Luin noita kahta ketjua sinkkujen kateellisuudesta, tuolta muutamaa keskustelua alempaa.
Lahtokohtaisesti on tietenkin sanottava, etta tyton aloitus oli aika provosoiva, ja pohjavireen oli, etta kaikki sinkut ovat viallisia ja kateellisia ja ansaitsevat olla yksin. Kuitenkin, ketjua lukiessani huomasin, etta monet ilmeisesti ihan "aikuiset" aikuisetkin sortuivat aikamoiseen aloittajan lyttaamiseen, ja itse asiassa aika typeriin kirjoituksiin (vaikkakin pitkin ja suhteellisen asiallisin sanankaantein kirjoitettuna)
Ketjuja lukiessani tuli mieleeni, etta kokevatkohan varatut kaverini sitten tosiaan, etta olen heille kamalan kateellinen - tuhoavalla tavalla kateellinen. Voin sinansa kylla ihan suoraan myontaa, etta olen ainakin jonkin verran kateellinen kaikille kavereilleni, jotka ovat loytaneet pysyvan ja onnellisen oloisen parisuhteen. Mutta positiivisesti kateellinen; en mina halua kavereideni onnea tuhota. En halua vieda kavereideni naisia, enka toivo etta heilla menisi parisuhteet katki.
Oikeastaan, jos jotain toivon, niin sita etta joku varattu kaveri ymmartaisi joskus sinkkuihmisen elamaa. Yleensa se menee vaan niin pain, etta sinkku ymmartaa parisuhteellisen elamaa. Monesti varatuilla on aika syyttavia asenteita sinkkuja kohtaan, vahan kuin talla kateellisisista sinkuista kirjoittaneella tytollakin. Kylla minussa varmastikin on jotain vikaa parisuhdemielessa, kun silla rintamalla niin harvoin on mitaan tapahtunut, ja nekin harvat jutut ovat paattyneet huonosti. Ei siina mitaan, myonnan etta vika on varmasti minussa. Ja en mina ainakaan sinkkuudellani kavereitani vaivaa. En valita yksinaisyytta enka kerro kuinka kaipaisin naista vierelle, eihan Suomessa miehena edes oikein voi puhua tuollaisista asioista (paitsi 2 promillen kannissa)
Kaikesta huolimatta varatut kaverit suhtautuvat minuun ehka kuin hiukan huononpana, koska olen edelleen sinkku. Tiedan kylla itsekin pari vuotta kiinteassa parisuhteessa olleena, etta parisuhde vie aikaa ja muut ihmiset tuppaa unohtumaan, etenkin jos parisuhteen toinen osapuoli ei kovin tykkaa kumppanin kavereista ja tutuista. Mutta sita en ymmarra, mika saa varatut niin helposti ja niin lapinakyvasti luokittelemaan sinkut jotenkin totaalisen huonoiksi ja ikaviksi ihmisiksi. Eihan epaonni ihmissuhteissa tai edes todellinen epasopivuus parisuhteeseen pitaisi kumminkaan ihmista niin taysin leimata epaonnistujaksi, onhan sita muitakin elamanalueita.
Miten te muut sinkut koette taman? Oletteko kateellisia varatuille? Enta miten koette etta varatut kaverit ja tutut kohtelevat? Onko sinkku b-luokan kansalainen ja ansaitsee olla ypoyksin?
Lahtokohtaisesti on tietenkin sanottava, etta tyton aloitus oli aika provosoiva, ja pohjavireen oli, etta kaikki sinkut ovat viallisia ja kateellisia ja ansaitsevat olla yksin. Kuitenkin, ketjua lukiessani huomasin, etta monet ilmeisesti ihan "aikuiset" aikuisetkin sortuivat aikamoiseen aloittajan lyttaamiseen, ja itse asiassa aika typeriin kirjoituksiin (vaikkakin pitkin ja suhteellisen asiallisin sanankaantein kirjoitettuna)
Ketjuja lukiessani tuli mieleeni, etta kokevatkohan varatut kaverini sitten tosiaan, etta olen heille kamalan kateellinen - tuhoavalla tavalla kateellinen. Voin sinansa kylla ihan suoraan myontaa, etta olen ainakin jonkin verran kateellinen kaikille kavereilleni, jotka ovat loytaneet pysyvan ja onnellisen oloisen parisuhteen. Mutta positiivisesti kateellinen; en mina halua kavereideni onnea tuhota. En halua vieda kavereideni naisia, enka toivo etta heilla menisi parisuhteet katki.
Oikeastaan, jos jotain toivon, niin sita etta joku varattu kaveri ymmartaisi joskus sinkkuihmisen elamaa. Yleensa se menee vaan niin pain, etta sinkku ymmartaa parisuhteellisen elamaa. Monesti varatuilla on aika syyttavia asenteita sinkkuja kohtaan, vahan kuin talla kateellisisista sinkuista kirjoittaneella tytollakin. Kylla minussa varmastikin on jotain vikaa parisuhdemielessa, kun silla rintamalla niin harvoin on mitaan tapahtunut, ja nekin harvat jutut ovat paattyneet huonosti. Ei siina mitaan, myonnan etta vika on varmasti minussa. Ja en mina ainakaan sinkkuudellani kavereitani vaivaa. En valita yksinaisyytta enka kerro kuinka kaipaisin naista vierelle, eihan Suomessa miehena edes oikein voi puhua tuollaisista asioista (paitsi 2 promillen kannissa)
Kaikesta huolimatta varatut kaverit suhtautuvat minuun ehka kuin hiukan huononpana, koska olen edelleen sinkku. Tiedan kylla itsekin pari vuotta kiinteassa parisuhteessa olleena, etta parisuhde vie aikaa ja muut ihmiset tuppaa unohtumaan, etenkin jos parisuhteen toinen osapuoli ei kovin tykkaa kumppanin kavereista ja tutuista. Mutta sita en ymmarra, mika saa varatut niin helposti ja niin lapinakyvasti luokittelemaan sinkut jotenkin totaalisen huonoiksi ja ikaviksi ihmisiksi. Eihan epaonni ihmissuhteissa tai edes todellinen epasopivuus parisuhteeseen pitaisi kumminkaan ihmista niin taysin leimata epaonnistujaksi, onhan sita muitakin elamanalueita.
Miten te muut sinkut koette taman? Oletteko kateellisia varatuille? Enta miten koette etta varatut kaverit ja tutut kohtelevat? Onko sinkku b-luokan kansalainen ja ansaitsee olla ypoyksin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On kyllä ihan totta että jotkut ihmiset, jotka elävät parisuhteessa, pitävät itseään tästä syystä jotenkin parempana. He eivät tunnu ymmärtävän, että sinkkuina tänne ollaan kaikki synnytty, joten jokainen ihminen on ollut joskus samassa tilanteessa. He eivät myöskään tunnu muistavan, ettei parisuhde yleensä ole mikään pysyvä asia, vaan suurin osa heistä tulee vielä elämässään löytämään itsensä sinkkuna, joko sitten eron tai puolison kuoleman kautta.
Tällaisista ihmisistä tulee vähät välittää, muistetaan me sinkut, että kunhan yritystä löytyy, niin varmasti tulee meilläkin tilanne muuttumaan. Sitten kun me olemme onnellisena parisuhteessa, ja nämä nykyiset varatut kärvistelevät avioeron jälkeisessä ankeudessa, niin eiköhän silloin kaikille muistu mieleen, ettei mikään tässä elämässä ole pysyvää.
Ei sentään puolison kuoleman jälkeen henkilö ole sinkku, vaan hän on LESKI. Miten voit ajatella, että 80-vuotias nainen, joka jää leskeksi,voisi olla sinkku, ajattele nyt järjelläsi, eikä minkään ikäinen.
Tarkoitin lähinnä sitä, että ihmisestä tulee yksinelävä siinä vaiheessa kun puoliso kuolee. Yksinelämisestä sinkkuudessakin on kyse.
Itse en ole kateellinen suhteessa eläville kavereille enkä tosiaan halua heidän puolisoitaan millään tavalla. Päin vastoin olen iloinen jos huomaan että kaksi toisilleen sopivaa ihmistä löytää toisensa, se kun on niin kovin harvinaista.
Olen päätynyt siihen, että elän mieluummin yksin kuin onnettomassa parisuhteessa. Toki yritän aktiivisesti löytää itselleni paremman puoliskon eli mitään "ikisinkkuus"-päätöstä en ole tehnyt enkä halua tehdä.
Se mikä oikeastaan ärsyttää varatuissa kavereissani on, että heistä monet elävät juuri tällaisessa keskinkertaisessa parisuhteessa asenteella "ku en nyt muutakaan saanut". Sitten jos tällaisen parisuhteen omaavat henkilöt alkavat pitää sinkkuja jotenkin huonompina ihmisinä ja tuovat tätä "parisuhdettaan" julki kovinkin kovaan ääneen niin vähintäänkin naurattaahan se alkaa. Kärjistetysti sanottuna ei suhdetta ole vaikea aloittaa ja löytää jotakin korviketta viikonloppuiselta baarikierrokselta, sen sijaan sen tosirakkauden löytäminen ja kärsivällisyys odottaa sitä on vaikeaa.
Ja kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että yhdenkään ystävänsä parisuhde olisi sellainen, jonka itselleen haluaisi.
Minä en tiedä yhtään sellaista parisuhdetta ja minulla on kuitenkin paljon ystäviä ja ikääkin jo lähempänä neljääkymmentä.
voi vain muuttaa, ei valitettavasti muiden. Täytyy vain olla välittämättä, mitä muut ajattelevat. multa on kysytty suoraan, et mikä sussa on vikana kun et seurustele. ja naurattavin toteamus oli yhdelta tutulta, että jos et olisi noin mukava, miettisin mikä sussa on vikana kun et seurustele..hahhaa!!! Viime uutena olin kotibileiden-tyyppisissä pippaloissa. Ihan puolitutut miehet ( ite ole nainen) kännipäissään vittuilivat asiasta kuin asiasta. Tempaisivat ihan tuulesta aiheita. Seurusteleville naisille ei ivattu. Käyttäydyin aivan normaalisti, joten en hirveesti peiliin voinut katsoa... Tuli vain mieleen, että nämä miehet ajattelivat mun olevan hyvä kohde vittuilulle, sillä mulla ei ollut miestä puolustamassa. Muuta en kyllä keksinyt... Elikkä tässä asiassa oon huomannut, et sinkkuja kohdellaan "parillisia" huonommin. Välillä kateus iskee seurustelevia pareja kohtaan. En mä toivo, että heille tulisi ero, haluaisn itsekin löytää sopivan puoliskon. Jotkut suhteet ovat kuitenkin niin raadollisia, että sitä miettii, miksi ystävä roikkuu niin huonossa suhteessa. Yksin on mukavampaa kuin huonossa suhteessa.