Itkeminen

Ja taas jälleen kerran naista sorretaankin? :D
Mutta, tuo mitä kerroit, on osaltaan totta. Jotenkin joissakin tapauksissa itkevä nainen on jo niin tuttu näky mutta itkevä mies on jotain vierasta. Silti koen että naisten on vapaampi itkeä kuin miehen. Etkö itse yhtään näin ajattele?

"Miten koet itkun olevan naiselle sallitumpaa?"
Jo pojat kasvatetaan sellaisiksi että tunteita ei saa näyttää, tytöt saa. Jos itket, olet tyttömäinen. Itse ainakin muistan tällaista lapsuudesta.

"Millä tavoin?"
Johtuu kai siitä millälailla sukupuolet nähdään.

"Kuka sen sallii? "
Hyvä kysymys :D Typerähän tuollaiseen on "lupaa" edes kysellä, itkeköön kuka haluaa. Mutta tässäkin voidaan kai puhua yleismäisestä mielipiteestä?

"Kun näet itkevän naisen, mikä mielikuva ensiksi itsellesi nousee, ja mikä tulee mieleen itkevän miehen nähdessäsi? "
Myötätuntoa minäkin tunnen, tosin en aina. Itkevä mies on edelleen vähän outo näky, jos itse itkee, niin ei sitä "näe" :D

"Oman itkuni katson herättäneen juuri edelläkuvaamani kaltaisen reaktion "mitä se nyt haluaa" ja "ai eikö nyt saa tarpeeksi huomiota" ja vastaavaa. Tuskaani vähäteltiin. Miksi, koska olen nainen?"

Ikävä tilanne jos noin on tulkittu. Tarkemmin en tilanteesta tiedä niin vaikea sanoa.


Totuus kuitenkin on että kaikki luulevat aina olevansa niitä joita eniten syrjitään ja joilla menee kaikkeein huonoiten, siksi vaikea päästä ehkä yhteisymärrykseen :D

crocoodiile kirjoitti:

Ja taas jälleen kerran naista sorretaankin? :D
Mutta, tuo mitä kerroit, on osaltaan totta. Jotenkin joissakin tapauksissa itkevä nainen on jo niin tuttu näky mutta itkevä mies on jotain vierasta. Silti koen että naisten on vapaampi itkeä kuin miehen. Etkö itse yhtään näin ajattele?

"Miten koet itkun olevan naiselle sallitumpaa?"
Jo pojat kasvatetaan sellaisiksi että tunteita ei saa näyttää, tytöt saa. Jos itket, olet tyttömäinen. Itse ainakin muistan tällaista lapsuudesta.

"Millä tavoin?"
Johtuu kai siitä millälailla sukupuolet nähdään.

"Kuka sen sallii? "
Hyvä kysymys :D Typerähän tuollaiseen on "lupaa" edes kysellä, itkeköön kuka haluaa. Mutta tässäkin voidaan kai puhua yleismäisestä mielipiteestä?

"Kun näet itkevän naisen, mikä mielikuva ensiksi itsellesi nousee, ja mikä tulee mieleen itkevän miehen nähdessäsi? "
Myötätuntoa minäkin tunnen, tosin en aina. Itkevä mies on edelleen vähän outo näky, jos itse itkee, niin ei sitä "näe" :D

"Oman itkuni katson herättäneen juuri edelläkuvaamani kaltaisen reaktion "mitä se nyt haluaa" ja "ai eikö nyt saa tarpeeksi huomiota" ja vastaavaa. Tuskaani vähäteltiin. Miksi, koska olen nainen?"

Ikävä tilanne jos noin on tulkittu. Tarkemmin en tilanteesta tiedä niin vaikea sanoa.


Totuus kuitenkin on että kaikki luulevat aina olevansa niitä joita eniten syrjitään ja joilla menee kaikkeein huonoiten, siksi vaikea päästä ehkä yhteisymärrykseen :D

Lue lisää

meinaan tuo viimeisin lauseesi. Jokainen ihminen tai ihmisryhmä on omasta meielstään se jonka tilannetta tulisi ensimmäiseksi korjata :D

"Silti koen että naisten on vapaampi itkeä kuin miehen. Etkö itse yhtään näin ajattele? "

Uskoisin että useat miehet kokevat itkemisen jotenkin heikkouden näyttämisenä ja sen kautta vaarallisena, koska surun hetkellä sitä On itse niin haavoittuva, sitä helposti ajattelee että kun se haavoittuvuus nähdään, sitä käytetään automaattisesti hyväksi tai ainakin yritetään. Naiselle sen sijaan tietynlainen heikkous ja haavoittuvuus on perinteisesti katsottu sukupuoleen kuuluvaksi ominaisuudeksi, jopa hyveeksi, ja monet nykymiehet ja -naisetkin ovat yhä tässä luulossa tai heidät on siihen asenteeseen kasvatettu.

Minusta jokaisen tulisi kyseenalaistaa asenteensa ja meittiä mikä niistä on säilyttämisen arvoinen ja mikä ei. Ymmärrän näkemyksesi siitä miksi itsekinen tuntuu miehelle kielletymmältä, mutta katsohana siaa naisen puolelta; hän tuntee samalla tavoin kuin mies, että itkiessä hän on haavoittuva ja heikoilla, ja usein häpeää sitä. Aivan samoin syin kuin mies. Jossain kohtaa kulttuurihistoriaamme katsottiin naisen itkun olevan naisellista (täytyy myöntää että aikana jona nainen oli omaisuutta ja lisääntyjä ja lapsikuolleisuus oli suuri, oli naisella itkunaiheitakin...) ja asiaankuuluvaa, ja se elää yhä tähän päivään.

Kasvatuksesta, nykykasvatus on erilaista. Kun itse tässä kasvatusuraani aloittelen, huomaan pintaan nousevan joitain stereotyyppisiä asenteita esimerkiksi ammattien ja juuri itkemisen kanssa, ja kerta toisensa jälkeen joudun muistuttamaan itseäni omista periaatteistani :D syvällä ne jutut ovat, totta puhut. Hankkiutukaamme yhdessä niistä eroon!

Luulen että olemme itse asiassa yhteisymmärryksessä, korostamme vain eri laitoja koska haluamme esittää asian toiselta puolelta kärjistettynä tuon tasapainon paremmin esiin saadaksemme. Eikö?

***

Tristar kirjoitti:

meinaan tuo viimeisin lauseesi. Jokainen ihminen tai ihmisryhmä on omasta meielstään se jonka tilannetta tulisi ensimmäiseksi korjata :D

"Silti koen että naisten on vapaampi itkeä kuin miehen. Etkö itse yhtään näin ajattele? "

Uskoisin että useat miehet kokevat itkemisen jotenkin heikkouden näyttämisenä ja sen kautta vaarallisena, koska surun hetkellä sitä On itse niin haavoittuva, sitä helposti ajattelee että kun se haavoittuvuus nähdään, sitä käytetään automaattisesti hyväksi tai ainakin yritetään. Naiselle sen sijaan tietynlainen heikkous ja haavoittuvuus on perinteisesti katsottu sukupuoleen kuuluvaksi ominaisuudeksi, jopa hyveeksi, ja monet nykymiehet ja -naisetkin ovat yhä tässä luulossa tai heidät on siihen asenteeseen kasvatettu.

Minusta jokaisen tulisi kyseenalaistaa asenteensa ja meittiä mikä niistä on säilyttämisen arvoinen ja mikä ei. Ymmärrän näkemyksesi siitä miksi itsekinen tuntuu miehelle kielletymmältä, mutta katsohana siaa naisen puolelta; hän tuntee samalla tavoin kuin mies, että itkiessä hän on haavoittuva ja heikoilla, ja usein häpeää sitä. Aivan samoin syin kuin mies. Jossain kohtaa kulttuurihistoriaamme katsottiin naisen itkun olevan naisellista (täytyy myöntää että aikana jona nainen oli omaisuutta ja lisääntyjä ja lapsikuolleisuus oli suuri, oli naisella itkunaiheitakin...) ja asiaankuuluvaa, ja se elää yhä tähän päivään.

Kasvatuksesta, nykykasvatus on erilaista. Kun itse tässä kasvatusuraani aloittelen, huomaan pintaan nousevan joitain stereotyyppisiä asenteita esimerkiksi ammattien ja juuri itkemisen kanssa, ja kerta toisensa jälkeen joudun muistuttamaan itseäni omista periaatteistani :D syvällä ne jutut ovat, totta puhut. Hankkiutukaamme yhdessä niistä eroon!

Luulen että olemme itse asiassa yhteisymmärryksessä, korostamme vain eri laitoja koska haluamme esittää asian toiselta puolelta kärjistettynä tuon tasapainon paremmin esiin saadaksemme. Eikö?

***

Lue lisää

"Hankkiutukaamme yhdessä niistä eroon!"

Hmm, mielestäni kaikesta vanhasta ja perinteisestä ei tulisi päästä eroon vain sen takia että kun eletään nykyaikaa niin kaikki pitäisi pistää uusiksi. Vanhojen ihmisten neuvot ja vanhat elämänviisaudet ovat kullanarvoisia.
Paljonkos sinulla on lapsia? Onko molempia sukupuolia? Aiotko kasvattaa heitä samalla lailla, vai kuitenkin hieman eri tavalla? Miten reagoisit jos poikasi (jos sinulla on) joku päivä haluaisi että ostat hänelle barbeja?
Ei oo tarkotus udella, mutta utelempa kumminkin. :D

"Luulen että olemme itse asiassa yhteisymmärryksessä, korostamme vain eri laitoja koska haluamme esittää asian toiselta puolelta kärjistettynä tuon tasapainon paremmin esiin saadaksemme. Eikö? "

Kyllä, näin uskoisin.

crocoodiile kirjoitti:

"Hankkiutukaamme yhdessä niistä eroon!"

Hmm, mielestäni kaikesta vanhasta ja perinteisestä ei tulisi päästä eroon vain sen takia että kun eletään nykyaikaa niin kaikki pitäisi pistää uusiksi. Vanhojen ihmisten neuvot ja vanhat elämänviisaudet ovat kullanarvoisia.
Paljonkos sinulla on lapsia? Onko molempia sukupuolia? Aiotko kasvattaa heitä samalla lailla, vai kuitenkin hieman eri tavalla? Miten reagoisit jos poikasi (jos sinulla on) joku päivä haluaisi että ostat hänelle barbeja?
Ei oo tarkotus udella, mutta utelempa kumminkin. :D

"Luulen että olemme itse asiassa yhteisymmärryksessä, korostamme vain eri laitoja koska haluamme esittää asian toiselta puolelta kärjistettynä tuon tasapainon paremmin esiin saadaksemme. Eikö? "

Kyllä, näin uskoisin.

Lue lisää

Etkö sinä ostaisi pojallesi barbia? Minä en kyllä näe siinä mitään ongelmaa.

crocoodiile kirjoitti:

"Hankkiutukaamme yhdessä niistä eroon!"

Hmm, mielestäni kaikesta vanhasta ja perinteisestä ei tulisi päästä eroon vain sen takia että kun eletään nykyaikaa niin kaikki pitäisi pistää uusiksi. Vanhojen ihmisten neuvot ja vanhat elämänviisaudet ovat kullanarvoisia.
Paljonkos sinulla on lapsia? Onko molempia sukupuolia? Aiotko kasvattaa heitä samalla lailla, vai kuitenkin hieman eri tavalla? Miten reagoisit jos poikasi (jos sinulla on) joku päivä haluaisi että ostat hänelle barbeja?
Ei oo tarkotus udella, mutta utelempa kumminkin. :D

"Luulen että olemme itse asiassa yhteisymmärryksessä, korostamme vain eri laitoja koska haluamme esittää asian toiselta puolelta kärjistettynä tuon tasapainon paremmin esiin saadaksemme. Eikö? "

Kyllä, näin uskoisin.

Lue lisää

Ei, vanhasta eroon hankkiutuminen ei ole itsetarkoitus, vaan vanhan tarkastelu ja uudelleenarviointi. Jos vanhoissa tavoissa ja neuvoissa ei ole logiikkaa eikä totuutta takana, miksi pitää niitä elossa?

"Vanhojen ihmisten neuvot ja vanhat elämänviisaudet ovat kullanarvoisia. "

Joskus ovat, joskus eivät. Kumpaakin löytyy. Kasvattaako runkkaaminen karvaa kämmeniin ja jos katsoo töllöä liian läheltä, tulee sokeaksi?

Meillä on kerätty koko sarja, eli yksi on kumpaakin sukupuolta. Poika, vanhempi, leikkii nukeilla siinä missä siskonsakin ja autot ovat molempien suuria suosikkeja :D tosin tytöllä oiekasti tuntuu tuo nuken kantelu ja kylvetys olevan juuri nyt suurempi juttu. Onpa tuo minua parikymmentä vuotta nuorempi veljeni tuumannut nelivuotiaana että hän tahtoo olla prinsessa :D äiti osti röyhelömekon ja totesi että ole sitten :D

Pointtina, en aio kasvattaa lapsiani niin että heidän on oltava tyttöjä ja poikia, en liioin niin että on oltava sukupuoleton ja maholllisimman paljon epäsovinnainen. Ehei. Tavoitteeni on sallia lasteni olevan omia itsejään, millaisia he nyt sitten ovatkin, hoivaavia tai rämäpäitä tai mitä tahansa siltä väliltä. Tukea oman eprsoonan kasvuun, ei valmiita käytösmalleja. Niitä he saavat yhteiskunnalta aivan tarpeeksi.

"Miten reagoisit jos poikasi (jos sinulla on) joku päivä haluaisi että ostat hänelle barbeja? "

Jos olisi tarkoitus ostaa lelu ja poika tahtoisi barbin, hän saisi sellaisen. Tykkää äidin vanhasta mollamaijasta ihan tohkeissaan :D tosin nyt on "toy story" -leffan Woody-nukke parasta maailmassa, molempien mielestä.

Ja saa udella. En ole omissa kasvatuksellisissa mielipiteissäni vielä niin vahvoilla että olisinn ajatellut joka asiaa, aiheesta keskustelu on hemmetin tärkeää itselleni, hyödyllistä.

***

Tristar kirjoitti:

Ei, vanhasta eroon hankkiutuminen ei ole itsetarkoitus, vaan vanhan tarkastelu ja uudelleenarviointi. Jos vanhoissa tavoissa ja neuvoissa ei ole logiikkaa eikä totuutta takana, miksi pitää niitä elossa?

"Vanhojen ihmisten neuvot ja vanhat elämänviisaudet ovat kullanarvoisia. "

Joskus ovat, joskus eivät. Kumpaakin löytyy. Kasvattaako runkkaaminen karvaa kämmeniin ja jos katsoo töllöä liian läheltä, tulee sokeaksi?

Meillä on kerätty koko sarja, eli yksi on kumpaakin sukupuolta. Poika, vanhempi, leikkii nukeilla siinä missä siskonsakin ja autot ovat molempien suuria suosikkeja :D tosin tytöllä oiekasti tuntuu tuo nuken kantelu ja kylvetys olevan juuri nyt suurempi juttu. Onpa tuo minua parikymmentä vuotta nuorempi veljeni tuumannut nelivuotiaana että hän tahtoo olla prinsessa :D äiti osti röyhelömekon ja totesi että ole sitten :D

Pointtina, en aio kasvattaa lapsiani niin että heidän on oltava tyttöjä ja poikia, en liioin niin että on oltava sukupuoleton ja maholllisimman paljon epäsovinnainen. Ehei. Tavoitteeni on sallia lasteni olevan omia itsejään, millaisia he nyt sitten ovatkin, hoivaavia tai rämäpäitä tai mitä tahansa siltä väliltä. Tukea oman eprsoonan kasvuun, ei valmiita käytösmalleja. Niitä he saavat yhteiskunnalta aivan tarpeeksi.

"Miten reagoisit jos poikasi (jos sinulla on) joku päivä haluaisi että ostat hänelle barbeja? "

Jos olisi tarkoitus ostaa lelu ja poika tahtoisi barbin, hän saisi sellaisen. Tykkää äidin vanhasta mollamaijasta ihan tohkeissaan :D tosin nyt on "toy story" -leffan Woody-nukke parasta maailmassa, molempien mielestä.

Ja saa udella. En ole omissa kasvatuksellisissa mielipiteissäni vielä niin vahvoilla että olisinn ajatellut joka asiaa, aiheesta keskustelu on hemmetin tärkeää itselleni, hyödyllistä.

***

Lue lisää

"Jos vanhoissa tavoissa ja neuvoissa ei ole logiikkaa eikä totuutta takana, miksi pitää niitä elossa? "

- Eipä niitä kannatakaan pitää elossa. Itse olen törmännyt harvoihin vanhoihin viisauksiin jotka ovat huonoja, miten ihmeessä ne olisi säilyneet tänne asti jos ne olisi täysin turhia?

"Kasvattaako runkkaaminen karvaa kämmeniin ja jos katsoo töllöä liian läheltä, tulee sokeaksi? "

- Tuo runkkaaminen on kyllä valetta, tuo televisiojuttu taas ei niinkään, kyllähän sitä jos teeveetä katsoo läheltä, voi sokeutua.

crocoodiile kirjoitti:

"Jos vanhoissa tavoissa ja neuvoissa ei ole logiikkaa eikä totuutta takana, miksi pitää niitä elossa? "

- Eipä niitä kannatakaan pitää elossa. Itse olen törmännyt harvoihin vanhoihin viisauksiin jotka ovat huonoja, miten ihmeessä ne olisi säilyneet tänne asti jos ne olisi täysin turhia?

"Kasvattaako runkkaaminen karvaa kämmeniin ja jos katsoo töllöä liian läheltä, tulee sokeaksi? "

- Tuo runkkaaminen on kyllä valetta, tuo televisiojuttu taas ei niinkään, kyllähän sitä jos teeveetä katsoo läheltä, voi sokeutua.

Lue lisää

Itse asiassa, töllön katsominen lähelät ei aiheuta muuta haittaa silmille kuin että ne väsyvät. Se tosin menee hetken lepuutuksella ohi, pysyvää haittaa ei jää. Silmälääkärien toteamaa myöskin :D turhaa pelottekua jolla saadaan lapset pis tv:n edestä jotta vanhemmat näkevät paremmin :D

Arvaa vain montako kertaa, kun omaa lempisarjaa katsoessa napero menee töllön eteen tapittamaan ruutua, on tehnyt mieli sanoa "pois sieltä, silmät menee!" kun ei kehtaa sanoa että pois sieltä, äiti tahtoo katsoa tuota mieluummin kuin sinua :D.

Jotain hyötyä niistä neuvoista ja pelottelusta toki on ollut; lapset ovat tehneet niinkuin vanhempi tai muu käskijä tahtoo. Lapsille tiselleen niistä ei ole ollut hyötyä, nykyään vain ei katsota totuuteen perustumattomia kasvatuskonsteja hyvällä ja ymmärretään jo että möröllä pelottelu saattaa saada lapset nukkumaan kiltimmin, mutta peloissaan, mikä ei tee natiaisille loppupeleissä hyvää.

***