Uuden auton kirous

Minä ostan aina käytetyt autot (on nykyisin aina 2kpl) koska niitä saa "rapata" itse ja alkaa olla hinta "kohdallaan", eli aina vähintäin 3v vanha! Minä nimittäin korjailen ja huollan autoni itse, kustannus on pienempi ja saa "vastapainoa" leipätyölle, joka ei liity koneisiin ollenkaan, olen vaan harrastuksena korjaillut kaikenlaisia koneita ja laitteita mopoista tietokoneisiin sekä nuita kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa. Ei ole kyllä kone- eikä sähköpuolen koulutusta mutta "hullun" kiinostus kaikkiin koneisiin ja laitteisiin, ja "elämä opettaa" sekä kokeilu vielä enemmän. Rahaa on kohtalaisesti mutta velkaa vielä enemmän!

Totta se on, käytetyllä on paljon huokeampi ajaa kuin uudella.

Uudessa autossa on aina joitakin lastentauteja ja takuukorjauksia ym. joiden takia täytyy ravata korjaamolla joka tunnetusti maksaa maltaita. Ja korjautappa jossain muualla kun merkkihuollossa ja vian esiinnyttyä uudelleen viet merkkihuoltoon, niin takuu ei olekaan voimassa enää.

Käytetyissä on lapsentaudit ja takuuviat korjattu, joten huolettomampi se on ajella, kunhan itse muistaa tarkkailla autonsa kuntoa. Seuraamista se vaatii oli auto uusi tai vanha.

Ja vanhaan autoon voi huoletta ostaa tarvikeosia jotka ovat halvempia kuin merkkiosat. Niiden kestävyydestä saa kyllä aikaan ikuisuuskysymyksen joten jokainen pohtikoon omalla kohdalla kumpia haluaa käyttää.

Itse ajelen vm -98 autolla ja käytän tarvikeosia jos tarvii, polttimoita vain tähän mennessä(auto ollut 1,5v).

Öljynvaihdot ajallaan ja alkuperäissuodatin,(öljynsuodattimet ja ilmansuodattimet laitan aina alkuperäiset) ja työt teen itse.

Nyt ilmeisesti saan päälleni tuon uuden auton kirouksen, kun menin eilen tilaamaan Audi A4 Avant 1.8t Quattron?

Veikkaisin, että teillekin maistuisi upouudella autolla ajeleminen, jos rahaa ei tarvitsisi miettiä? Ymmärrän toki senkin, että joku tykkää laitella ja korjailla autoaan itse, mutta voihan sitä ostaa oikean auton lisäksi harrasteauton.

Kukin tavallaan. Itselläni ei ole niin kiinni siitä rahasta, joten ajan mielummin uudella. Nuorempana toki tuli ostettua käytettyjä "järkiautoja" kun ei muuhunkaan ollut varaa.

Samoja ajatuksia...

Itselläni on ollut yhteensä 13 kpl autoja 18-vuotisen autoilijana olon aikana. Osan ostin uutena, osa käytettynä.

Uudet autot eivät olleet miljoonaluokkaa, vaan uusia pienehköjä autoja. Silti niitä tuli varottua, säälittyä ja stressi tuli mm. pysäköinnistä (ei koskaan muiden rinnalle ettei lommoteta ovilla). Arvon lasku oli minulla juuri kaikkein suurin, kalleimmat kilometrit. Muutamissa niistä joutui käyttämään pajalla takuuvikojen takia.

Käytetyissä valikoima on ollut sitten laajempi, vanhasta Suzuki Swift Sedanista aina nykyiseen muutaman vuoden vanhaan 3-sarjan bemariin saakka. Huolettomin kokonaisuutena oli tuo Sussukka; siinä oli orastavaa korroosiota (huonosti kolarikorjattu) ja muutamia käyttölommoja, mutta teknisesti pelasi kuin kello. Ei yhtikäs mitään vikaa, ja käyttökulut ylivoimaisesti pienimmät kaikista. Hupaisinta oli, että seuraavaan autoon vaihdossa sen arvo nousi 10 tmk! Vanhempi Mersu kaikilla herkuilla oli jo sitten semmoinen käytetty, että sitäkin tuli puunattua ja pelättyä ahtaita parkkipaikkoja. Samoin nykyinen mustanvärinen bemari; stressiä tulee juuri supermarkettien ahtaista parkkiruuduista (joutuu kävelemään kauimmasta parkkihallin osasta, tuleepahan liikuntaa).

Summa summarum: stressittömin näköjään olisi 3-5 te:n vanha japsiauto joka ei ole ihan läpimätä koriltaan. Tekniikka pelaa ja ei tarvitse itkeä kolhuja tai stressata pesuista ja vahauksista. Lisäksi tommoisen auton arvo ei niin kamalasti laske ja väliraha samanmoiseen pari-kolme vuotta aina uudempaan pysyisi järkirajoissa.

Se on vaan tuo innostus ja tunneperäinen suhtautuminen automaailmaan, josta saa maksaa välillä kalliin hinnan. Joskus mietin, minkä stressin sitä sitten saisi kun voittaisi lotossa ja alkaisi etsiä uutta hiukka kalliimman luokan menopeliä. Millainen stressi sitä onkaan ollut jollain Rytsölällä Lamorghineineen?...

Hyvää autoilukesää kaikille, koetetaan ottaa silti lunkisti! :)

tai ylipäätään mikään tekninen laite mielestäni olennaista on se, ettei tämän rakkineen maksaminen ja ylläpitäminen kustannusmielessä rajoita olennaisesti muuta henkilön/perheen elämää. Kukaan tuskin käyttöautoa sijoitusmielessä ostaa. Uusissa autoissa on kuitenkin kattava takuu ja ne saa mieleisillään varusteilla hankittua. Toisaalta uuden auton ostaja myös tietää autonsa tarkan käyttöhistorian.

Toiset haluaa ajaa uusilla autoilla ja toiset tarvitsevat uudet muotivaatteet pari-kolme kertaa vuodessa. Kolmas saattaa sitten käyttää vuosien saatossa saman rahan luksusasuntoon/kesämökkiin jota ei edes tarvitse tai käytä mutta kuitenkin maksaa siitä vuosikymmeniä.

Kannattaa myös muistaa mistä ne käytetyt autot tulevat. Jos kaikki siirtyisimme kollektiivisesti ajamaan käytetyillä autoilla tilanne olisi vähän ajan kuluttua aika ihmeellinen. Käytettyinä ei olisi markkinoilla kuin Saksasta tuotuja ja leasing-autoja. Niistäpä sitten passaisi käytettyjen autojen ostajien valita valioyksilöt kun näitä yhdellä käyttäjällä olleeita 50-60 tkm ajettuja "kotimaisia" ei olisi markkinoilla ollenkaan.

On totta, että kolhut uudessa autossa harmittavat (etenkin ne ensimmäiset) mutta se on kuitenkin vain auto...