1.Kuinka paljon maksat lapsestasi elatusmaksuja? Tai paljonko lapsesi toinen vanhempi sinulle maksaa?
2. Ja kuinka usein tapaat lastasi?
2. Ja kuinka usein tapaat lastasi?
Elatusmaksu Gallup
..............
336343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
1. 150 EUR/kk
2. vuoroviikottelu
Ja kai sitä pitäisi kysyä myös vanhempien nettotulojen suhdetta... meillä 80/20
heräsi kysymys..... Minkäikäinen lapsi tai lapset teillä on ? Kuinka onnistunut tuo vuoroviikko systeemi? Asutteko kuinka lähellä toisianne? Kuinka lapset sen ottaneet?
>
Ala-asteikäinen
>
Hyvin toiminut meillä jo pitkään, mutta edellyttää toimiakseen mm:
- järjestely on myös lapsen mieleen kun muita vaihtoehtoja puntaroi (pohdinnassa tietenkin lapsen iällä iso merkitys)
- vanhemmat asuvat lähellä toisiaan (lapsen hoitopaikka/koulu ei vaihdu, mahdotonta käytännössä olisikin)
- erosta huolimatta vanhempien välillä hyvät puheyhteydet koskien lasta ja hänen kasvatustaan (myös ns. arkiasioissa)
- on varaa "panostaa", lapsella siis kahdessa osoitteessa tupla vaatteet, lelut, harrastusvälineet, jne. Matkalaukku elämää ei eletä, on yksinkertaiseseti kaksi kotia.
- järjestelyn sovittava myös molempien vanhempien uusille puolisoille (tai sen sopiminen on "ehto" suhteen vakavaksi muuttumiselle).
>
n. 10 km. etäisyyttä.
>
Hyvin, mutta kuten sanottu... järjestely on kestänyt jo useita vuosia. Ja mikä sopii yhdelle perheelle/perheille ja lapselle/lapsille ei välttämättä kaikille, mutta jos edellytykset vuoroviikottelulle ovat olemassa, ja vanhemmilla tahto erostaan huolimatta hakea ratkaisua joka lapselle mielestäni paras... niin voin suositella. "Väkisin" viritetty vuoroviikottelu on tuomittu epäonnistumaan, ja joskus etäisyys aiheuttaa "maantiteellisen" esteen... jolle ei aina paljoa mahda.
Eron jälkeen sovun ja yhteistyön säilyminen onkin mahdollista kun perhe-elämä on jäänyt lyhyeksi. Mutta kun takana on pienten lasten kasvatuksesta johtuneet riidat, rahariidat, kummankin työn vaatimusten vs. perhe-elämä aiheutuneet riidat ja siihen päälle muut suhteet (jotka johtui em. riidoista), on toisen naamankin näkeminen työn ja tuskan takana. Kuin punainen vaate härälle.
Teillä ilm. ero tullut melko heti lapsen syntymän jälkeen? Jos järjestely jatkunut useita vuosia ja lapsi vasta ala-asteikäinen. Lapsikin on sopeutunut. Mutta taistele siinä sitten eron jälkeen vielä murkkuikäisten lasten kanssa kun ne kiukuttelee erosta ja kostaa sitä puoleen maailmaan eikä ymmärrä ettei tilanne siitä muutu. Itselleen he eniten hallaa tekee kun kieltäytyy tapaamasta isää. Siinä ei auta vaikka kuinka tuputan tämän elämäntavan paremmuudesta entiseen verrattuna. Tosiasiassa lapsilla on isän luona nykyään parempi olla kun en ole siellä viulun kieleksi viritettynä. sen verran olen täältä lukenut että miesten uusien vaimojen ja lasten äidin välillä voi olla ties minkälaista kismaa, mutta meillä ei, mutta lapset ei osaa arvostaa isän vaimoa ja tämän lasta. Pahemman olisi helposti saanut, mutta tämä tosiaan välittää lapsista ja on tehnyt paljon meidänkin penskojen eteen. Minä olen vielä jonkinasteinen romu erosta (josta 2 v, asumisero aiemmin) ja tarvitsisin hieman rauhaa toipumiseen jossain vaiheessa mutta ei. Lapset ehtii aikuistua, mutta tällaisen äidin kanssa aikuistuminen ei voi olla antoisaa. Jos olisivat vaikka muutaman kk:n isänsä luona, mutta ei kelpaa, kun pitää kiukutella isänsä vaimolle.
Pari sanaa aiheestakin. Mies maksaa 14 ja 15 vuotiaista yht. 320 eur/kk ja saisi pitää joka toinen viikonloppu luonaan mutta lapset käy epäsäännöllisesti siellä reuhaamassa. Elatusapu riittää hyvin, ja loppuu 18 v. Jos lapset vielä koulussa silloin, uskon että saadaan kulut jaettua puoliksi ilman sopimustakin. Kunhan ei tarvitse olla tekemisissä ex miehen kanssa enää.
>
Eroja on kovin monenelaisia, kuten tältä palstalta jokainen voi lukea. En usko että katkeruuden ja riitelyn määrä on suoraan verrannollinen liiton kestoon, vaan riippu eroavista ihmisistä (ja millaisista syistä ja valinnoistaan eroon ajauduttu). Mutta varmasti kestollakin merkityksensä.
>
Suhteellinen käsite "melko heti", mutta lapsi oli hieman alle viisi vuotias.
Hieman tulkinnanvarainen tuo "useita" myös... reilu neljä vuotta mennyt näin.
>
Tuon ikäisillä lapsilla suurempi vapaus ja mahdollisuus tehdä valintoja tapaamisiin liittyen, ja varmasti sopeutuminen vanhempien eroon vaikeata... kun se oma murrosikäisenkin elämä "heittelee" mielialoja. Ei siinä vanhemmilla ole paljoa muuta tehtävissä kuin olla kärsivällisiä ja puhua kiihkottomasti heille erosta... silti vetämättä lapsia erotuomareiksi tai osallisiksi puimaan eron syitä.
>
Hieman huonon otoksen uusioperheiden tilasta tältä palstalta varmaan saa, kai ne joilla asiat menee hyvin eivät tänne siitä kirjoittele. En tiedä millaista arvostusta tarkoitat, mutta voidaan murrosikäisiltäkin odottaa kykyä ajatella (isän uusi vaimo saati hänen lapsensa ei ole ollut eronne syy) ja käyttäytyä (tai ainakin käyttäytyä huonosti tasapuolisesti).
Tarkotan arvostuksella just sitä että isän vaimo osaa käyttäytyä, ottaa huomioon nämäkin lapset, ei ole sotasilla minun kanssa enkä minä häntä halveksi tai toisinpäin. Sen rouvan ei tarvitsisi "sietää" meidän herranenkelien temppuiluja vaan voisi joskus jyrähtääkin, mutta ei joko uskalla tai ajattelee ajan tuovan helpotusta. Se on vähän liiankin viilipytty. Mun mielestä. Rouva on kuulemani mukaan aika paljon panostanut siihen suhteeseen, en nyt tarkemmin erittele, mutta meidän lapset ei ymmärrä. Ehkä heidän olisi pitänyt kokea huonommat ajat ensin, jospa se toisi ymmärrystä.
Aina ja tarkoitan ihan aina kun joku kertoo että lasten kanssa on erossa ongelmia ollaan näsäviisaina toitottamassa kuinka lapset pitää ottaa huomioon, heidän kanssa keskustella ym ym. ja toitottajat ei edes tiedä kuinka paljon sellaista tehdään. Mutta kun lapset ja etenkin murkkuikäiset on omilla aivoillaan ajattelevia (ei aina kyllä siltä tunnu!) ja on keksineet ettei aikuisia tartte totella, ja toisaalta lapset ei kuitenkaan osaa kertoa mikä on se mikä oikeasti mättää. Kunhan kiehnää. Ehkä ne purkaa jotaan muita paineita eroon. Silti ne ei ymmärrä olevansa lapsia enää harvan vuoden, sen jälkeen kaikki vähitellen muuttuu. Ottaisi nyt vaan rennosti ja nauttisi kun on kaksi kotia joissa passataan jos vaan hyväksyvät. Kummassakin kodissa saa olla myös oma-alotteinen jos haluaa. Mutta ei kelpaa mikään.
Kavereilla on asiat hyvin kuulema. Silti yllättäen se paras kaveri ei edes tiedä kuka hänen isä on, kun äiti ei tiennyt isän nimeä aikoinaan tullessaan raskaaksi. Ja niilläkin menee silti ihan hyvin. Häpeääkö lapset että heillä on isä kun toisilla ei ole? Väärässä seurassa sitten liikkuvat jos realiteetteja häpeää. Pitääkin muistaa puhua aiheesta illalla. En minäkään ajatellut loppuikääni yksin viettää mutta nykymenolla kaikki kaksi lahkeiset kiertää kilometrin päästä. Vieläkään en ole päässyt sopeutumaan yksineloon kun saa tapella näiden lasten kanssa ja pitää sen takia yhteyttä siihen mieheen josta haluan eroon totaalisesti. Ainakin siksi aikaa kun saan hieman henkistä etäisyyttä ja taas siedän sitä. Ehkä tämä asia pitäisi selvittää lapsille, että miten minä koen eron ja miten siitä pääsisi eteenpäin. Jos ne tajuaisi etteivät ole maailman ainoita ihmisiä.
Voi miten joskus kadehdin niitä kenellä ongelmat liittyy vaan rahaan. Jollen saisi mieheltä 320 euroa kuukausittain ja lapset olisi kilttejä, se sopisi mainiosti. Että ei ne ajallaan maksetut elarit ole onnen tae.
Vanhempi lapsi (12v.) asuu isällään ja nuorempi (5v.) minun luonani. Emme kumpikaan maksa toisillemme mitään, sovimme sen heti erotessa. Tapaan lastani viikottain, mutta nuorempi käy isällään joka toinen viikonloppu. Ostelemme yhdessä lapsille tarvittavia vaatteita ja muita tavaroita. Hyvin on toiminut.
Periaatteessa mies tienaa jonkin verran paremmin kuin minä, mutta en halunnut rahaa häneltä. Olen tyytyväinen, kun pärjään ihan kohtuullisesti ja täysin omin voimin :)
Mies ei maksa elatusapua, mutta lyhentää lapsien ja minun kodin lainaa joka kuukausi (600€)
Tapaa lapsiaan satunnaisesti, noin 1 vrk/kk tai harvemmin.
Tulot: minä opiskelijana saan n.800€/kk ja miehellä 3500€/kk
Mies maksaa 2 lapsesta yhteensä 200 €/kk, eli alle sosiaalitoimiston säädösten, koska lapset ovat isällään laajennetun tapaamisoikeuden mukaan 1/3 ajasta.
Asumme lähekkäin ja näin on niin kauan kuin minä näin päätän ja olen "kiltti" luultavasti pyrin asumaan lähellä kunnes lapset ovat kyllin vanhoja kulkemaan bussilla osoitteesta toiseen. Ex jäi kotitaloon enkä usko hänen koskaan muuttavan minnekkään.
Kuule, sellaista ei ole olemassakaan, on vain kunnan maksama minimi, joka ei ole mikään 'säädös'. Elatusvelvollisen minimi on nolla euroa.
Laissa on kyllä säädetty, ettei lastenvalvoja (eikä tuomioistuin) saa vahvistaa elatusmaksua, jonka suuruus olisi alle kulloinkin voimassaolevan elatustuen (kunnan maksama minimisumma) ellei siihen ole erityisiä perusteita (elatusvelvollinen tuloton, varaton tms.).
Mainittu minimi tietääkseni koskee yh-tilanteita.
Jos lapset on 1/3 ajasta toisen vanhemman luona, ei kai elatusapukaan voi olla täysimääräinen. Luonnollisestikaan etävanhempi ei maksa lähivanhemmalle siitä ajasta jolloin lapset on etän luona ja elävät etän kustannuksella.
Ex-mieheni maksaa kahdesta lapsesta 355,00/kk. Lapset miehelläni joka toinen vkonloppu ja yhtenä iltana vkossa vkotapaaminen. Käytännössä saa nähdä lapsia niin paljon kun haluaa, kunhan ei lasten arkirytmi häiriinny. Toimii meillä!
12:sta vuoteen tavata lastaan, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus. Kunta perii sitten tuollaiselta luuserilta ulos-ottoteitse, kuten minäkin omia saataviani ja moni muu velkoja... saunan takana olisi tilaa!
1. maksaa 150€/kk, tulot: itse opiskelija, toinen arviolta 2000€/kk
2. ei tapaa/eikä ole tavannut lainkaan eikä varmasti tule tapaamaankaan
Ei makseta elareita lainkaan.
Ostellaan "toppavaatteita" vuoro vuosittain,
harrastus maksuja jaetaan.
Lapsi viikot äidillä, melkein joka
vloppu isällä.
1. maksan kaikki lapseeni liittyvät kulut, mies ei maksa mitään.
2. asun lapseni kanssa, isäänsä lapsi tapaa silloin, kun isä sattuu lapsen muistamaan.
eli 125€. Viikonloput meillä.
mutta mies ei vielä saanut omaa asuntoa. Alustavasti sovittu, että lapset (2) jäävät luokseni kirjoille (koulu, päivähoito säilyy ennallaan). Ovat isänsä luona n. 3 pv viikossa, epäsäännöllisesti riippuen miehen työvuoroista. Rahaa ei liiku, mies ostakoon uuteen kotiinsa tarvittavat kamat lapsille. Tulot meillä n. samansuuruiset. Maksan miehen ulos omakotitalostamme.
Kahdesta noin 10-vuotiaasta yhteensä 420 € kuukaudessa. Lisäksi isä maksaa harrastuksia, esim. tennisopetuksesta ja hankki uudet tennismailat, purjehduskurssin kustansi ym.
500 €/kk.
maksan lainalyhennykset ja korot asunnosta, jossa lapset asuvat. Äiti asuu ilmaiseksi asunnossa.
Maksoin 6200€ ylimääräistä tasinkoa 98000€:n lisäksi.
Vaadin tapaamisoikeutta lapsilleni vuoroviikoin, mutta saan nähdä heitä vain 20% ja senkin sosiaalitoimiston pakottamana.
Ja on kuulemma minun syy kun lapsilla on paha olla? Ehkä ymmärrätte miksi hain eroa.
Nyt on taas minun syy kun lapset näkevät minua niin harvoin. Eikö vois sosiaalitoimistoa velvoittaa hoitamaan yhteydet vanhempiin lasten asioiden hoitamisessa "mielipuolisessa" tilanteessa?
Maksan minimin 125€/kk. Sossu laski paljon vähemmän tulojeni pienuuden takia. (Ex tienaa n.tuplat) Ex ei hyväksynyt, että kunta olisi maksanut erotuksen. (Miksiköhän siihen vaaditaan hänen suostumuksensa?!)
Lastani tapaan n. viitenä päivänä viikossa, l. hän on minulla enimmän aikaa.
Lapsi haluaisi viettää vielä enemmän aikaa luonani, eli minusta hänen kuuluisi asua minun luonani.
Sossulle se ei vain käy. Miksiköhän?
kommentoitte? Isä ei maksa mitään ja en saa myös kunnan kautta, koska mies ei ole suostunut allekirjoittamaan muuta kuin isyystunnustuksen.
Lapsi syntyi aikoinaan yllätyksenä ja vahinkona ja raskauden tultua ilmi oli isäkin oli halukas vastuuseen, eikä aborttia saanut edes harkita. Jopa yhteenmuutto ja yhteinen elämä oli kuvioissa. Sitten tuli isältä täyskäännös ja olen elättänyt lapsen yksin. Isyydentunnustus tuli pitkän vitkuttelun ja venytyksen jälkeen.
Lapsi on ehtinyt murrosikään ja olen elänyt lapsen kanssa kuin hölmöläisen tilkkutäkin tekijä...
Olen kai hyväuskoinen ja ennen kaikkea liian hyvätahtoinen lähteäkseni oikeuden kautta lapselle kuuluvaa elatusta hakemaan. Se alkaa kuitenkin olla pakko. Olen nähnyt, että lupaukset valuvat hukkaan kerta kerran jälkeen ja vuosien varrella "avustusta" on tullut muutama satanen - nekin "kerjäämällä". Tosi alentavaa. Muutaman kerran avustuskirjekuori pyytämättä lapsen syntymäpäivänä. Sanonta häneltä kuuluu...olette pärjänneet ja pärjäätte...
Nyt alan olla tilanteessa että harkitsen vakavasti, että vihdoin isänkin on kannettava vastuu. Olen jo ottanut alustavan yhteydenoton viranomaispuolelle.
Isä on tahollaan naimisissa ja vaikka hänellä on aikuiset lapset( yli 24v kaikki omillaan)hän valittaa rahan puutetta jatkuvaan.Ylipäätään valittaa kaikesta... Tulot(oletuksen ja tiedon mukaan) meillä menevät siten, että omat tuloni ovat hiukka vähemmän kuin 2/3 hänen tuloistaan. Virkamies on, jolla komerossa luurankoja ja pelkää, että joku riuhtoo kaapin oven auki ja ropina alkaa... Tapaa kuitenkin lasta muutaman kerran vuodessa.
Minä tässä nyhverö olen ollut ja kaipa olen halunnut pitää edes siedettävät välit riitoja välttämällä ja varmistanut siten, että isä tapaisi lasta edes joskus. Mitään takeita ei ole siitä, miten isä "kostaa" jos oikeusjuttu tulee, isä voi nimittäin kostaa siten, että jättää tapaamiset. Sen verran "mustavalkoinen" ihmisluonne on kyseessä. Riski on otettava. Toivon itselleni ja lapselle voimia.
Aborttia ei saanut edes harkita? Oliko se sinulla mielessä? Oletko katunut ettet tehnyt aborttia?
Rahaa en ole minäkään lapsen isältä saanut koskaan. Rahaa hänel ei ole eikä kai koskaan tulekaan. On kuitenkin joskus käynyt tapaamassa lasta. Hän kai välittää lapsesta mutta häpeää itseään, kun on päästänyt itsensä siihen tilaan jossa nyt on. Tapaamiset vaatii häneltä paljon ponnistuksia. Poika on tulossa sen verran vanhaksi että saattaa alkaa arvostelemaan isää. Tai ehkä poika välittää isästään sellaisena kuin on.
Olen kuitenkin pärjännyt mielestäni hyvin yksinhuoltajana. Yhteiskunta on avustanut siinä missä on tarvittu. Elatusmaksuja en tietenkään ole saanut, koska ei meilläkään ole mitään sopimusta sellaisesta. Naimisissa oltiin vain hetki. Pakko myöntää mutt raskaaksi tulo oli minun elämäni pelastus, ja se että poika oli terve. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Avun puutetta olen joskus itkenyt, mutta aina on vaikeudet ylitetty.
Raha. Minulle suht tuntematon käsite, mutta kai sitä jonkin verrran on liikkunut, koskapa meillä on katto pään päällä, minulla työ, ruokaa kaapissa ja rakkautta sydämessä.
en ole missään nimessä katunut lasta. Lapsi on ollut elämäni ilo ja siunaus, eikä minusta olisi ollut aborttiin vaikka siitä olisi ollut vaade isän puolelta.
Mutta minua kirpaisee ja ahdistaa isän myöhäisvalitus/jälkiviisaus (viime vuodet) ja hänen vetätymisensä elatuksesta, koska muistan selkeästi hänen sanomansa. Olihan yhteenmenokin suunnitelmissa ja suhde kesti kolmisen vuotta. Isä pelaa kaksinaamaista peliä. Lapsen edessä esittää "kunnollista isää" ja olen kuullut kuinka isä vastasi lapsen kysymykseen, kadutko että olen syntynyt, ettei hän kadu. Minulle kuitenkin valittaa "tyhmyyttään"(koska joutui isäksi?) ja kaikki olisi isän mielestä hyvin, kunhan ei vaan tarvitsisi yhtään euroa antaa elatukseen.
En ole saanut mitään muita yhteiskunnan tukia kuin lapsilisän ja siihen yh-lapsilisäkorotuksen, sillä tuloni menee just marginaalien yli. Vuokralla asumme ja kohta ei tule lapsilisääkään. Tottakai osaan arvostaa ja arvostan sitä, että olemme vain selviytyneet vuodesta toiseen. Perusasiat ovat kunnossa, eikä nälkää ole nähty. "Lapsen osa" tekee vaan usein surulliseksi, sillä useita lapselle tärkeitä hankintoja joutuu siirtämään ja erot näkyvät monin osin verrattuna kahden huoltajan perheeseen. Niin, voin todeta samaa, että vaikeudet on ylitetty meilläkin - toistaiseksi. Toivon hyvää ja mieluiten mukavaa syksyä teille molemmille!
harvassa, jotka kantavat yksin vastuun lapsesta. Miehet taitavat luistelun...
Kutsutko sairautta luisteluksi?? Kun ihminen on sairas, elää sosiaalituen varassa eikä saa edes sitä hoitoa jota tarvitsee, eikä siten myöskään maksa elatusmaksuja. Sekö on mielestäsi "luistelua"???
Kunpa voisit vaihtaa osia ex mieheni kanssa. Oppisit elämää. Kuinka tuollainen ihminen voi olla äiti ja vastuullinen vanhempi kun ajatusmaailma on noin itsekeskeinen ja ahdasmielinen.
väärin kommenttini. En tarkoittanut juuri sinua, enkä missään nimessä ketään isää tai äitiä, jolla sairaus estää elatuskyvyn ja/tai halun.
En missään tapauksessa kohdistanut sinun exmieheen luistelua ja pyydän anteeksi.
Nyt tuli väärinkäsitys.
Olen seurannut ympärillä olevia tapauksia ja ollut tekemisissä(vetänyt toimintaa ym) tosi paljon eroperheiden ja yksinhuoltajien kanssa ja kokemukset tulevat sieltä. Osa "luistelusta" selittyy elatusvelvollisen elämäntilanteella, mutta on myös ns "luistelijoita" jotka pakenevat vastuusta kaikin keinoin, vaikka varaa olisi.
Olen myös sitä mieltä, että osa äideistä ei halua nähdä realiteetteja ja lypsävät jos mahdollista isäparan jopa sosiaaliluukulle.
Kohtuus ja oikeus kaikessa on hyvä ohje kaikille osapuolille.
1. Maksan oikeuden päätöksellä 155/lapsi eli yhteensä 310/kk alle 1300:n nettotuloilla. Ja lisää olisi pitänyt saada. Laskekaapa paljonko jää omaan elämiseen. Sosiaaliluukulla saa käydä joka kuukausi.
2. Näen lapsiani joka toinen viikonloppu. Itse ja lapset haluaisimme nähdä enemmän, lasten äiti ei suostu. Kyllä, täysin pimeä nainen mutta ajattelee kuulemma aina VAIN lasten(lue omaa) parasta.
Maksan pojastani 220e/kk plus 15 euron rahastomerkintä lapsen tuleviin suurenpiin hankintoihin.Aikasemmin elari oli 270e/kk koska oli minulla vuokratuloja osakkeestani.Nyttemin olen ollut koko ajan "liipasimella"lähteä ajamaan elarin alennusta,koska puolestaan ex:llä on vuokratuloja sekä palkkatyö.Elikkä pirun paljon maksan bussikuskin pienestä tilistä.Eipä silti....jos tuo elari menisikin lapsen elättämiseen eikä äidin elintason ylläpitämiseen...ett näin
Et ole ainoa. Nyt tuli lisäksi vielä lapsen lukion kirjamaksut. Varsinainen huoltajansa isä ilmoitti ettei maksa, että jos lapsi käy lukion se jää minun maksettavaksi. Vaihtoehdot on...? Jättää maksamatta ja jättää lapsi hunningolle. Varaa sillä isällä olisi.
Elatusapua maksan 240 euroa. En edes tapaa lasta kuin pari kertaa vuodessa. Isä muutti lapsen kanssa 3oo km:n päähän. Mutta lähellä asuessaankin lapsi oli luonani joka toinen viikonloppu ja maksu oli tuo sama. Parasta ja koomisinta oli kun mies yritti vaatia korotusta elariin koska lapsi on nykyään vähemmän luonani. En suostunut, mies uhkasi oikeudellakin, mutta ei ole asiasta kuulunut. Sitä paitsi vaikka oikeuteen mentäisi ei sekään summaa korottaisi. Sen verran ymmärrän minäkin näitä asioita.
Dösäkuski,
Älä inise oot hyvätulonen. Puhut liksasta, mutta teillä molemmilla on muita tuloja.
Ole hiljaa, kun et ole köyhyyttä nähnytkään! Nyt ymmärrän miksi paikallisdösän skufareilla on skraga kaulassa..ne on Herroja!
maksan 1500 euroa kuukaudessa.
Lasteni äidin ei tarvitse käydä työssä, mikäli hän ei itse halua.
Hän saa olla lapsiemme kanssa.
Nettotulot....no ne on melkoiset.