kantanut Mozartin kuolemankin yli teoksen viimeistelijälle. En lakkaa ihmettelemästä Requiemin yhtenäisyyttä tarkasteltaessa Mozartin piirtoja suhteessa oppilaan (Süssmayr) viimeistelyyn.
Ja mistä ihmeestä Benedictus kumpusi? Voiko se muka olla jonkun keskinkertaisuuden käsialaa? Mikä on enää kauniimpaa musiikkia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
- - Mikä on enää kauniimpaa musiikkia
Ihan vaikka mikä. Requiem on koskettava, kaunis ja blaablaa, mutta toi kaunein musiikki on aika rankasti fanitettu.
Mä vaan en pidä kirkkomusiikista, tunustuksellisuus, saarna ja niiden musiikillinen likiarvokuvailu ei kiinnosta.
Mutta siis Mozartin Requiem on hieno sävellys.
Hah. Teksti on oma tulkintani Requiemista, kuten useimmat varmasti ymmärtävät, varsinkin, kun olen lisännyt sen yläpuolelle "otsikon". Süssmayrin Benedictus on mielestäni eräs kirkkomusiikin tärkeimpiä saavutuksia, jos pitää vielä erikseen sitäkin tarkentaa. :D
Mielipide, joo joo. Mutta aika rankkaa laittaa tuollaista "todennäköisesti paras koskaan sävelletty kuoroteos" - ihan niin kuin se olisi joku tieto. Et kuiteskaan ole kuullut niitä kaikkia : )
Kyllä kai "fanitus" sallitaan. Suomalaiset ovat yleensä kovin kyynisiä tunneilmaisuille, se näkyy niin konserttien aplodeissa kuin urheilustadionien laidoillakin...
Allegrin Miserereä (joka tosin sekin on kirkkomusiikkia) on pidetty yhtenä kauneimmista(ellei kauneimpana) kuoroteoksena. Viulukonsertoista omiin suosikkeihini lukeutuu ainakin Mendelssohnin e-mollikonsertto.
Sitten vähän hehkutusta. Kyllä Bachin h-mollimessun "Et resurrexit" on neroudessaan suorastaan häkellyttävä. Ensimmäistä kertaa musiikin historiassa on sisältä pulppuava elämä mielestäni kuvattu noin autenttisesti. Tosin jälkikäteen on tuostakin teemasta tehty monenlaisia jäljitelmiä. Bachin nerous varmaan on paljolti sitä että hän oli oikeasti uranuurtaja. Toisaalta, kyllä esim. Bachin motetissa "Jesu meine Freude" on paljon samaa kuin Buxtehuden vastaavassa.
Mitä tästä opimme? Taas kerran on samalla kolikolla kaksi puolta.
Itse kuuntelin Bachin h-molli-hässäkkää yhtenä iltana puoliunessa. Tuli kovin epätodellinen ja jopa pelottava olo, kun Et resurrexit paukahti käyntiin hiljaisen Crucifixusin jälkeen (vastaavantapainen viritys löytyy myös osasta Et exspecto resurrectionem). Muutenkin teoksen suolana ovat valtavat kontrastit ja ainutlaatuinen musiikin eläminen. Meininki on kauttaaltaan erittäin rehevää ja toisaalta syvempiä ulottuvuuksia (Agnus Dei!) löytyy harvalta säveltäjältä.