Avomieheni täti eli anoppini sisko kuoli tuossa viime kuussa pitkän sairastamisen jälkeen. Avomieheni ei saanut palautettua mieheensä tädin nimeä sairauden nimestä puhumattakaan, eli läheisiä eivät olleet. Mies meni hautajaisiin äitinsä toiveesta, muut sisarukset eivät tulleet paikalle. Minäkin jätin tilaisuuden väliin, koska mieheni sanoi, että hänelle on aivan sama tulenko mukaan, ja minulla oli ongelmia sekä aikataulujen että vaatetuksen suhteen.
Nyt anoppini on verisesti loukkaantunut ja minä hämmästynyt.
Nyt anoppini on verisesti loukkaantunut ja minä hämmästynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surun käsitely on niin erilaista ei ihmisillä. Joidenkin mielestä aina toiset ihmiset suhtautuvat lähimmäisen suruun väärin, ovat joko liian avuliaita tai sitten hylkäävät.
Kuitenkin suurin osa meistä yrittää oman elämänkokemuksensa mukaan suhtautua niin kuolleeseen kuin sureviinkin.
Kukapa ehdoin tahdoin halauaisi loukata rakkaansa menettänyttä.
Jonkin ajan kuluttua kukaan ei muista, ketkä siellä hautajaisissa oli. Veihän miehesi sinne kuitenkin teidänkin tervehdyksenne.
anopin rooli palsta on tuossa hieman alapuolella siinä anopeilta hieman vinkkejä miten suhtautua suruun ja kuolemaan varsinkin miniöiden kohdalla ! mitenkäs nyt suu pannaan...