oon parikymppinen nainen ja tunnen itse todella yksinäiseksi. Kaipaisin eläämääni ystävän jolle voisi kertoa kaikki asiat ja johon voisi luottaa. mulla on kyllä muutama kaveri jonka kanssa voi jutella arkisista asioista, mutta ei sellaista todellista ystävää jolle vois kertoa ne todelliset tunteet.
olen monet kerrat itkenyt ja miettinyt että miksi? kukaan ei voi ymmärtää miltä tuntuu kun elämässä ei ole ketään. pahan olon takia ole viillellyt itseäni ja itsemurhakin on käynyt mielessä monesti. olen väsynyt tähän yksinäisyyteen.
olen yrittänyt olla kaikille hyvä kaveri mutta mikään ei tunnu auttavan... tämä on todella puuduttavaa.
olen monet kerrat itkenyt ja miettinyt että miksi? kukaan ei voi ymmärtää miltä tuntuu kun elämässä ei ole ketään. pahan olon takia ole viillellyt itseäni ja itsemurhakin on käynyt mielessä monesti. olen väsynyt tähän yksinäisyyteen.
olen yrittänyt olla kaikille hyvä kaveri mutta mikään ei tunnu auttavan... tämä on todella puuduttavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei. Se on ihan hyvä että yrittää olla kaikille hyvä kaveri. Mut jos haluu jonku sellasen tosiystävän, niin siihen yhteen (miksei useampaankin mut kannattaa yhdestä aloittaa) ihmissuhteeseen täytyy sitten keskittyä kunnolla.
Tee vaikka näin et mieti kuka kavereistasi olis sellainen jonka kanssa synkkaa parhaiten. Ala viettää hänen kanssaan aikaa (jos hänelle sopii, tietenkin ;)) ja pikkuhiljaa tutustutte ehkä niin hyvin että pystytte puhuun vaikka mistä. Harva juoksee pakoon sellaista joka haluaa olla ystävä.
Tsemppiä! Älä luovuta. :)
Ihmiset on oikeestaan aika paskoja, on paljo ihmisiä joista ihmiset ei välitä ja musta se on niin väärin, kaikki on hyväksyttävä sellasina kun ne on... Jätähän tuo viiltelyt ja yritä löytää itsellesi ystäviä, mä oon aian yrittäny olla mahdollisimman hyvä ystävä kaikille ja hyväksyy kaikki sellasina kun ne on... Me ollaan jokainen ainutlaatusia!! Baareista niitä ystäviä ei kannata lähtee etsimään, tee vaikka joku kirjeenvaihtoilmotus tms...
Kaikki tarvitsee ystäviä. Siihen odottamiseen meinaa tuskastua, mutta kyllä se vielä vastaan tulee. Monilla on varmasti jossain elämänvaiheessa samanlaisia kokemuksia. Ystävät ovat lahja - ei itsestäänselvyys.
Yksinäisyydestä on tullut sinulle ehkä niin suuri ongelma, että tarvitset sen läpikäymiseen apua. Ainakin siitä päätellen, että olet viillellyt ihteäsi ja itsetuhoiset ajatukset on käynyt mielessä. Lähde siitä liikkeelle, että autat ensiksi ihteäsi. Mieti missä olet menossa, oletko väsynyt elämään jne. Kannattaa oikeesti hakea ammattiapua tms.
Itse olin niin väsynyt, että soitin lääkäriin ajan ja nyt olen jo hyvissä voimissa ja elämä näyttää taas iloiselta. Ostin myös terapiakoiran itselleni, sekin on hyvä ystävä :)
Käyppä tuolla Johannan ilmoittamalla kirjekaverit-sivustolla, uskon että sieltä löytyy mukavia ihmisiä=)
Kyllä tietenkin minustakin voisi saada ystävän=) Olen parikymppinen kuten sinäkin.