Minulla on uusi seurustelukumppani ja olen miettinyt että miten paljon suhteeseen vaikuttaa alkuhankaluudet. Hankaluudet ovat lähinnä niitä että en aina tiedä onko sopivaa esimerkiksi suudella tai halailla toista koska en halua että kumppanille tulee ahdistavaa oloa. Ollaan puhuttu asiasta ja olen sanonut että minulle voi sanoa jos olen liian päällekäyvän tuntuinen. Pelkään että olen jatkuvasti liian innokas sillä tähän asti olen ollut aktiivisempi osapuoli, mutta samalla olen huomannut että kumppanini on aktivoitunut sen seurauksena mikä on sinäsä hyvä juttu. Pelkään myös sitä että olen liian innokas ja että kumppanini jättäisi minut sen vuoksi. Joskus väsyneenä kumppanini piristyy ja innostuu kun olen aktiivinen, mutta joskus tuntuu ettei kuitenkaan innostu väsymyksen takia tms. Miten oppisin tulkitsemaan kumppaniani paremmin etten mokaa tätä suhdetta (ellen jo ole mokannut)?
Miten opin tuntemaan toisen?
Töppääjä mies
4969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....oma itsesi. Jos toinen ei hyväksy Sinua sellaisena kuin olet, niin sitten hän ei ole Sinulle sopiva. Et Sinä pysty eikä Sinun kannata muuttua toisen mielihalujen mukaan.
Rakasta itseäsi ja rakasta toista aidosti. Siitä se sitten sujuu, jos on sujuakseen.
Mitä ihmettä varten sinun täytyy tunkea itseäsi liian lähelle?!
Seurustelun tarkoitushan juuri on keskustella, tehdä yhdessä asioita, kuunnella toisen mielipiteitä, pyytää toista seuraksi lounaalle, katsomaan elokuvia, näyttelyihin, kuuntelemaan musiikkia jne. jne.olla vain täysin mormaalisti.
Sitten aikojen päästä, kesti tuo tutustumissuhde kuukauasia tai vuoden, jos toinen on sitä mitä sinä itse haet ja haluat ystävästä - sitten vasta ystävyys viedään läheisemmälle tasolle.
On niin sairasta kuulla kuinka ihmiset heti "hyvän päivän" jälkeen aloittavat intiimisuhteen. Tottakai se menee pieleen, kumpikin haluaa että toinen on mitä itse haluaa: jota kumpikaan ei ole.
Mikä vielä typerämpää, he tekeät lapsen.
Tuskin olet mikannut... ja tuolla asenteella et hevin mokaakaan. Voit toki järjestelmällisesti opetella kysymään... opetella lukemaan häntä. Anna suuri painoarvo sille mitä hän sanoo; mutta yritä samalla olla soveltamatta sitä joka tilanteeseen uudestaan; sillä toisella kertaa tilanne voikin olla toisin. :)
tuo viimeisin neuvo on hyvä - eli kysyminen, puhuminen on tärkeintä. ja se, että ei vedä yhdestä/parista/tämänpäiväisestä reagoinnista "ikuista" johtopäätöstä. Joka päivä on kuitenkin erilainen. Kyllähän sinä tiedät - joskus haluaa tulla vietellyksi (itse passiivinen), toisinaan on kiva itse olla aloitteellisempi; joskus on halipula ja toisinaan on kiva paijata toista.
Ja vaikka haluatkin (ja on oikein) noudattaa toisen toiveita/haluja/lukea toista - niin älä missään nimesssä unohda tai laita sivuun omia toiveitasi ja halujasi. Sillä niinkin se voi mennä pieleen, että jompi kumpi alkaa noudattaa vain toisen haluja/toiveita.
Hyvä suhde on sitä, että molempien toiveet tulevat täytetyksi. Ehkä tänään olen väsynyt ja en jaksa, ja sinua huvittaisi. Ja ehkä ylihuomenna taas minä olen himokas ja sinä väsynyt. Jotenkin vain (ja siihen puhuminen auttaa) on sovittava, että miten ja mitä ja koska... jotta meillä molemmilla on hyvä olo. :-)