kertokaapas miehet varsinkin, mikä vois mättää meidän suhteessa..?
Se paljon puhutte seksi..se on vähentynyt. No joo, ollaan tietenkin vanha pariskunta, kyllähän siinä usein niin käy.
Mutta haluista ei oo kysymys, kun molemmilla niitä olis. Mutta se mihin tökkää ja pahasti, on miehen nykyinen tapa esittää asia.
Hän saattaa tulla mun luo ja kysyä, milloinkas sitä voitas harrastaa seksiä? Tai voitaskos vaikka harrastaa seksiä? Johon minä, että ei nyt oikein iske. Siis ihan ykskantaan sanoo vaan asian ja jos minä en oo samantien riisumassa itteeni, lähtee ja luovuttaa.
Siinä minä sitten tunnen itseni H*****tin huonoksi ihmiseksi ja syyllistän itseäni, koen omantunnontuskia, kun ei sytytä.
Tilanne on tosi vaikea, alan olla kyllä loppu. Tubtuu, eikö hän oikeasti haluakkaan minua vai onko hän itse niin stressaantunut? Kaikki pitäs tulla kuin manulle illallinen!
Se paljon puhutte seksi..se on vähentynyt. No joo, ollaan tietenkin vanha pariskunta, kyllähän siinä usein niin käy.
Mutta haluista ei oo kysymys, kun molemmilla niitä olis. Mutta se mihin tökkää ja pahasti, on miehen nykyinen tapa esittää asia.
Hän saattaa tulla mun luo ja kysyä, milloinkas sitä voitas harrastaa seksiä? Tai voitaskos vaikka harrastaa seksiä? Johon minä, että ei nyt oikein iske. Siis ihan ykskantaan sanoo vaan asian ja jos minä en oo samantien riisumassa itteeni, lähtee ja luovuttaa.
Siinä minä sitten tunnen itseni H*****tin huonoksi ihmiseksi ja syyllistän itseäni, koen omantunnontuskia, kun ei sytytä.
Tilanne on tosi vaikea, alan olla kyllä loppu. Tubtuu, eikö hän oikeasti haluakkaan minua vai onko hän itse niin stressaantunut? Kaikki pitäs tulla kuin manulle illallinen!
Vastaukset 28
Vanhimmat
ei niin hyvältä tavalta lähestyä asiaa. Siis kysyä asiaa vähän niin kuin "Keitetäänkö kahvia?"
Tuota kun oikein alkoi miettiä, niin useinhan se menee niin, että siihen päädytään muuta kautta, esim. nainen tulee kainaloon kun aamulla heräillään ja siitä se homma etenee.
Se on tietenkin hiukan erilaista kun on lapsia, niin ei useinkaan voi vaan päättää, että nyt pannaan. No joskus tulee sanottua, kun alkaa siltä tuntua, että haluun sua tänään.
Useimmiten kuitenkin tosiaan homma etenee muuta kautta. Täytyy sanoa , että poreammeen hankinta oli fiksu veto. :D
ihan kuin miehellä ei oliskaan aikomustakaan harrastaa seksiä.
Ja nyt en halua moittia miestäni ollenkaan, vaan kiire ja hektinen elämä tekee myös ongelmia..ja minä ahdistun vaan, meillä kun oli tosi onnellinen elämä aikaisemmin
Koti on hänelle vain nukkumapaikka ja unikin jää lyhyeksi. Tuo poreamme, minäkin olen siitä haaveillut, se voisi rentouttaa meitä molempia, poistaisi jännityksiä, ja muutenkin olisi ihanaa, laittaa kynttilöitä ja tuoksuja..ihan samaa miettinyt. Mies on puhunut ostavansa "ulkokeittokattilan", sen altaan, mikä lämmitetään puilla. Mutta haluaisin porealtaan, vaan kylppäriremontti kun tehtiin, se ei ehkä olisi mahtunut, yhdenhengen ehkä nippa nappa. Ja se pitäs olla kahden hengen.
----------
vastaukset, on tää hauskaa..
taitaa olla kysymys samasta asiasta, kun joku tuolla alempana kysyi, että kiihottuuko mies, jos nainen sanoo että panettaa.
Eihän tuollaiset lähestymistavat kiinnosta miestä eikä naista.
mun mies kokee varmaan huononmuuttaan, kun ei osaa olla romattisempi.
Mutta silloin aikaisemmin ei tarvinnut olla romattinen, kipinää oli ilmankin.
Vaan nyt se kostautuu..
Ja olenko minäkään sitten romattinen..kaikki on pannukakkua, mut ilman kermavaahtoo ja hilloa.
Kyllähän tuo kipinä on vuosien myötä sammunut ja eivät nuo lapsetkaan edesauta asiaa. 18v ollaan vaimon kanssa saman katon alla asuttu ja alussahan se seksi oli aina mukana jokapaikassa. Ensimmäisen muksun ilmestyttyä alkoi jäähtyä. Seksiä harrastettiin ehkä kerran kuussa, jos silloinkaan, minä olisin kyllä, mutei hän. Toisen kersan tultua tapahtui jotain kummallista. Seksiä ja hyvää sellaista oli yllinkyllin. Noiden ipanoiden välissä kului yli kolme vuotta. Kun hän alkoi odottaa kolmatta tapahtui taas jotain. Seksi loppui kuin seinään. Pikku-ukon synnyttyä oli taas vanha kaava voimassa. Seksiä ehkä kerran kuussa. Kolme vuotta kului ja taas alkoi vaimolla hyrrätä, mutta omituisesti. Saattaa mennä pari kolmekin kuukautta jolloin seksiä halutaan neljä ehkä viisikin kertaa viikossa, ja sitten simsalapim, loppu. Jälleen saattaa mennä pitkiäkin aikoja "vähällä" seksillä, mutta sitten taas spurtti ja kivaa on.
No nyt jo yli nelikymppisenä se ei haittaa, ja kaikkeenhan tottuu. Itse en ole mitenkään romanttinen heppu, jos ei vaimokaan taida olla. Nuorempana teki monasti mieli käydä "naapurissa" vaan aika on tasannut mielen ja rakastan vaimoani kuitenkin. Lapsille hän on maailman paras äiti.
Niinkuin sanoit "kaikki on pannukakkua, mut ilman kermavaahtoo ja hilloa."
Mun mielestä se pannari on syötävää siltäänkin, ja sit jos joskus saa päälle vaikkapa sokeria, niin jo maistuu.
Kalle
kiitos vaivan näöstä.
Minä en itsekään ole ns. nuori, mutta nuorekas kyllä. Siskokin sanoo aina, että taaskos sä täytit 30, no joo.
Mutta sen verran on ikää, että ajattelee jo ettei enää kyllä nuorru ainakaan. Ja jokainen vuosi naisella lisää, se on oikeesti vuosi lisää.
Siksi asia on alkanut jo hieman painostaa, siis seksittömyys. Nyt täytyy nauttia elämästä kun vielä voi.
Naisella taitaa nuo hormonit vaikuttaa enemmän kuin miehellä...meillä taitaa olla sama juttu. Minä olen koittanut unohtaa "vieraat", vaikka kaikkea miettiikin välillä. Ja sitten järkeentyy lopulta. Meillähän ei ole lapsia, joten mulla on aikaa miettiä.
Onnellista aikaa teille jatkossakin..
ollenkaan romanttisuudella pilattu.
hyvin vaikeeselkoista.
itse koskaan aloitetta? (ei ole syyllistävä vaan ihan vilpitön kysymys)
Kyllä minä lähestyn miestäni ja kosketan. Asiasta olen puhunutkin ja kertonut toiveeni. Mutta hän ei yleensä silloin tee mitään, saattaa jopa karata, pelätä minua.Olen kyllä itse aika hyökkäävä.
Olen häntä hieman vanhempi. Joskus mietin, onko meille tullut se, että mies haluaisi nuoremman vaimon. Tosin
kyllä muut miehet, nuoretkin minua haluaisi. En usko siitä johtuvan.Vai olisiko se juuri se...? Työpaineet?
Taidetaan lähtee parisuhdeneuvontaan.
mutta luin yhdestä oppaasta, että naisesta tulee helposti "jahtaaja" eli nainen haluaa saada ongelmat hoitoon käymällä ongelmaan käsiksi. No mutta tämän oppaan mukaan seksuaalisissa ongelmista tulee hyvä niin, että nainen ottaa naismaisen roolin. Kirjassa tarkoitettiin ei-hyökkäävyyttä, miehen kunnioittamista, tukemista ja arvostamista, pitkiä, kauniita yöpaitoja, häveliästä aloitteen odotusta miehen taholta, miehen vastaanottamista hyvillä mielin ja iloisena kun mies sitten lähestyy.
Koitappa noita. Eli tänään kivat alusvaatteet päälle ja sänkyyn häveliäänä odottelemaan, josko mies saa inspiraation johonkin toimiin. Toista kunnes toimii. Kyllä ne miehen halut palaa taas, ja itse saat tuntea itsesi naiselliseksi kun et ole "vonkaamassa". Eli koitas tota että odotat miestä tolleen. Eihän se ota jos ei annakkaan.
tuo on varmasti totta. Ajan mittaan sitä tulee epätoivoiseksi ja tosiaan hyökkääväksi..ja siitä seuraa epäsuhta suhteeseen.
Joten enemmän naisellisuutta peliin.
Vaikka nyky elämänmeno on karistanut sitäkin puolta, naisen täytyy olla kova ja itsetunto maksimissaan, vai olenkohan käsittänyt tämänkin puolen ihan väärin..? Roolit on kyllä sekaisin. Täytyy tilata kaalimato.comista joku hemputinasu, siellä näytti olevan, mistä valita. Itse asiassa kun kerroin miehelle, mikä valikoima asuja sieltä löytyy, hän pyysikin yllättämään itsensä.
Mut ei ennen tarvinnut mitään asuja, ja sillä se tuntuukin niin teennäiseltä.
voisi olla avuksi jo siksikin, että teillä kummallakin on oma näkemys ja kertomus asioista, ja nämä yhdessä saattavat viedä lähemmäs ongelman ydintä (jos sellainen on).
Nyt seuraa maallikon höpinää: teillä voi olla päällä jonkinlainen koston kierre. Kumpikin torjuu siksi, että on aiemmin tullut torjutuksi. Peli loppuu vain, jos jompikumpi tajuaa ja osaa hypätä sen ulkopuolelle. Toisenlainen siirto kuin torjunta saattaa laukaista koko tilanteen ja johtaa positiiviseen kierteeseen.
Älä ajattele, että "ei ennenkään asusteita tai muita mausteita tarvinnut" tms. Ennen ei ollut ongelmia, mutta nyt on, ja uusia kujeita siis kaivataan. Jos mies innostuu jostakin jutusta jo kun vain mainitset asiasta, silloin luultavimmin olette oikealla tiellä.
tuossa tietenkin viittaa alempiin kommentteihin, mutta seko-Eniro heitti vastaukseni jo tuohon.
on ilmassa, ennakkoasennetta, puhdas pöytä tarvitaan.
Vaan mun mies ei ole hyvä puhumaan, toisin kuin minä..ja olen puhumallakin koittanut selvittää, selvittää mitä merkitsen hänelle. Ja siitä ei tule mitään. Ei aukene hänen ajatusten muuri.
On kuin joskus kiusallaan haluaisi tehdä..laskee leikkiä, huomauttelee. Ja siitä en pidä.
Haluaisin vain ymmärtää, missä mennään vikaan? Mut nämä on niitä iäisyysongelmia..
miesten huora-madonna-syndroomasta.
cittarin silkkiyöpaita riittää, tai kivat rintsikat ja alkkarit sielä kaapin pohjalta...sellasta lähinnä tarkoitin....
Joskus kannattaa tehdä selvä diili, jos tilanne on lukossa. Sovitte, että harrastatte seksiä x kertaa viikossa. Sovitte määrän, joka on riittävä kummallekkin. Kummatkin saa sitten viikon aikana tehdä aloitteita halujensa mukaan. Mitään paineita ei tule, koska jos kummatkin on saanu pakkeja lauantaihin puoleen yöhön mennessä, niin se tarkottaa sitä, että viimeistään sunnuntaina seksiä saa sen määrän x kertaa.
"teillä voi olla päällä jonkinlainen koston kierre. Kumpikin torjuu siksi, että on aiemmin tullut torjutuksi."
En ole aiemmin tullut asiaa tältä kantilta katsonut, mutta luettuani tuon tajusin, että juuri noin se on.
"Peli loppuu vain, jos jompikumpi tajuaa ja osaa hypätä sen ulkopuolelle."
Se milloin ja miten hypätä onkin jo vaikeampi juttu. Jos sen osaisi tehdä fiksusti ja loukkaamatta itseään tai toista olisi melkoinen mestari. Tuo "peli" on melkoinen noidankehä, ellei sitä saa nopeasti poikki, sillä aikaa myöten se taatusti alkaa kalvamaan molempien mieltä ja mitä kauemmin se kestää, on aina vaikeampi "hypätä" pois.
Olisi melko outoa katsoa kellosta tai kalenterista milloin "touhutaan"
Tuo saattaa toimia teini-ikäisillä, mutta voin luvata ettei kolmekymppisenä se enään toimi niin. Olisihan se kiva nähdä, kun nelikymppisellä pariskunnalla on nuo viikon "viisi kertaa" jääneet "suorittamatta" ja maaliin on päästävä.
Melkoinen teoria tosielämään! Tervetuloa.
meillä. Ainakaan minä en panisi pahakseni jos vaimo silloin tällöin pukeutuisi minun vuokseni hepeniin. En tarkoita mitään seksiputiikin korsetteja, vaan ihan sitä cittarin ehkä hieman läpinäkyvää vaaleaa kauniisti laskevaa yöpukua. Jos vielä alla ei olisi mitään hän istuisi nojatuolissa kirjaansa lukien, ja vaikkapa vain pienin sanoin minun huomion herättääkseen tekisi selväksi, että hei minäkin olen täällä, huomaatko. Takulla huomaisin. Mitään muita kommervenkkiejä en tarvitsisi, vielä kun tietäisin kuinka tekisin vastaavaa hänelle olisi elämä täydellistä, mutta kun en oikeasti ole romanttinen heppu, enkä osaa noita hellyyden osoituksi, niin tokkopa tuollainen onnistuisi.
haluaisin luettaa tämän ketjun mun miehellä, mutta en taida uskaltaa. Asiaa ja tosi sellaista on, mutta kuinka kohdata toinen ja niin, että kumpikin olisi samalla aaltopituudella ilman paremmuuden ja oikeana olemisen kilpailua.
Meidän "peli" on kestänyt vuosia, ollaankohan menetetty toivo. Tärkeintä on toisen arvostus, siitä lähtee rakastaminen ja myös sitä kautta voi tuntea toisen rakkauden.
Vaikka mun mies on pohjimmiltaan pehmo, silti kuitenkin laskelmoiva. Kun miehen sais huomaamaan, että suhdetta ei hoideta kuin yritystä ja vaimo ei ole työntekijä.
On vaikee puhua mistään "hankalasta" asiasta, mennä syvemmälle, kun mies vetäytyy ja jotenkin loukkaantuu. Ihankuin kotona ei sais olla mitään ongelmia.
Odotukset toista kohtaan...ne on korkeella, molemmilla.
romanttinen, kun kirjoitatkin romattisesti.
Taitaa olla niin, että miehen on vaan vaikea osoittaa olevansa romattinen. Sitä ei pidetä jotenkin miehisenä.
Vuosia sitten mun mies tilasi jostain näitä sukkapukuja, vaan kaikki ei mahtuneet minulle päälle (olen normaalikokoinen) ja eipä tuntunut minusta kivalta. Tulipa vaan mieleen, että siinä on pukus :)...
Tuo on juuri sitä arkipäiväistymistä, ei viititä tehdä enää uusia juttuja, vaikka kuitenkin haluaisi. Mennään vaan samaa kaavaa.
Vinkkaa vaimoasi tuosta asiasta, hän voi olla iloisesti yllättynyt, täysin tietämätön kuitenkin..?
Nuo ajatukset eivät vain tule ulos suusta, enkä ole eläissäni kirjeitä kirjoitellut.
Noista seksihepeneistä en ole kiinnostunut, mutta kuten jo sanoin , sellaisesta kyllä pitäisin.
"Vinkkaa vaimoasi tuosta asiasta, hän voi olla iloisesti yllättynyt, täysin tietämätön kuitenkin..?"
Niin hyvää ettei....
Mies kysyy: "voitaisko tänään sekstailla?" Nainen loukkaantuu, eikä varmasti sekstaile, ennen kuin mies on saatu kysymään niin kuin nainen haluaa.
Sama toistuu vuosien saatossa uudestaan ja uudestaan. Miksi?
Anna mä arvaan. Se on sellainen "peli". Sellainen peli, missä leikitään olevamme oikeita ihmisä, joilla on oikeus arvoiseen elämään ja oikeus esittää asiat niin kuin ne "oikeasti" on.
Valta-pelistä siinä on kyse. Peli voi saada pitkälle ja monimutkaiseksi kehittyviä muotoja. Ihmisyyden nimissä lopettakaa moinen tai pysykää kuopissanne. Molemmat!
sinulla on viestissä naiseen, eli minuun negatiivinen ajattelutapa. Ihan kuin "vika" olisi minussa..."mies on saatu kysymään niin kuin nainen haluaa".
Ei se kuitenkaan ole noin yksinkertaista. Me ihmiset muututaan ajan mittaan, meidän olosuhteet muuttuu, elämä on erilaista. Mä en todellakaan pelaa, mutta joskus mun mies sortuu yhdistämään seksin ja jonkun suorituksen, jonka minä voisin seksillä korvata. Ja silloin mulla palaa hihat! Silloin ei todellakaan sekstailla. Mulle seksi on tunnepohjaista. Ei kytkettynä mihinkään muuhun asiaan.
Ja se vihjaaminenkin jo..sitä on pidetty tsoukkina, mutta taitaa olla sittenkin totta.
On miehiä, jotka eivät kestä sitä, että vaimo menestyy. Ja silloin taitaa olla kysymys huonosta itsetunnosta.Ihmisyyden nimissä, koitetaan olla lähellä toisiamme.