Olen jo monta vuotta ollu ihastunut yhteen naiseen. Vastapuolen tunteista en tiedä, ainakin nainen käyttäytyy ystävällisesti mua kohtaan ja vähän tuntuu että erityisellä tavalla ystävällisesti.. joskus tosin ollu tilanteita, että on vältelly mua tai juossu karkuun? Enkä ole ahdistellu tai ollu hyökkäävä. No jokin aika sitten tähän jahkaamiseen kyllästyneenä tulin siihen tulokseen, että ei me taideta koskaan päätyä yhteen. Vaikka tuntuu että ollaan niin samanlaisia mutta joskus taas siltä, että ollaan täysin erilaisia. Useimmiten tuo jälkimmäinen tunne voittaa. Eli olen nyt yrittänyt ajatella niin, että kannattais unohtaa se nainen. Ja yrittänyt olen muttei onnistu!
Muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja nykyisin kun käyn kotikaupungissa, välttelen käymästä tietyssä baarissa jossa tiedän tämän naisen käyvän. En vain halua nähdä häntä enää. Aina kun näen naisen jossain ni kun tilanne on ohi iskee jumalaton masennus ja turhautuneisuus päälle. Pari kertaa olen lähtenyt baarista aikaisemmin pois ihan sen vuoksi että näin tämän naisen siellä. Yhdellä kerralla olin vasta hetken ollu baarissa ja ku näin sen naisen ni lähdin melkein heti pois, niin paljon alko surettamaan. Helpointa on, kun en näe sitä moneen kuukauteen.. mut sit kun näen vaikka vilaukselta kaupassa tms. niin masennus painaa päälle seuraavat pari viikkoa tai ainkin ennen oli niin. Nyt kun olen asunut eri kaupungissa jonkun aikaa on naisen unohtaminen edistyny.. kunnes väistämättä taas näen sen jossain kun kotikaupunkiin tulen poikkeamaan... mites naiset, onko teillä samaa käytöstä ilmennyt ja miten pitkä aika ihastumista on takana?
Muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja nykyisin kun käyn kotikaupungissa, välttelen käymästä tietyssä baarissa jossa tiedän tämän naisen käyvän. En vain halua nähdä häntä enää. Aina kun näen naisen jossain ni kun tilanne on ohi iskee jumalaton masennus ja turhautuneisuus päälle. Pari kertaa olen lähtenyt baarista aikaisemmin pois ihan sen vuoksi että näin tämän naisen siellä. Yhdellä kerralla olin vasta hetken ollu baarissa ja ku näin sen naisen ni lähdin melkein heti pois, niin paljon alko surettamaan. Helpointa on, kun en näe sitä moneen kuukauteen.. mut sit kun näen vaikka vilaukselta kaupassa tms. niin masennus painaa päälle seuraavat pari viikkoa tai ainkin ennen oli niin. Nyt kun olen asunut eri kaupungissa jonkun aikaa on naisen unohtaminen edistyny.. kunnes väistämättä taas näen sen jossain kun kotikaupunkiin tulen poikkeamaan... mites naiset, onko teillä samaa käytöstä ilmennyt ja miten pitkä aika ihastumista on takana?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulle niinkuin monille muillekin murrosikäisille poikasille tuotaa tiettyä mielihyvää kirjoitella tuollaisia mielikuvitusjuttuja. Mikäs siinä.
MUTTA ÄLÄ RASITA NIILLÄ MEITÄ!
Millä ajattelulla päädyit tollaseen vastaukseen?
Muutenkin lyöt omia typeriä kommenttejasi joka helvetin mutkaan ja ketjuun. Todellakin typeriä, ja täysin asian ohi olevia kommentteja. Sun kommenttisi eivät ole sen parempia, kuin tämä alkuperäinen viestisi.
Ja sitten kun vastaat tähän ettei tarvitse lukea...en luekaan, ohitan juttusi suosiolla suoraan, älä siis itsekään lue näitä, jos muut eivät saa kirjoittaa, ja rasittaa sinua.
ei niistä tarvitse mitään välittää
Itse olin pitkään hieman vastaavassa jamassa. Sulla on sama tilanne kuin mikä itselläni joskus oli. Eli olet "koukussa" naiseen jonka kanssa et kuitenkaan ole koskaan ollut yhdessä. Itse myös haaveilin pari vuotta naisesta, jota näin ehkä nelisen kertaa vuodessa ja siihen vielä satunnaiset soittelut ja tekstailut päälle. Ongelma oli juurikin se, että olin hänen kanssaan niin vähän tekemisissä. Musta tuntuu että olin enemmänkin rakastunut niihin unelmiini ja haavekuviini kuin siihen itse naiseen. Homma alkoi helpottaa kun vaihdoin paikkakuntaa eli muutin 150 kilometrin päähän naisesta. Aloin tapailemaan muita naisia ja tajusin, että tämä ihastukseni ei ollut ainoa upea nainen maan päällä. Siitä se kaipuu sitten hiljalleen alkoi helpottaa.
Musta on tärkeetä, että sä tajuat olevasi ihastunut nimenomaan niihin sun omiin kuvitelmiisi. Kuvittelet sen naisen olevan jotakin ainutlaatuista. Ehkä jopa kuvittelet hänen olevan sinulle "Se Oikea". Kannattaa ajatella asia mieluummin niin päin, että jos päätyisitte yhteen, niin todennäköisesti vuodessa tai parissa olisit jo aika kyllästynyt siihen mimmiin. Ne omat haaveet eivät koskaan vastaa todellisuutta. Se kaukainen kaipuu saattaa tuntua ihanalta ja se jossain kaukana oleva ihastuksen kohde saattaa vaikuttaa jotenkin täydelliseltä ja unenomaiselta. Sun kannattaa tehdä itsellesi selväksi, että se sun epätoivoinen ihatuksesi on vaan nainen muiden joukossa ja että meressä kyllä riittää fisuja.
Tiedän että unohtaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta sun ei kannata palvoa unelmissasi jotain mimmiä, joka ei edes ole sun rinnallasi. Sun täytyy päästää irti. Et kai halua roikkua niissä haaveissasi koko loppuelämäsi ajan? Niin mäkin siitä selvisin. Tajusin, että nämä ovat mun elämäni parhaita vuosia enkä todellakaan halua tuhlata niitä ajattelemassa naista, joka ei edes ole mun.
Elämä voittaa kun vaan annat sille mahdollisuuden. Ala tapailemaan muita ihmisiä, niin se kaukainen ihastus varmasti painuu unholaan.
Vastailet itsellesi runkku! Sori etten heti tajunnut että tämä on yksinpuhelu. Niin joo... tietysti... ominkäsin onneen... senhän minä jo taisin sanoakin.
hokenu jo miljoona kertaa ettei se nainen nyt niin erityinen voi olla. Mut sillon aina tulee mieleen se, että "mitäs jos sittenkin siinä olis se oikea". Täytyyhän se kaikkien lukijoiden myöntää, että on täysin mahdollista, että mulla olis käyny uskomaton tuuri ja tuo nainen olisi juuri se oikea ihminen. En ole mikään taikauskoinen, joka uskoo niin epäloogiseen asiaan, kuin että maailmassa olis vain muutama Se Oikea. Niitä on mullekin varmasti tuhansia olemassa.
Viime aikoina olen sellaistakin vaihtoehtoa ajatellut, että mitäs jos en kykene seurustelusuhteeseen ja pidän siksi itselläni tätä etäistä ja mahdotonta ihastusta, jotta voisin huijata itseäni, että "sitten joskus kun seuraavan kerran tapaamme, asiat lähtevät eteenpäin." Olen nimittäin huomannut, että kun olis mahdollisuus tutustua uuteen naiseen, niin otan takapakkia ja sanon vain itselleni, että "ei tuo ole samanlainen kuin minä". Ehkä onkin niin, että torjun kaikki sopivat naiset ja pidän tätä etäistä ihastusta, jotta mulla olis jotain, jossa roikkua turvallisesti tarvitsematta silti seurustella?
sivuja vaivaa. Suomi24 vetää taas tyylillä.
Tää on simppeli juttu: sun pitää saada selvyys niistä vastapuolen tunteista. Jos sitä ei yhtään kiinnosta niin sun on helpompi jatkaa eteenpäin, mutta ei tarvi ainakaan miettiä että jos se olisikin ollut se oikea..
Mikset sä muuten ole sitä tähän mennessä selvittänyt? Mä en jaksaisi vuostolkulla oottaa että itestään jotain tapahtuu..
olen koittanu antaa itsestäni mukavan ja kiinnostuneen kuvan, esim. kerran tapasin naisen ruokakaupassa ja jäin juttelemaan eikä mulla ollu kiire minnekään. Tämä nainen tosin vähän ajan kuluttua lähti siitä muualle mutta kun olin tein lähtöä pois niin ilmesty uudestaan vierelle ja juteltiin sit uudestaan. Mun on vaikea kuvitella etteikö tää nainen olis jo tajunnu että olen kiinnostunut hänestä ainakin jollain tavalla. Ehkä hän ei olekaan varma, olenko tosissani kiinnostunut vai pelailenko vain. En ole pelailija mut jostain syystä naiset jotka ei tunne mua luulee mua sellaseks kun olen sanavalmis ja ihan komea nuorimies. Ennakkoluuloja siis. Mut eipä mua kiinnosta alkaa hurmaamaan ja piirittämään tätä naista jollei hän vuorostaan anna mitään merkkejä. Kaikkein vähiten haluan naisen, joka odottaa miehen tekevän kaiken. Mut toisaalta tuntuu, että tämä nainen olis fiksu eikä syy olis siinä, vaan jos hän vain ei uskalla näyttää tunteitaan koska eihän hän loppujen lopuksi tiedä mitkä motiivit mulla on täs taustalla.
"Mikset sä muuten ole sitä tähän mennessä selvittänyt? Mä en jaksaisi vuostolkulla oottaa että itestään jotain tapahtuu.."
oletko mies vai nainen? Nimittäin useimmat naiset jaksaa kyl odottaa vuositolkullakin että jotain tapahtuu itsestään, toisin sanoen että mies tekee selvän aloitteen...
Huonolta syyltä kuulostaa tuo, ettet halua sellaista naista joka odottaa sun "tekevän kaiken". Sä et nyt vaan uskalla ottaa riskiä ja selittelet sit itelles tolla. Ei se todellakaan välttämättä tajua se tyttö sun mietteitäsi.
Olen muuten kyllä samaa mieltä, että tälläset hommat pitäs mennä vähän sujuvammin, että molemmat näyttää kiinnostustaan eikä tarvi kummankaan sokkona mennä aloitteita tekemään. Mutta jos oot monta vuotta siitä tykännyt, etkä vieläkään tiedä mitä se susta ajattelee, niin sitten toi tekniikka ei tossa tapauksessa toimi. Ehkä se ei tunne samoin kuin sinä, mutta jos sä yhä vielä ja aina vaan mietit että josko hän onkin sun elämäsi nainen niin selvitä asia! Eikä mitään mukavia ruokakauppakeskusteluja, en mä ainakaan siitä mitään tajuaisi :)
Mä olen nainen, ja jos mä olisin sun tilanteessa mä olisin ehtinyt jo sata kertaa käydä baarissa lähentelemässä tätä ihastustani :) Tai eihän mun ehkä ois tarvinut käydä kuin kerran ja asia olisi selvinnyt.
jota en oikeastaan tunne ollenkaan ja olen hyvin tuttavallinen, kyselen hänen kuulumisiaan paljon, eikö se muka kerro mitään? Asia olisikin eri, jos oltaisiin edes puolituttuja tai jonkun sortin kaverin kavereita, mutta kun ei olla missään tekemisissä koskaan oltu. Eli jos menen tälle lähes vieraalle naiselle juttelemaan tuttavalliseen sävyyn, se ei kerro mitään? Juttuhan on ihan sama kun mies menee baarissa juttelemaan vieraalle naiselle. Voiko sitäkään ymmärtää monella tavalla? Totta kai mies voi vain hakea juttelukaveria, mut väkisinkin siinä käy mielessä myös se toinen vaihtoehto, että hän olisi kiinnostunut.
Miten sen naisen pitäisi nyt sun mielestä edetä asiassa jos se on sinusta kiinnostunut?
Jos joku tulisi mulle kaupassa juttelemaan niin en mä siinä mitään puhelinnumeroita rupeisi jakelemaan kuitenkaan tai jatkoille pyytelemään.
Tää alkaa muutenkin kuulostaa niin oudolta, luulin koko ajan että olette jotain tuttuja kun olit niin ihastuksissasi. Äh, sori, en osaa auttaa enempää :(
"Miten sen naisen pitäisi nyt sun mielestä edetä asiassa jos se on sinusta kiinnostunut? "
tähän saakka se olen ollu minä joka on menny jutteleen tälle naiselle kun olen hänet esim. baarissa tai kaupassa nähnyt. Kun siis jossain ollaan nähty, aloitteen teko on jääny aina mulle. Muussa tapauksessa oltais varmasti vaan moikattu ja jatkettu omiin suuntiimme. Mielestäni olen siis tehnyt tälle naiselle selväksi, että kiinnostusta olisi. En ole pyytänyt treffeille, mutta tiesitkö sitä, että suurin osa viestinnästä on sanatonta viestintää? Sinun pitäisi se naisena tajuta, ettei näitä asioita tarvitse vääntää rautalangasta. Kunhan on oma itsensä, eikä yritä esittää tyyntä ja viileetä tyyppiä, niin kiinnostus paistaa kyllä kilometrien päähän ainakin minusta ja jollei tämä nainen ole sitä huomannut...
Sinähän tän tilanteen paremmin tiedät, kunhan vaan pienessä päässäni ihmettelin. Mutta ei susta nyt vieläkään täydelleen ota selvää että oletko varmasti tehnyt sille naiselle homman selväksi; toisaalta yrität koko ajan todistella että pitäisihän sen nyt herranjestas tajuta, mutta kuitenkin olet itsekin asiasta epävarma. "Mielestäni olen tehnyt selväksi" jne.
Eli. Nainen on huomannut sen eikä vastaa kiinnostukseen - joko häntä ei kiinnosta tai sitten hän ei tee mitään asian eteen ja sellaista naistahan sinä et halua. Tai, nainen ei ole tajunnut, jolloin hän on tyhmä etkä silloinkaan ilmeisesti halua häntä enää (?). Joka tapauksessa: eteenpäin!
välttelen näkemästä koko naista kokonaan, jos tiedän sen olevan jossakin rakennuksessa kävelen ohi vaan