Itse olen sinkku. Haluaisinkin kyllä seurustella. Missä te pariutuneet olette tavanneet nykyisen kumppaninne? Yleensä tuntuu et helpoin tapa löytää kumppani olisi baarissa, siellä on helppo lähestyä vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta kun en hirveästi haluaisi mennä sinne rahaa ja terveyttä kuluttamaan. No onhan nuo nettideitit mut en ole saanut ilmoitustakaan vielä aikaiseks. Sittenhän monesti kuulee että "sen oikean" voi tavata missä vaan, kaupan kassalla, kirjastossa, lenkkipolulla, kuntosalilla, mutta jos oikeesti rupee ajattelemaan järjellä niin kenellä on rohkeutta pysäyttää lenkkipolulla mielenkiintoisen näköinen ihminen ja sanoa "haluaisin tutustua sinuun". Tai sit jos olis hyvii vinkkei missä ja miten voi oikeesti tutustuta vastakkaiseen sukupuoleen? muuten kun baareissa ja deittisivustoilla.
Miten tapasit nykyisesi?
sitä oikeaa etsimässä
212003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Omaan kultaani tutustuin pari vuotta sitten töissä :). Hassua mutta niin vain kävi. seurusteltiin aikamme mutta tiet vain ajautuivat erilleen. Vuosi oltiin erossa ja yhteen palattiin uudelleen ja mukavasti on mennyt. Nykyään emme työskentele samoissa hommissa joten työt eivät ole enää yhdistävä tekijä. samassa firmassa kyllä olemme.
Minusta tuntuu ettei baarista oikein voi löytää mitään kovin vakavaa.. saatan kyllä olla väärässä mutta minä en ole ihmeitä baarista saanut, tosin mukaviin ihmisiin ole kyllä tutustunut. Aikaisemmat seurustelukumppanit ovat löytyneet aivan muualta kuin baarista. Edellinenkinh sattui olemaan kuskina kun häneen tutustuin jne. Nettikinhän saattaa olla ihan hyvä vaihtoehto jos on ujompi persoona mutta itselleni se ei oikein onnistuisi. Sitä helposti tekee toisesta jonkinlaisia mielikuvia ja ne ei välttämättä täsmääkään todellisuuden kanssa. Mites sitä sitten sanoo toiselle että ei kiitos, et ole tyyppiäni tms. Netti on jotenkin vähän väkinäistä
Minä tapasin nykyisen avomieheni (sen oikean) yhteisten tuttavien kautta. Ensiksi nähtiin yhden yhteisen ystävän tupareissa ja pian sen jälkeen vietettiin laskiaista samassa porukassa. Siitä se sitten lähti :)
rappukäytävässä... olimme ennen seinänaapureita. Mutta nykyään avopuolisoita...
Ps. aloita joku kurssi missä käy miehiä ja naisia.. ensim.kielikurssi voit löytää unelmajäbän...
seminaarissa, jossa olin työni puolesta. Ollaan samalla alalla hommissa, mutta eri paikoissa. En olis edes alkujaan halunnut lähteä koko seminaariin, mutta pomo pakotti.. Kiitos siitä hänelle! ;) Siellä se sitten iski heti ja lujaa, että tuo se on! Puhelinnumeroita vaihdettiin silloin ja muutama kuukausi meni niin, että soitettiin tai tekstailtiin silloin tällöin. Sitten n. 3kuukautta ekasta tapaamisesta sovittiin, et voitais nähdä... ja se oli sen jälkeen menoa.. nyt ollaan oltu yhdessä kohta kaksi vuotta. :)
En itsekään oikein usko, että baarista löytäisi helposti elämää suurempaa rakkautta.. mutta kannattaa kulkea silmät auki, se voi iskeä tosiaan vaikka siellä kaupan kassajonossa! ;)
Kaverin chat-tuttavuudesta tuli monen mutkan kautta 8 vuotta sitten minun puolisoni.
olin 14v. kun tapasin tulevan mieheni, 10v. sitten, olin kaverini kanssa keskustassa teiniperjantaita viettämässä kunnes tuleva mieheni ajoi kaverinsa kanssa ohi rinkiä, silloin heti iskin silmäni häneen, aloin kyllä seurustella hänen kaverinsa kanssa ja än minun kaverini kanssa, rakkautta en kyllä ikinä tuntenu hänen kaveriaan kohtaan, joten erottiin 3kk jälkeen, ja vähän myöhemmin tuleva mieheni erosi ystävästäni, tavattiin kyllä aina ohimennen ja tarkoituksella flirttailin aina, kunnes en enää jaksanut ja kirjoitin hänelle kirjeen, hän soitti ja niin alettiin olla yhdessä, neitsyyskin meni hänelle kosak tiesin jo heti että se kestää niinkuin onkin, kolme lasta tullut matkan varrella ja ensi vuonna saadaan juhlia 10v. taivalta joka takana ja yhdessä. teininä saatu rakkaus kestää ainakin itselläni :) enkä voisi parempaa elämää keksiäkään....
Ne jotka sanoo että baarista ei voi löytää mitään vakampaa ni kertokaa mihin tuo teidän käsityksenne perustuu? Mä en vaan käsitä. Ihan normaaleita ihmisiähän siellä käy. Samoja ihmisiä jotka tulee kadulla vastaan, kaupassa, tällä palstalla jne. Sama koskee nettideittailua. Suurin osa on varmaan seurustellut kuitenkin jonkun kanssa jonka on tavannut baarissa ja jos ette enää seurustele niin se ei varmaan johtunut siitä että tapasitte baarissa.
En kans ymmärrä, miksei muka baarista voisi löytyä sitä oikeaa...minä löysin nykyiseni baarista vaikka en yleensä baareissa käy. Satuin sinä iltana olemaan paikallisessa ja siellä oli ihana mieheni. Nyt ollaan oltu 4v yhdessä.
Minä olen tavannut edelliset poikaystäväni jossain erittäin perinteisissä merkeissä, esim. hiihtokisoissa ja lavatansseissa. Edellisestä erottuani päätin että nyt alkaa sinkkuelämä, ilman halua edes tutustua keneenkään. BTW, mulla on aina ollut kans se joku ihme "ei niitä miehiä baarista haeta"-mielipide. Puoli vuotta menin ja tulin, enkä edes suostunut ajattelemaan miestä pitkäaikaisesti elämääni. no, muutin toiselle paikkakunnalle, ja sinkkuilu jatkui, kunnes yhtenä iltana baarissa nykyinen mieheni tuli suoraan kysymään minulta että seurustelenko, vaihdetaanko numeroita ja mennäänkö treffeille?
Eli siis, etsimällä ei mitään löydä, ja kaikki tapahtuu juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Tämä ohjenuora on totuus ainakin omassa elämässäni.
tavallaan "vahingossa" eli en ollut itse chattailemassa siinä mielessä vaan kyselin siellä olleelta kaveriltani ohjeita tietokoneohjelman kanssa niin eikös tämä ihana mies alkanut juttelemaan. :)
Uskon vakaasti että se onni sattuu kohdalle juuri silloin kun sitä ei osaa odottaakaan. Tai ainakin näin itselleni kävi.
Olin juuri pistänyt pisteen pitkäaikaiselle suhteelle, joka oli tehnyt hidasta kuolemaa jo reilu vuoden ajan ja itkuisena sekä itseeni että elämään pettyneenä suuntasin "ihmisten ilmoille" oman kaupunkini chattiin. Aluksi vain seurasin muiden jutteluja, mutta sitten aloin kommentoida erään fiksun ihmisen lausahdukseen jotain ja pian jo keskustelimme. Ensin julkisesti ja sitten privaatisti.
Keskustelimme läpi yön sellaisistakin asioista joita emme kenellekään muulle olleet kertoneet. Puhuimme haaveistamme, peloistamme, kaikesta. Seuraavan päivän vietittelimme puhelimitse ja seuraavana iltana hän tuli käymään ja jäi samalla reissullaan asumaan pysyvästi! :D Oman asuntonsa mies irtisanoi muutaman kuukauden yhdessä majailun jälkeen.
Vaikka olinkin vielä rikki edellisestä suhteestani, ymmärsin käyttää tilaisuuden ja olla miehen kanssa joka tuntui omalta heti kun juttelimme ensin netissä. Hän oli siinä kun tarvitsin eniten kuuntelijaa, olkapäätä johon nojata ja syliä johon käpertyä. Hän oli siinä täysin ehdoitta (mihin en ole koskaan aiemmissa suhteissani törmännyt). Hän on ollut minua varten aina kun olen tarvinnut ystävää. Rakastan enemmän kuin mitään koskaan ja parasta on että tiedän hänenkin rakastavan!
Minun tapauksessani mies oli täsmälleen samanlainen kasvotusten, kuin minkä kuvan olin saanut hänestä koneen näytön välityksellä. Kun näimme ensimmäisen kerran, tuntui että olisimme tunteneet aina. Meillä on aina mennyt kaikki yksiin ajatuksia ja tapoja myöten valtavan hyvin. Jos riitoja tulee, ne ratkotaan saman tien. Kummallekaan ei ole vaikeaa mennä tarvittaessa itseensä ja pyytää anteeksi.
Ja seksi on ihanaa! En olisi koskaan osannut edes kuvitella miten hyvää rakastelu voi olla ja kuinka hyvältä se voi tuntua.. Liekö psykologinen juttu sekin? Kun itsellä on hyvä ja turvallinen olla parisuhteessa, näkyy se kaikessa muussakin. :)
Netin kautta tutustuttiin, mutta sitten oikeasti tavattiin kaupungissa. Vähän vaikeaa se kyllä oli, vasta viidensillä treffeillä tärppäsi. Kun en ole mikään aktiivitreffaaja muutenkaan koskaan ollut.
Luulenpa, että nuorena tavataan usein harrastuksen kautta (kuten allekirjoittanut) Siinä mielessä suhde saa ns. lentävän lähdön, koska jo alunpitäen on jotain yhteistä.
Toinen "apaja" on tietysti työ- tai opiskelupaikka.
"mutta jos oikeesti rupee ajattelemaan järjellä niin kenellä on rohkeutta pysäyttää lenkkipolulla mielenkiintoisen näköinen ihminen ja sanoa "haluaisin tutustua sinuun". "
Olen ainakin yhteen henkilöön törmännut. Eräs tyttö jäi kerran samalla pysäkillä bussista pois ja kysyi lähtisinkö joskus kahville. Valittelin ajankohtaa näyttäen vasemman nimettömäni kahta sormusta ;-) Mutta joo, vaikka olisikin ollut tuolloin vapaa, ei se välttämättä paras mahdollinen lähestymistapa ole.
mun kaveri tapas nykyisen miehensä bussipysäkillä juurikin noin! Tosin nainen istui pysäkillä ja mies jäi bussista enkä nyt muista kumpi pyysi kahville, mutta siitä se lähti 8v sitten ja nykyjään niillä on jo kaksi suloista lasta!
Treffipalstan kautta viikon verran laiteltiin viestejä sit tavattiin... ja se oli siinä... mies vei jalat alta. yhdessä oltu pari vuotta ja ollaan edelleen rakastuneita.
Me tavattiin netin kautta, tai olin nähnyt mieheni baarissa, mutta en ollut uskaltanut mennä juttelemaan. Hän ei kai ollut huomannut minua vielä silloin. Hän otti ihan sattumalta yhteyttä erään kuvagallerian kautta, kuvani kuulemma miellytti :)
Aloimme jutella messengerin kautta netissä kaikesta mahdollisesta ja viikon juttelemisen jälkeen menimme ensitreffeille. Siitä asti ollaan oltu yhdessä pian 2v. Ja ollaan molemmat yli 20v. ettei ihan teinejä kuitenkaan :)
Entisen poikaystäväni tapasin baarissa, mutta sitä seurustelua kesti 4kk. Olimme täysin erilaiset ihmiset, eikä oltu hirveästi juteltu edes asioista.
Oma mielipiteeni on se, että netin kautta voi tutustua mahtaviin ihmisiin. Esim deitti-ilmoitusten kautta tai chatissa. Toki on joukossa aina niitä pelkän seksin etsijöitä, mutta suurin osa on varmasti avoimin mielin liikenteessä. Netissä on se hyvä puoli, että voi aluksi tehdä tuttavuutta rauhassa kotikoneen ääreltä, miettiä mitä kirjoittaa jne. On aikaa tutustua toiseen, eikä se ensitreffien jännitys häiritse mielipiteiden ja ajatusten vaihtoa.
Harrastusten ja vapaaehtoistoiminnan kautta tutustuu helposti myös saman henkisiin ihmisiin. Jos sinua kiinnostaa jokin asia (harrastus, vapaaehtoistoiminta), mene reippaasti johonkin ryhmään. Siellä varmasti voi törmätä siihen unelmien mieheen :)
Myös tuttavien illanistujaiset on hyvä paikka tutustua yleensä niihin sinkkumiehiin.
No, ehkä ei ihan vielä ole virallista seurustelua, koska kaikki vielä niin alussa, mutta siihen suuntaan kovasti menossa. Ja baaristahan tuo löytyi, ensin ihan kavereita ja nyt sitten enemmän.
Netistähän tuo löytyi, Suomi24 deitistä. Oli eka ja vika jonka halusin edes treffata livenä :)
Kolahti samantien, luulin ennen rakastavani, mutta olin näköjään väärässä..Nyt vasta tiedän mitä on rakastaa sydämensä pohjasta ja saada vastarakkautta samalla mitalla
Kaverit houkuttelivat sinkkuuntunutta kokeilemaan, mitä netistä löytyisi ja minähän huvikseni kokeilin. Jutusteltiin miehen kanssa pitkään ihan kaveripohjalta, ja myöhemmin päädyttiin vahingossa samoihin juhannusjuhliin. Siitä se sitten jotenkin vain lähti kehittymään. Yrittämättä ja suunnittelematta.
Edellinen poikaystävä taas löytyi opiskelijabileistä, yhteisten kavereiden (liiankin innokkaalla) avustuksella.
Olin muuttamassa ulkomaille ja ajattelin, että kokeilen nettideittailua sielläkin. Laitoin ilmoisuksen yhdelle palstalle ja tarkoitukseni oli todellakin deittailla ja kokeilla speed-datingiä jne. Kuinkas ollakaan yhden miehen kirjoitukset kolahti heti ihan täysin ja hän oli ainut, jonka tapasin. Ekat treffit kesti noin 9h ja sanomattakin oli selvää, että tavataan uudelleen. Nyt on sitten 1,5 vuotta takana ja yhteen muuttoa suunnitellaan. Ilman nettiä ei olis koskaan tavattu....