riitelystä? Miksi? Jos ette pidä niin miksi sitli riitelette?
Pidättekö
bgkv ktuvfk6t
381113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ja varsinkin silloin, jos toinen "häviää" riitelyn. Eli keksin parempia morkkauksia ja muutenkin olen supliikimpi. Mitä pahemmalle päälle toinen tulee ja mitä enemmän sne loukkaantuu, niin sen parempi. Parasta on, jos saan toisen itkemään tai menettämään itsehillinnän aivan täysin. Ja tämä ei ole muuten mikään vitsi!
voisit olla mun ihannenainen. En ollut tähän ikään mennessä vielä oikein tietoinen, että minkälainen ihannenaiseni olisi mutta kiitos kun annoit jotain osviittaa siihen. Olen taas kerran vähäsen viisaampi. Tämäkään ei ollut vitsi.
Pitäähän sitä nyt parit lautaset ja lasit lennellä, eihän siitä muuten mitään tule!
ei ole tarpeeksi jännittävää. Lautaset yms saa kyllä elämän tuntumaan huomattavasti jännittävämmältä. Oppii väistämään niitä ja heittelemään niin, että osuukin mihin tähtää. Siitähän on paljon hyötyä kodin ulkopuolellakin. Osaa viedä sen taidon muuallekin. Näyttää muille kuin helppoa ja kivaa se on.
Nyt vähän vakavammin aloituksestani.
Tämäkin palsta vaikuttaa aika ajoin enemmän riitelypalstalta kuin keskustelupalstalta. Täällä itse asiassa taidetaan enemmän kinailla eri asioista kuin keskustella niistä. Siksi kyselin. Pitääkö jotkut tänne kirjoittelevista tosiaan riitelemisestä? Siltä ainakin minun silmissä usein näyttää. Saatan minä erehtyäkin.
keino purkaa paineita joillekkin? Kyllähän täällä saa paskaa niskaansa joskus oudommistakin asioista, ja jotkut tykkää kettuilla oikein kunnolla. Ehkä kaikilla ei ole oikeassa elämässä, kenen kanssa riidellä :(. Mutta mä luulin, että sä tarkotat tosi elämää, mutta pakko myöntää, että kyllä mä täälläkin joskus auon :).
mutta jotenkin näin: "Elämä on liian lyhyt tuhlatakseen sitä riitelemiseen ja tappelemiseen".
Minulla ei ole oikeassa elämässä ketään kenen kanssa riidellä. Ihan vaan siksi, että riiteleminen on aika kuluttavaa. Siitä syystä en riitele. Eikä ole tarvetta riidellä täälläkään. Ei se riitely ja pään aukominen muille minusta yhtään sen parempaa ihmistä tee. Tuskin tekee kenestäkään muustakaan. Tai mistä minä tiedän? Ehkä joku tuntee itsensä paremmaksi kun saa aukoa päätä jollekin.
No täällä riitelystä ei synny mitään hyvää, se on varma. Mutta oikeasssa elämässä on pakko riidellä joskus. Ainakin parisuhteessa, ja miksei muissakin suhteissa. Pitää vain osata riidellä oikein. Itse sen valitettavasti osaa siät jaloa taitoa :(. Kliseisesti riita puhdistaa ilmaa, ja jos jokin korpeaa, niin on parempi kaataa se tuttujen niskaan, kuin että menee rähisemään kaupan kassalle.
nimenomaan on yksiselitteinen. Syy ja seuraus. Ensimmäistä riitaa seuraa jossain vaiheessa toinen, toista kolmas, kolmatta neljäs... Ensimmäinen askel on aina vaikein. Sitten tuli vielä mieleen, että onko järkeä saastuttaa sitä ilmaa niin paljon, että se vaati silloin puhdistuksen riitelyn muodossa?
kun jonkun kanssa olelee ja elelee, alkaa ne pientkin asiat toisessa ärsyttämään. Aina ei jaksa räpättää jokaisesta pikku asiasta, ja sitten kun niitä asioita kertyy, niin yleensä tulos on riita. Minua ainakin vain pännisi enemmän ja enemmän, jos toinen ei osaisi riidellä, vaan olisi aina, että älähän nyt, keskustellaan järkevästi. Ei suhde saa olla pelkkää pusipusia ja halihalia, tai sitten ne ei tunnu miltään, jos ei välillä vähän tinttaloitte.
mahdollisuutta, ettei asiat toisessa ärsytä vaan sinä ärsyynnyt?
tai ärsyttää, lopputulos on sama. Jos on aina kivaa, ei ole koskaan kivaa.
olla vain äkäpussi, joka oikeuttaa käytöksensä kaikenlaisilla kliseillä.
En koe olevani äkäpussi. En mä kiukuttele, mutta sanon kyllä kun joku v*tuttaa, en jää hymistelemään. Ei se kyllä ihan normaalia käytöstä ole, jos ei koskaan ríitele...
mutta tyypillisen riitelyaddiktin tavoin poimit koko ajan ympäristöstä niitä asioita, jotka nostattavat vitutuksen pintaan.
tai edes osaat olla riitelemättä heidän läsnäollessaan.
Mieheni tytär ex suhteesta on kertonut kuinka hän istui komerossa itkemässä kun isä ja äiti vain riiteli joka ilta.
Vielä nytkin hän pelkää ja samalla rakastaa äitiään joka on hyvin riidanhaluinen.
E kenelläkään ole oikeutta pilata pienen ihmistaimen elämää tuolla tavoin.
Ne jotka tykkää riidellä, tehkööt sen muita osapuolia häiritsemättä.
on hyvä, että olet jo diagnosoinut minusta riitelyaddiktin. Mitähän muuta olet saanut minusta selville tämän keskustelun perusteella? Oikein alkaa pelottamaan...
muksua tossa istuu ja vinkuu, pitää niitä välillä vähän kurmuuttaa. Kyllä se on niin, että lapset opetetaan kunnioittamaan Jumalaa ja vanhempiaan. Vaikka sitten Koivuniemen Herralla. Perhana.
muut diagnoosit nyt kertomatta, sillä käytän niitä lyömäaseina jos joskus joudun sun kanssa tappeluun.
kun tapella jonkun kanssa oikein kunnolla?? Huono provo..
mutta vielä vähemmän pitäisin suhteesta, jossa asioista ei voisi avoimesti puhua. Lähtisin hyvin nopeasti lätkimään parisuhteesta, jossa mies ei suostuisi puhumaan myös vaikeista asioista ja tavallaan kontrolloisi suhdetta puhumattomuudellaan. En usko, että kukaan haluaisi elää semmoisessa arvailusuhteessa, jossa kävellään heikoilla jäillä.
olla kultaa. Joskus on parempi olla hiljaa kun sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Mutta joo. Ei roskat kodista häviä maton alle lakaisemalla. Sieltä ne löytyy edelleen. Joskus ne on siivottava kuitenkin.
vihaisena voi olla parempi pitää suunsa kiinni. Jos se vihaisuus jostain syystä jatkuu ja jatkuu, niin ehkä kannattaisi mennä vihankäsittelykurssille, jos semmoisia jossain järjestetään. :)
kannattaisi katsoa peiliin ja kysyä itseltä miksi on vihainen? Sekään ei oikein vielä riitä. Pitäisi kai pystyä vastaamaankin kysysmykseensä rehellisesti?
Sekä itselle että toiselle kannattaa olla rehellinen. Jos on jatkuvasti vihainen toiselle jostakin, niin varmaan olis hyvä, että se toinen tietäisi mikä sitä toista niin pännii. Vihan patouttaminen nääs ei poista sitä vihaa minnekään, avoin kommunikointi ja selvittely sen sijaan voi niin tehdä.
mutta mielestäni viha on yksi pelon tai pelkojen muodoista. Toinen vihaa, koska pelkää olevan vähemmän, riittämätön, huonompi jne kuin ensimmäinen. Kokee toisen jollain tavalla uhkana tai jotain. Silloin on helpompi antautua vihalle kuin kohdata pelkonsa.
Vihan takaa löytyy pelkoa, mutta toisaalta viha on myös hyvä keino estää toisen manipulointiyritykset ja muut rajojen rikkomiset. Viha on siis sekä positiivinen että negatiivinen asia. On tuhoavaa vihaa ja suojelevaa erittäinkin positiivista ellei suorastaan pyhää vihaa. Vihaa voi miedoimmillaan ilmaista sanomalla EI. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla. Kaikki pelko ei ole pahasta, pahan pelko on hyvästä.
Voiko viha olla koskaan kellekkään hyväksi? Missä muodossa tahansa? Voiko pelko olla kenellekään hyväksi? Varovaisuus erikseen mutta pelko... Pelko sointuu minun korvissa ainakin joltain pysyvältä olotilalta.
ovat ihmisen perustunteita. Tottakai niistä on hyötyä ihmiselle, jos niitä osaa käyttää. Pelottomuus voi olla ihan yhtä typerää kuin pelkuruus. Mun mielestä kaikkein vahingollisinta on tunteiden kieltäminen, oli se sitten pelko tai viha. Silloin ihmisestä tulee joko uhkarohkea tai nössö, katkera tai kynnysmatto.
Mutta kyllä mä ymmärrän sen, mitä tarkoitit sillä negatiivisella vihalla, mikä johtuu itsetunnon puutteesta ja pelosta, ettei ole toisen arvoinen. Se saa ihmisen hyökkäämään toista vastaan ennen kuin se toinen ehtii hyökätä häntä vastaan.
puolta. Ei kaksi niin kuin jotkut luulee. Eikä missään nimessä yksi niin kuin suurin osaa näkee.
Kieltäminen on typerää. Jonkin olemassaolevan kieltäminen yleensä. Se on tosiaan sitä maton alle lakaisua. Se on silloin itsensä kieltämistä. Se ei ole kovin viisasta. Itse asiassa ei ollenkaan viisasta. Typeryyttä, sanoisin. Hyväksyminen on taas jotain muuta. Olemassaolevan hyväksyminen. Silloin alkaa eräänlainen tunteiden muodonmuutos.
Pelottomuus pelkuuruutta? Noh. Voin puhu tästä asiasta ainoastaan itseni puolesta. Ei tule mieleen ainuttakaan pelkoa. En voi sanoa rehellisesti pelkääväni jotain. On asioita mistä en pidä, mitkä ovat epämiellyttäviä minulle mutta että pelkäisin jotain. Sitä en voi rehellisesti sanoa. Olen siis kenties pelkuri. Tulkintakysymys.
"Voittamattomuus on aina puolustuksessa. Hyökkäyksessä on vaan mahdollisuus voittoon". Minkälainen on paras puolustus. Olisiko sellainen, ettei tarvitse puolustautua? Ei hyökätä, eikä puolustautua? En tiedä. Sellaiseksi sen ainakin itse kuvittelisin.
on pelon kieltämistä, koska silloin täytyy todistella itselleen, ettei pelkää. Rohkeus on sitä, että toimii pelosta huolimatta. Silloin voi nähdä, että pelkää turhaan tai että selvisi vaaroista huolimatta. Pelontunteen kieltäjä on usein kontrollifriikki, joka haluaa säädellä kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Parisuhteessa pelkojen kieltäjä on se, joka yrittää kontrolloida suhdetta esim. puhumattomuudella.
Paras puolustus olis kai semmoinen, missä toisen ei enää edes tee mieli hyökätä.
jostain minuakin kiinnostavista asioista. Kiitos sinulle. Olet hyvä keskustelija.
Olet tavallaan oikeassa. Kai se jokin pelko minullakin ilmenisi, jos vaikka päätyisin suhteeseen. Jos vielä sattuisin rakastumaan ja myöhemmin vielä rakastamaankin toista. Silloin en voisi välttää pelkoa. Totta puhut. Kukaan ei pysty siihen tai sitten se olisi tosiaan välinpitämätön. Silloin tulisi kylkiäisenä mukaan huoli toisen hyvinvoinnista jne. Kyse taitaa silloin olla siitä, että hallitseeko pelkonsa tai antaako pelkojen hallita. taisit kertoa sen itsekin, eri sanoilla tosin. Mutta kun en ole suhteessa niin eipä ole mitään huolehdittavaa, eikä pelättävää.
Mutta on myös sellainenkin mahdollisuus, että kohtaa pahimmat pelkonsa ja vapautuu niistä. Mikäköhän jokaiselle on se pahin pelko?
Miten siinä onnistuu kun toisen ei tee edes mieli hyökätä? Olisiko siten, ettei ole toiselle uhka? Että voit herättää toisen luottamuksen?
ole suhteessa juuri sen takia, ettei olisi mitään pelättävää? Jospa sulla onkin semmoinen staattinen pelkotila koko ajan päällä, mitä ei huomaakaan peloksi, koska se on niin tuttu ja staattinen juttu? Älä nyt ota liian tosissaan edellistä, jos et halua. :D
Pahimmat pelot on tarkoitettu kohdattaviksi. Jokaisella on erilaiset pelot ja eri syistä johtuen, mutta ihmisellä syvin pelko on kuolemanpelko. Ihminen tietää kuolevansa ja se aiheuttaa pelkoja ja pelon kieltämistä. Liian pelottava pelko. :)
Varmaan just noin kuin kirjoitit, että hyökkäyksen voi pysäyttää herättämällä toisen luottamuksen. Sitten ei ole syytä hyökätä.
Kiitos keskustelusta, nyt täytyy mennä toisaalle.
Voipi olla, että mulla on jokin staattinen pelkotila päällä koko ajan. Tai sitten voi olla, etten kelpaa jollekin, joka kelpaisi mulle. Tai sitten on sellainenkin mahdollisuus, etten ole kiinnostunut kenestäkään pitkään aikaan. Etten ole tavannut minua kiinnostavaa naista. Jätetään se täällä arvailujen varaan. Ja onpahan palstan arvuuttelijoillakin jotain tekemistä.
Kuolemanpelko joo. Ei taida mielestäni olla se pahin pelko. Toiseksi pahin kenties. Miksi pelätä jotain, mitä kukaan ei kuitenkaan voi välttää? Jokaisella se on aikaisemmin tai myöhemmin edessä kuitenkin. Pahin pelko jokaiselle taitaa kuitenkin olla jokainen henkilökohtaisesti itse. Itsensä kohtaaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin on taitaa olla pelottavinta. Se on jotain tuntematonta jokaiselle. Kuolema taas ei.
Jatkoja ja kiitos sinullekin keskustelusta.
mä inhoon riitelyä mutta pakko se on välillä riidellä kun on ukko joka nauttii loukkaamisesta ilkeilystä on riidanhaluinen...
niin ukkos ei pysty enää loukkaamaan. Paitsi fyysinen väkivalta erikseen. Silloin kannattaa lähteä ja polttaa kaikki mahdolliset sillat takana.
aivan oikeassa.
Ennen olin hölmö ja kyselin sen tekemisiä mutta olen sen lopettanut niin huomaa tajuaa toivottavasti ettei mua kiinnosta mitä se tekee ja missä on.
ja siksipä en juuri viitsi riidelläkkään.