olen 18-vuotias nuori nainen joka elää avoliitossa. Miehelläni(vm.-87) on entisestä suhteesta vuoden ikäinen poika, minä en saa kuulua pojan elämään (en ole koskaan nähnytkään häntä, pojan äiti ei anna.) Tilanteemme on erittäin vaikea, minä astuin mieheni elämään ehkä liiankin huonolla hetkellä. Hän oli vasta eroamassa tästä pojan äidistä kun minä aloin tapailemaan miestäni. en tiennyt heidän suhteestaan mitään. meidän suhteemme alkoi hyvin kunnes sain kuulla että tämän ex oli 3.kuulla raskaana. se oli shokki minulle sekä miehelleni. lupasin silti pitkän harkinnan jälkeen hänen rinnallaan koska rakastin häntä niin paljon. sain paljon lupauksia ett' minua ei suljeta tästä asiasta pois ja pidetään tilanteen tasalla. toisin kuitenkin kävi.. :( minulle ei kerrottu mitään, jopa mieheni kielsi minua olemasta yhteydessä tähän ex-tyttöystävään.
Nyt minun pitäisi sitten yhtäkkiä hyväksyä exä ja tulla hänen kanssaan toimeen. minä ja mieheni olemme vaikeuksissa, vuoden mittainen kihla-aikamme päättyi pari viikkoa sitte, mutta asumme vielä yhdessä. en tiedä onko siinä enää mitään järkeä kiduttaa itseään. en vain halua päästää hänestä irti, rakastan niin paljon. viime viikonloppuna hän tiputti jalkoihini pommin. Hän myönsi yhä rakastavansa ex tyttöystäväänsä. en pysty jakamaan häntä sen tytön kanssa. en vain mitenkään pysty.. mitä minun pitäisi tehdä..?
Nyt minun pitäisi sitten yhtäkkiä hyväksyä exä ja tulla hänen kanssaan toimeen. minä ja mieheni olemme vaikeuksissa, vuoden mittainen kihla-aikamme päättyi pari viikkoa sitte, mutta asumme vielä yhdessä. en tiedä onko siinä enää mitään järkeä kiduttaa itseään. en vain halua päästää hänestä irti, rakastan niin paljon. viime viikonloppuna hän tiputti jalkoihini pommin. Hän myönsi yhä rakastavansa ex tyttöystäväänsä. en pysty jakamaan häntä sen tytön kanssa. en vain mitenkään pysty.. mitä minun pitäisi tehdä..?
Vastaukset 20
Vanhimmat
En tiedä mitä sitten oikein haluaisit kuulla, mutta kai sen tiedät ettet sinä pysty pitämään toista väkisin luonasi vaikka kynsin ja hampain yrittäisit pitää kiinni. Kyllä miehesi menee jos on mennäkseen, sinun pitää se ymmärtää ja hyväksyä.
En toisaalta liiemmin ihmettele jos miehelläsi vielä lämpimiä tunteita exäänsä, varsinkin kun heillä nyt yhteinen lapsi. Jos miehesi haluaa olla lapselle isä, niin kyllä hänen jossain määrin täytyisi tulla äidinkin kanssa toimeen. Sinä siis jokatapauksessa joudut jakamaan miestäsi jossain määrin jos näin on ja jatkatte yhdessä.
Mietipä tarkkaan asioita ja keskustelkaa yhdessä mihin suuntaan ollaan menossa ja mitkä ovat suhteenne pelisäännöt, mitä hän sinulta odottaa exänsä suhteen yms.
itsekunnioituksesi rippeet ja lähde pois tilanteesta! Tulet kuitenkin jäämään kakkoseksi (selvää miehen tunnustuksen jälkeen), joten tee sinä aloite ja lähde itseäsi kiduttamasta. Voitko muuttaa väliaikaisesti vanhemmillesi/ sisarustesi tai kavereiden luokse? Elämä jatkuu, avomiehesi ei ole sinun arvoisesi koska ei osaa asettaa sinua paikalle jolle sinä kuulut.
Teoria miehistä-sarjan Marinin lausahdus toimii tilanteessasi:
Miksi mies valitsee mieluummin tytön joka aikoinaan särki hänen sydämensä ja lähti pois, kuin tytön joka haluaa pitää hänen sydämensä ehjänä?
On sanomattakin selvää että mies tekee typerän valinnan, ymmärräthän sen? Tee itse päätös olla kestämättä tuollaista toimintaa itseäsi kohtaan -rikot itsesi entisestään. Sinä et ole epäonnistunut tai huono ihminen omana itsenäsi. Ilman lasta mies tuskin olisi toistamiseen katsonut entiseen päin. He erosivat aikoinaan, ilmeisesti syystä -mikä olisi tällä kertaa erilaisempaa? Mies tulee huomaamaan että on tehnyt elämänsä virheen.
Minä lähtisin pois,mutta muista että tämä on vaan minun mielipide.
Sinulla ei todellakaan ole vaihtoehtoja. Tuon miehen velvollisuus on hänen lapsensa, et sinä.
Jos haluat tehdä sen ainoan ja oikean ratkaisun, yrität kaikkesi että mies tajuaa oman vastuunsa, että hän menee naimisiin lapsensa äidin kanssa ja elävä yhtenä perheenä.
Ei riitä että sinä rakastat häntä - oikeastaan sillä ei tässä tapauksessa ole mitään merkitystä. Pienen avuttoman ihmisen elämään kuuluu isä, äiti ja rauhallinen koti. Tuo avuton lapsi on tässä tapauksessa, niinkuin AINA, kaikistä tärkein.
Siis ilman mitään mutkun...mutkun... mutkuja.
mieheni on sanonut monta kertaa ettei hän aijo palata exänsä luokse koska he eivät pysty oleen yhdessä. sen pari tuntia mitä mies on katsomassa poikaa he pystyvät oleen sovussa mutta heti kun tulee oltua liian pitkä aika he alkavat riitelemään.. millon mistäkin. joten miksi minun pitäisi luovuttaa mieheni exällä joka ei halua palata mieheni kanssa yhteen?
niin ja miksi minun ylipäätänsä pitäisi luovuttaa ja antaa kaiken hyvän valua hukkaan. mieheni on tehnyt päätöksen asua minun kanssa. minun. ei exänsä..
hyväksyn kyllä hänen lapsensa ja haluan olla osa hänen elämäänsä, mutta minut on suljettu pois. haluan vain elää mieheni kanssa ja perustaa perheen.. en ole sellainen joka tykkää juosta baareissa kokoajan. tämä exä tosin on sellainen. vuoden ikäinen muksu ja äiti juoksee viikonloppuisin baareissa väärennetyillä henkkareilla. :D mieheni vielä väittää että hän on muka aikuistunut. paskat sanon minä! hän vetää kokoajan kauheeta showta.. muka stressaantunut ja masentunut. miehelleni se menee läpi mutta minulle ei.
"mutta minut on suljettu pois. haluan vain elää mieheni kanssa ja perustaa perheen"
Ymmärrätkö todella mitä sinä puhut?
Tuo lapsi tulee olemaan osa miestäsi euraavat 17 vuotta, halusit sinä sitä tai et. Miehesi on lapsestaan laillisesti vastuussa. Meni hän lapsensa äidin kanssa naimisiin tai ei, sinä tulet olemaan ainaisessa ristiriidassa tuon kolmion ulkopuolelta.
Ilman mitään mutkun mutkun mutkuja, tuo on vain tosiasia. Sinä voit halutessasi vääntää ja kääntää tuota itsellesi aivan miten haluat mutta asia siitä huolimatta ei muutu.
Nyt onkin oma päätöksesi, haluatko tuohomn sotkuun mukaan.
En tiedä miten sinulle voisin tämän nyt suht "nätisti" sanoa, nimittäin ottaa ihan helkkaristi aivoon koko tarinasi! Pääosassa kolmiodraamailevat idiootti, idiootimpi ja idiootein. Vain sinä voit vielä pelastaa itsesi pois naurettavasta draamasta ja idiootin roolistasi. Et voi oikeasti olla noin naivi! Suhteenne on jo tuhoon tuomittu, usko se! Huomaisit sen viimeistään katkerana muutaman vuoden kuluttua kasvettua henkisesti.
En jaksa edes sääliä tätä pikku teini-"perhettä". Niin kuulostavat kaikki olevat NIIN vastuuttomia ja keskenkasvuisia kakaroita vielä itsekin. En osaa päättää kumpi kuulostaa tyhmemmältä -miehesi vaiko hänen exänsä!. Tuollaiset ole edes ansainneet lasta vielä! Haluatko itse kuulua tähän ala-arvoiseen luokkaan ja meininkiin? Vai onko sinulla yhtään itsekunnioitusta ja tervettä järkeä päässäsi?!
Mikä miehessäsi on muka niin hienoa ja pitää sinut kiinni hänessä? Ulkonäkökö? Ihmisenä hän kuulostaa olevan ainakin kaikkea muuta kuin "mahtava tyyppi"!
tarkennan siis vielä että MINULLA EI OLE MITÄÄN VASTAAN MIEHENI LASTA!! haluan kuulua hänen elämäänsä mutta miten onnistua siinä kun pojan äiti ei anna! kaikki luulevat että vihaat pientä poikaa vaikka en vihaa tässä yhtään ketään! ottaa vain päähän se että minut suljettiin pois.
painottaen MINÄ EN VIHAA MIEHENI LASTA!
ymmärtäkää hyvät ihmiset se ensin!
Puhu sinä itsellesi mitä tahaansa sekoavia ja sekavia unelmia, kunnes uskot niihin itsekkin (ja tyhmyydessäsi luulet että muutkin uskovat sinua)ja muutut lopulta siniseksi, juuri tuota mutkin mutkun mutkua.
1) Miehen lapsen aiti on miehen kanssa huolellisesti ja harkiten hankkinut lapsen.
2) Heilla on yhteinen lapsi josta molemmat ovat vastuussa seuraavat 18 vuotta. Siis vastuussa niin henkisesti, taloudellisesti kuin laillisestikin.
3) On täydellisen yhdentekevää mitä sinä haluat, sinulla EI ole minkään valtakunnan päätösvaltaa sen enempää lapseen kuin hänen äitiinsäkään, eikä lapsen isäänkään. Hän kuuluu sinne missä lapsensakin on.
4)Tuo perhe ei kuulu sinulle, mies tyhmyydessään kertoilee sinulle mitä sinä haluat kuulla; saahan hä siten "raaaaaaaaaaakkkkkkautta" sinulta. hahahahahahaaaa
Huomaatko kuinka kieroutunut koko tilanne on?
Ja sinun mielestä TUO on oikea tapa aloittaa yhteinen taival?
Mutkun mutkun mutkun... ehkä sinä sittenkin olet ansainnut tuon epämääräisen ja ilkeyttä palavan sotkun elämääsi.
Sinä näköjään sitä niin kovasti lukijoille väität.
Sinulle on maalattu asoiden oikea laita vasemmalta ja oikealta. Haluat kieltää oikeuden ja elää valheessa. OK, mutta älä tule tänne valittamaan elämääsi aikojen kuluttua!
"1) Miehen lapsen aiti on miehen kanssa huolellisesti ja harkiten hankkinut lapsen. "
tämä keskenkasvuinen ja lapselinen pojan äiti valehteli melkein vuoden käyttävänsä ehkäisyä ja ilmoitti miehelleni vasta kun aborttia ei voinut enää tehdä. siinä sinulle harkiten! haha! :DD ja oppeliini mikä helvetin ongelma sulla on tulla mulle sanoo etten kuulu mun mieheni elämään! :D haha!!!
you just don't get it!
mitä mun ees pitäis sun puheista tajuta. sä haluta että mä eroon mun miehestä että se sais palata viettää "perhe-elämää" exänsä kanssa vai?
no tässä nyt sulle sellanen tieto ettei he tule koskaan palaamaan yhteen vaikka mä lähtisinkin tästä. sillä pikku pojalla on pajon onnellisempi lapsuus kun he eivät ole yhdessä. vai pitäisikö sinun mielestä kasvattaa lapsi riitaisassa kodissa vai sillain että vanhemmat eivät ole yhdessä ja tulevat toimeen. eilen keskustelin mieheni kanssa tästä ja hän sanoi että "rakastaa" exäänsä vain poikansa äitinä, ei niin että haluaisi palata hänen kanssaa yhteen.
Kuulostaa siltä että on aika pakata kamat ja lähteä lätkimään. Mies käytti luottamustasi törkeästi hyväksi, miten voi luottaa mieheen joka pettää lupauksensa?. Ja se exäkin vielä. Ansaitset paljon paremman miehen ja älä huoli, haavat parantuvat ajallaan.
aloituksesi, vastasit siinä jo itsellesi, ex(?) miehesi rakastaa yhä ex tyttöänsä, etkä pysty jakamaan miestä. Mitä vaihtoehtoja siis jää?
voisin pistää mieheni valitsemaan.. en tiiä..
Sano miehellesi, että tekee exälleen selväksi, että SINÄ kuulut nyt hänen (miehesi) elämään, pysyvästi. Ja sitä kautta myös hänen poikansa. Olethan sentään pojan äitipuoli (ette varmaan naimisissa ole, mutta rinnastan avoliittonne kuitenkin avioliittoon, jos kerran olette todella vakavissanne(?))
Jos miehesi ei tätä suostu tekemään, voit vetää siitä johtopäätöksen, että hän ei arvosta sinua tarpeeksi.
Jos exä ei hyväksy sinua, se voi tarkoittaa sitä, että hänellä on silti tunteita miestä kohtaan. Miehesi ei ole tehnyt exälleen selväksi, että heidän suhteensa on todellakin loppu ja että hänellä on nyt uusi avovaimo. Ja että exällä ja miehellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia palata yhteen. Blokkaamalla sinut pois kuvioista exä yrittää käyttää vaikutusvaltaansa pojan kautta miehen takaisin saamiseen.. Ja miehesi hyväksyy tämän mukisematta. Ei todellakaan oikein sinua kohtaan.
"minulle ei kerrottu mitään, jopa mieheni kielsi minua olemasta yhteydessä tähän ex-tyttöystävään"
Niin, eihän sinulla mitään oikeutta ole mennä soittelemaan tms ahdistelemaan exää, mutta kyllä miehen pitäisi infota sinua tilanteesta ja antaa sinun tutustua poikaan.
Eikö poika ole koskaan miehellä hoidossa, niin että exä ei ole paikalla?
"Eikö poika ole koskaan miehellä hoidossa, niin että exä ei ole paikalla?"
mieheni joutuu menemään exälleen hoitamaan poikaa. mieheni ei saa viedä poikaa edes ulos koska tämä ex muka pelkää että minä näkisin pojan. en ymmärrä tätä. jonkin aikaa sitten otin itse selvää asioista. rekisteröidyin nuoret äidit foorumille ja luin sieltä exän päiväkirjaa pojan elämästä. jäin siitä kiinni ja muka ahdistelin tätä exää ja vainosin heitä..
sanot "vuoden mittainen kihla-aikamme päättyi pari viikkoa sitte, mutta asumme vielä yhdessä. en tiedä onko siinä enää mitään järkeä kiduttaa itseään. en vain halua päästää hänestä irti, rakastan niin paljon. viime viikonloppuna hän tiputti jalkoihini pommin. Hän myönsi yhä rakastavansa ex tyttöystäväänsä."
tarkoitatko tuolla vuoden mittaisen kihla-ajan päättymisellä että kihlauksenne on purkautunu vai olette olleet "sovitusti"(?) vuoden kihloissa? ja nyt sitten asutte enää avoparina vai kämppiksinä?
"tarkoitatko tuolla vuoden mittaisen kihla-ajan päättymisellä että kihlauksenne on purkautunu vai olette olleet "sovitusti"(?) vuoden kihloissa? ja nyt sitten asutte enää avoparina vai kämppiksinä?"
meidän kihlauksemme purkautui. minä otin sormuksen sormesta pois ensin, olin niin pettynyt mieheni temppuun (oli yön poissa kotoa riidan päätteeksi eikä ilmoittanut missä oli eikä vastannut puhelimeen.) nyt asumme avoparina. aika näyttää onnistuuko se enää.