sinkuksi mun? Onko täällä henkilöitä, jotka ovat "jättäytyneet" ikisinkuiksi omasta syystään? Esimerkiksi, jos tietää ihastuvansa jatkuvasti miehiin, jotka eivät ole hyväksi pitkällä tähtäimellä?
Mulla olis itsellä sellanen tilanne. Jos ajattelen jostain miehestä, että onpas tuo mukavan ja haluaisin tutustua paremmin...niin yleensä käy jossain vaiheessa ilmi, että hänellä on takana vaikeuksia elämässään ja ettei hän ole hyvää seuraa.
Ärsyttää, kun ihastuu aina sellaisiin miehiin. Kaava menee niin, että aluksi on mukavaa yhdessä, ja sitten menetän maun mieheen kun alkaa tarinat hulluista nuoruusvuosista, mielettömistä baarikännäyksistä, ja muusta epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Yritin järkeillä, että okei mulla on tällainen taipumus, joka on ehkä enemmänkin varoitussignaali kuin merkki kiinnostuksesta mieheen. Ei se toimi. Olen skipannut niitä, jotka jollain tapaa saavat huomioni postiivisessa mielessä, koska he ovat niitä ongelmallisia tyyppejä. Olen tutustunut ihmisiin, jotka eivät sillälailla hyppää silmille väkujoukosta. He ovat olleet kuitenkin samanlaisia kuin nuo edelliset miehet.
Voinko luovuttaa, koska tiedän ajautuvani helposti epäsopivaan seuraan? Onko joku tehnyt niin? Millainen tulevaisuus teillä on ollut, jotka ootte tehneet noin?
Taustoistani sen verran, että vanhempani ovat eronneet. Äitini uudessa avioliitossa on ongelmia. Isäni ei ole uskaltanut uusiin naimisiin tai uuteen suhteeseen eron jälkeen. Minulle läheisellä isoäidilläni oli liitoksissaan natiseva onneton avioliitto. Meidän suvussa on jonkin verran manipulointia läheisriippuvuutta jäsenien kesken (mun vanhemmat ja isovanhemmat).
Mulla olis itsellä sellanen tilanne. Jos ajattelen jostain miehestä, että onpas tuo mukavan ja haluaisin tutustua paremmin...niin yleensä käy jossain vaiheessa ilmi, että hänellä on takana vaikeuksia elämässään ja ettei hän ole hyvää seuraa.
Ärsyttää, kun ihastuu aina sellaisiin miehiin. Kaava menee niin, että aluksi on mukavaa yhdessä, ja sitten menetän maun mieheen kun alkaa tarinat hulluista nuoruusvuosista, mielettömistä baarikännäyksistä, ja muusta epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Yritin järkeillä, että okei mulla on tällainen taipumus, joka on ehkä enemmänkin varoitussignaali kuin merkki kiinnostuksesta mieheen. Ei se toimi. Olen skipannut niitä, jotka jollain tapaa saavat huomioni postiivisessa mielessä, koska he ovat niitä ongelmallisia tyyppejä. Olen tutustunut ihmisiin, jotka eivät sillälailla hyppää silmille väkujoukosta. He ovat olleet kuitenkin samanlaisia kuin nuo edelliset miehet.
Voinko luovuttaa, koska tiedän ajautuvani helposti epäsopivaan seuraan? Onko joku tehnyt niin? Millainen tulevaisuus teillä on ollut, jotka ootte tehneet noin?
Taustoistani sen verran, että vanhempani ovat eronneet. Äitini uudessa avioliitossa on ongelmia. Isäni ei ole uskaltanut uusiin naimisiin tai uuteen suhteeseen eron jälkeen. Minulle läheisellä isoäidilläni oli liitoksissaan natiseva onneton avioliitto. Meidän suvussa on jonkin verran manipulointia läheisriippuvuutta jäsenien kesken (mun vanhemmat ja isovanhemmat).
Vastaukset 2
Vanhimmat
mahis olis, että olis sellaisen miehen kanssa, johon tuntee vetoa, mut ei perusta perhettä. Lapsille ei "meidän" seura tekis oikein hyvää. Mut ehkä sitä ei tarvi kokonaan yksin olla ja lähteä tavoittelemaan jotain miestä, joka mua viehättää mut joka olis sit sellainen kunnollinen. Pitääpä miettiä. Lapsista tykkään kyllä, mut ei niitä tietenkään huonoon seuraan tee mieli hankkia.
Parempi, hulluusvuodet takana eikä edessä :)